Ihailen teitä lesket, jotka olette päässeet jaloillenne. Olette surunne itkeneet ja sitten uudistuneet. Olette kyenneet uuteen parisuhteeseen, ja elätte voimakkaasti tätä päivää. Osaatte pitää surunne sisällänne, ettekä joka käänteessä vongu surkeuttanne.
Eläköön iloiset lesket!!
elämä on laiffii
4944
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olin viisi vuotias kun isäni kuoli. Sen jälkeen elelin tyrannimaisen äitini käskyläisenä. Menin naimisiin ja elelin mieheni tossunalla, kun en paremmasta tiennyt.Nyt olen 50v ja kohta 13 vuotta leskenä ja vasta nyt tiedän mitä on todella ihana vapaan ihmisen elämä.Nautin kaikin siemauksin juuri niistä asioista jotka minua kiinnostaa kuten luonnosta, maalla asumisesta(vietin koko lapsuuteni ja nuoruuteni kaupungissa), taiteesta, lapsistani, koiristani ja VAPAUDESTANI. Elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa ja kun lentää siivin valkein niinkuin joutsen.
Ymmärrän teitä joilla suru on suuri ja lähellä. Mutta yrittämällä asioista löytää jotain valoisaa pääsee aina päivän kerrallaan eteenpäin ja vihdoin suru hellittää. Jaksamisia.
Olin naimisissa 22 vuotta ja mieheni kuoli kolme vuotta sitten. Toki surin hänen poismenoaan ja kaikki tuntui niin tyhjältä. Mutta sitten huomasin, kuinka VAPAA olen. En ole koskaan ollut näin vapaa. Lapsuudessa oli säännöt, kouluun menot, kotiintuloajat, ruoka-ajat yms. Nyt ole todella vapaa. Saan tehdä mitä lystää Lapset on pois jaloista. Saan laittaa ruokaa sillon kun on nälkä jne...
Just tuo sana on oikea VAPAUS!
Nyt sitä on,saan elää,olla vapaasti ja nauttia...
Kaikella on ollut kova hinta,surtu on aikamme ja joskus on pakko alkaa elään. Muistot ei kuole,ikävä on aina mutta mulla on nyt OMA ELÄMÄ ;)
...kaunis ajatus, vaan kun muiden mielestä pitäisi musertua, vajota maan syvimpään rakoon ja jäädä sinne, ei koskaan enää nauraa ja hylätä oma lapsensakin. mielestäni suurin suru on sanaton. mutta olen joutunut sen kohtaamaan että se kuuluu kaikille muille miten suren ja miten elän. ja annappa jos vahingossa pystynkin jatkamaan elämää.
se, että elämä jatkuu, ei tarkoita ettenkö kaipaisi rakkaintani. mutta tiedän hänen toivovan minun jatkavan elämääni eteenpäin enkä ainakaan musertuvan täysin. hän tietää että rakastin ja rakastan ja kaipaan ilman sitä näytelmää mitä useimmat lähimmäiset näyttelevät.