Ajan lähes päivittäin 70:n kilometrin työmatkan
ja melkein aina on kunnon nakit silmillä.
Purukumin jauhaminen toimii hereilläpitäjänä,
mutta muuten ajan kuin pienessä kännissä. Auton
ajaminen suoraa tuottaa vaikeuksia ja ajamisesta
tulee kiemurtelevaa.
Pidän ajaessani reilua turvaväliä koska reaktioni
ovat jäljessä kuin juopuneella. Taajamassa
ennakointini on myös onnetonta. punaiset valot
huomaan usein viimetipassa ja vihreän vaihtuminen
jää joskus huomaamatta liikennemerkeistä nyt
puhumattakaan.
Millaisia kokemuksia ja virkeänäpysymisvinkkejä
on teillä muilla jotka "joudutte" ajamaan
väsyneinä ja onko sattunut mitään ikävyyksiä
matkanvarelle.
ja melkein aina on kunnon nakit silmillä.
Purukumin jauhaminen toimii hereilläpitäjänä,
mutta muuten ajan kuin pienessä kännissä. Auton
ajaminen suoraa tuottaa vaikeuksia ja ajamisesta
tulee kiemurtelevaa.
Pidän ajaessani reilua turvaväliä koska reaktioni
ovat jäljessä kuin juopuneella. Taajamassa
ennakointini on myös onnetonta. punaiset valot
huomaan usein viimetipassa ja vihreän vaihtuminen
jää joskus huomaamatta liikennemerkeistä nyt
puhumattakaan.
Millaisia kokemuksia ja virkeänäpysymisvinkkejä
on teillä muilla jotka "joudutte" ajamaan
väsyneinä ja onko sattunut mitään ikävyyksiä
matkanvarelle.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Olen kerran ollut lähellä ajaa metsään
silmät auki mutta aivan toisessa unimaailmassa.
Mutkassa oli pyörä jo radan ulkopuolella ja auto
heilui ja reagoin automaattisesti ja korjasin
suuntaa.
Tämän jälkeen ajoin sivuun ja nousin ulos autosta
ja hengitin syvästi.
Mutta tästä lähtien olen varuillani ja
kannattaa hengittää kunnolla kunnes huomaa
piristyvän ja ellei tätä auttaa täytyy pysäyttää
ja lepää silmät kiinni ja saada raitista ilmaa.
Väsymys tulee helposti heikosta hengityksestä.
Juu, kesällä ajelu ikkuna auki on ehdotonta,
lämpimässä nukahtaa varmasti. Talvella taas
jäätyy pää :) Luonto ei tahdo antaa periksi
pysähtyä jaloittelemaan mutta joskus sitäkin on
kokeiltu. Raikkaan ilman hengittely auttaa
varmasti.
Tuo 70km oli siis suuntaansa, eli 140 km
päivässä. Yötyön vuoksi joutuu vielä ajamaan
syksystä kevääseen pimeässä. Ai että tekee
mukavaa väsyneille silmille se vastaantulevan
aamuruuhkan valomeri, kun vielä joutuu ajelemaan
lyhyillä valoilla lähes koko matkan.
Sitten vielä ne hirvet ja muut pimeyden tuomat
vaaratekijät, huh huh. Pitäisiköhän nostaa
henkivakuutusta???
korostanut tätä hingitystä;
tarkoitin että tietoisesti hengittää aktiivisesti
ja syvälle esim. 5 min aikana väintään tätä
tehohengitys. Ikkuna ei tarvitse olla auki mutta
ainahan pidetään tuuletin käynnissä.
Minä en ainakaan väsyneenä meinaa pysyä omalla
kaistalla pimeällä, kun vastaan tulee paljon
autoja. Sekoittuu kaistat ja piennar liikaa.
Hirvet ovat tosiaan pahoja, onneksi ei ole
toistaiseksi napsahtanut. Lähin on ollut saman
kaistan pientareella. Mutta porot ne vasta
pirullisia ovat! Liikkuvat sellaisissa tokissa,
että useasti on ollut niiden kanssa enemmän kuin
lähellä!
itselläni on päivittäin 40km suuntaansa työmatkaa
ja aina takaisin tullessa on samanlaiset oireet
kun sullakin, ihan kuin ajais
kännissä.Aamuvuoroon täytyy lähteä jo klo viiden
aikaan, ni yöunet jää pakostakin vähiin.
Pari kertaa on ollu tosi lähellä ajaa rekkaa
päin..Noiden kokemusten jälkeen päätin, et niin
kiire ei koskaan ole kotia etteikö vois ottaa
vartin tirsat matkalla.Se on auttanu, on paljon
pirteämpi olo koko loppupäivän.
Otat ilmeisesti vekkarin autoon, ettet nuku sielä
autossa pommiin? =)
Mulla on olevinaan niin kiire töihin/kotiin,
ettei anna luonne periksi ottaa nokosia kesken
ajon vaikka kroppa on tasan erimieltä.
Mulla on t väkevänpurkan jauhaminen vähän kuin
köyhänmiehen henkivakuutus. (Orbit winter fresh
tai Wrigleys air waves) =)
Olen pari kertaa kauan sitten herännyt
vastakkaissuuntaiselta ajokaistalta. Onneksi
kukaan ei tullut vastaan ja muutenkin heräsin
ajoissa. Sen jälkeen olen ollut tarkkana ja
oireiden ilmaantuessa teen äkkiä jotain
poikkeavaa. Mikä vaan rutiinista poikkeava puuha
autossa auttaa vähäksi aikaa, mutta varsinainen
apu löytyy pysähtymisestä ja auton ympäri
kävelystä tai sitten tosiaan vartin tirsoista
sivutiellä. Mulla on jonkinlainen sisäinen vartin
vekkari, mutta olen kiireen painaessa päälle
käyttänyt oikeakin vekkaria varmuuden vuoksi.
Tiedättehän sen kun ufot nostavat auton
sädettimellä ilmaan ja nakkaavat takaisin tielle
kymmeniä kilometrejä edenpänä.
Tätä "aikahyppelyä" sattuu väsyneelle
autoilijalle harvasen kerta. Humps vaan ja
ihmetellään, minne hävisi kaikki muistikuvat
viimeistä ajokilometreistä???
Useammin kuin usein ihmettelen mitä on tapahtunut
viimeisen sadan kilometrin aikana. Eräänlainen
horros tai sen tyyppinen olotila syntyy väsyneenä
ajamisesta. Tapahtumista ei muista yhtään.
Silloin tietää, että tauon tai unien paikka olisi
nyt. Suomessa uskaltaisi jäädä levähdyspaikalle
nukkumaan, mutta sehän se on, kun ei vaan
viitsi...
Ymmärrän, ettei 70 km matkalla oikein viitsisi
pysähtyä 5-15 minuutin torkuille, mutta se on
ehdottomasti tehokkain keino pitää nukkumatti
loitolla, yllättävän pitkäänkin.
Itselläni oli akoinaan pitkähkö jokapäiväinen
työmatka ja kerran iltapäivän lämpimässä
auringonpaisteessa onnistuin nukahtamaan
jouduttuani pysähtymään tietyön takia. Heräsin
vasta, kun takana olevat autot jo ohittelivat...
Muutamia klassisia läheltä-piti tilanteita
(pomppimista pientareella jne.) on ollut, yleensä
pidemmillä matkoilla, mutta vahinkoja ei onneksi
ole sattunut.
Pidemmillä (työ)matkoilla olen kokeillut
kaikenlaista, mutta pikku torkut ovat
osoittautuneet kiistatta parhaiksi. Eräs konsti,
jota en todellakaan suosittele kenellekään, on
ajaa niin lujaa, että pelottaa. Adrenaliini pitää
hereillä...
Jenkeissä ne, joilla on pitkä työmatka (saattaa
olla ruuhkienkin takia), ottavat töihin
lähtiessään jättimäisen termosmukin kahvia
mukaansa ja hörppivät sitä matkalla. En ole
kokeillut, mutta voisi toimia sinunkin
tapauksessasi.
Tokihan olen itsekin joksus hiukan pilkkinyt
liikenteessä, mutta seuraavassa serkkuni hilpeä
tarina:
Tuossa 90-luvun alkupuolella äiskänpuolen
serkkuni lähti kaverinsa kanssa ruotsista
hakemaan jonkinmoista ajopeliä, muistaakseni
jotain Volvoa. Reissu oli tarkoitus suorittaa
päivän aikana, Kokkolasta johonkin Keski-
Ruotsiin, joten pitkä päivä oli tiedossa.
Yhdellä autolla paikalle ja kahdella takaisin...
Pimeän pikkuhiljaa laskeutuessa he pääsivät
perille Ruotsissa ja lähtivätkin miltei
välittömästi köröttelemään takaisin Kokkolaan
päin. Serkkuni ajoi edellä ja hänen kaverinsa
perässä sillä uudella Volvolla, tai mikä se nyt
sitten olikaan. Yötä myöten ajellessa ja satamaa
lähestyttäessä, serkkuni huomasi takanaan
ajelevan kaverinsa hiukan hoippuvan tiellä.
Raukkaa oli ruvennut nukuttamaan!
Ruotsin isoilla teillähän on ne semmoiset
tärinäviivat tienlaidassa, jotta kuski edes
säpsähtää, jos sattuu valumaan hiukan turhan
laitaan. Serkkuni kaveri oli pari kertaa ikään
kuin nuokahtanut rattiin ja valunut tien oikeaan
laitaan, jolloin pyörät pitivät aika mukavan
murahduksen ottaessaan noihin heräteviivoihin.
Serkku kertoi, että oli jännän näköistä, kun
auto hiljaa valui oikeaan laitaan ja riuhtaisi
aina takaisin.
Tuli kuitenkin se kerta, kun kaiffari sippasi
loivassa oikealle kääntyvässä mutkassa. Auto
valui kyllä heräteviivoille, mutta väärälle
puolen tietä. Kun renkut pärähti viivalle, heppu
säpsähti hereille ja nykäsi vaistomaisesti auton
ratista tiukasti vasemmalle, palatakseen omalle
kaistalleen. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan
auto lähti kuin ammuttuna pientareelle, siellä
semmoisen loivasti nousevaan, matalaan
metalliaidan päälle, heitti täyden vaakakierteen
ja rysähti syvään, pehmeään ojaan -pyörilleen!
Kuski selvisi naarmutta, auton tukivarret hiukan
vaurioitui ja maalipintaan tuli pari naarmua
katkenneista oksista. Kaksi tuntia kaaraa
kiskottiin ojasta, jonka jälkeen matka jatkui.
Laivasta he myöhästyivät, mutta eipähän kuulkaa
heppua enää nukuttanut!
Onneksi ne ovat yleistymään päin myös Suomessa!
Toivottavasti tulevaisuudessa jokaisen valtatien
reunoissa ja keskiviiva on ääntä pitävää
materiaalia. Kasitien tiepiirille kiitos
uudistuksista ja lisää vaan, vitostielläkin
mennään koko ajan parempaan päin, nelostielläkin
lisätty äänekäitä viivoja. NÄITÄ ENEMMÄN KOKO
SUOMEEN JA KAIKILLE TEILLE!!!
soittaa musiikkia kovaäänisesti.Se pitää kyllä
hereillä, eikä sitten mitään humppaa...
Sepä se, on kyllä monesti meinannut käydä paljon
pahemmin kuin kännissä ajaessa, kun on puolen yön
aikaan lähtenyt ajamaan pitempää matkaa eli yli
viiden tunnin pätkää. On kyllä yhtä helvettiä
koko matka. Normaalia vuorikausirytmiä elävälle
ihmiselle ovat minusta pahimmat tunnit klo 3-5
jolloin väsymys ihan liian suuri. Talviaikana
aika jatkuu tunnin pari pitemmälle.
Rattiin nukahtelee monesti. Kerran aamuseitsemän
aikaan ajettuani n. 8 tuntia putkeen nukahdin
siten, että heräsin muutaman sekunnin päästä
vastaantulevien kaistalta. Oli kyllä tuuria
mukana enemmän kuin paljon, ettei tullut ketään
vastaan. Silloin tuli kyllä pysähdyttä
seuraavalle huoltoasemalle.
Muu liikenne auttaa, ohitukset pitävät hereillä!