Merkkiuskollisuus

Olisin niin halunnut osallistua tähän; ajelin noin 20 vuotta Volvoilla ja nyt siirryin Mersuun. Kaksi ensimmäistä autoani olivat VW Scirocco ja Saab 99. Valikoima on siis vain saksalaisia tai ruotsalaisia, koska mielestäni nämä toimivat parhaiten pohjolan oloissa. Valikoima on myös miltei 50/50 etu- ja takavetoisia.

Yhtään kertaa yhdelläkään autolla en ole tielle jäänyt eikä yhtään kertaa ole tarvinnut korjaamolla käydä, ainoastaan määräaikaishuollossa. Olen kaikki vanhatkin autoni huollattanut huolto-ohjelman mukaan.

Volvoja oli kaikkiaan 9 kappaletta ja kokonaisuutena autot olivat hyvin laadukkaita;

-79 244 L 2.0 bensa 4-v väkisin vaihdettava
-83 240 DL 2.0 bensa 5-v väkisin vaihdettava
-86 240 GL 2.3 bensa automatic
-89 760 GLE - 2.8 bensa automatic
-91 940 Turbo IC - 2.3 bensa automatic
-96 850 GLT - 2.4 bensa automatic
-00 V70 2.5 24V automatic
-02 V70 2.4T automatic
-05 V70 2.5T automatic
Nyt: MB E320 CDI automatic

Mitään ihmeellistä merkkiuskollisuutta ei tässä sinänsä ole; olen ostanut kulloisenakin hetkenä mielestäni parhaan auton. Automaattivaihteisella olen ajanut noin 15 vuotta enkä väkisinvaihdettavaan siirry enää koskaan. Autoista olen miltei kaikki hankkinut käytettyinä, ainoastaan 4 viimeistä on ostettu uutena kaupasta.


Master Eq

Edellinen oli rapea ranskalainen. Ihan hyvä peli... Sellainen mukava...

Nyt on särmikäs saksalainen. Ihan hyvä peli... Sellainen jämäkkä...

Seuraavaksi voisi kokeilla vaikka japskia. Varmaan ihan hyvä peli. Sellainen toimiva?

En kai minä sitten ole merkkiuskollinen. Merkkiuskoton todennäköisemmin.
- Rellua en enää osta, sen verran oli pikkuvikaa - varsinkin lopussa.
- Fordia en ikinä ostaisi, sen verran vierestä seurannut sitäkin puuhaa.
- jne.

uskalleta kokeilla muita. pitäydytään tutussa ja turvallisessa.

Mitä olen sivusta seurannut niin mielenterveysongelmia (kutsutaan myös nimellä merkkiuskollisuus) on vain seuraavien automerkkien ostajilla tässä järjestyksessä:

1) Tojota
2) Volvo
3) Mercedes

Tämä mielenterveysongelma ilmenee niin ettei henkilö ole eläessään edes koeajanut minkään muun merkkistä autoa ja saarnaa kaikissa mahdollisissa ja mahdottomissa tilanteissa oman merkkinsä ylivertaisuutta kelloaan vilkuileville kuulijoille.

Näillä on yleensä myos se vankin tieto muiden merkkien ongelmista vaikkeivat moisen ratin takana ole eläessään istuneet saati sitten omistaneet sellaista. "Mutta kun enolla oli XXX vuonna 1967 ja siitä irtosi vilkun viiksi niin ihan paskoja ovat kaikki tuon merkkiset"

Mielestäni tuota paremmuutta on vaikea mitata, on erilaisia käyttötilanteita, on erilaisia ominaisuuksia ja on erilaisia hintoja.

Hintaa nostamalla saadaan yleensä enemmän kokoa/tehoa/ominaisuuksia. Voitaisiin varmaankin päätellä, että valmistusmaasta riippumatta, jos auto maksaa kaksi kertaa niin paljon kuin toinen, sen on pakko olla jollakin tasolla parempi. Tuokaan ei tietysti ole täysin selviö, pieni auto (halpa) voi olla parempi kaupunkiautona kuin iso auto (kallis).

Jos taas pohditaan valmistusmaiden eroja, voidaan kai todeta että niin japanilaisilla, saksalaisilla, ranskalaisilla, ruotsalaisilla jne on oma tapansa suunnitella autoja.

Kaikilla on omat erikoispiirteensä ja syynsä. Saksassa on nopeusrajoituksettomia moottoriteitä, Japanissa autojen käyttöikä on vain noin 5 vuotta, Ruotsissa on talvella kovin arktiset olosuhteet jne.

Kun otetaan tietty määrä rahaa, jolla olisi tarkoitus rakentaa tietyn hintainen auto, joudutaan tekemään kompromissejä. Toisella merkillä (valmistusmaalla) painotetaan ruostesuojausta, jossakin painotetaan hyvää alustaa, mukavuutta, lisävarusteita, luotettavuutta jne.

Auto on aina kompromissi, auton hyvyys tiettyyn käyttötarkoitukseen riippuu siitä, miten hyvin valmistaja on kompromississaan onnistunut.

Ääriesimerkkinä, fiat punto on erittäin huono auto metsäajoon, mutta kaupungissa punto on ihan omiaan. Land Rover on kankea auto kaupungissa, mutta maastossa voittaja.

Nuo erot ovat aivan tavallisissakin autoissa, ei vaan niin selkeästi huomattavissa.

Sitten jos mietitään käytettyjä autoja, mikä tahansa auto voi olla hyvä. Kaikki on kiinni siitä mitä saa ja millä hinnalla. "Huonokin" auto voi olla paras vaihtoehto jos hinta on oikea (ääriesimerkkinä, saa ilmaiseksi) ja käyttötarkooitus sopiva.

Pahoittelen, tylsä vastaus kun en lietsonut bensaa provosoinnin liekkeihin.

Itse ajan Fordilla pelkästään sen takia että lanko-mies on fanaattinen Ford-vihaaja. Jos se ei olisi väheksymässä ja morkkaamassa Fordia koko ajan ei minunkaan välttämättä tarvitsisi aina ostaa uutta Fordia jolla kypsyttää sitä. Ehkä vaihdan merkkiä sitten jos se pääsee vihastaan eroon, ehkä en. Hyvä merkki se on ollut.

Tähän asti olen kerran pitänyt parhaana ratkaisuna Peugeotin ostoa, kerran BMW:n, kerran Fordin ja seitsemän kertaa olen katsonut parhaaksi hankkia Alfa Romeon.

Joku muu saattaa olla toista mieltä. Rekisteröintitilastojen perusteella suurin osa onkin.

Seuraava auto voi sitten taas olla mitä tahansa merkkiä, viimekertaisella autonvaihtokierroksella tarkemmassa harkinnassa olivat mm. BMW, Citroën, Ford ja Lancia mutta Alfa oli jälleen se "paras". Lankista ihmetteleville kerrottakoon että se olisi ollut käytetty, Sitruuna ja Hoppa taas uusia.

Itse ajelin kortin saatuani isän tojotalla ja sedän ooppelilla, jonka jälkeen ostin oman ooppelin. Se oli ykköskoppainen kadett jonka sain pirun halvalla. Vikaa siinä ei juurikaan ollut, mitä nyt kori ruostui parissa vuodessa alta. Tämän jälkeen ostin Citroen BX:n ja paluuta ei ollut. Mukavuus on autossa ominaisuus jota minä arvostan eniten, enkä ole vielä törmännyt autoon joka sitä pystyisi tarjoamaan citroenin lailla. Ja onhan nämä ranskalaiset oikein huollettuna yhtä luotettavia kuin muutkin ja siinä sivussa vielä jokseenkin pieniruokaisia, joten miksi vaihtaa?

Olen jopa malliuskollinen... Tällä hetkellä alla on kolmas BX, tosin vanhatkin ovat edelleen tallissa täysin ajokunnossa.