TÄYTYY HUOMATA ERO: SAPATTIKÄSKY JA SAPATTIMERKKI
SEKÄ MERKIN IKUISUUS
2 Ms 31:13,17 13. “Puhu israelilaisille ja sano: Pitäkää minun sapattini, sillä se on MERKKINÄ MEIDÄN VÄLILLÄMME (Jumalan ja Israelin välillä), minun ja teidän (ISRAELIN), sukupolvesta sukupolveen, tietääksenne, että minä olen Herra, joka pyhitän teidät.
17. Se on oleva IKUINEN MERKKI MINUN ja ISRAELILAISTEN välillä; sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan, mutta seitsemäntenä päivänä hän lepäsi ja hengähti.”
Tuo merkki näkyi ”tekemisenä”; - sapatin pitämisenä. Sapatti säädettiin ikuiseksi merkiksi Israelin ja Jumalan välillä.
Sapattimerkkiä VAIN israelilaiset ovat noudattaneet IKUISESTI siitä asti kuin Jumala on sapattimerkin antanut VAIN juutalaisille EIKÄ ADVENTISTEILLE.
OLIKO SAPATTIMERKKEJÄ KAKSI?
====> Jumala ei puhu kahden sapattimerkin antamisesta, toinen juutalaisille ja toinen adventisteille.
SEKÄ MERKIN IKUISUUS
2 Ms 31:13,17 13. “Puhu israelilaisille ja sano: Pitäkää minun sapattini, sillä se on MERKKINÄ MEIDÄN VÄLILLÄMME (Jumalan ja Israelin välillä), minun ja teidän (ISRAELIN), sukupolvesta sukupolveen, tietääksenne, että minä olen Herra, joka pyhitän teidät.
17. Se on oleva IKUINEN MERKKI MINUN ja ISRAELILAISTEN välillä; sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan, mutta seitsemäntenä päivänä hän lepäsi ja hengähti.”
Tuo merkki näkyi ”tekemisenä”; - sapatin pitämisenä. Sapatti säädettiin ikuiseksi merkiksi Israelin ja Jumalan välillä.
Sapattimerkkiä VAIN israelilaiset ovat noudattaneet IKUISESTI siitä asti kuin Jumala on sapattimerkin antanut VAIN juutalaisille EIKÄ ADVENTISTEILLE.
OLIKO SAPATTIMERKKEJÄ KAKSI?
====> Jumala ei puhu kahden sapattimerkin antamisesta, toinen juutalaisille ja toinen adventisteille.
Vastaukset 19
Vanhimmat
MIKÄ ON PÄIVÄ ON HUONOIN PALVELLA HERRAA - onko ae tiistai vai sunnuntai?
Rm 14:5-6 "Toinen pitää yhden päivän toista parempana, toinen pitää kaikki päivät yhtä hyvinä; kukin olkoon omassa mielessään täysin varma. Joka valikoi päiviä, se valikoi Herran tähden; ja joka syö, se syö Herran tähden, sillä hän kiittää Jumalaa; ja joka ei syö, se on Herran tähden syömättä ja kiittää Jumalaa."
Samalla kun Paavali osoitti vapautta sapattikysymyksessä ja syömiskysymyksessä, samalla hän korosti kristityn vapautta syödä tai olla syömättä mitä halusi.
Katolinen kirkko itse tunnustaa olevansa vastuussa lepopäiväkäskyn väärennöksestä. Eräässä roomalaiskatolisessa oppikirjassa esitetään seuraavaa: "Kysymys: Mikä päivä on sapatti? Vastaus: Lauantai on sapatti. Kysymys: Miksi pyhitämme sunnuntain lauantain asemasta? Vastaus: Pyhitämme sunnuntain lauantain asemasta, koska katolinen kirkko siirsi sapatin pyhyyden sunnuntaille Laodikean kirkolliskokouksessa v. 336 jKr. Kysymys: Voitko jollakin muulla tavalla todistaa, että kirkolla on valta asettaa lakisääteisiä juhlapäiviä? Vastaus: Jollei sillä olisi sellaista valtaa, se ei olisi voinut tehdä sitä, mistä kaikki nykyajan uskovaiset ovat yhtä mieltä sen kanssa, nimittäin korvata lauantain eli viikon seitsemännen päivän pyhittämistä sunnuntain eli viikon ensimmäisen päivän pyhittämisellä. Tälle muutokselle Raamattu ei anna mitään tukea."
Katolilaiset siis itse myöntävät että Raamattu ei anna mitään tukea lepopäivän siirtämiselle lauantailta sunnuntaille. Katolinen kirkko siis tekee valtansa nojalla Raamatun_vastaisia_päätöksiä.
Sunnuntain pyhittäminen on Rooman kirkon alulle panema tapa, jota se pitää arvovaltansa merkkinä. Paavikunnan henki - mukautuminen maailman tapoihin, perimätiedon asettaminen Jumalan käskyjen yläpuolelle - on tunkeutumassa protestanttisiin kirkkoihin ja saa ne korottamaan sunnuntaita samalla tavalla kuin Rooman kirkko ennen niitä. "Tietenkin katolinen kirkko vakuuttaa, että muutos lauantaista sunnuntaille on toteutettu sen omalla päätöksellä. Tämä teko on merkki sen arvovallasta uskontoon liittyvissä asioissa" Katolinen kirkko ei siis edes yritä kieltää sitä että se on vastuussa lepopäivän muuttamisesta.
Kuninkaallisten julistusten, kirkolliskokousten ja maallisen vallan tuen avulla tämä pakanallinen juhlapäivä nousi kunnia-asemaan kristillisessä maailmassa. Konstantinuksen sunnuntailain säätäminen oli ensimmäinen julkinen toimi sunnuntainvieton vahvistamiseksi. Vaikka laki oli pohjimmiltaan pakanallinen, keisari saattoi sen voimaan nimellisen kristinuskoon kääntymisensä jälkeen.
Eusebios, ruhtinaiden suosiota tavoitteleva piispa ja Konstantinuksen hyvä ystävä, väitti Kristuksen siirtäneen sapatin sunnuntaille. Väitteen tueksi ei esitetty ainoatakaan raamatullista todistetta. Eusebios itse tunnusti vahingossa väitteensä vääräksi. "Kaiken", hän sanoo, "mitä piti tehdä sapattina, me olemme siirtäneet Herran päivälle."
Paavinvallan lujittuessa jatkettiin sunnuntain korottamista. Seitsemättä päivää pidettiin vielä jonkin aikaa sapattina, mutta muutos eteni vääjäämättä. Myöhemmin paavi määräsi, että seurakuntapappien tuli varoittaa sunnuntain rikkojia, jotta nämä eivät aiheuttaisi suurta onnettomuutta itselleen ja naapureilleen.
Kun kirkolliskokousten päätökset osoittautuivat riittämättömiksi, maallisia viranomaisia kehotettiin antamaan määräys, joka herättäisi ihmisissä pelkoa ja pakottaisi heidät pidättymään työstä sunnuntaina. Roomassa pidetyssä kirkolliskokouksessa vahvistettiin kaikki edelliset päätökset. Ne liitettiin kirkkolakiin, ja maalliset viranomaiset valvoivat niiden noudattamista.
Raamatullisen tuen puuttuminen sunnuntainvietolta aiheutti kuitenkin yhä hämminkiä. Ihmiset kysyivät, millä oikeudella heidän opettajansa, auringonpäivää kunnioittaakseen, syrjäyttivät julistuksen: "Seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti." Raamatullisten todisteiden puute täytyi korvata muilla keinoilla.
Eräs innokas sunnuntain kannattaja, joka kahdennentoista vuosisadan lopussa vieraili Englannin seurakunnissa, kohtasi vastustusta totuuden puolustajien taholta. Hänen yrityksensä jäi niin hedelmättömäksi, että hän poistui maasta joksikin aikaa. Palatessaan hän toi mukanaan asiakirjan, jota hän väitti Jumalan itsensä antamaksi; siinä oli kaivattu määräys sunnuntainvietosta ja kammottavia uhkauksia tottelemattomien pelottamiseksi. Tämä kallisarvoinen asiakirja oli muka pudonnut taivaasta ja löytynyt Golgatalta Pyhän Simeonin alttarilta. Itse asiassa se oli peräisin paavin palatsista Roomassa. Paavinvalta on kaikkina aikoina pitänyt petoksia ja väärennöksiä hyväksyttävinä menetelminä.
Mutta sunnuntain pyhyyden vahvistamiseen tähtäävistä ponnisteluista huolimatta paavin kannattajat itse tunnustivat julkisesti sapatin jumalallisen arvovallan. Kuudennellatoista vuosisadalla kirkolliskokous totesi: "Muistakoot kaikki kristityt, että Jumala pyhitti seitsemännen päivän eivätkä sitä ole hyväksyneet ja pitäneet pyhänä ainoastaan juutalaiset vaan kaikki muutkin, jotka sanovat palvelevansa jumalaa, vaikka me kristityt olemmekin vaihtaneet heidän sapattinsa Herran päivään.
Lepopäivän on siis muuttanut katolinen kirkko, ei Jumala! Näin katolinen kirkko on nostanut itsensä Jumalan vertaiseski, tai jopa Jumalan yläpuolelle, koskapa se katsoo että sillä on oikeus peukaloida ja vääristellä Jumalan itsensä asettamia käskyjä!
Itse Roomassa, kukistuneen maailmanvallan keskuksessa, syntyi vuoden 476 jKr. jälkeen paavinvalta, katolisen kirkon yhden miehen hallinto. Sen valtaannousun aikana kolme germaanista heimoa, herulit, vandaalit ja itägootit, "repäistiin pois sen edästä". Itä-Rooman keisarin Justinianuksen päätöksellä (Codex Justinianus) asetettiin vuonna 533 jKr. Rooman piispa kaikkien kristillisten kirkkojen pääksi. Yllämainituista kolmesta heimosta viimeisinä tätä päätöstä vastustaneet itägootit voitettiin ja karkotettiin Roomasta keisarillisen kenraali Belisariuksen toimesta vuonna 538 jKr., jolloin paavilliselle Roomalle vahvistui myös poliittinen valta-asema profeetallisesti ennustetuksi aikajaksoksi (tästä enemmän myöhemmin).
3. Dan. 7:25 kerrotaan tästä sarvesta: "…tuhoaa Korkeimman pyhiä…", mikä viittaa suureen kristittyjen vainoon. Kukaan, joka tuntee historiaa, ei voi kieltää tämän lausunnon toteutumista paavinvallan toiminnassa. Keskiajan hirveät vainot (polttoroviot, "harhaoppisten" kidutukset, ristiretket) muodostavat tunnetun, synkän luvun historiassa.
4. Vielä sanotaan: "…pyrkii muuttamaan juhla-ajat ja lain". Paavillinen järjestelmä todella muutti Jumalan lain, kymmenen käskyä: se poisti katekismuksesta toisen käskyn, joka kieltää kumartamasta ja palvelemasta patsaita ja jumalankuvia sekä muutti neljännen käskyn, joka velvoittaa pyhittämään sapatin ja on ainoa „aikaa" koskeva käsky, siirtämällä Jumalan lepopäivän viikon seitsemänneltä päivältä ensimmäiselle päivälle. (Vrt. 2. Tess. 2:3,4; Ps. 94:20.)
Se muutti jumalan-palveluksen „ajan". Asetettiin väärä palveluksen päivä. Alkuperäisen muuttumattoman seitsemännen päivän sapatin (vrt. 2. Moos. 20:8-11; 31:13,16,17; Hes. 20:12; Jes. 56:2,3,6,7; Ps. 89:35; Hebr. 4:10,11; Jaak. 2:10) sijaan, jota Kristus ja apostolit viettivät (Luuk. 4:16; Matt. 24:20; Apt. 13.42; Hebr. 4:10,11), tuli viikon ensimmäinen päivä (pakanallinen „auringon päivä"), jota Jumala ei koskaan ole määrännyt Jumalanpalveluksen päiväksi, vaan jonka hyväksymisestä hän jopa on varoittanut kansaansa (Ilm. 14:9-11; 16:2; 19:20; vrt. Hes. 8:16-18).
5. "Pedolle annettiin suu, joka herjaa ja puhuu suuria sanoja, ... Niin se avasi suunsa ja alkoi herjata Jumalaa. Se herjasi hänen nimeään ja hänen asuinsijaansa ja niitä, jotka asuvat taivaassa." (Ilm. 13:5,6.) Tämä Ilmestyskirjassa kuvattu peto esittää samaa valtaa kuin "pieni sarvi" Danielin 7:8,25. (Katso myös Dan 11:36 ja 2. Tess. 2:3,4.) Miten Raamattu määrittelee Jumalan pilkkaamisen? Jeesusta vastaan tehdyssä salahankkeessa Häntä syytettiin jumalanpilkasta: "Sinä teet itsesi jumalaksi, vaikka olet ihminen!" (Joh. 10:33.) Toisenlaisesta "jumalanpilkasta" luemme Luuk. 5:21: "Mikä mies tämä on? Hän herjaa Jumalaa, kun puhuu noin. Kuka muu kuin Jumala voi antaa syntejä anteeksi?" Molemmat mainitut jumalanpilkan muodot ilmenevät paavinvallassa. ("Tässä maailmassa me olemme Kaikkivaltiaan Jumalan sijassa." Paavi Leo XIII:n ensyklopedia, 20.6.1894.) Paavia kutsutaan usein myös nimellä "Pyhä Isä", vaikka Jeesus kielsi puhuttelemasta näin ihmisiä (Matt. 23:9), sillä tämä nimitys kuuluu ainoastaan Taivaalliselle Isälle (Joh. 17:11).
>
Kuinkas se sitten on kun katolinen kirkko on valtansa nojalla aikanaan jopa päättänyt mitä kertomuksia Raamattuun hyväksytään ja mitä ei. ( Rooman, Hippon ja Karthagon kirkolliskokoukset)
>
"Kuinkas se sitten on kun katolinen kirkko on valtansa nojalla aikanaan jopa päättänyt mitä kertomuksia Raamattuun hyväksytään ja mitä ei. ( Rooman, Hippon ja Karthagon kirkolliskokoukset"
Niinpä. Katolinen kirkko asettaa itsensä Raamatun yläpuolelle. Eikä vain Raamatun yläpuolelle, vaan jopa Jumalan yläpuolelle!
Katolinen kirkko on antikristuksen kirkko!
kauhia hämmästyny.
Katso vaikka;http://www.evl.fi/raamattu/1933,38/2Moos.20.html
Siellä se on ennallaan ja viela se on Isrealille mainittu annetuksi.
Selvyyden saat lukemalla lain antamiseen liityvä osa Mooseksesta ja hänen kauttaan annetusta laista.
Se on annettu Israelin kansalle etkä sinä milloinkaan kuulu tuohon kansaan.
Vaikka kuuluisitkin, ei tuolla lailla OLLUT ALUNPERINKÄÄN tarkoitus saavuttaa pelastusta.
Siinäkin suhteessa on laki ennallaan.
Täyttäkää vaikka kaikki kohdat Mooseksen laista hiehojen uhraamiset mukaanlukien.
ETKÖ YMMÄRRÄ;
Vaikka te ottaisitte mitä tuosta laista tehdäksenne, sen voitte ITSE tehdä.
MUTTA MEILLE, korostan vielä, MEILLE ei tuolla teidän päätöksellänne olisi mitään tekemistä kun ei sillä ole nytkään.
Olette ihme epeleitä, kun ette tiedä mikä ero on meillä ja teillä.
Jumala on antanut vain yhden Sapatin. Joka on ikuinen. Sapatti(lauantai) on Jumalan asettama lepopäivä). Jota Jumala ei ole tähän päivään mennessä kumonnut tai muuttanut.
Yksi käskyistä, jota katolinen kirkko on muuttanut, on lepopäiväkäsky. Raamatun lepopäiväkäsky on kokonaisuudessaan seuraavanlainen: "Muista pyhittää lepopäivä. Kuusi päivää tee työtä ja toimita kaikki askareesi; mutta seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti; silloin älä mitään askareita toimita, älä sinä älköönkä sinun poikasi tai tyttäresi, sinun palvelijasi tai palveli-jattaresi tai juhtasi älköönkä muukalaisesi, joka sinun porteissasi on. Sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaikki, mitä niissä on, mutta seitsemäntenä päivänä hän lepäsi; sen tähden Herra siunasi lepopäivän ja pyhitti sen." 2. Moos. 20: 8-11.
Tämän tekstin mukaan sapatti, viikon seitsemäs päivä, on lepopäivä. Kun tutkimme tätä käskyä hiukan tarkemmin, löydämme siitä Jumalan sinetin, jonka mukaan Jumala on lainsäätäjä. Sinetti ilmaisee omistajansa nimen, arvon ja hallintoalueen. Lepopäiväkäskystä löydämme nämä ominaisuudet: 1. Lainsäätäjän nimi: Herra. 2. Lainsäätäjän arvonimi: Luoja (hän, joka loi kaiken). 3. Alue, jota hän hallitsee: taivas, maa, meri ja kaikki, mitä niissä on. Katolisen kirkon taktiikkaan kuuluu Jumalan sinettiä käsittelevän tekstiosan poistaminen lepopäiväkäskystä, joka näin muutettuna on virheellinen ja puutteellinen. Tämän seurauksena ihmiset eivät tiedosta sitä, kuka lainsäätäjä on ja kenelle heidän tulee osoittaa lojaalisuuttaan. Kirkollisen vallan ja auktoriteetin nojalla katolinen kirkko on muunnellut käskyjä haluamallaan tavalla. Jopa vastoin Raamatun opetusta.
Katekismuksesta löydämmekin ainoastaan tämän lyhyen lauseen: "Muista pyhittää lepopäivä." Siitä ei käy ilmi, mikä viikonpäivä meidän tulee pyhittää, eikä sitä, kuka on lainsäätäjä.
Katolinen kirkko itse tunnustaa olevansa vastuussa lepopäiväkäskyn väärennyksestä. Eräässä roomalaiskatolisessa oppikirjassa esitetään seuraavaa: "Kysymys: Mikä päivä on sapatti? Vastaus: Lauantai on sapatti. Kysymys: Miksi pyhitämme sunnuntain lauantain asemasta? Vastaus: Pyhitämme sunnuntain lauantain asemasta, koska katolinen kirkko siirsi sapatin pyhyyden sunnuntaille Laodikean kirkolliskokouksessa v. 336 jKr. Kysymys: Voitko jollakin muulla tavalla todistaa, että kirkolla on valta asettaa lakisääteisiä juhlapäiviä? Vastaus: Jollei sillä olisi sellaista valtaa, se ei olisi voinut tehdä sitä, mistä kaikki nykyajan uskovaiset ovat yhtä mieltä sen kanssa, nimittäin korvata lauantain eli viikon seitsemännen päivän pyhittämistä sunnuntain eli viikon ensimmäisen päivän pyhittämisellä. Tälle muutokselle Raamattu ei anna mitään tukea."
Katolilaiset siis itse myöntävät että Raamattu ei anna mitään tukea lepopäivän siirtämiselle lauantailta sunnuntaille. Katolinen kirkko siis tekee valtansa nojalla Raamatun_vastaisia_päätöksiä
Sunnuntain pyhittäminen on Rooman kirkon alulle panema tapa, jota se pitää arvovaltansa merkkinä. Paavikunnan henki - mukautuminen maailman tapoihin, perimätiedon asettaminen Jumalan käskyjen yläpuolelle - on tunkeutumassa protestanttisiin kirkkoihin ja saa ne korottamaan sunnuntaita samalla tavalla kuin Rooman kirkko ennen niitä. "Tietenkin katolinen kirkko vakuuttaa, että muutos lauantaista sunnuntaille on toteutettu sen omalla päätöksellä. Tämä teko on merkki sen arvovallasta uskontoon liittyvissä asioissa" Katolinen kirkko ei siis edes yritä kieltää sitä että se on vastuussa lepopäivän muuttamisesta.
Kuninkaallisten julistusten, kirkolliskokousten ja maallisen vallan tuen avulla tämä pakanallinen juhlapäivä nousi kunnia-asemaan kristillisessä maailmassa. Konstantinuksen sunnuntailain säätäminen oli ensimmäinen julkinen toimi sunnuntainvieton vahvistamiseksi. Vaikka laki oli pohjimmiltaan pakanallinen, keisari saattoi sen voimaan nimellisen kristinuskoon kääntymisensä jälkeen.
Eusebios, ruhtinaiden suosiota tavoitteleva piispa ja Konstantinuksen hyvä ystävä, väitti Kristuksen siirtäneen sapatin sunnuntaille. Väitteen tueksi ei esitetty ainoatakaan raamatullista todistetta. Eusebios itse tunnusti vahingossa väitteensä vääräksi. "Kaiken", hän sanoo, "mitä piti tehdä sapattina, me olemme siirtäneet Herran päivälle."
Paavinvallan lujittuessa jatkettiin sunnuntain korottamista. Seitsemättä päivää pidettiin vielä jonkin aikaa sapattina, mutta muutos eteni vääjäämättä. Myöhemmin paavi määräsi, että seurakuntapappien tuli varoittaa sunnuntain rikkojia, jotta nämä eivät aiheuttaisi suurta onnettomuutta itselleen ja naapureilleen.
Kun kirkolliskokousten päätökset osoittautuivat riittämättömiksi, maallisia viranomaisia kehotettiin antamaan määräys, joka herättäisi ihmisissä pelkoa ja pakottaisi heidät pidättymään työstä sunnuntaina. Roomassa pidetyssä kirkolliskokouksessa vahvistettiin kaikki edelliset päätökset. Ne liitettiin kirkkolakiin, ja maalliset viranomaiset valvoivat niiden noudattamista.
Raamatullisen tuen puuttuminen sunnuntainvietolta aiheutti kuitenkin yhä hämminkiä. Ihmiset kysyivät, millä oikeudella heidän opettajansa, auringonpäivää kunnioittaakseen, syrjäyttivät julistuksen: "Seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti." Raamatullisten todisteiden puute täytyi korvata muilla keinoilla.
Eräs innokas sunnuntain kannattaja, joka kahdennentoista vuosisadan lopussa vieraili Englannin seurakunnissa, kohtasi vastustusta totuuden puolustajien taholta. Hänen yrityksensä jäi niin hedelmättömäksi, että hän poistui maasta joksikin aikaa. Palatessaan hän toi mukanaan asiakirjan, jota hän väitti Jumalan itsensä antamaksi; siinä oli kaivattu määräys sunnuntainvietosta ja kammottavia uhkauksia tottelemattomien pelottamiseksi. Tämä kallisarvoinen asiakirja oli muka pudonnut taivaasta ja löytynyt Golgatalta Pyhän Simeonin alttarilta. Itse asiassa se oli peräisin paavin palatsista Roomassa. Paavinvalta on kaikkina aikoina pitänyt petoksia ja väärennöksiä hyväksyttävinä menetelminä.
Mutta sunnuntain pyhyyden vahvistamiseen tähtäävistä ponnisteluista huolimatta paavin kannattajat itse tunnustivat julkisesti sapatin jumalallisen arvovallan. Kuudennellatoista vuosisadalla kirkolliskokous totesi: "Muistakoot kaikki kristityt, että Jumala pyhitti seitsemännen päivän eivätkä sitä ole hyväksyneet ja pitäneet pyhänä ainoastaan juutalaiset vaan kaikki muutkin, jotka sanovat palvelevansa jumalaa, vaikka me kristityt olemmekin vaihtaneet heidän sapattinsa Herran päivään.
On totta että Israel on Jumalan kansa. Mutta mikä on Israel? Israel on ennenmuuta hengellinen Israel. Se tarkoittaa kaikkia Jumalan lapsia kansallisuudesta riippumatta.
Kirjoittelet sapattikäskystä ja sapatin pitämisestä vaikka kyse on SAPATTI MERKISTÄ.
"Kirjoittelet sapattikäskystä ja sapatin pitämisestä vaikka kyse on SAPATTI MERKISTÄ."
Sapattikäsky, sapatin pitäminen ja Sapatti merkkinä liittyvät kaikki olennaisesti toisiinsa. Niitä ei siis voi irrottaa toisistaan tekemättä niille väkivaltaa.
2 Ms 31:13,17 13. “Puhu israelilaisille ja sano: Pitäkää minun sapattini, sillä se on MERKKINÄ MEIDÄN VÄLILLÄMME (Jumalan ja Israelin välillä), minun ja teidän (ISRAELIN), sukupolvesta sukupolveen, tietääksenne, että minä olen Herra, joka pyhitän teidät.
17. Se on oleva IKUINEN MERKKI MINUN ja ISRAELILAISTEN välillä; sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan, mutta seitsemäntenä päivänä hän lepäsi ja hengähti.”
Tässä ei puhuta hengelisestä Israelista vaan ainoastaan juutalaisista. Katso alkukielellä.
Niin sekin on vain ihmis määräys!
ADVENTISTEILLE EI RIITÄ JOONAAN MERKKI VAAN HE OMINEET JUUTALAISILTA SAPATTIMERKIN VASTOIN RAAMATTUA JA JOPA PITÄVÄT SITÄ SINETTINÄ VAIN TARKOITETUNA ADVENTISTEILLE
Silloin muutamat kirjanoppineista ja fariseuksista vastasivat hänelle sanoen: "Opettaja, me tahdomme nähdä sinulta merkin". Mutta hän vastasi heille ja sanoi: "Tämä paha ja avionrikkoja sukupolvi tavoittelee merkkiä, mutta sille ei anneta muuta merkkiä kuin profeetta Joonaan merkki. Sillä niinkuin Joonas oli meripedon vatsassa kolme päivää ja kolme yötä, niin on myös Ihmisen Poika oleva maan povessa kolme päivää ja kolme yötä.
ei ole tarkoitettu vain juutalaisille, vaan koko Jumalan kansalle
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000001692&posting=22000000020292526
Oletko sinä ihminen?Jos vastays oli myönteinen,sapatti on myöskin sinua varten!
Jesaja 56,kerttoo,että sapatti on myöskin tarkoitettu muukalaisille!
Me olemme muukalaisia,eli vieraita,emme kuulu lihalliseen israeliin.
Uusi seurakunta,johon muukalaiset liittyvät:
1).Näin sanoo Herra:Noudattakaa oikeutta ja tehkää vanhurskaus,sillä minun autuuteni on lähellä ja vanhurskauteni ilmestyy.
2).Autuas se ihmislapsi,joka tässä pysyy,joka pitää sapatin eikä sitä riko,ja joka varoo kätensä tekemästä mitään pahaa!
3).Älköön sanoko muukalainen,joka on liittynyt Herraan:"Herra eroittaa minut peräti kansastansa",älköön kuohittu sanoko:"Minä olen kuiva puu".
4).Sillä näin sanoo Herra:Kuohituille,jotka pitävät minun sapattini ja valitsevat sen,mikä minulle otollista on,ja pysyvät minun liitossani,
5).heille minä annan huoneessani ja muurieni sisällä muistromerkin ja nimen,joka on poikia ja tyttäriä parempi;minä annan heille iankaikkisen nimen,joka ei koskaan häviä.
6).Ja muukalaiset,jotka ovat liittyneet Herraan,palvelemaan häntä ja rakastaakseen Herran nimeä,ollakseen hänen palvelioitansa,kaikki,jotka pitävät sapatin,eivätkä sitä riko ja pysyvät minun liitossani.
----------------------------------------------------
Jeesus itse myöskin sanoi sapatista että se on ihmistä varten.Miksi se olisi muutoin ollut voimassa yleisenä lepopäivänä aina 300 luvulle asti?
Vasta silloin tuli sunnuntaista pakollinen lepopäivä.
Sapatti on ainoa Raamatullinen lepopäivä..
" Sillä ne, jotka katsovat, että sunnuntai on kirkon arvovallalla otettu käytäntöön välttämättömänä sapatin vastineena, ovat väärässä. Raamattu on poistanut sapatin, ei kirkko. Sillä kaikki Moosekselta peräisin olevat jumalanpalvelusmuodot voidaan jättää pois, kun evankeliumi on ilmoitettu."
Raamattu ei ole muuttanut lepopäivää. Mistään kohdin Raamatusta ei ole löydettävissä Jumalan antamaa käskyä lepopäivän muuttamisesta. Sellaista ei ole olemassa. Jumala ei ole koskaan muuttanut antamaansa lepopäiväkäskyä. Ja koska Jumala on sen antanut, ei sitä kukaan muu voi muuttaakaan, kuin Jumala itse. Mutta Hän ei ole tehnyt sitä.
Katolinen kirkko itse tunnustaa olevansa vastuussa lepopäiväkäskyn väärennyksestä! Eräässä roomalaiskatolisessa oppikirjassa esitetään seuraavaa: "Kysymys: Mikä päivä on sapatti? Vastaus: Lauantai on sapatti. Kysymys: Miksi pyhitämme sunnuntain lauantain asemasta? Vastaus: Pyhitämme sunnuntain lauantain asemasta, koska katolinen kirkko siirsi sapatin pyhyyden sunnuntaille Laodikean kirkolliskokouksessa v. 336 jKr. Kysymys: Voitko jollakin muulla tavalla todistaa, että kirkolla on valta asettaa lakisääteisiä juhlapäiviä? Vastaus: Jollei sillä olisi sellaista valtaa, se ei olisi voinut tehdä sitä, mistä kaikki nykyajan uskovaiset ovat yhtä mieltä sen kanssa, nimittäin korvata lauantain eli viikon seitsemännen päivän pyhittämistä sunnuntain eli viikon ensimmäisen päivän pyhittämisellä. Tälle muutokselle Raamattu ei anna mitään tukea."
1) Katolinen kirkko itse myöntää että se on muuttanut lepopäivän lauantailta sunnuntaille, ja
että se yksin on vastuussa lepopäivän muuttamisesta.
2
Katolinen kirkko itse myöntää että Raamattu ei anna mitään tukea lepopäivän siirtämiselle lauantailta sunnuntaille.
Katolinen kirkko siis tekee valtansa nojalla Raamatun_vastaisia_päätöksiä. Ja itse vielä myöntää sen!
Sunnuntain pyhittäminen on Rooman kirkon alulle panema tapa, jota se pitää arvovaltansa merkkinä. Paavikunnan henki - mukautuminen maailman tapoihin, perimätiedon asettaminen Jumalan käskyjen yläpuolelle - on tunkeutumassa protestanttisiin kirkkoihin ja saa ne korottamaan sunnuntaita samalla tavalla kuin Rooman kirkko ennen niitä. "Tietenkin katolinen kirkko vakuuttaa, että muutos lauantaista sunnuntaille on toteutettu sen omalla päätöksellä. Tämä teko on merkki sen arvovallasta uskontoon liittyvissä asioissa" Katolinen kirkko ei siis edes yritä kieltää sitä että se on vastuussa lepopäivän muuttamisesta.
Kuninkaallisten julistusten, kirkolliskokousten ja maallisen vallan tuen avulla tämä pakanallinen juhlapäivä nousi kunnia-asemaan kristillisessä maailmassa. Konstantinuksen sunnuntailain säätäminen oli ensimmäinen julkinen toimi sunnuntainvieton vahvistamiseksi. Vaikka laki oli pohjimmiltaan pakanallinen, keisari saattoi sen voimaan nimellisen kristinuskoon kääntymisensä jälkeen.
Eusebios, ruhtinaiden suosiota tavoitteleva piispa ja Konstantinuksen hyvä ystävä, väitti Kristuksen siirtäneen sapatin sunnuntaille. Väitteen tueksi ei esitetty ainoatakaan raamatullista todistetta. Eusebios itse tunnusti vahingossa väitteensä vääräksi. "Kaiken", hän sanoo, "mitä piti tehdä sapattina, me olemme siirtäneet Herran päivälle."
Paavinvallan lujittuessa jatkettiin sunnuntain korottamista. Seitsemättä päivää pidettiin vielä jonkin aikaa sapattina, mutta muutos eteni vääjäämättä. Myöhemmin paavi määräsi, että seurakuntapappien tuli varoittaa sunnuntain rikkojia, jotta nämä eivät aiheuttaisi suurta onnettomuutta itselleen ja naapureilleen.
Kun kirkolliskokousten päätökset osoittautuivat riittämättömiksi, maallisia viranomaisia kehotettiin antamaan määräys, joka herättäisi ihmisissä pelkoa ja pakottaisi heidät pidättymään työstä sunnuntaina. Roomassa pidetyssä kirkolliskokouksessa vahvistettiin kaikki edelliset päätökset. Ne liitettiin kirkkolakiin, ja maalliset viranomaiset valvoivat niiden noudattamista.
Raamatullisen tuen puuttuminen sunnuntainvietolta aiheutti kuitenkin yhä hämminkiä. Ihmiset kysyivät, millä oikeudella heidän opettajansa, auringonpäivää kunnioittaakseen, syrjäyttivät julistuksen: "Seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti." Raamatullisten todisteiden puute täytyi korvata muilla keinoilla.
Eräs innokas sunnuntain kannattaja, joka kahdennentoista vuosisadan lopussa vieraili Englannin seurakunnissa, kohtasi vastustusta totuuden puolustajien taholta. Hänen yrityksensä jäi niin hedelmättömäksi, että hän poistui maasta joksikin aikaa. Palatessaan hän toi mukanaan asiakirjan, jota hän väitti Jumalan itsensä antamaksi; siinä oli kaivattu määräys sunnuntainvietosta ja kammottavia uhkauksia tottelemattomien pelottamiseksi. Tämä kallisarvoinen asiakirja oli muka pudonnut taivaasta ja löytynyt Golgatalta Pyhän Simeonin alttarilta. Itse asiassa se oli peräisin paavin palatsista Roomassa. Paavinvalta on kaikkina aikoina pitänyt petoksia ja väärennöksiä hyväksyttävinä menetelminä.
Mutta sunnuntain pyhyyden vahvistamiseen tähtäävistä ponnisteluista huolimatta paavin kannattajat itse tunnustivat julkisesti sapatin jumalallisen arvovallan. Kuudennellatoista vuosisadalla kirkolliskokous totesi: "Muistakoot kaikki kristityt, että Jumala pyhitti seitsemännen päivän eivätkä sitä ole hyväksyneet ja pitäneet pyhänä ainoastaan juutalaiset vaan kaikki muutkin, jotka sanovat palvelevansa jumalaa, vaikka me kristityt olemmekin vaihtaneet heidän sapattinsa Herran päivään.
MIKSET alkaisi lopultakin noudattaa itse tuota lakia.
Miksi intät sellaisesta jota et tee itsekään oikein.
ETKÖ SÄÄ MITÄÄN TAJUU?