Kohta varmaan masennunkin, kun syytä outoihin fyysisiin ja psyykkisiin(?) oireisiini ei löytynyt.
Tinnitus minulla on ollut jo lähemmäs kymmenen vuotta, mutta nyt se on pahentunut. Ääniä on monia, ja ne soivat jo melko kovaa. Lisäksi tuntuu, että korvissa menee ajoittain jotakin paineaaltoja. Myös päässä on tuntunut outoja aaltomaisia tuntemuksia, joiden aikana pelkään menettäväni tajuni, tai ajatus ei ainakaan juokse silloin normaalisti.
Lisäksi silmien kanssa on ollut ongelmia. Optikko sanoi näköni olevan melko hyvä, vaikka käytännössä en näe tienviitoista kadunnimiä, tekstin lukeminen TV:stä on vaikeaa välillä, tietokoneella oleminen aiheuttaa päänsäryn jne... Näkökentässä olevat "huitulatkin" ovat lisääntyneet, ja välillä tuntuu, että maailma näyttää muutenkin omituiselta, mutta en osaa selittää miten. Jotenkin en näe, vaikka näen. Sekavaa, tiedän!
Nyt toinen jalkani on tuntunut omituiselta, mutta siihen ei koske. Ensin säikähdin, että taas veritulppa, mutta kun kipua ei ole, niin ei kai siitä voi olla kyse..? Eli jalka tuntuu välillä melkein kuin puutuneelta, mutta ei kuitenkaan. Ehkä se on enemmän sellaista, että jalkaa kevyesti ja tasaisesti puristaa reidestä alaspäin, ja sitä on vaikea hallita. Se on raskas ja kömpelö. Tunne tulee aaltoina, eli se kestää vain vähän aikaa kerrallaan.
Jo vuosia olen kärsinyt oudoista hermosäryistä(?), jotka iskevät jalkoihin ja/tai käsiin useimmiten rasituksen ja kylmettymisen yhteydessä, mutta joskus myös ilman näkyvää syytä. Kipu on todella raastavaa, eikä siihen auta särkylääkkeet. Jos olen kipujen aikana aivan liikkumatta, ne katoavat. Pienikin liikahdus saa tuskan palaamaan, ja usein itken, kun koskee niin kovaa. Reumakokeet on otettu verestä, mutta mitään ei näy.
Outoa on mielestäni myös se, että usein liikunta aiheuttaa minulle sellaisen reaktion, että sormeni ja jalkani turpoavat niin, että niitä kutittaa ja pistelee ihan kunnolla. Sormenpäätkin menevät aivan pinkeiksi, ja tuntuvat olevan aivan kuin räjähtämäisillään. Lääkärin mukaan se johtuu vain siitä, miten nesteet lähtevät liikkeelle. Niin kai sitten, mutta kellään tutullani ei ole ollut vastaavaa... Olen ihan normaalipainoinen, ja liikun säännöllisesti. Syön myös ihan perusterveellisesti.
Pari kuukautta minua on vaivannut elohiiri, joka ensin oli vain toisessa silmässä. Se hyppi kuukauden verran tauotta, mutta sitten rauhoittui niin, että se rupeaa pomppimaan vain, jos säikähdän ja äkkiä sisristän silmiäni. Nyt toiseenkin silmään on tullut elohiiri, ja se pomppii vaihtelevia aikoja päivittäin. Huolestuttaa.
Minulla oli myös sellainen tunne, että kädet menivät aivan voimattomiksi. Kasvojen puutumista. Otsa ja nenänympärystä sekä huulet tuntuivat oudoilta. Näiden oireiden aikana koin myös voimakasta ahdistusta ja epätodellisuudentunnetta päivittäin ja useiden viikkojen ajan. En tiedä sitten, johtuiko ahdistus monista oireistani, joiden takia huolestuin kovasti, vai mistä lienekin...
Olen yllättynyt tuosta ahdistuksesta, sillä yleensä olen aina osannut ottaa asiat melko rauhallisesti ja järkeillä itseni positiivisemmalle mielelle. Nyt taistelen masennusta vastaan. Pelottaa, kun terveys pettää, mutta oireet ovat niin epämääräisiä, ettei niiden perusteella voi suoraan päätellä mitään, eikä niihin noin vain löydy hoitokeinoa. Pelkään, että minut vain leimataan hulluksi, jos yhä lähden pyytämään tutkimuksia ja apua =o(. Minulla ei ole varaa leimautua pöpiksi, sillä hain juuri opiskelupaikkaa, ja toiveena olisi omien lasten lisäksi saada sijaislapsiakin. En ole hullu, huolestunut vain, kun en tiedä, mikä minua vaivaa. Jokin vaivaa, vaikka laajojen verikokeiden mukaan olen täysin terve!
Vaivaamaan on jäänyt myös muutaman vuoden takainen tapaus, jolloin sain kumpaankin jalkaani polvista alaspäin valtavat verenpurkaumat, vaikka en ollut satuttanut niitä mihinkään. Verikokeet olivat jälleen ok.
Väsymys on ollut viimeaikoina nujertava. Heräilen yöllä vauvan takia useita kertoja, mutta hän ei kuitenkaan pidä minua hereillä, joten unta pitäisi periaatteessa saada tarpeeksi. Stressiä on ollut, mutta koska lapsuuteni oli mitä oli, asiat ovat nyt mielestäni oikein hyvin. Ikääkin on vasta alle 30 vuotta.
Ajattelu on takerrellut jo jonkin aikaa. Ennen tunsin itseni keskivertoa älykkäämmäksi, ja olinkin koulussa kympin oppilas. Nyt mikään ei jää päähän, ja hukkaan puhuessani sanoja ja ihmisten nimiä. Olo on tyhmä!
Onko kellään mitään ajatuksia mistään oireistani? Olisin pienestäkin avusta ja tuesta kiitollinen!!! Omalääkärimme on outo tuijottaja, jolle en uskalla todellakaan kertoa koko vaivojeni listaa. Hyvä kun hänellä on aikaa kuunnella yksi "normaali" vaiva.
Tinnitus minulla on ollut jo lähemmäs kymmenen vuotta, mutta nyt se on pahentunut. Ääniä on monia, ja ne soivat jo melko kovaa. Lisäksi tuntuu, että korvissa menee ajoittain jotakin paineaaltoja. Myös päässä on tuntunut outoja aaltomaisia tuntemuksia, joiden aikana pelkään menettäväni tajuni, tai ajatus ei ainakaan juokse silloin normaalisti.
Lisäksi silmien kanssa on ollut ongelmia. Optikko sanoi näköni olevan melko hyvä, vaikka käytännössä en näe tienviitoista kadunnimiä, tekstin lukeminen TV:stä on vaikeaa välillä, tietokoneella oleminen aiheuttaa päänsäryn jne... Näkökentässä olevat "huitulatkin" ovat lisääntyneet, ja välillä tuntuu, että maailma näyttää muutenkin omituiselta, mutta en osaa selittää miten. Jotenkin en näe, vaikka näen. Sekavaa, tiedän!
Nyt toinen jalkani on tuntunut omituiselta, mutta siihen ei koske. Ensin säikähdin, että taas veritulppa, mutta kun kipua ei ole, niin ei kai siitä voi olla kyse..? Eli jalka tuntuu välillä melkein kuin puutuneelta, mutta ei kuitenkaan. Ehkä se on enemmän sellaista, että jalkaa kevyesti ja tasaisesti puristaa reidestä alaspäin, ja sitä on vaikea hallita. Se on raskas ja kömpelö. Tunne tulee aaltoina, eli se kestää vain vähän aikaa kerrallaan.
Jo vuosia olen kärsinyt oudoista hermosäryistä(?), jotka iskevät jalkoihin ja/tai käsiin useimmiten rasituksen ja kylmettymisen yhteydessä, mutta joskus myös ilman näkyvää syytä. Kipu on todella raastavaa, eikä siihen auta särkylääkkeet. Jos olen kipujen aikana aivan liikkumatta, ne katoavat. Pienikin liikahdus saa tuskan palaamaan, ja usein itken, kun koskee niin kovaa. Reumakokeet on otettu verestä, mutta mitään ei näy.
Outoa on mielestäni myös se, että usein liikunta aiheuttaa minulle sellaisen reaktion, että sormeni ja jalkani turpoavat niin, että niitä kutittaa ja pistelee ihan kunnolla. Sormenpäätkin menevät aivan pinkeiksi, ja tuntuvat olevan aivan kuin räjähtämäisillään. Lääkärin mukaan se johtuu vain siitä, miten nesteet lähtevät liikkeelle. Niin kai sitten, mutta kellään tutullani ei ole ollut vastaavaa... Olen ihan normaalipainoinen, ja liikun säännöllisesti. Syön myös ihan perusterveellisesti.
Pari kuukautta minua on vaivannut elohiiri, joka ensin oli vain toisessa silmässä. Se hyppi kuukauden verran tauotta, mutta sitten rauhoittui niin, että se rupeaa pomppimaan vain, jos säikähdän ja äkkiä sisristän silmiäni. Nyt toiseenkin silmään on tullut elohiiri, ja se pomppii vaihtelevia aikoja päivittäin. Huolestuttaa.
Minulla oli myös sellainen tunne, että kädet menivät aivan voimattomiksi. Kasvojen puutumista. Otsa ja nenänympärystä sekä huulet tuntuivat oudoilta. Näiden oireiden aikana koin myös voimakasta ahdistusta ja epätodellisuudentunnetta päivittäin ja useiden viikkojen ajan. En tiedä sitten, johtuiko ahdistus monista oireistani, joiden takia huolestuin kovasti, vai mistä lienekin...
Olen yllättynyt tuosta ahdistuksesta, sillä yleensä olen aina osannut ottaa asiat melko rauhallisesti ja järkeillä itseni positiivisemmalle mielelle. Nyt taistelen masennusta vastaan. Pelottaa, kun terveys pettää, mutta oireet ovat niin epämääräisiä, ettei niiden perusteella voi suoraan päätellä mitään, eikä niihin noin vain löydy hoitokeinoa. Pelkään, että minut vain leimataan hulluksi, jos yhä lähden pyytämään tutkimuksia ja apua =o(. Minulla ei ole varaa leimautua pöpiksi, sillä hain juuri opiskelupaikkaa, ja toiveena olisi omien lasten lisäksi saada sijaislapsiakin. En ole hullu, huolestunut vain, kun en tiedä, mikä minua vaivaa. Jokin vaivaa, vaikka laajojen verikokeiden mukaan olen täysin terve!
Vaivaamaan on jäänyt myös muutaman vuoden takainen tapaus, jolloin sain kumpaankin jalkaani polvista alaspäin valtavat verenpurkaumat, vaikka en ollut satuttanut niitä mihinkään. Verikokeet olivat jälleen ok.
Väsymys on ollut viimeaikoina nujertava. Heräilen yöllä vauvan takia useita kertoja, mutta hän ei kuitenkaan pidä minua hereillä, joten unta pitäisi periaatteessa saada tarpeeksi. Stressiä on ollut, mutta koska lapsuuteni oli mitä oli, asiat ovat nyt mielestäni oikein hyvin. Ikääkin on vasta alle 30 vuotta.
Ajattelu on takerrellut jo jonkin aikaa. Ennen tunsin itseni keskivertoa älykkäämmäksi, ja olinkin koulussa kympin oppilas. Nyt mikään ei jää päähän, ja hukkaan puhuessani sanoja ja ihmisten nimiä. Olo on tyhmä!
Onko kellään mitään ajatuksia mistään oireistani? Olisin pienestäkin avusta ja tuesta kiitollinen!!! Omalääkärimme on outo tuijottaja, jolle en uskalla todellakaan kertoa koko vaivojeni listaa. Hyvä kun hänellä on aikaa kuunnella yksi "normaali" vaiva.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Oireesi viittavat MS tautiin tai sitten suunattomaan stressiin.
Molemissa on samankaltaisa oireita. Uskon enemmän että oireesi liityvät stressiin, sillä MS tauti tulee yleensä vasta yli 40 vuotiaille.
Lueskelin MS-taudista, ja monet oireistani tosiaan sopisivat siihen. Ja se ei ilmeisesti näy edes verikokeissa. Kammottaa ajatus selkäydinpunktiosta, vai miksikä sitä oikein sanottiinkaan...
Stressiä on ollut, kun mieheni sairastui vakavahkosti, lapsilla on ollut omat ongelmansa, eräs sukulaiseni saa mielenrauhani järkkymään tempauksillaan jne..., mutta en kyllä silti tiedosta stressaavani aivan älyttömästi!
En tiedä, vaikeaa on. Lääkäriajan sain terveyskeskukseen parin viikon päähän, mutta en sitten tiedä, mistä kaikesta saan kerrottua/uskallan kertoa. En halua antaa itsestäni ihan hysteeristä kuvaa =o)!
en haluaisi mitenkään pelotella mutta voisiko kyse olla aivokasvaimesta? tai aivosyövästä.. nuo kasvaimethan ovat osa aivan vaarattomia vaan kannattaa ehkä sellainenkin asia varmistaa. tsemppiä sinulle:)
Se, että perusverenkuvassa ei näy ihmeempää, ei sulje pois sairauden mahdollisuutta, esim. syöpäpotilailla saattaa olla normaali verenkuva, poikkeuksena hematologiset syövät.
Mielestäni sinun tulisi hakeutua neurologin vastaanotolle, tulosta vaikka oma viestisi mukaan, muistin tueksi. Hyväksyttäviä oireesi eivät ole.
Olen itsekin alkanut miettimään täällä juttuja lueskellessani, että ehkäpä neurologin vastaanotto olisi oikea osoite minulle. Saisinkohan sinne lähetteen terveyskeskuksesta, vai pitääkö minun repiä jostakin rahat yksityiselle... Eniten minua pelottaa tilanne, ettei mitään syytä vaivoihini löytyisikään.
Tulosta vastaanotolle oma viestisi ja pyydä lähete neurologian poliklinikalle, mainitse ettet ole työkykyinen etkä pysty suoriutumaan opinnoista, ellet saa diagnoosia ja asianmukaista hoitoa.
Vaadi lähete!
voisi olla yksi mahdollisuus. Äidilläni on ko. sairaus ja jotenkin alkoi tuntumaan tutulta...
Epilepsiaakin on monenlaista. Tutkipa ko. sairautta ( netistä löytyy tietoa) ja katso tunnistatko mitään oireita...?!
Ei kai nyt sentään? Minulla on kyllä ihan erilainen kuva epilepsiasta... Mutta kiitos kuitenkin kommentista!
tarkoita "kaatumatautia" vaan saattaa oireilla mm. erilaisina "puutumiskohtauksina", näköhäiriöinä, poissaolokohtauksina jne. Kehoitan edelleen tutustumaan asiaan! Onpahan sitten ainakin yksi poissuljetti sairaus...
siltä, että sulla on( suoritus-)paineita ja olet itsetarkkailun syöverissä. keskusteluapu saattaa kuitenki olla sulle helpottavin tapa edetä, fyysiset sairaudet kun on jo suunnilleen suljettu pois. hulluutta se ei merkitse mutta hyvä olisi hoidella asiaa pois päiväjärjestyksestä ettei ajatukset täysin villiinny tai vierotu todellisuudesta.
voin toki olla väärässäkin, tsemppiä.
Rohkeasti vaan kerrot lääkärille kaikki oireesi! Tulosta vaikka tuo kirjoittamasi selostus ja ota mukaan. Tule sitten kertomaan tänne miten meni. Mulla myös vähän samanlaisia oireita, lääkäriin en ole vielä uskaltautunut. Mulla on lievä paniikkihäiriö, joten sen piikkiin varmaan menee suurin osa oireistani.
Pehmytlihasreuma voisi aiheuttaa myös oireitaisi.
Näkö-äänet: onko verenpainetta, onko karsastusta-tarvitsisitko silmälasit joissa sylinterihionta, onko tukossa olevia poski-otsaonteloita.
Puutumiseen: auttaisiko kalsium-mangneesium valmisteet, onko seerumin kalsium ja varsinkin ioninen kalsium testattu. Käsienturpoaminen voi johtua nokkoihottumasta, auttaisiko Zyrtec.
Ja kaiken takana voi olla ruuan imeytymishäiriö esim. keliakia.
Tuo kuulostaa aika lailla sellaiselta epilepsialta mikä minulla on. On mulla ollu kuitenkin 3kpl kaatuma-kouristus kohtauksia jonka takia tutkimuksetkin tehty. Itsekkin luulin, että täytyy olla "päässä" vikaa kun oireet oli niin kummalliset enkä osannut niitä epilepsiaan yhdistää. Nyt on kuitenkin lääkitys ja toivottavasti parempaan suuntaan menossa.