Iloista iltaa:))
Tulipa mieleeni ajatus?, kun oli aikaa?.
Muistammeko olla kiitollisia/onnellisia/nauttia niistä hyvistä hetkistä,joita oli ja on jokaisen elämässä?
Eikä vain muistella niitä huonoja hetkiä, joita kyllä varmastikin myös löytyy/on kokenut/jne... jokaisen elämästä, ainakin omastani.:))
Tämä tämmöinen yksinkertainen kysymys.:)))
J.K. sopiiko näin yksinkertainen juttu tänne?:)
Tulipa mieleeni ajatus?, kun oli aikaa?.
Muistammeko olla kiitollisia/onnellisia/nauttia niistä hyvistä hetkistä,joita oli ja on jokaisen elämässä?
Eikä vain muistella niitä huonoja hetkiä, joita kyllä varmastikin myös löytyy/on kokenut/jne... jokaisen elämästä, ainakin omastani.:))
Tämä tämmöinen yksinkertainen kysymys.:)))
J.K. sopiiko näin yksinkertainen juttu tänne?:)
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kyllä muistetaan. Päivittäin tulee mietittyä hyviä asioita ja iloitsee niistä pienistäkin jutuista, mitkä onnistuu. Välillä tulee myös pahat asiat mieleen, mutta pakkohan niitäkin on olla, muuten ei osaa erottaa, mitkä on loppupelissä niitä hyviä asioita. :)
Ihan hyvä juttu, eikä niin kovin yksinkertainenkaan. Eiköhän se tänne sovi. :)
Sinä olet varmasti positiivinen luonne, kun muistat päivittäin hyviä asioita. Itse olen enemmän pessimistinen ja johtuneeko siitä tämä ongelmani?
Totta on, että jos ei ole pahoja asioita, niin ei varmastikaan huomaa hyviäkään, sitä "kauhun tasapainoa" pitää elämässä tietysti olla.
On vaan joskus niin vaikea muistaa tämä totuus ja ennenkaikkea muistaa nämä hyvät asiat, ennenkuin on liian myöhäistä(ajattelen itse äitiäni ja ex-anoppiani)
sopii tänne hyvin. Itse en kuitenkaan muista muita kuin huonoja asioita, varsinkin vanhempieni puolelta. Vihasin heitä eläessään ja niin vihaan heidän kuoleman jälkeenkin.
En tiedä ihan varmasti vieläkään, miksi olen niin pessimisti ja muistan negatiiviset jutut ensin, tosin joskus kyllä muistan hyvätkin asiat, mutta harvemmin.
Itsekkin vihaan ja olen vihannut ennenkaikkea äitiäni, johon lienee joku syykin, mutta vielä minulle hieman epäselvä.
Toivon, että ennen, kuin tiemme vievät meidät toisiin maailmoihin saisin asian selvitettyä.:)
Täytyy varmaan hakea ammattiapua:)))
jokin syyhän täytyy olla ja itse ainakin tiedän syyni vihaan. Mitä kaikkea lapsi voidaankaan pistää kärsimään aikuisen mielivallan takia.
Itse vielä joudun hapuilemaan, tosin on tietty asia ilmassa, joka ei ole pelkästään minun ajatuksissani, vaan myös ulkopuoliset hlöt ovat tietoisia. Toivon, että syy selviää, olettaen olo helpottuu tai sitten ei?
helpottuuko vai ei, mutta itselleni ainakin selvisi miksi olen käyttäytynyt/käyttäydyn jollakin tapaan.
Lauantaina olin pitkästä aikaa käymässä äitini luona ja riidan puolellehan se meni, valitettavasti:(((
Syy varmastikin minun, kun en tiedä mikä saa minut kiukuttelemaan hänelle. Se on jotain alitajuista, ehkä jopa vihaa jotain asiaa tai häntä itseään kohtaan.
On meillä ollut hyviäkin hetkiä, mutta itseäni aina varjostaa tämä vihan tunne, joka ei varmastikaan ole oikein, en tiedä.
Toinen juttu oli, kun eilen olin pitkästä aikaa ex-mieheni kanssa juttusilla ja tuli tunne, että meillä oli hyvä olla yhdessä, ja muistin, että jo ennen suhteen katkeamistakin oli monta hyvää hetkeä.
Valitettavasti olen huomannut, että tapani on useinmiten muistaa ne huonot hetket paremmin, hyvien asioiden unohtuessa.
Mistä se johtunee, en tiedä, luonnevika tmvst.?
Itse ainakin yritän jatkossa muistaa enemmän niitä hyviä hetkiä.:)