USA:ssa tehtiin tutkimus sydämen ohitusleikkauksessa olleiden toipumisesta. Osaa potilaista pyrittiin auttamaan rukouksen voimalla.
Uutinen: http://www.cnn.com/2006/HEALTH/03/30/prayer.study.ap/in dex.html
Rukoilussa ei ollut kuitenkaan parantavaa voimaa.
Summaan vähän tutkimusta kun kaikilla ei kuitenkaan ole accessia tuohon American Heart Journaliin (voin lähettää sen joillekin kiinnostuneille, jotka pistävät sähköpostiosoitteensa vaikka tänne). Tutkimuksessa oli kolme ryhmää: 1. n. 600 potilasta, jotka tiesivät, että heidän puolestaan saatetaan rukoilla ja myös rukoiltiin, 2. n. 600 potilasta, jotka tiesivät, että heidän puolestaan saatetaan rukoilla, mutta ei rukoiltu, 3. n. 600 potilasta, joille kerrottiin, että heidän puolestaan rukoillaan. Potilaat oli randomisoitu hyvin ja edustavasti. Rukouksiin osallistui 2 katolilaista ryhmää ja 1 protestanttinen. He rukoilivat 2 viikkoa joka päivä kunkin potilaan paranemista alkaen leikkausta edeltävästä päivästä. Rukoilijoita osallistui kuhunkin rukoukseen keskimäärin yli 30.
Potilaita seurattiin kuukausi, jona aikana seurattiin potilaiden komplikaatioita. Tuloksena saatiin: Ryhmästä 1. 52,2 % kärsin jonkin komplikaation, 2. 50,9 ja 3. 58,6 %. Sitä ei osattu selittää, miksi potilaat, jotka tiesivät heidän vuokseen rukoiltavan kärsivät eniten komplikaatioista, mutta eroa (yli 6 %-yks.) pidettiin kohtalaisen merkittävänä. Siis rukoilu suorastaan vahingoitti potilaita ! Niin, se pitää vielä mainita, ettei potilaiden uskonnollinen tausta, koulutus tai elintavat korreloineet rukouskäsittelyn kanssa.
No, taas tässä on yksi esimerkki, ettei rukous (tai Jumala) vaikuta esim. paranemiseen - eikä muustakaan vaikutuksesta ole mitään todistetta. Vaikutus oli negatiivinen (kuten niin monessa muussakin asiassa uskonnolla on).
Uskovat, miksi rukoilette vaikkei se mihinkään mitään vaikuta ? Olisiko rukoilu selitettävissä esim. hyvänolontunteella ? Miksi luulisitte tuon tutkimuksen ryhmän 3 (siis jotka tiesivät heidän vuokseen rukoiltavan) kärsineen eniten ? Passivoittaako tuollainen rukoilutieto henkistä suoriutumista ja sitä kautta heikentää paranemistuloksia ? Vai rankaiseeko Jumala niitä, jotka tietävät heidän vuokseen rukoiltavan (heh) ?
Uutinen: http://www.cnn.com/2006/HEALTH/03/30/prayer.study.ap/in dex.html
Rukoilussa ei ollut kuitenkaan parantavaa voimaa.
Summaan vähän tutkimusta kun kaikilla ei kuitenkaan ole accessia tuohon American Heart Journaliin (voin lähettää sen joillekin kiinnostuneille, jotka pistävät sähköpostiosoitteensa vaikka tänne). Tutkimuksessa oli kolme ryhmää: 1. n. 600 potilasta, jotka tiesivät, että heidän puolestaan saatetaan rukoilla ja myös rukoiltiin, 2. n. 600 potilasta, jotka tiesivät, että heidän puolestaan saatetaan rukoilla, mutta ei rukoiltu, 3. n. 600 potilasta, joille kerrottiin, että heidän puolestaan rukoillaan. Potilaat oli randomisoitu hyvin ja edustavasti. Rukouksiin osallistui 2 katolilaista ryhmää ja 1 protestanttinen. He rukoilivat 2 viikkoa joka päivä kunkin potilaan paranemista alkaen leikkausta edeltävästä päivästä. Rukoilijoita osallistui kuhunkin rukoukseen keskimäärin yli 30.
Potilaita seurattiin kuukausi, jona aikana seurattiin potilaiden komplikaatioita. Tuloksena saatiin: Ryhmästä 1. 52,2 % kärsin jonkin komplikaation, 2. 50,9 ja 3. 58,6 %. Sitä ei osattu selittää, miksi potilaat, jotka tiesivät heidän vuokseen rukoiltavan kärsivät eniten komplikaatioista, mutta eroa (yli 6 %-yks.) pidettiin kohtalaisen merkittävänä. Siis rukoilu suorastaan vahingoitti potilaita ! Niin, se pitää vielä mainita, ettei potilaiden uskonnollinen tausta, koulutus tai elintavat korreloineet rukouskäsittelyn kanssa.
No, taas tässä on yksi esimerkki, ettei rukous (tai Jumala) vaikuta esim. paranemiseen - eikä muustakaan vaikutuksesta ole mitään todistetta. Vaikutus oli negatiivinen (kuten niin monessa muussakin asiassa uskonnolla on).
Uskovat, miksi rukoilette vaikkei se mihinkään mitään vaikuta ? Olisiko rukoilu selitettävissä esim. hyvänolontunteella ? Miksi luulisitte tuon tutkimuksen ryhmän 3 (siis jotka tiesivät heidän vuokseen rukoiltavan) kärsineen eniten ? Passivoittaako tuollainen rukoilutieto henkistä suoriutumista ja sitä kautta heikentää paranemistuloksia ? Vai rankaiseeko Jumala niitä, jotka tietävät heidän vuokseen rukoiltavan (heh) ?
Vastaukset 3
Vanhimmat
...tyhmiä.
Suurin taivasten valtakunnassa 2 - Lapsen kaltaiseksi
Isäntä: Liisi Jokiranta
Ääni:
Päiväys: 2006-09-26
Jeesuksen opetuslapsia poltti kysymys siitä, kuka oli joukon nokkamies. Voimme ihmetellä tai paheksua heitä, mutta he eivät suinkaan ole olleet ainoita, joita kysymys omasta arvosta ja asemasta on askarruttanut. Monet meistäkin ovat kilpailleet ensimmäisistä sijoista ja tärkeimmistä viroista omissa ympyröissään. Riitely ja jopa taistelu huomiosta, vallasta tai ihmisten suosiosta on joidenkin elämässä todellisuutta parhaillaan.
Jeesuksen opetuslasten kiista arvojärjestyksestä ei sisältänyt maallisia toiveita. Se kohdistui asemaan taivasten valtakunnassa, jonka kuningas Jeesus tulisi olemaan. He uskoivat, että jokainen heistä olisi siellä merkittävässä asemassa, mutta he tahtoivat tietää, ketkä heistä olivat muita suurempia. Eräs tällainen väittely käytiin matkalla Kapernaumiin, Markus kertoo siitä evankeliuminsa luvussa yhdeksän. Samasta tapauksesta puhuu Matteus evankeliuminsa luvussa 18: "33. He (siis Jeesus ja opetuslapset) saapuivat Kapernaumiin. Kotiin tultuaan Jeesus kysyi opetuslapsiltaan: 'Mistä te keskustelitte tiellä?' 34. He olivat vaiti. He olivat väitelleet keskenään siitä, kuka heistä oli suurin." Miehet eivät tahtoneet vastata Jeesuksen kysymykseen. He olivat noloja, ehkä jopa häpeissään. He eivät olleet tienneet tai ajatelleet, että Jeesus oli kuullut heidän väittelynsä. − Ehkä meillekin on käynyt monta kertaa samalla tavalla. Vai olisimmeko puhuneet kaikkea, mikä on suustamme päässyt, jos olisimme tiedostaneet, että Jeesus itse on kuulomatkan päässä?
Jeesus toi opetuslapset omaan kotiinsa. Väkijoukot olivat poissa. Markus kertoo, että "Jeesus istuutui ja kutsui ne kaksitoista". Hän pyysi miehet ympärilleen, sillä hän oli valmistautunut vastaamaan heitä polttavaan kysymykseen. Tilanne oli tulenarka. Opetuslasten joukko oli pieni. Ylpeyden, kateuden tai jopa vihan pesiytyminen heidän keskuuteensa olisi merkinnyt Jeesuksen luottoryhmän hajoamista kauaskantoisine seurauksineen. Näinhän on tapahtunut lukemattomia kertoja Raamatun ja kirkon historian aikana. Riitoihin ja hajaannukseen sielunvihollinen pyrkii aina siellä, missä Jeesus toimii. Olkaa siis varuillanne.
Jeesuksen vastaus ihmisen suuruutta koskevaan kysymykseen oli mieliin painuva. Hän kutsui luokseen lapsen. Lapsi oli jossakin lähettyvillä, ja hän oli ilmeisesti tuttu Jeesukselle. Jeesus asetti hänet oppilaidensa keskelle ja otti hänet syliinsä. Sitten hän kaikkien hämmästykseksi alkoi puhua kääntymisestä. Hän sanoi: "Totisesti minä sanon teille: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan." Jeesuksen sanat sisältävät kätketyn varoituksen. Elleivät opetuslapset lakkaa kilpailemasta siitä, kuka heistä on suurin, he ovat vaarassa kadottaa paikkansa taivasten valtakunnassa. Jeesus ei puuttunut vain joihinkin yksityisiin asioihin, ei edes heidän väittelyynsä. Hän nosti esiin heidän sydämensä asenteen. Kääntyminen merkitsee tulemista sen lapsen kaltaiseksi, joka istui Jeesuksen sylissä ja nojasi hänen rintaansa vasten. Kääntyminen ja lapsen kaltaiseksi tuleminen ovat sama asia. Kääntyminen ei ole, niin kuin monet kuvittelevat, vain tapojensa tai käytöksensä muuttamista, ei tiettyjä tunteita tai suorituksia. Se ei ole vain ihanteiden, ystäväpiirin tai harrastusten vaihtamista.
Lapsen kaltaiseksi tuleminen merkitsee suostumista Jeesuksen kutsuun. Jeesus tietää kyllä syntimme ja syyllisyytemme, tekomme, jotka meitä ahdistavat ja elämämme, joka on mennyt ehkä täysin pieleen. Hän näkee avuttomuutemme, sen, että emme pysty tekemään itseämme yhtään paremmiksi. Mutta Jeesus kutsuu juuri syntisiä. Hän on antanut itsensä uhriksi kaikkien syntisten puolesta. Lapsen tavoin saamme luottaa Raamatun sanaan ja uskoa syntimme anteeksi. Jeesuksen sylissä istuvan lapsen lailla saamme myös antautua Jeesuksen rakastettaviksi. Lapset eivät kysy, ovatko he rakastettavia. Tämäkin lapsi vain tuli ja luotti Jeesuksen rakkauteen. Hän ei myöskään etsinyt mitään tietoista tyydytystä tai ajatellut, että hän oli jotenkin erinomainen, koska hänet asetettiin opetuslasten esikuvaksi. Hän tuli Jeesuksen luo sellaisena kuin hän oli, ja istui hänen polvelleen, kun Jeesus avasi hänelle sylinsä.
Lapsen esimerkin tavoin Jeesuksen kutsuun vastaamiseen ei sisälly ylpeyttä eikä epäilystä. Lapsi ei omista mitään, mutta tarvitsee kaiken. Hän ei kykene mihinkään, mutta vastaanottaa kaiken. Hän ei tee mitään ansaitakseen jotakin, vaan hän saa kaiken lahjana. Tämä on kääntymistä, lapsen kaltaiseksi tulemista.
Älä jää epäröiden taivasten valtakunnan portin pieleen, vaikka tuntisit itsesi aivan mahdottomaksi astumaan sisään. Jeesus kutsuu sinua. Hän avaa käsivartensa ottaakseen sinut vastaan, antaakseen kaiken anteeksi ja rakastaakseen sinua. Luota hänen niin kuin lapsi.
Jeesuksen vastaus ei rajoittunut tähän. Huomenna puhun siitä lisää.
kyseinen kirjoitus avaimia raamttuun sarjasta luettavana ja myös kuuneltavana,
http://vastaus.net/luku/page.php?show=1&yksi=y&idkat=135
Jos ollaan aivan rehellisiä niin tämä raamatun jeesus on pelkkä fiktio.