Muistamme Jobin tapauksen. Ystävät saapuvat tarkoituksenaan lohduttaa häntä, mutta heistä tuleekin väittelynhaluisia syyttäjiä. Kaikki halusivat olla oikeassa. Lopulta Jumala vihelsi pelin poikki, ja osapuolet tajusivat "pieksäneensä tuulta". Mutta sitä ennen oli aikaansaatu suukopua ja pahaa mieltä.
Oikeassa olemisen uho on yksi kristityn kiusauksista. "ME olemme oikeassa, ME olemme ainoa oikea seurakunta", vain MEILLÄ on totuus", jne.
Mistä tämä voisi johtua? Henkilökohtaisista paineista? Pätemisen tarpeesta? Halusta nöyryyttää toisia? Vastenmielisyydestä toisinajattelevia kohtaan? Kateudesta?
Vapahtajamme oli aina oikeassa. Mutta hän tiesi, että kylmä oikeassa oleminen on huono käyntikortti. Niinpä hän valitsi lähestymistavan, joka toimi - ihmisten kuuntelemisen ja myötäelämisen (samarialainen nainen, Nikodemos ..)
"Mutta te saatte voiman, kun Pyhä Henki tulee teihin" (Apt. 1:8).
Mielestäni Pyhän Hengen voima tulee näkyviin erikoisesti sanojemme kautta.
Mitäpä jos mekin siirtyisimme rohkaisemaan toisiamme kuten Herramme opetti.
Olemmehan matkalla Taivaan kotiin.
Jorma Katainen
Oikeassa olemisen uho on yksi kristityn kiusauksista. "ME olemme oikeassa, ME olemme ainoa oikea seurakunta", vain MEILLÄ on totuus", jne.
Mistä tämä voisi johtua? Henkilökohtaisista paineista? Pätemisen tarpeesta? Halusta nöyryyttää toisia? Vastenmielisyydestä toisinajattelevia kohtaan? Kateudesta?
Vapahtajamme oli aina oikeassa. Mutta hän tiesi, että kylmä oikeassa oleminen on huono käyntikortti. Niinpä hän valitsi lähestymistavan, joka toimi - ihmisten kuuntelemisen ja myötäelämisen (samarialainen nainen, Nikodemos ..)
"Mutta te saatte voiman, kun Pyhä Henki tulee teihin" (Apt. 1:8).
Mielestäni Pyhän Hengen voima tulee näkyviin erikoisesti sanojemme kautta.
Mitäpä jos mekin siirtyisimme rohkaisemaan toisiamme kuten Herramme opetti.
Olemmehan matkalla Taivaan kotiin.
Jorma Katainen
Vastaukset 13
Vanhimmat
Vaikka minä en itse millään tavalla tuo esille tietyn kirkkokunnan paremmuutta, mutta kun toinen ajatuksissaan sijoittaa minut heihin ja sitten se moittiminen alkaa. Näin olen kokenut asin olevan. Eikö kunkin kirjoittajan tulisi unohtaa taustayhteisöt ja kuulumiset ja käsitellä kutakin tekstiä ja ottaa siihen kantaa?
Toinen asia on vielä se, että täällä kirjoittajat kuvittelevat, että heillä on oikea tulkinta kristinuskoon liittyvistä keskeisistä käsitteistä eli niiden merkityksistä ja tämän palstan kirjoittajilla on vallan omaperäinen tai omalaatuinen tulkinta samoista keskeisistä käsitteistä. Tässä muutamia pieniä kinkamia (kukkuloita) ylitettäväksi.
"Toinen asia on vielä se, että täällä kirjoittajat kuvittelevat, että heillä on oikea tulkinta"
Voiko ihminen olla kuvittelematta, että hänen ymmärryksensä asioista on oikea? Voiko ihminen uskoa muuhun kuin siihen, mitä hän pitää totuutena? Eikö uskominen tässä mielessä tarkoita juuri totena pitämista? Voiko ihmistä kritisoida siitä, että hän uskoo? Onko uskominen vältettävissä?
Rikot itse tuota periaatettasi sumeilematta.
Vastaat viesteihin huomioiden taustayhteisön.
Muiden kirkkokuntien jäsenten viestehin sijoitat nuhdetta ja oppien piiloviestintääsi.
Kirjoittelustasi löytyy varsin jyrkkiäkin poikkeamia mainostamastasi ITSESTÄSI.
****Toinen asia on vielä se, että täällä kirjoittajat kuvittelevat, että heillä on oikea tulkinta kristinuskoon liittyvistä keskeisistä käsitteistä eli niiden merkityksistä ja tämän palstan kirjoittajilla on vallan omaperäinen tai omalaatuinen tulkinta samoista keskeisistä käsitteistä.*****==>> Huonostippa olet seurannut muiden palstojen keskusteluja. Täällä on esitetty "tulkintoja" joista toisaalla ollaan keskusteltu yksimielisyyden vallitessa monen keskustelijan kesken. Jos haemme asiaan esimerkkejä vielä kauempaa kristittyjen keskuudesta nuo eivät ole siellä niinkään vieraita.
JArMO
Kuka meistä kuvittelee tuntevansa totuuden totuudesta? Parhaimmankin tiedemiehen laajan tutkimuksensa jälkeen on todettava nöyrästi, että tämä on parasta tietoa tästä asiasta tällä hetkellä. Meidän on pakko yhtyä apostoli Paavalin sanoihin: "Tietämisemme on näet vajavaista..., mutta kun täydellinen tulee, vajavainen katoaa" (1. Kor. 13:9-10).
Uuden testamentin tekstin oikea tulkinta vaatii erinomaisen hyvää kreikan kielen taitoa, silloisen kulttuurin ymmärtämistä, Uuden testamentin muun sisällöän hallintaa ja Pyhän Hengen apua alkuperäisen viestin merkityksen ymmärtämistä. Pyhä Henki innoitti Uuden testamentin kirjoittajia ja samoin tämän päivän lukija tarvitsee Pyhän Hengen apua sanoman ymmärtämisessä.
Oikeassa olemisen pakkomielle. "Pakko olla oikeassa" Pätemisen tarve. Kertoo todellisuudessa huonosta ja heikosta itsetunnosta. Oikeassa oleminen saa sisäisesti pieneksi tuntevan ihmisen kokemaan itsensä vahvana, voimakkaana, itsenäisenä ja itsellisenä. Hänelle ei riitä pelkkä oman elämänsä hallitseminen, vaan hänellä on voimakas tarve hallita ja kontrolloida myös muiden elämää. Tämä johtuu hänen syvästä epäluottamuksestaan muita ihmisiä kohtaan. Todellisuudessa hänellä on suurin luottamuspula itseensä nähden. Mutta koska hän ei kestä sitä, hän purkaa sen kohdistaen sen muita ihmisiä kohtaan.
Hän tarvitsee valtavasti muiden tukea, hyväksyntää ja ymmärrystä. Hänen rakkaudentarpeensa on loputon
Jos ihmisen itsetunto on heikko, hän ei kestä minkäänlaista itseensä kohdistuvaa kritiikkiä, ja kaikki erilainen, mitä hän ei ymmärrä, on hänelle henkeäsalpaava uhka. Tällainen ihminen on usein äärimmäisen suvaitsematon, ajattelultaan kapea-alainen, itseensä käpertynyt ja omaan katkeruuteensa juuttunut. Hän on usein syvästi epäluuloinen, -lähes vainoharhaisella tavalla.
Tähän liittyy usein voimakas pahantahtoisuus muita kohtaan, -jonka hän kokee olevan oikeutettua. Monesti tällaisen ihmisen käytökseen liittyy kyvyttömyys nähdä asioita toisesta näkökulmasta, ja "toisen ihmisen silmin", eli häneltä puuttuu empatia- ja myötäelämisen kyky.
Hänellä saattaa olla suuria vaikeuksia luoda ja ylläpitää kestäviä ihmissuhteita. Tämä johtuu hänen perusasenteessaan olevasta epäluottamuksesta muita ihmisiä kohtaan, ja siitä että hän loukkaantuu niin herkästi pienimmästäkin itseensä kohdistuvasta kritiikistä. Itse hän kyllä esittää muita kohtaan usein hyvin loukkaavaakin kritiikkiä. Hän projisoi omat kielteiset piirteensä muiden ihmisten ominaisuuksiksi. Hän on kyllä erittäin tarkkanäköinen näkemään toisten ihmisten virheet, mutta itsessään hän ei pysty näkemään minkäänlaisia virheitä. Hän saattaa käyttäytyä todella ajattelemattomasti, tökerösti ja moukkamaisesti, eikä hän itse kuitenkaan näe käytöksessään mitään väärää.
Aivan täysin toivoton hänen tilanteensa ei kuitenkaan ole. Hänet on mahdollista "hyväksyä ja rakastaa" terveeksi. Se tarkoittaa täysin varauksetonta, ja ehdotonta rakkautta, eli antteksiantavaa hyväksymistä, joka ei aseta kohteelleen ja tämän käyttätymiselle mitään vaatimuksia tai ehtoja. Loputon hyväksyminen ja kaiken huonon käytöksen sietäminen saattaa kuitenkin käydä häntä lähellä oleville ihmisille sietämättömän raskaaksi.
Syy saattaa olla, ja usein onkin vaikea ja traumaattinen lapsuus, ongelmat toiseen tai molempiin vanhempiin, vaikea perusluonne, traumaattiset elämänkriisit, alkoholin tai huumeiden käyttö.
Että jos se näin olisi, niin helpompi on silloin mennä kansankirkon suurkuoroon. Siellä huono itsetunto pärjää hyvin. Mutta jos totuuden ääressä sanoo asian niinkuin se on, niin todella se ei ole huonoa itsetuntoa, ja niin pienessä porukassakin.
Kun koulussa opetellaan "aakkosia", voi siinä jonkun kerran r-rää korjata, jos joku porukka kovastikin sortaa sitä. Tämä ei nyt ole r-vikasten moite, ettei väärin sitä käsitä, mutta esimerkkinä.
rrrrr-= Jumalan tahto kokonaan armossa vaeltaville.
vastaus, ägrrrr = ei, se ei kuulu uskovalle.
Korjataan.
rrrrr-= Jumalan tahto on rakkautta ja on uskovalle.
vastaus taas. ägrrr = ei, sapattia ei ole ihmiselle annettu.
Korjataan.
rrrr.= Rakkaus Jumalaan, armahdettuna Kristittynä haluaa täyttää Pyhässä Hengessä Jumalan tahtoa.
jne. jne...
Kyllä siinä sitekyttä tarvitaan, ei siinä heikko itsetunto jaksa, vaan Pyhä Henki antaa armollista voimaa...
Niin sanotaanpa taas
rrrrrrrrrrrrrrr.-- Se kasvattaa Kristuksen armossa vaeltaen elämään todella kaidalla tiellä.
Omituinen höpöttäjä!
meidän tulisi unohtaa omat kapea-alaiset subjektiiviset mielipiteet, ja keskittyä yksiselitteisesti siihen mitä Raamattu sanoo. Vaikka se ei niin itseä miellyttäisikään.
Ongelmalliseksi tilanteen tekee se että Raamattuakin voidaan tulkita niin monella tavalla oikein ja myös väärin. Mikä sitten lopultakaan on oikea Raamatun tulkinta? Sen näkemiseen tarvitsemme Pyhän Hengen silmävoidetta. Itse asiassa koko ongelman ratkaisu on Pyhä Henki. Salaisuus on Pyhien yhteys, eli Pyhän Hengen luoma yhteys Herran omien välillä.
Tarkoitan sitä, että ilman Pyhää Henkeä, kaikki todella menee riitelyksi ja kiistelyksi. Niin paljon Raamatussa on tulkinnavaraisuuksia. Mutta jos ja kun Pyhä Henki vaikuttaa meissä, se myös yhdistää meitä, sillä sillä Jumala on Rakkaus. Olet varmaankin itsekin tuntenut selittämätöntä, toisinaan jopa sanatatonta yhteisymmärrystä ja yhteyttä toisen ihmisen kanssa. Pyhä Henki yhdistää. Joten jos koemme riitaa, tai joudumme siitä osallisksi, voimme olla varmoja siitä että Pyhä Henki ei ole vaikuttamassa. Älkäämme kuitenkaan ensin alkako syyttää riidan toista osapuolta, vaan tutkikaamme ensin omaa sydäntämme nöyryydessä.
Tärkeintä ei ole oikeassa oleminen, vaan Rakkaus.
Jos meistä tuntuu että emme pysty ymmärtämää toisen ihmisen meille niin vieraita mielipiteitä, anokaamme Jumalalta että Hän antais meille korvat kuulla, silmät nähdä, ja sydämen ymmärtää. Tuomitsemista meidän tulee ehdottomasti välttää. O myös hyvä muistaa se seikka,että emme voi pakottaa ketään, yhtään ainutta ihmistä uskomaan meidän tavallamme. Usko, kuten rakkauskin perustuu aina vapaaehtoisuuteen. Siksi meidän tulee aina kunnioittaa toisen ihmisen vapaata tahtoa ja valinnavapautta.
"Toistenne kunnioittamisessa kilpailkaa keskenänne"
se ei saa tarkoittaa sitä että meistä tulisi uskonnollisia tuuliviirejä jotka vaihtaisivat mielipidettään aina kun tuuli sattuu kääntymään.
Meistä ei saa tulla koko maailman mielistelijöitä ja kaikkien kuvottavampienkin syntien ymmärtäjiä ja siunaajia. Sellaiselle selkärangattomalle ja juurettomalle uskonnollisuudelle en oikein anna mitää arvoa. Jos uskovainen ei uskalla seisoa sanojensa takana, tai joutua vaikeuksiin uskonsa vuoksi, niin voi aiheesta kysyä, mitä usko hänelle ylipäätään edes merkitsee. Jumala ei ole antanut meille mukavuudenhaluisen, aran ja pelokkaan hiiren virkaa, vaan Herran sotilaan viran.
On vain muistettava että: "Meillä ei ole sota lihaa ja verta vastaan, vaan henkivaltoja vastaan taivaan avaruuksissa"
Meissä itsessämme oleva taipumus syntiin, on suurin vihollisemme. Siksi meidän tulee pitää itsessämme olevaa lihallista ja synnillistä vanhaa aatua suurimpana vihollisenamme, ja suostua antamaan se ristiinnaulittavaksi joka päivä. Meissä olevan itsekkään ja syntisen ihmisen on kertakaikkiaan kuoltava, ja pysyttävä kuolleena. Meidän on siis, kuten Paavali sanoi kuoletettava vanha ihmisemme himoineen ja haluineen. Vasta sitten Uusi Luomus voi syntyä, kun vanha on kuollut. "Se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso uusi on sijaan tullut"
Ei koskaan ennen sitä. Tämä tarkoittaa sitä että meidän tulee suostua tuleemaan täysin tyhjiksi, täysin riisutuksi kaikista omista kyvyistämme, omasta viisaudestamme, omista mahdollisuuksistamme, omista suorituksistamme ja omista ansioistamme.
Vasta täysin tyhjinä itsestämme voimme ottaa vastaan Jeesuksen meille tarjoaman sovituksen, pyhityksen ja pelastuksen LAHJANA, yksin armosta.
Kun voimme sanoa Paavalin tavoi; "Minä luen kaiken muun roskaksi Jeesuksen Kristuksen tuntemisen rinnalla" olemme autuaita..ja me voimme kokea sen mitä Daavid tarkoitti: "Minun sydämeni on ylitsevuotava malja"
pahoittanut mielensä päivä toisensa jälkeen kyltymättömän kiusaajan uhrina.Minä sanon sinulle veljeni Herrassa,jätä tämä ahdistelia omaan arvoonsa,hänellä itsellään on varmaankin vielä pahempi olla.Sitä samaahan hän tekee täällä joka ainoalle adventistille ja muillekkin.Kokeileppa seuraavaksi vaikka tällaista,et lue ollenkaan hänen sinulle kohdistamaansa viestiä,tai jos luetkin,niin älä ainakaan vastaa.Ymmärrän kyllä että,on vaikea olla vastaamatta,jos toinen vääristelee sinun sanomisiasi,suorastaan valehteleekin.Mutta kokeile kuitenkin,kyllä toiset kuitenkin tajuavat että missä mennään jos et vastaakkaan.Hänellä on senverran huono itsetunto,että hänen pitää jokatapauksessa saada sanoa viimeinen sana,olipa sitten oikeassa tai väärässä.Ei välitetä,jookos?Siunausta sinulle ja koeta kestää.Terveisin ystävä.
viestistäsi. Se oli lohduttava ja rohkaiseva. Juuri siten kuin neuvoit, juuri siten olen ajatellut toimia. Siunausta samoin sinulle!
Kuviteltu oikeaoppisuus, johon viittasit, voi joskus kummuta oman kristillisen taustayhteisön itseymmärryksestä ja traditiosta. Esim. adventismi syntyi Valistuksen jälkeisessä modernissa maailmassa, jossa tieteenfilosofinen lähtökohta oli tutkijan (subjektin) ja tutkittavan (objekti) erottaminen. Tutkija toisin sanoen kuvitteli voivansa ottaa objektiivisesti haltuun tutkittavansa. Syntyi "suuria kertomuksia": evoluutioteoria (Darwin), idealistinen maailmoja syleilevä historianfilosofia (Hegel), kommunismi (Marx) ja suuren taistelun lumoissa oleva adventismi (White). Kaikissa näissä yhteisenä tekijänä on ajan henkeen kuuluva tietynlainen positivistinen tendenssi.
Toinen, adventismin oikeaoppisuutta korostavaan tendenssiin vaikuttanut aspekti oli adventismin syntyyn liittynyt ns. "suuri pettymys". Siitä toivuttiin 'tutkiva tuomio' -nimisen selviytymisstrategian avulla. Kuitenkin itse suuri pettymys oli jo omiaan luomaan asetelman, jossa jo lähtökohtaisesti yhteisö oli puolustuskannalla. Oli korostettava omaa oikeassa olemistaan.
Kolmas tekijä on adventismin metodistis-puritaaninen tausta, jonka juuret ovat kalvinismissa (tosin arminiolaisuuden kautta). Tunnettuahan on, että nimenomaan kalvinismissa on jo alusta asti ollut vahva apologeettinen (uskoa puolustava) perinne.
Neljäs vaikuttava tekijä on uskoakseni John Lockelta lähtöisin oleva ns. filosofinen empirismi. Lockehan lanseerasi ajatuksen, että mielemme on kuin tyhjä taulu (tabula rasa), johon empiirinen kokemuksemme kirjoittaa informaatiota. Raamatun teksti nähdään toisin sanoen kohteena, jonka mielemme ottaa haltuun. Herää tietysti kysymys, miksi Locke olisi vaikuttanut adventismiin. Filosofisella empirismillä ja nimenomaan Locken filosofialla on ollut erittäin suuri vaikutus nimenomaan englanninkielisessä kulttuuriympäristössä syntyneisiin ns. vapaisiin kristillisiin yhteisöihin. Sekä metodismin uranuurtaja John Wesley että Amerikan ns. "Suuren herätyksen" nokkamies Jonathan Edwards olivat erittäin tarkasti perehtyneet nimenomaan Locken filosofiaan ja sovelsivat sitä omiin teologisiin käsityksiinsä. Kaikilla Suomeen rantautuneilla Amerikasta peräisin olevilla vapailla suunnilla voi sanoa olevan vahvat joko tiedostamattomat tai tiedostetut juurensa näiden miesten ajattelussa ja siten myös Locken filosofiassa.
Kyllä jo EGW:n kirjoituksista välittyy kuva adventisteista, jotka ovat opillisesti erityisasemassa. Sitä viestittää myös käsite "nykyinen totuus".
Hengellistä aikuisuutta mielestäni osoittaa, että sinä Jorma (adventistina) olet siitä vapaa.
Kiitos rakentavasta vastauksestasi.
No, en minäkään aivan vapaa ole tuossa oikeassa olemisen kiusauksesta. Mutta siperia on opettanut antamaan arvo toisenlaisillekin ajatuksille.
Jos joku olisi kaikessa täysin oikeassa - mikä vastuu siihen sisältyisikään.
Siihen pystyi vain Herramme Jeesus Kristus.
Mutta hän kantoikin vastuunsa aina ristille saakka.
Jorma Katainen