Miten on mahdollista, että aivojen solujen molekyylien atomit lähtevät samaan aikaan liikkumaan ja saavat aikaan ajattelun? Ajatus liikkuu kemiallisten toimintojen kautta, joten atomit vaikuttavat ajatukseen, mutta mikä saa ihmiselle syntymään yksityisen ajatusmaailman. Jos atomit liikkuisivat sattuman varaisesti, niin silloinhan ihmisen ajattelumaailman pitäisi olla sekava ja siinä ei olisi mitään järkeä. Mikä saa siis aikaan aivoissa toimimaan järjestyksen?
Kysymys ajatuksen synnystä.
nunchaku-overlord
4480
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ajettelepa, että on kaksi pikku oliota kellumassa meressä. Toisen alkeellinen hermosto on "sekava ja siinä ei ole mitään järkeä". Toisen hermosto on vähän vähemmän sekava. Kyseessä on ihan satunnainen vaihtelu.
Kumman veikkaisit elävän pitempään ja todennäköisemmin saavan jälkeläisiä?
a) sekavamman
b) vähemmän sekavan
c) se on ihan fifty-sixty
Tätä jos pohdit, niin johan kohta osaat vastata kysymykseesi. Tai, se vaatii kuitenkin sitä älyllistä rehellisyyttä. Voi olla este.
aivojen rakenne on juuri sellainen kuin on, siksi että luonnonlait ovat mitä ovat. Joillain toisilla pelisäännöillä ajattelun mahdollistava apparatus olisi toisen näköinen, hajuinen ja makuinen.
Ei ole liian myöhäistä opetella käyttämään kuukelia tai wikipediaa.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Aivot
Yksi tärkeä asia on tajuta, että solujen toiminta (myös hermosolujen) perustuu aika pitkälti ketjureaktioihin: Aistiärsytys -> aistisolun reagointi (esim. jonkin molekyylin muodonmuutos) -> ko. molekyyli pystyy nyt reagoimaan toisten molek. kanssa -> tämä aineiden "epätasapaino" saa aikaan hermosoluärsytyksen -> sähköimpulssin siirtyminen, ionikanavien aukeaminen/sulkeutuminen jne. -> impulssi aivoihin -> reaktiot aistikeskuksessa -> ärsytyksen käsittely ja siihen reagoiminen.
Pään sisällä tapahtuvat asiat ovat monimutkaisia, joissa monenlaiset hormonit, välittäjäaineet, ionit jne. ovat ketjun osina.
Eli sattumanvaraisuudesta ei solunsisäisissä reaktioissa yleensä ole kyse, vaan siitä että yksi aine muuttuu hiukan, jolloin se vasta voi reagoida toisten aineiden kanssa.