Tälläinen kysymys heräsi, kun kerran juttelin parin kaverin kanssa jotka ovat uskovaisia. Itse en oikein tiedä mitä uskoa, en ole ateisti, mutta en uskovainenkaan. Jos taivas on niin ketkä pääsevät sinne? Nämä ystäväni olivat sitä mieltä, että täytyy uskoa Jumalaan että pääsee taivaaseen.
Väittelin tästä toisen kaverini kanssa joka on hyvin paljon samoilla linjoilla minun kanssani, miten muiden uskontojen kannattajat ja ne jotka elävät hyvin mutta eivät usko Jumalaan? Jos autat muita ja olet hyvä ihminen, mutta sinulla on eri uskonto tai olet ateisti, joudut helvettiin? Toinen kavereistani kommentoi että voi, voi, maailma on epäreilu. Mutta silloinhan Jumalakin olisi epäreilu?
Minusta jokaisella joka hyvän elämän elää on oikeus päästä taivaaseen/paratiisiin tms. vaikka hän ei uskoisikaan Jumalaan, sillä kuitenkin hän on tavallaan hyvillä teoillaan palvellut Jumalaa. Mitä mieltä te tästä olette?
Väittelin tästä toisen kaverini kanssa joka on hyvin paljon samoilla linjoilla minun kanssani, miten muiden uskontojen kannattajat ja ne jotka elävät hyvin mutta eivät usko Jumalaan? Jos autat muita ja olet hyvä ihminen, mutta sinulla on eri uskonto tai olet ateisti, joudut helvettiin? Toinen kavereistani kommentoi että voi, voi, maailma on epäreilu. Mutta silloinhan Jumalakin olisi epäreilu?
Minusta jokaisella joka hyvän elämän elää on oikeus päästä taivaaseen/paratiisiin tms. vaikka hän ei uskoisikaan Jumalaan, sillä kuitenkin hän on tavallaan hyvillä teoillaan palvellut Jumalaa. Mitä mieltä te tästä olette?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Sinä haluat todistuksen sille, että olet oikeassa. Siihen en voi auttaa. Ehkä te kaikki olitte väärässä.
Sillä ei ole mitään väliä uskooko Jumalaan, se pitää kokea. Ehkä sinä olet kokenut Jumalan ja unohtanut sen. Kaverisi taas voivat uskoa Jumalaan mutta eivät ole kokeneet sitä.
Itse olen varmaan joskus kokenut Jumalan ja unohtanut sen.
hänelle: "Herra, emme me tiedä, minne sinä menet. Kuinka voisimme tuntea tien?"
6 Jeesus vastasi: "Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani. [Joh. 11:25; Room. 5:2; Hepr. 10:20]
7 Jos te tunnette minut, opitte tuntemaan myös minun Isäni. Te tunnette hänet jo nyt, olettehan nähneet hänet." [Joh. 8:19]
8 Filippus sanoi hänelle: "Herra, anna meidän nähdä Isä, muuta emme pyydä."
9 Jeesus vastasi: "Etkö sinä, Filippus, tunne minua, vaikka olen jo näin kauan ollut teidän seurassanne? Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän. Kuinka voit sanoa: 'Anna meidän nähdä Isä'? [Joh. 12:45; Kol. 1:15]
10 Etkö usko, että minä olen Isässä ja Isä on minussa? Kun puhun teille, en puhu omissa nimissäni: Isä on minussa, ja minun tekoni ovat hänen tekojaan. [Joh. 7:16 ]
11 Uskokaa, kun sanon, että minä olen Isässä ja Isä on minussa. Ellette muuten usko, uskokaa minun tekojeni tähden.
12 "Totisesti, totisesti: joka uskoo minuun, on tekevä sellaisia tekoja kuin minä teen, ja vielä suurempiakin. Minä menen Isän luo,
13 ja mitä ikinä te pyydätte minun nimessäni, sen minä teen, jotta Isän kirkkaus tulisi julki Pojassa. [14:13,14: Joh. 15:7, 16:23,24; 1. Joh. 3:22, 5:14,15]
14 Mitä te minun nimeeni vedoten pyydätte minulta, sen minä teen.
on että taivaaseen pääsee vain uskomalla Jumalaan. Jeesus ei ehkä ollu tästä aivan samaa mieltä. Matteuksen evankeliumin 25 luvun lopusta löytyy tuomio, jonka perusteena on vain se 'mitä te olette tehneet yhdelle näistä vähimmistä veljistäni' - ts. koko tuomio perustuu vain tekoihin. Sanaa 'usko' ei mainita koko luvussa.
Samoin Ilmestyskirjan 20 luvun viimeisellä tuomiolla: 'kuolleet tuomittiin sen perusteella mitä kirjoihin oli kirjoitettu, tekojensa mukaan'. Jos kysyt asiaa joltakin uskovaiselta, hän onnistuu hämärtämään ja sekoittamaan nämä selkeät ja yksinkertaiset raamatunkohdat, jotka eivät muuten sopisi hänen oppiinsa.
on oma tahto valita Jumala... Helvetti on muuten paikka jossa voi vielä katua. Raamatussa on paljon tekstejä, jotka viittaavat Helvetin olevan vain hetkellinen rankaistus. Eihän edes missään Raamatussa lue sen olevan ikuinen rankaistus ihmiselle. Siellä sanotaan sen olevan vain ikuinen paikka.
Helvetti nimenomaan on paikka jossa on myöhäistä enää katua. Ruumiilliseen kuolemaamme saakka meillä on aikaa päättää, kumpaan paikkaan menemme kuolemamme jälkeen
Tulee mieleen vanha saksalainen legenda minnelaulaja ja ritari Tannhäuserista (1200-luku), joka oli elänyt miehuutensa Venus-vuorella maallisissa iloissa. Vanhemmiten hän oli tullut synnintuntoon ja teki pyhiinvaellusmatkan Roomaan, pyytäen Paavilta syntejään anteeksi.
Paavi kieltäytyi, sanoen synninpäästön olevan hänen tapauksessaan yhtä mahdoton kuin se, että hänen matkasauvansa puhkeaisi kukkaan. Murhemielellä Tannhäuser palasi Venus-vuorelle. Kun hän sielä sitten viimeisen kerran iski matkasauvansa maahan, se puhkesi kukkimaan.
Paaville, joka oli kieltänyt synninpäästön, kävi ohraisesti.
Me kaikki olemme Jumalan lapsia ja Jumala on meille kaikille yhteinen. Jumalia on täsmälleen yksi, eikä hän piittaa siitä, käytämmekö hänestä nimeä YHWH, Allah, Jumala, Jehova, Brahma, Krishna, Atman, Ahuramazhda, Buddha, Korkein tai vaikka Manitou. Me tulimme tänne maailmaan kaikki vapaaehtoisena - tulimme kokemaan materiaalisen maailman ja sen ilot ja kauhut ja lankesimme sitä varten syntiin voidaksemme tulla Jumalan kaltaisiksi - tietämään hyvän ja pahan. Taivaallisessa kodissamme vallitsee vain rakkaus.
Meille on annettu täsmälleen kaksi käskyä, ja ne ovat rakkauden kaksoiskäsky sekä kultainen sääntö. Niissä ovat kaikki profeetat ja koko laki. Niiden noudattaminen sekä rakkauden löytäminen ja toteuttaminen tässä maailmassa, joka ei rakkautta itsessään tarjoa, on koko jutun punainen lanka.
Oletusarvoisesti jokainen palaa takaisin Taivaan kotiin kuoltuaan. Mutta voimme toki kämmeltää oikein kunnolla ja joutua eroon Jumalasta. Se on harvinaista, mutta voi tapahtua. Sitä sanotaan kadotukseksi. Ja koska olemme paljon voimakkaampia hengessä kuin ikinä materiassa, kykenemme luomaan itsellemme kadotuksesta juuri täsmälleen sellaisen helvetin kuin pahimmissa painajaisissamme kuvittelemme. Sieltäkin kyllä pääsee pois kääntymällä Jumalan puoleen. Jumala on Rakkaus, ei mikään kosminen diktaattori.
Jokaisella joka hyvän elämän elää on oikeus päästä taivaaseen/paratiisiin tms. vaikka hän ei uskoisikaan Jumalaan, sillä kuitenkin hän on tavallaan hyvillä teoillaan palvellut Jumalaa. Hän on noudattanut rakkauden kaksoiskäskyä ja kultaista sääntöä ja sillä osoittanut suorittaneensa Elämän Koulun oppimäärän.
Kaikki ihmiset on syntisiä ja jokainen on ansaimmut kadotuksen. Jeesus kuoli kaikkien puolesta. Jos ihminen uskoo, että Jeesus on kuollut eli kärsinyt helvetin tuomion hänen puolestaan ihminen pelastuu taivaaseen. Jumala antaa ihmiselle aina välillä etsikon aikoja, jolloin ihmisellä on mahdollisuus suostua ottamaan Jeesus henk.kohtaiseksi vapahtajakseen. Ihminen ei siis voi omin voimin päästä taivaaseen, koska synti orjuuttaa häntä ja siksiihminen luonnostaan kapinoi Jumalaa vastaan. Omilla teoillaan ihminen ei pelastu.
Uskon että meidät arvioidaan Pietarin porteilla elämämme tekojen perusteella. Jos sydämemme on puhdas ja tekomme hyviä, miksemme me voisi taivaspaikkaamme ansaita?
Ylpeys on synti sanotaan, olemmeko liian ylpeitä uskomaan jumalan läsnäoloon? Osin varmasti sitäkin, emme voi uskoa sitä mitä emme omin silmin näe. Mutta kun ihminen ei näe vain silmillään, loppupeleissä sydän näkee paljon tarkemmin. Kuinka monesti olemmekaan jälkikäteen huomanneet että olisi pitänyt tehdä juuri kuten sydän sanoi?
Emme usko enää kirkkomme, näemme sen ristiriitaisena ja harhautuneena institutiona joka on kenties unohtanut sen ainoan tehtävänsä, palvella jumalaa.
Ei kait uskoni tarvitse kirkkoa ollakseen oikeaa uskoa? kirkko on istitutio ja jumala on jumala.
jumala on vaatimaton ja haluaa hyvää maailmaan, siksi kirjoitan hänen nimensäkkin pienellä, koska niin luulen sen hänen itsensäkkin haluavan kirjoitettavan.
jumala on puhtaasti uskonasialla ja tehdäkseen maailmasta paremman paikan.
Jos jumala hän olisi täällä valanhakuisesti hän olisi ottanut maailman haltuunsa voimillaan jo aikaa sitten.
Minusta ihminen, joka ei antaisi taivaspaikkaa puhtaalla sydämellä elävälle lähimmäiselleen, ei elä uskossa jumalaan vaan hän elää uskossa kirkkoon. Mutta eläköön vaan niin, ei me ihmiset päätetä näistä asioista vaan sen tekevät taivaan virkailijat, nuo taivaan enkelit yhdessä jumalan kanssa. Siinä tilaisuudessa ei kai kirkolla ole edes äänioikeutta.
Meillä ihmisillä vain nyt on sellainen ominaisuus olemassa, joka tekee vaikeaksi puhtaisydämin jumalan alapuolella olemisen. Jos pitää olla hänen alapuolellaan niin sitten vähintäänkin vaadimme jumalan neuvonantajan paikkaa itsellemme.
Minä olen tutustunut enkeliini ja muihinkin enkeleihin, he ovat aika maallisia kaiffareita. He ovat niitä taivaan duunareita joiden tehtävä on ohjata meitä.
Heitä ei kannata pelätä, jos näet enkelit kirkkain silmin ja ajattelet oikein, huomaat että ne ovatkin aina olleet läsnä.
Huomaat kuinka enkelin tekosia on ollut ympärilläsi läpi elämäsi ja tummatkin pilvet saavat hopeisen reunuksen.
Itse en kuulu kirkkoon, mutta tunnen enkelin kosketuksen lähes päivittäin ja ajattelen häntä usein. Olen onnellinen siitäkin syystä että olen saanut ohjauksen enkelini luokse ja oppinut näkemään hänen tekojensa tarkoituksen.
Sekin vielä että enkelien palkan maksaa Taivas OY
;)
Onnellinenmies
Uskonnolla ei väliä. Pääasia että koettaa edes tehdä parhaansa ja mielellään opiskelee uusia asioita aktiivisesti. Sillä tavallinen mattimeikäläinen pääsee eteenpäin.
Pian rajan tuolla puolen kohtaamme omat ajatuksemme ja tekomme silminnähtävinä, sekä niiden seuraukset. Tunnemme niiden tuskat, joille olemme tuskaa aiheuttaneet, omassa hienoaineisessa kehossamme. Siksi on niin tärkeää koettaa sovittaa pahat tekonsa jo täällä rajan tällä puolen.
Omatuntomme on suunnattoman paljon vahvempi rajan toisella puolen kuin tällä puolella.
Anteeksipyytäminen ja anteeksiantaminen vaikka toinen ei olisi pyytänytkään, auttavat tosi paljon!
Mitä kuoleman jälkeen? Riippuu tietenkin mihin itse uskoo. Minkään mielipiteen taikka uskonnon "oikeellisuutta" ei voida todistaa. Ketään ei pitäisi siis uskomuksen mukaan tuomita. Itse uskon siihen, että ihmisen pahat teot tuottavat hänelle suunnatonta tuskaa jo hänen elinaikanaan. Päinvastoin hyvien tekojen kanssa. Oon vähän kyyninen, mut mulle riittää, että kuolema lopettaa kärsimyksen ja liiallisen pohdinnan. En usko paratiisiin enkä helvettiin. Tätä aihetta pohtiessa tulee mieleen myös, että miksi hienot hautakivet? Itselleni en sellaista haluaisi kun aika koittaa. Mun ei tarvitse mennä hautausmaalle sytyttään kynttilää rakkaimpieni muistoksi. Sen voi tehdä yhtä hyvin kotona.
>Ketään ei pitäisi siis uskomuksen mukaan tuomita.
Totta. Uskomukset ovat henkilökohtaisia asioita, ja niihin ei kenelläkään ihmisellä ole lupa kajota , joten niiden tuomitseminen ei ole viisasta. Vaikka tietäisi omasta mielestään asian, niin ei pidä lähteä tuputtamaan elämänkatsomustaan toiselle. Ei ole olemassa vääränlaista uskoa, kullakin on oma uskonsa, jonka hän on valinnut ja joka on hänelle sillä hetkellä se oikea.
Auttaminen pyydettäessä sen sijaan on sallittua, jos jollekin joku apu kelpaa.
Omia mielipiteitään voi myös pitää esillä, koska niin monet ihmiset etsivät vastauksia elämänkatsomuksellisiin kysymyksiin. Erilaisia elämänkatsomuksia tulisi ollakin tarjolla, että ihmisillä on varaa mistä valita oman itsenäisen päätäntävaltansa mukaisesti. Myös ateismi tulisi olla tasapuolisuuden nimissä esillä, vaikka se itsestä kuinka kurjalta tuntuisikin.
>Tätä aihetta pohtiessa tulee mieleen myös, että miksi hienot hautakivet?
Minusta tuntuu että haluamme kunnioittaa rajan taakse siirtyneiden materiaalista muistoa. En minäkään mitään hautakivellä tee. Hautakivet olkoot niitä varten jotka kuvittelevat että olen siellä haudassa "kuoleman" jälkeen. Vainajien tulisi saada olla rauhassa, joten minä en heitä ylenpalttisesti muistele etten häiritsisi heidän eloaan tuolla puolen. Liiallinen muisteleminen sitoo vainajia maan piiriin.
- - -
Ed. viestistä jäi se pois, että hyvät teot, ajatukset ja tunteet näkyvät aivan yhtä selvästi kuin huonotkin. Niistä saa vastaavasti voimaa ja jaksamista. Riippuu pitkälti siitä, kuinka koulutettu omatunto itsekullakin on, että osaako reagoida ajoissa niin, että tulee tehtyä asiat parhain päin. Ainahan ei tarvitse jälkikäteen katua, vaan voi ennakoida tulevia tekojansa, jolloin tulee tehtyä vähemmän typeryyksiä.