Nythän on ollut uutislähetysten pääaiheena se, että saako lesbot valtion kustantamaa spermaa. Hehän saisivat siittiöitä aivan luonnonmenetelmälläkin, ja uskon, että luovuttajia olisi aivan jonoksi asti. Kuitenkin tuntuu, että kansan huomio kiinnitetään asiaan, mikä ei kuitenkaan ole tärkein tämän hetken yhteiskunnassa. On kansakuntaa syvältä koskettavia asioita, kuten köyhyyden lisääntyminen, eriarvoistuminen ja kaiken kaikkiaan yhteiskunnan polarisoituminen. Olisi asetettava kysymys, haluammeko yhteiskunnan, missä bruttokansantuote lisääntyy, mutta vain yhä harvemmat pääsevät nauttimaan lisääntyneestä varallisuudesta. Jo jälkeen jääneen laman voitokkaasta kukistumisesta eivät ole saaneet nauttia lainkaan yhteiskunnassa ne, jotka olisivat elinolosuhteisiinsa kipeimmin parannusta tarvinneet. Suurimmat hyötyjät ovat olleet ne, joilla on ollut jo ennestäänkin varallisuutta. Tuhat ihmistä, tai sukua, ovat vieneet nousukauden hedelmät itselleen. Köyhyysrajan alapuolella elää yksinhuoltajia, vähätuloisia kahden vanhemman perheitä, yksinasuvia, eläkeläisiä. Silti edelleen kuulemme vaatimuksia, että näiden köyhimpien pitäisi edelleen kiristää nälkävyötään. Herää kysymys, että haluammeko tosiaan yhteiskunnan, missä ei vähäosaisesta välitetä, vaan häntä pidetään ihmisenä, joka ei tarpeeksi raa`asti pysty käyttämään lähimmäistään hyväksi. Onko meille tulossa mentaliteetti, missä kaikki ne ihmiset, jotka eivät toimi kvartaalitalouden lakien mukaan, vaan yrittävät toimeentulonsa hankkia työstä, mistä ei löydy mahdollisuutta parantaa omaa taloudellista asemaansa, vaikka tekisi työtä 16h päiväsä. Ja mikä pahinta, kenties osa ihmisistä, jotka ovat menettäneet mielestään mahdollisuutensa itsensä suhteen huomaavat, että senkaltainen sosiaalinen nousu, mikä oli jokin vuosikymmen sitten mahdollista myös köyhimmille, on mennyt. Ei ole kertakaikkiaan varaa opiskella. Ei ole varaa harrastaa. Tällöinhän osa ihmisistä tai ihmisluokasta ajetaan yhteiskunnan sivuraiteelle, mutta kenties ne rikkaat, jotka nyt nousukauden hedelmistä nauttivat, jakamatta sitä tasaveroisesti kaikille ihmisille, huomaavat, että he joutuvat linnottautumaan omille asuinalueilleen mielessään pelko. Tällaistahan on Yhdysvalloissa, mutta ihmettelen kuka haluaa asua vankilassa vaikka kalterit olisivat kultaa. Se ei sovi suomalaiseen mentaliteettiin. Jos vihdoinkin pääsisimme tästä, jo virheelliseksi havaitusta markkinavoimien ehdottomasta oikeellisuudesta ja jättäisimme myymättä kansallisvarallisuuttamme kasvottomalle rahavallalle, niin vaikka maamme on köyhä ja kenties siksi jää, niin antaisimme edes energian ja muun perusasian olla valtion kontrollissa. Toivottavasti valtiomme päättäjät joskus kurkistaisivat norsunluutorneistaan ulos ja huomaisivat, että talouden positiivisista luvuista huolimatta, ei tavallinen ihminen ole luku, vaan ihminen, joka yrittää parhaimmiten omaa eloansa elää, lähimmäistään, työkaveriaan kunnioittaen, sillä työyhteisössä huomaa sen mikä on päättäjiltämme unohtunut: jos kaverilla menee hyvin, menee myös sinulla. Ja nämä kaverit eivät tarkoita sitä n. tuhatta sukua, mitkä tosiaan vyönkiristysohjelman hedelmät nauttivat. Tai väärinhän minä sanoin, jos yhdellä miljoonikolla menee hyvin, menee myös toisellakin.
Ei siis hedelmöitys ole tärkeää, vaan se, että pärjäisimme, jokainen meistä.
Ei siis hedelmöitys ole tärkeää, vaan se, että pärjäisimme, jokainen meistä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Aioin tehdä aloituksen samasta aiheesta. Laitankin sen sitten tähän jatkoksi.
Media pimittää systemaattisesti kaikki vähänkin merkittävämmät asiat ja yhdessä hallituksen, eduskunnan ja muun herrasväen kanssa järjestää sirkushuveja vaikkapa spermasta, samanaikaisesti kun maan tulevaisuus aiotaan tuhota lopullisesti.
Jallitus aikoo luovuttaa lopunkin itsenäisyyden EY:lle ja kumota suomen perustuslain, tästä media vaikenee visusti.
Ne joiden tikapuuhermosto kestää useamman rivin lukemisen yhteen menoon voivat lukea seuraavan linkin.
http://www.kolumbus.fi/r.katajaranta/EU-perustuslaki.html
muille on tässä lyhyitä helposti sulavia haukkapaloja.
””””””””””””””””””””””””””””””””””””””””””””””””””””””
Eu:n perustuslaki sitoo Suomen peruuttamattomasti EU:hun ja antaa EU:n päättäville elimille ylimmän päätösvallan Suomen asioista.
Jos siis esim. EU päättää sijoittaa Suomen alueelle esim. ydinjätteitä, meillä ei ole päätösvaltaa siihen.
hyvinvointiyhteiskunnan alasajo on EU:hun sisäänrakennettu, samoin suurtyöttömyys on EU:hun sisäänrakennettu.
Kun talouspolitiikan tarkoituksena on vain ja ainoastaan suuryritysten tukeminen ja niiden kilpailukyvyn kasvattaminen, kaikki muu jää tämän tavoitteen alle. Siksi valtiolla ja kunnilla ei ole varaa huolehtia sosiaaliturvasta, vanhusten hoidosta, lasten päiväkodeista ja koululaitoksesta. Ja yhä vaaditaan aina vain uusia ja uusia säästöjä, vaikka Suomen yritykset ovat nyt kuulemme erityisen hyvässä iskussa.
Miten tämä talouspolitiikka luotiin? Vaikka Suomi liittyi EU:n jäseneksi kymmenen vuotta sitten v. 1995 alusta, liittymisen valmistelun aloitti jo viimeistään Holkerin hallitus v. 1987. Holkeri lupasi "hallittua rakennemuutosta". Tarkoituksen oli ajaa Suomi "EU-kuntoon".
Suomalaisia pääomia alettiin esteettömästi keinottelun ja kasinotalouden merkeissä viedä ulos.
Suomen pankin oli nostettava korkotaso lähes pilviin, pahimmillaan se nousi n. 15%:iin.
Seurasi suuri konkurssiaalto, noin 50.000 pien- ja isompaakin yritystä meni konkurssiin.
Sen seurauksena syntyi jättiläismäinen työttömyys.
Pankit alkoivat kaatua, SKOP ensimmäisenä.
Seurasi pankkikriisi. Pankit pelastettiin siten, että Suomen työtätekevä kansa tuki pankkeja verovaroistaan ainakin 60 miljardin markan edestä.
JOS EU:N PERUSTUSLAKI HYVÄKSYTTÄISIIN, SE MERKITSISI, ETTÄ NAULASIMME ITSEMME TÄHÄN POLITIIKKAAN, EMMEKÄ PÄÄSE SIITÄ KOSKAAN TAI AINAKAAN LÄHITULEVAISUUDESSA IRTI.
””””””””””””””””””””””””””””””””””””””””””””””””””””””
Nythän on ollut uutislähetysten pääaiheena se, että saako lesbot valtion kustantamaa spermaa. Hehän saisivat siittiöitä aivan luonnonmenetelmälläkin, ja uskon, että luovuttajia olisi aivan jonoksi asti.
Kuitenkin tuntuu, että kansan huomio kiinnitetään asiaan, mikä ei kuitenkaan ole tärkein tämän hetken yhteiskunnassa. On kansakuntaa syvältä koskettavia asioita, kuten köyhyyden lisääntyminen, eriarvoistuminen ja kaiken kaikkiaan yhteiskunnan polarisoituminen.
Olisi asetettava kysymys, haluammeko yhteiskunnan, missä bruttokansantuote lisääntyy, mutta vain yhä harvemmat pääsevät nauttimaan lisääntyneestä varallisuudesta. Jo jälkeen jääneen laman voitokkaasta kukistumisesta eivät ole saaneet nauttia lainkaan yhteiskunnassa ne, jotka olisivat elinolosuhteisiinsa kipeimmin parannusta tarvinneet. Suurimmat hyötyjät ovat olleet ne, joilla on ollut jo ennestäänkin varallisuutta. Tuhat ihmistä, tai sukua, ovat vieneet nousukauden hedelmät itselleen. Köyhyysrajan alapuolella elää yksinhuoltajia, vähätuloisia kahden vanhemman perheitä, yksinasuvia, eläkeläisiä. Silti edelleen kuulemme vaatimuksia, että näiden köyhimpien pitäisi edelleen kiristää nälkävyötään. Herää kysymys, että haluammeko tosiaan yhteiskunnan, missä ei vähäosaisesta välitetä, vaan häntä pidetään ihmisenä, joka ei tarpeeksi raa`asti pysty käyttämään lähimmäistään hyväksi.
Onko meille tulossa mentaliteetti, missä kaikki ne ihmiset, jotka eivät toimi kvartaalitalouden lakien mukaan, vaan yrittävät toimeentulonsa hankkia työstä, mistä ei löydy mahdollisuutta parantaa omaa taloudellista asemaansa, vaikka tekisi työtä 16h päivässä. Ja mikä pahinta, kenties osa ihmisistä, jotka ovat menettäneet mielestään mahdollisuutensa itsensä suhteen huomaavat, että senkaltainen sosiaalinen nousu, mikä oli jokin vuosikymmen sitten mahdollista myös köyhimmille, on mennyt. Ei ole kertakaikkiaan varaa opiskella. Ei ole varaa harrastaa. Tällöinhän osa ihmisistä tai ihmisluokasta ajetaan yhteiskunnan sivuraiteelle, mutta kenties ne rikkaat, jotka nyt nousukauden hedelmistä nauttivat, jakamatta sitä tasaveroisesti kaikille ihmisille, huomaavat, että he joutuvat linnottautumaan omille asuinalueilleen mielessään pelko.
Tällaistahan on Yhdysvalloissa, mutta ihmettelen kuka haluaa asua vankilassa vaikka kalterit olisivat kultaa. Se ei sovi suomalaiseen mentaliteettiin.
Jos vihdoinkin pääsisimme tästä, jo virheelliseksi havaitusta markkinavoimien ehdottomasta oikeellisuudesta ja jättäisimme myymättä kansallisvarallisuuttamme kasvottomalle rahavallalle, niin vaikka maamme on köyhä ja kenties siksi jää, niin antaisimme edes energian ja muun perusasian olla valtion kontrollissa.
Toivottavasti valtiomme päättäjät joskus kurkistaisivat norsunluutorneistaan ulos ja huomaisivat, että talouden positiivisista luvuista huolimatta, ei tavallinen ihminen ole luku, vaan ihminen, joka yrittää parhaimmiten omaa eloansa elää, lähimmäistään, työkaveriaan kunnioittaen, sillä työyhteisössä huomaa sen mikä on päättäjiltämme unohtunut: jos kaverilla menee hyvin, menee myös sinulla. Ja nämä kaverit eivät tarkoita sitä n. tuhatta sukua, mitkä tosiaan vyönkiristysohjelman hedelmät nauttivat. Tai väärinhän minä sanoin, jos yhdellä miljoonikolla menee hyvin, menee myös toisellakin.
Ei siis hedelmöitys ole tärkeää, vaan se, että pärjäisimme, jokainen meistä.
En ole jonossa ja en luovuta, enkä ole koskaa luovuttanut spermaani käytöön, paitsi aktissa vaimolleni. Niistä tuli kaksi poikaa ja olen saannut luovuttamisesta tarpeekseni. Ketkä jonottavat luovuttamaa pornolehti kädessä ? Yhteiskunnan pelletkö ?
En minä kaipaa samanmielisten kannatusta, mutta toivon , että ensin luettaisiin. Ennen kommentointia. Jos olet eri mieltä, kerro ja perustele. Olen varma, että mielipiteeni jakaa ainakin 250 ihmistä. Ja kyllähän täytyy myöntää, että sieluani hivelee, jos joku, edes joku, niistä vähäosaisista sanoisi mielipiteensä. Olen valmis kuulemaan myös toista mieltä olevia, mutta vain asiallisen keskustelun merkeissä.
nyt nukuttaa. En kyllä ole tuuliviiri ja pidän yleensä sanani. Mutta tietysti koska en lukenut koko juttua ei sitä voi heti lytätä.