........
Vasemman keuhkon ruttaantumisen vuoksi hengityskapasiteettini oli vain 0,9 litraa. Eli vajaa viidennes terveen miehen vitaalikapasiteetista ja tätä kapasiteettia mitattiin yhä uudelleen ja uudelleen koska lääkärien mielestä ”sillä kapasiteetilla ei rehkitä niin kuin se mies rehkii”. Samoin kuntoutuskeskuksen silloinen ja nyt jo edesmennyt ylilääkäri Herva piti minulle puhutteluja: ”Kyllä se on, Salmela, niin, että sinun on aivan turha rehkiä. Tilanne ei siitä muuksi muutu. Sinun pittää hyväksyä tosiasiat ja ottaa kuin Jumalan kädestä. Sinä olet uskovainen mies…”
Nämä ylilääkärin mietteet olivat lääketieteellisten realiteettien valossa ymmärrettäviä. Diagnoosina oli ollut Medullan vamma, joka ei tunnetusti koskaan parane. Eli minun olisi pitänyt alistua ja sopeutua tilanteeseen. Kuitenkin, mikäli olisin siinä vaiheessa alistunut, kaikki kehitys olisi pysähtynyt siihen ja kun vielä siinä vaiheessa en päässyt vuoteestani istualleen, tulisin makaamaan lopun ikääni toisten autettavana jossain hoitolaitoksessa ja niinpä annoin nämä ylilääkärin puheet mennä toisesta korvasta suoraan ulos: ”Minun uskoni siirtää vuoria ja parantaa sairaita”, ajattelin, mutta kun puhuminen oli mitä oli, en puhunut mitään ja jatkoin entiseen tapaan.
Ja tuloksia myös syntyi. Viikon kuluttua tästä ylilääkärin puhuttelusta pääsin omin voimin vuoteestani istumaan ja pari päivää tästä niin kävelin jo käytävällä pyörätuolia taluttaen. Samoin yhteistyössä Tainan kanssa saatiin jatkuvasti uusi voittoja ja niinpä, kun suunniteltu kuntoutusjakso oli päättymässä, ylilääkäri päätti jatkaa kuntoutusjaksoa kuukaudella, aina maaliskuun 9 päivään saakka. Yhtenä osoituksena yhteistyömme tuloksellisuudesta oli sekin, että kävelin kuntoutuslaitoksen vuodeosaston käytävän päästä päähän pelkän tetrakepin avulla. Taina käveli vierelläni siltä varalta, että ottaa vastaan mikäli tasapainoni pettää. Vakaa käsitykseni on, että mikäli olisimme saneet jatkaa yhteistyötämme, olisin kävellyt jo ennen kesää ilman minkäänlaisia apuvälineitä. Samoin kotiuttamispäivänä hoitajat sanoivat, että ylilääkäri oli joutunut muuttamaan mielipidettään meidän yhteistyömme suhteen monta kertaa ja vielä nytkin, runsaat parikymmentä vuotta myöhemmin, muistelen kiitollisuudella yhteistyötämme vakuuttuneena siitä, että mikäli Taina ei olisi silloin ollut Taina, en koskaan olisi vammautumisestani selvinnyt niin hyvin kuin olen selvinnyt. Tuskin olisin enää elämässä ja vielä vähemmän olisin autonrattiin myöhemmin uudelleen noussut.
.........
http://www.aretalogia.com/aretalogia.37/sivut.10-11.html
Vasemman keuhkon ruttaantumisen vuoksi hengityskapasiteettini oli vain 0,9 litraa. Eli vajaa viidennes terveen miehen vitaalikapasiteetista ja tätä kapasiteettia mitattiin yhä uudelleen ja uudelleen koska lääkärien mielestä ”sillä kapasiteetilla ei rehkitä niin kuin se mies rehkii”. Samoin kuntoutuskeskuksen silloinen ja nyt jo edesmennyt ylilääkäri Herva piti minulle puhutteluja: ”Kyllä se on, Salmela, niin, että sinun on aivan turha rehkiä. Tilanne ei siitä muuksi muutu. Sinun pittää hyväksyä tosiasiat ja ottaa kuin Jumalan kädestä. Sinä olet uskovainen mies…”
Nämä ylilääkärin mietteet olivat lääketieteellisten realiteettien valossa ymmärrettäviä. Diagnoosina oli ollut Medullan vamma, joka ei tunnetusti koskaan parane. Eli minun olisi pitänyt alistua ja sopeutua tilanteeseen. Kuitenkin, mikäli olisin siinä vaiheessa alistunut, kaikki kehitys olisi pysähtynyt siihen ja kun vielä siinä vaiheessa en päässyt vuoteestani istualleen, tulisin makaamaan lopun ikääni toisten autettavana jossain hoitolaitoksessa ja niinpä annoin nämä ylilääkärin puheet mennä toisesta korvasta suoraan ulos: ”Minun uskoni siirtää vuoria ja parantaa sairaita”, ajattelin, mutta kun puhuminen oli mitä oli, en puhunut mitään ja jatkoin entiseen tapaan.
Ja tuloksia myös syntyi. Viikon kuluttua tästä ylilääkärin puhuttelusta pääsin omin voimin vuoteestani istumaan ja pari päivää tästä niin kävelin jo käytävällä pyörätuolia taluttaen. Samoin yhteistyössä Tainan kanssa saatiin jatkuvasti uusi voittoja ja niinpä, kun suunniteltu kuntoutusjakso oli päättymässä, ylilääkäri päätti jatkaa kuntoutusjaksoa kuukaudella, aina maaliskuun 9 päivään saakka. Yhtenä osoituksena yhteistyömme tuloksellisuudesta oli sekin, että kävelin kuntoutuslaitoksen vuodeosaston käytävän päästä päähän pelkän tetrakepin avulla. Taina käveli vierelläni siltä varalta, että ottaa vastaan mikäli tasapainoni pettää. Vakaa käsitykseni on, että mikäli olisimme saneet jatkaa yhteistyötämme, olisin kävellyt jo ennen kesää ilman minkäänlaisia apuvälineitä. Samoin kotiuttamispäivänä hoitajat sanoivat, että ylilääkäri oli joutunut muuttamaan mielipidettään meidän yhteistyömme suhteen monta kertaa ja vielä nytkin, runsaat parikymmentä vuotta myöhemmin, muistelen kiitollisuudella yhteistyötämme vakuuttuneena siitä, että mikäli Taina ei olisi silloin ollut Taina, en koskaan olisi vammautumisestani selvinnyt niin hyvin kuin olen selvinnyt. Tuskin olisin enää elämässä ja vielä vähemmän olisin autonrattiin myöhemmin uudelleen noussut.
.........
http://www.aretalogia.com/aretalogia.37/sivut.10-11.html
Vastaukset 19
Vanhimmat
Luin jonkun työpaikalleni tuomaa vanhaa viikkolehteä. Siinä oli juttu jostain Lapin Leo Salmelasta. Olitko se sinä?
mutta IT-lehdessä, Seiskassa ja Hymyssä on ollut juttua tapauksestani.
http://www.it-lehti.fi/12_2003s88.pdf
Jos teillä olisi "uskoa" sinapinsiemenenkän vertaa...
Uskon, jonka Jumala vaikuttaa...
Se on Jumalan teko, että te uskotte häneen....
"sen uskonmäärän mukaan, jonka Jumala on kullekin suonut"
sekottaa asioita.
Jos olisin aikanaan jäänyt sängyn pohjalle makaamaan ja odottamaan ihmettä itseni ulkopulelta, saisin odottaa sitä ihmettä vielä haudassakin.
Elämä on realismia ja elämää on elettävä elämän ehdoilla.
Ap. t. 3:16
Ja uskon kautta hänen nimeensä on hänen nimensä vahvistanut tämän miehen, jonka te näette ja tunnette, ja usko, jonka Jeesus vaikuttaa, on hänelle antanut hänen jäsentensä terveyden kaikkien teidän nähtenne.
...........
Usko on yksi Raamatun yleisimpiä sanoja; ja on synnyttänyt ihmisissä mitä moninaisimpia käsityksiä. Hyvin yleinen käsitys kotoisessa kristillisyydessämme on, että usko on uskomista Jumalan olemassaoloon ja tämän uskotaan riittävän iankaikkisen elämän perusteeksi. Sitten toisilla on se kuva uskosta, että pitää uskoa Jeesuksen sovituskuolemaan ja tämän perusteella omistaa uskonvanhurskaus, eli syyttömyys Jumalan edessä. Osaltaan näissäkin käsityksissä on jotain itua, mutta todellinen, voittava, uutta luova ja vuoria siirtävä usko on jotain paljon enemmän kuin kotoisessa kristillisyydessämme osataan edes kuvitella.
Raamatun Kreikan kielessä on useitakin puhumiseen tai sanomiseen viittaavia ilmaisuja. Kuten eipon, laleo, legein, rèma ja logio. Laleo, sanalla ymmärretään keskustelua, puhumista, rupattelua tai ylipäätään ääntelyä, joka ei synnytä kuulijoissa sanottavaa seurannaisvaikutusta. Legein sana tarkoittaa sanomaa. Esim. aretas legein = hyvä sanoma. Sensijaan sanoilla rèma ja logio ymmärretään todellista uskon sanaa. Siis sanaa, jota Jeesus ja apostolit julistivat. Dia rèmatos Theù - Kautta sanan Jumalan. (Room,10:17) Logio Theù- sanoja Jumalan (1.Piet.4:11).
Ne uskon teot ja puheet joita Jeesus teki ja puhui, eivät olleet tavallisen ihmisen tekoja tai jotain laleo-rupattelua. Siinä sanassa, jota Jeesus puhui, oli kuulijoiden sydämissä uskon synnyttävä voima ja teot seurasivat niitä, jotka uskoivat. Monet rammat ja halvatut paranivat, spitaliset puhdistuivat, kuurot kuulivat ja sokeat saivat näkönsä. Tästä sanasta silloiset kuulijat joutuivat toteamaan: "Ei ole koskaan ihminen puhunut niin kuin se mies puhuu". Jeesus itse sanoo: "Ne sanat, jotka minä puhun ovat henki ja elämä". Samoin Pietari tunnusti Jeesuksen mahtisanan uutta luovan voiman: Remata dsoes aioni ù ekheis - sanat elämän iäisen omistat". Käytännössä tämä Jeesuksen julistus ja sen seuraukset osoittivat, että Sana näytteli ratkaisevaa osaa uskon tekojen luojana. Edelleen Raamattu sanoo: "Joka puhuu, puhukoon niin kuin Jumalan sanoja".(1.Piet 4:11) Ja jo luomiskertomuksessa on luettavissa: "Jumala sanoi - ja tapahtui niin".
.........
http://www.aretalogia.com/mahtisana.html
Usko on Raamatun suurimpia salaisuuksia ja hengellisiä asioita, jota ei voi selittää ihmisen viisauden avulla. Oikea sydämen usko on hengellistä yhteyttä Jumalan kanssa ja toisten uskovien Kristuksen ruumiin kanssa. Ja meillä on yhteys keskenämme. Ensimmäisellä ihmisellä oli tuo yhteys Jumalaan puhtaana, mutta syntiinlankeemus katkaisi uskonyhteyden Jumalaan.
Kuten luomisessa niin Jumala vain sanoi ja niin tapahtui. Pyhä Henki liikkui vetten yllä ja toteutti Jumalan käskyn "mahtisanan", kuten käytät sitä termiä.
Jumala valvoo sanaansa. Jumalan sana ei tyhjänä palaa, vaan tekee sen mitä varten se on lähetetty.
Sanassa on voima, kun mukana on Pyhä Henki.
Jeesuksestakin lähti "voima", joka siirtyi siihen, joka koski Jeesusta.
20 Ja katso, nainen, joka oli sairastanut verenjuoksua kaksitoista vuotta, tuli takaapäin ja kosketti hänen vaippansa tupsua.
21 Sillä hän sanoi itsekseen: "Jos vain saan koskettaa hänen vaippaansa, niin minä tulen terveeksi".
22 Silloin Jeesus kääntyi, näki hänet ja sanoi: "Tyttäreni, ole turvallisella mielellä; sinun uskosi on tehnyt sinut terveeksi". Ja sillä hetkellä nainen tuli terveeksi.
"Ja Lystrassa oli mies, joka istui siellä, hervoton jaloistaan ja rampa hamasta äitinsä kohdusta saakka, eikä ollut koskaan kävellyt. Hän kuunteli Paavalin puhetta. Ja kun Paavali loi katseensa häneen ja näki hänellä olevan uskon, että voi tulla terveeksi, sanoi hän suurella äänellä: NOUSE PYSTYYN JALOILLESI. Ja hän kavahti ylös ja käveli. Kun kansa näki, mitä Paavali oli tehnyt, korottivat he äänensä ja sanoivat lykaonin kielellä: 'Jumalat ovat ihmishahmossa tulleet meidän luoksemme".
Tässä raamatunkohdassa painotan sanoja
...näki hänellä olevan uskon, että voi tulla terveeksi.
Omassa kaupungissaan Jeesus ei voinut tehdä montakaan tunnustekoa, koska ihmiset EIVÄT USKONEET häneen.
http://www.aretalogia.com/hyp/hypnoosi_7.html
Usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy, on yksi Paavalin käyttämä uskon määritelmä.
-näkemys tai näky on oltava, jonka mukaan on ojentauduttava, ei toimittava (toiminnallinen usko)
-halvaantuneenkin tuli ottaa ensimmäiset uskonaskeleet kuivettuneilla jaloilla
-spitalisen piti sukeltaa seitsemän kertaa Jordaniin, jotta tauti parani (sitä ennen piti uskoa pienen tytön neuvo oikeaksi)
-puhuvat ne jotka ei ole sitä kokeneet..he vain hokevat Raamatunlauseita toisensa perään,usko usko usko jne..mitä se auttaa esim.Lauria tilanteessaan?!
-ajattelen tuosta Raamatunpaikasta jossa Paavali näki hänellä olevan uskon tulla, terveeksi..siis tämä silmistään ilmeisesti loisti toivon kipinä ja uskon henki,-että Herra voi minut,parantaa jne..
-voi kunpa Laurikin saisi saman armon Jumalalta,niin että Jeesuksen nimessä joku Jumalan todellinen palvelija voisi,hänellekkin sanoa;NOUSE OTA VUOTEESI JA KÄY !
-sanoja meillä on paljon ja höpötystä uskosta ja uskomisesta,-mutta käytännön teot,-puuttuvar?!
-mistä johtuu?
-ajattelen että suurin syy on niin minun kuin monen muunkin uskovan laiskuus,vetelyys,-rukouselämässä jne,asioissa..
-voi Herra armahda meitä reppanoita tällä taivastiellä,-että kerran edes perille,-kostuisimme!
.........
Tätä tavoitettani teoretisoin jopa kuukausien ajan ja vaikka vasen puoleni oli vielä lähes täysin halvaantunut, oli oikean puolen kädessä ja jalassa siinä määrin liikuntavarmuutta, että pystyisin ajaman automaattivaihteista autoa. Näin teoretisoin ja tässä tarkoituksessa kärräsin vaimoni avustamana lääkäriin hakemaan lääkärintodistusta ajotutkintoa varten. (ABCE-luokan ajokortti minulla oli, mutta lupaa autoiluun ei). Lääkärinä oli joku vasta valmistunut naislääkäri ja tapaukseni hänen kohdallaan ensimmäinen, mutta Lapin kuntoutuskeskuksen lääkärien opastamana kirjoitti asiaankuuluvan todistuksen kesäkuulla 1986. Tämän jälkeen hankin heinäkuun alussa automaattivaihteisen Nissan Cetrikin, jolla marjamatkoilla käydessämme ajoin kuoppaisia metsäteitä ajotuntumaa saadakseni. Tämän jälkeen elokuulla suoritin omalla autollani hyväksytyn ajotutkinnon ja pääsin yli kolmen vuoden tauon jälkeen uudelleen liikenteeseen.
Muistan ikäni ensimmäisen autoilumatkani Sodankylän keskustassa. Lähes kaikki tunsivat minut ja tiesivät tilanteeni ja nähtyään minut autonratissa, katsoivat kuin haudoista noussutta manalaista, silmät pyöreänä ja monttu auki: ”Näinkhän minä oikein, että Leo ajoi autoa”. Ja moni tuli juttusille: ”Ei sitä olisi uskonut, että sinä autonrattiin vielä nouset”. Ja siinäpä se: Minä uskoin.
..........
http://www.aretalogia.com/aretalogia.37/sivut.10-11.html
usko oli sitten hiukan heikompi?
Tulen pitämään huolen siitä, että saat nimesi, alias Irmeli Salo, ja tekosi ikuisiksi ajoiksi kirjatuksi Rovaniemen hovioikeuden pöytäkirjoihin.
Tuntuuko mukavalta?
Mutta. Mitä itse kylvää, sen itse myös niittää ja menneisyyttäsi et voi mihinkään paeta.
Nasse on ollut mielisairaalassa väkisten vietynä. Tuo on jonkun blondin kuva sillä Nasse on mies. Tämä ei ole juoru.
Mielestäni ylläpidon pitäisi puuttua harhauttavaan profiiliin.
Tiistaina minulla on hovioikeudessa puheenvuoro, mutta en mainitse Nassesta mitään.
esittelevä mies yhtäkkiä heität tällaisen uhkauksen?
SAANEN kysyä - ja sinunkin sanomisesi voidaan viedä hoviin , pidemmällekin.
ja valituslupaa ei heru.
Ymmärrän toki että seuraavaksi valitat EU:n instansseihin mutta eipä asiasi miksikään muutu.
että jopa Kommattivaarakin siirtyy Jeesiön ratsutien itäpuolelle, jos vaan on luja usko.
Hyvää jatkoa.
Turha nyt nyyhkyttää, kun olet mokan tehny.