Mua todellakin huvittaa, kun luen tätä palstaa. Mikä siinä on, ettei voi jo antaa periks. Täyttä humpuukia teidän juttunne. Eikö vois vaan rehellisesti tunnustaa, että itsekin etsii jumalaa ja on kuin nälkäinen pieni lapsi tässä julmassa maailmassa. Ei tuo teidän ateisminne johda mihinkään. Naurettavaa pelleilyä ja näsäviisastelua. Ateismi ei tee teitä onnellisiks, kuitenkin te rupeette jossain vaiheessa elämäänne kyselemään elämän tarkoitusta. Se päivä tulee kyllä. Eikä teidän ateisminne silloin tuo enää teille tyydytystä. Miksi? Koska se on hevonpaskaa. Jumala on olemassa, mutta te ette näköjään halua etsiä sitä. Mua säälittää oikeesti teidän kohtalonne. Enkä mä tätä pahalla sano, vaan siks, et oon huolestunu. Te ootte uskonu saatanan valheen, vaikkette usko koko saatanaan. Ja se saatanan valhe on onnistunu teissä täydellisesti. Sen tapa on just saada ihmiskunta uskomaan, et ei oo mitään kuolemanjälkeistä elämää eikä millään oo mitään tarkoitusta plaa plaa. Se onnistuu parhaiten, ja te ootte jo hemmetti sen, kun te ette usko siihen. Kato saatana, jos kuka on ateistien kuningas. Se pelaa just tolla tavoin. Ja kun ihminen ei enää usko jumalaan, ei saatanaan, ei kuolemanjälkeiseen elämään yms. Saalis on taattu. Siis oikeesti mä suren teidän puolesta. Mä ymmärrän, että te ette ymmärrä mua ja pidätte mua hulluna uskovaisena, mut se ei oo nyt pointti tässä jutussa. Vaan se, että mä haluan teidän pelastuvan. Ja mä pyydän, että ottaisitte jumalan vastaan. Mua pelottaa miten teille käy. Oon ite ollu joskus epäuskoa täynnä, mut en enää. Jumala on muuttanu niin monta asiaa. Te ette tajuu. Mut mä varotan: Ottakaa vaari tästä neuvosta ja pyytäkää Jeesus sydämeenne. Toivottavasti edes joku tekee sen. Please!
Ateismi on naurettavaa
Jumalan hullu
23850
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
1. Ateistit tuntuvat etsivät Jumalaa paljon lujemmin kuin uskovaiset jotka ovat tyytyneet ensimmäiseen annettuun vastaukseen ilman mitään todisteita.
2. Elämän tarkoitus on elää.
"1. Ateistit tuntuvat etsivät Jumalaa paljon lujemmin kuin uskovaiset jotka ovat tyytyneet ensimmäiseen annettuun vastaukseen ilman mitään todisteita."
Toihan olikin muuten aika osuvasti sanottu!
Kyllä varmasti moni meistä ateisteista toivoisi, että jonkinlainen jumala olisi olemassa.
Ei pidä alkuunkaan paikkaansa. Jos etsii oikeasti jumalaa, voi mielihyvin pyytää häntä sydämeensä. Selittelyä taas.
Toivon että vessastasi löytyy iso peili. Tulet tarvitsemaan sitä!
, joka tuossa alempana yritti rikastuttaa ammattiylpeyttään.
Jaahas jaahas... taas puhetta ilman mitään perusteluja. ihan samaa, kuin luota niihin ILTALEHDEN VEIKKAUSVINKKEIHIN, luota niihin, tai häviät rahasi... vedonlyönnillä ei ole tarkoitusta, jos et käytä apunasi iltalehden veikkausvinkkejä... ym....
toivottavasti ymmärrätte mitä tarkoitan...
et ole oikein ymmärtänyt ateismin merkitystä. Ainakin itse ajattelen asiaa ihan toisella tavalla.
Voi olla, että uskonpuutteeni jumalaan on täyttä humpuukia, toisaalta, mistä tiedät, ettei sinun uskosi ole humpuukia? Mitään todistetta siitä, kumpi on humpuukia vai onko kumpikaan, ei ole, joten olemme jokainen vain omien päätelmiemme ja näkemystemme varassa. Miksi ateistien pitäisi antaa periksi? Mikset sinä voisi antaa jo periksi ja ymmärtää, että Jumalan olemassaoloa ei ole todistettu sen enenpää kuin olemattomuuttakaan?
Tavallaan minä varmaan etsin Jumalaa, ainakin etsin todisteita, jotka puoltaisivat Hänen olemassaoloaan. Niin kauan kuin ensimmäistäkään sellaista ei löydy, en voi uskoa Jumalaan.
"Ei tuo teidän ateisminne johda mihinkään. Naurettavaa pelleilyä ja näsäviisastelua."
Ateismi on uskonpuutetta jumalolentoihin. Mihin ihmeeseen sen pitäisi edes johtaa? Miksi uskonpuute olisi sen enenpää naurettavaa pelleilyä kuin uskokaan? Ja mitä taas näsäviisasteluun tulee, täällähän sinä juuri esität näsäviisaita argumentteja ateismista, vaikket tunnu tajuavan siitä edes alkeita. Sinä esität oletuksia ateistien onnellisuudesta, tyytyväisyydestä elämäänsä ja arvomaailmasta. Eli väität tuntevasi ateistien ajatusmaailman paremmin kuin he itse. Minusta tuo on näsäviisauden huippu.
"Ateismi ei tee teitä onnelliseks, kuitenkin te rupeette jossain vaiheessa elämäänne kyselemään elämän tarkoitusta."
Minä olen miettinyt elämän tarkoitusta koko elämäni. Olen ajatellut, että kaiketi se on henkilökohtainen. Minun elämän tarkoitukseni tuntuisi olevan eläminen, ja se että voisin elää mahdollisimman hyvän elämän. Olenkin mielestäni varsin mukavasti onnistunut tässä. Ateismilla ei ole juurikaan tekemistä tämän asian kanssa. Uskonpuute jumalaan on vain yksi asia elämässäni, ei missään tapauksessa koko elämäni tarkoiutus.
"Te ootte uskonu saatanan valheen, vaikkette usko koko saatanaan. Ja se saatanan valhe on onnistunut teissä täydellisesti."
Täytyy myöntää, etten kertakaikkaan käsitä, kuinka voisin uskoa olemassaolemattoman valheita? Minusta ei ole olemassa saatanaa, eikä näin ollen hänen esittämieä valheitakaan. Tuolla sinun logiikallasi voisi kai sanoa, että sinä olet uskonut Allahin valheen, vaikket usko koko Allahiin jne... Mistä sinä tiedät, ettet itse tietämättäsi ole omaksunut jotain valheita?
"eikä millään oo mitään tarkoitusta"
Tällaisella lauseella tuot erinomaisen hyvin esille sen, ettet tiedä ateistien ajatusmaailmasta yhtään mitään, vaikka näsäviisaasti luulet tietäväsi. Sinulle tiedoksi, että se ettei usko jumalaan, saatanaan tai kuolemanjälkeiseen elämään, ei tarkoita sitä, etteikö millään olisi mitään väliä. Elämällä on väliä. Kuolemalla on väliä. Tällä rauhallisella lauantailla on väliä. Rakkaudella on väliä, puolisolla ja sukulaisilla ja ystävillä on väliä. Tuolla pronssinkukertavalla naukujalla kirjahyllyn päällä on väliä. Maailmankatsomuksella on väliä. Uskonnoilla ja ateismilla on väliä.
Jos sinun mielestäsi ilman yhtä jumalaa, yhtä saatanaa ja kuolemanjälkeistä elämää millään ei enää olisi väliä, niin pikemminkin sinua pitäisi surkutella. Ainakin minusta olisi aika onnetonta perustaa elämän tarkoituksensa jollekin, jota ei välttämättä ole edes olemassa. Minua se ei tekisi onnelliseksi ollenkaan.
Hyvä ateisti. Ymmärrän kyllä mitä tarkoitat. Mutta jos kokeilisit kuitenkin rukoilla jumalaa sydämeesi. Ottaisit härkää sarvista ja kokeilisit. Jos oletetaan, että jumalaa ei voi todistaa tieteellisesti, niin ainoaksi mahdollisuudeksi jää silloin usko. Kyllä ihmeitäkin tapahtuu. Joskus Jeesus on jopa näyttäytynyt tai pyhät ikonit ovat parantaneet ihmisten vakavia sairauksia. Jumalaa ei voi millään laitteilla ja vehkeillä tutkia ja tarkastaa. Ymmärrä se.
pelkästään usko ei todista Jumalan olemassaoloa. Se todistaa ainoastaan uskon siihen Jumalaan. Nämä ovat kaksi eri asiaa. Minun ei tarvitse rukoilla Jumalaa sydämeeni uskoakseni, että on olemassa jumaluskoa.
Jos kaikesta sydämestäni ja vilpittömästä halustani rukoilisin kristittyjen Jumalaa, minä kaiketi kääntyisin kristityksi. Sen minä kyllä uskon. Toisaalta uskon myös, että jos kaikesta sydämestäni ja vilpittömästä halustani rukoilisin vaikkapa Allahia, mahdollisesti kääntyisin muslimiksi. Molemmissa tapauksissa kyse olisi siitä, että rupeaisin uskomaan siihen jumalaan, mitä olin halukas ja avoin rukoilemaan. Kyse ei edelleenkään olisi siitä, että olisi olemassa yksi ainoa, absoluuttisen totta oleva jumala, joka on kaikille yhteinen.
Yksi ainoa oikea Jumala, yksi ainoa oikea Kaikkivaltias - tämä on jokaisen monoteistisen uskonnon kantava perusajatus. Silti se Yksi Ainoa Oikea Jumala ei ole kaikille sama. Uskolla saa "todisteita" minkä tahansa jumalan olemassaolosta, uskosta riippuen. Kysymys siis kuuluu, onko olemassa jokaiselle oma, henkilökohtaisesta uskosta riippuvainen jumala, vai onko olemassa todellakin vain yksi, kaikille yhteinen jumala?
Jos todella oolisi olemassa yksi ainoa, absoluuttisesti totta oleva jumala, sellainen pitäisi olla olemassa uskosta riippumatta. Minun logiikallani sellaisen olemassaolo pitäisi myös kyetä todistamaan uskosta riippumatta. Jos Jumalan olemassaolo on ihmisen uskosta riippuva asia, kyse ei ole enää mistään absoluuttisesta faktasta, vaan nimenomaan uskosta. Ja nämä ovat kaksi täysin eri asiaa.
Sinua on höynäytetty. Ihmiskunta elää samoin kuin muutkin eläimet: vahvin pärjää, muut pärjäävät heikommin. Ei tämä sen kummempaa ole.
Jos sinä uskot saatanaan, pane vain paha mielesi sen syyksi. Jumalaa voit sitten ylistää, jos katsot jonkin sen ansioksi.
Olet aika tyypillinen uskiskäännyttäjä ja oman hännän nostaja: tulet "huolestuneena" jankkaamaan oman mielikuvituksesi tuotetta ja syydät alatyylistä sontaa toisinajattelijoiden niskaan. Mene nyt polvillesi ja pyydä jumalaltasi taitoa ilmaista ajatuksiasi asiallisesti niin, ettei 14-vuotiaan ajatusmaailma paista läpi kovin rumasti. Montako taivaspistettä ajattelit saavasi kirjoituksestasi? Joko irtosi paikka jeesuksen polvelta?
En kyllä ole ilmaissut asiaani mitenkään pahantahtoisesti. Jumala rakastaa minua, sitä että kerron ihmisille ja olen hänen asiallaan. Sekä sinua. Mutta missä sinun rakkautesi viipyilee? Jumala rakastaa kyllä.
"When one person suffers from delusion, it is called insanity. When many people suffer from a delusion it is called Religion"
Rodert M. Pirsig
Koko ihmisenä oleminen on naurettavaa, traagista pyristelyä tapojen, uskomusten, viettien ja älyllisten pulmien verkostossa. Ja juuri siksi niin ihanaa.
"Eikö vois vaan rehellisesti tunnustaa, että itsekin etsii jumalaa ja on kuin nälkäinen pieni lapsi tässä julmassa maailmassa."
Niinpä. Eivätkö uskovatkin voisi tunnustaa, että hekin etsivät jumalallista turvaa ja tukea tässä julmassa maailmassa. Ja he valitsevat kulttuurisesti kanonisoidun ja tarkkaan rajatun vaihtoehdon.
"Ei tuo teidän ateisminne johda mihinkään. Naurettavaa pelleilyä ja näsäviisastelua. Ateismi ei tee teitä onnellisiks, kuitenkin te rupeette jossain vaiheessa elämäänne kyselemään elämän tarkoitusta"
No, kyllä se johtaa uskontojen kyseenalaistamiseen. Mikä on hyvä juttu monen uskovankin mielestä. Eikä se nyt tietenkään tee onnelliksi, vaan vapaa, ihmisarvoinen elämä.
"Vaan se, että mä haluan teidän pelastuvan. Ja mä pyydän, että ottaisitte jumalan vastaan."
Heh. Tuota olen usein miettinyt. JOS kaikki maailman ihmiset yhtenä päivänä huutaisivat "Ihanaa, olen uskossa! Olen pelastunut!" Mitäs sitten?
Eiköhän useampikin uskonnollinen vaikuttaja kaivaisi Raamatusta esiin kohdan vääristä profeetoista ja eksytyksestä yms. Ja sitten vaikka rautakangella väännettäisiin esiin ne väärät uskovat. Ja sotahan siitä tulisi.
Outoahan se olisi, että kaupassa kaikki toivottaisivat siunausta, poliitikot, rokkarit, stripparit, eläintenkesyttäjät, rallikuskit, opettajat, tiedemiehet, insinöörit ja katulapset ylistäisivät samaa jumalaa. Saatanaa, vihollista ei näkyisi missään! Oma ryhmä, oma ihana pelastunut ryhmä ei erottuisi valkeutena mustaa mailmaa vasten! Ei voisi säälitellä alentuvasti kadotettujen sielujen kohtaloa!
Jumaluus on totuus, yksinkertainen oleminen jokaisen tajunnassa. Ei siihen tarvitse mitään uskonnollisia auktoriteetteja.
Jos kaikki kääntyisivät uskoon, jumala palaisi jo. Ei tarvittaisi tuhon ennustuksia eikä ilmestyskirjan kauhukuvia. Me olisimme jo valmiit ja herra tulisi. Mikä ihanne. Valitettavasti se ei ole totta.
Niin, onhan se surullista että Jumala ei tule. Ehkä hän ei tule koskaan, ennen kuin ihminen tajuaa että hän on tässä ja nyt, itse luotuna, itse elettynä.
needs to be saved I think you're fucking miles away
Viittaatko "saatanalla" mahdollisesti entiseen Satanian järjestälmävalvoja Luciferiin, joka tavoitteli Satanialle itsenäisyyttä keskushallinnon ikeestä?
ei ole mitään periksi annettavaa. etkö voi sitä ymmärtää? minä olen ateisti, mutten sinun laillasi yritä kiskoa väen väkisin aatteeni taakse muita.
"jumala on olemassa, mutta ette näköjään halua etsiä sitä"
-piilosillako se sinun jumalasi on? ei minua, aikuista ihmistä, enää huvita ne leikit.
ateismi ei tosiaan tee ketään onnelliseksi, elämä tekee, jos tekee. minut se on tehnyt. olen täysin tyytyväinen nykyiseen olotilaani.
tavallaan minuakin säälittää sinun kohtalosi. sinä uhraat koko elämäsi asialle, josta ei ole tietoa. on vain pelkkiä olettamuksia ja luuloja, sekä koko liuta ahdasmielisiä ja ristiriitaisia ohjenuoria.
en ole uskonut minkään saatanan valheita, kun en usko tähänkään satuolentoon. ne kuuluvat ikivanhoihin tarinoihin, jumalat ja demonit. aikaan, jolloin ihminen etsi itseään ja sitä mistä on tullut/alkanut olevaksi olennoksi. tästä suurimmasta kysymyksestämme on tullut meille paha päähänpinttymä, koska se ei ole meille selvinnyt vieläkään - tuskin selviäkään ennen kuin kuolemme, jos silloinkaan.
itse asiassa minä uskon kuoleman jälkeiseen elämään, jopa siihen, että kaikella on jokin tarkoitus. ei se silti tarkoita sitä, että minun maailmankatsomukseeni kuuluisi jumala. ei ainakaan sellaisenaan kuin se (ne) on meille esitetty (valmiiksi pureskeltu).
en pidä sinua "hulluna" tai "hihhulina" tai minäkään muuna, pelkästään ihmisenä, jolla on oma käsityksensä elämästä, sen tarkoituksesta ja päämäärästä. minua ei vain kiinnosta tuo valmiiksi pureskeltu juttu.
ainoastaan nimimerkki,kirjaimellisesti.
"Eikö vois vaan rehellisesti tunnustaa, että itsekin etsii jumalaa"
"Jumala on olemassa, mutta te ette näköjään halua etsiä sitä"
Etsitäänkö me sitä pikku jullea vai ei?
"Eikä teidän ateisminne silloin tuo enää teille tyydytystä. Miksi? Koska se on hevonpaskaa"
Oikein siinä suhteessa että näytät tietävän ja jopa uskovan hevonpaskaan, harmi vain ettet tunnista sitä.
"Ja se saatanan valhe on onnistunu teissä täydellisesti."
Vai olisiko jesarin valhe onnistunut sinuun täydellisesti?
"Eikä teidän ateisminne silloin tuo enää teille tyydytystä."
Ei sen ole tarkoituskaan katsos, sinun uskontosi on tarkoitus tuoda sinulla valheellista tyydytystä
"Sen tapa on just saada ihmiskunta uskomaan, et ei oo mitään kuolemanjälkeistä elämää eikä millään oo mitään tarkoitusta"
Olet selvästikkin täydellinen idiootti, luulet olevasi maailman napa jolla on joku helvetin tarkotus ja tehtävä ikuisuuden ajan
"Mä ymmärrän, että te ette ymmärrä mua ja pidätte mua hulluna uskovaisena"
Olet niin oikeassa :D
Sinä olet kuu, minä olen maa. Maa kutsuu, kuu ei kuule.
Kaikki ateistien viestit olivat huolella punnittuja ja fiksusti argumentoituja, älykkäiden ja sivistyneiden ihmisten painavia kommentteja. Kaikki uskovaisten viestit taas typeriä ja yksiulottteisia, ei siis mitään näkökulmaa vaan pelkkää tasapaksua saarnausta.
Jos noilla eväillä pitäisi valita puoleni niin eipä tulisi vahingossakaan mieleeni valita sitä uskisten puolta, jossa ei pienintäkään älyn hiventä löyty suurennuslasillakaan, vaan vaaka kallistuisi ilman muuta ateistien loistavasi perusteltuun puoleen. Syvällinen ajattelu ja filosofointi ei kai ole kiellettyä uskovaisiltakaan, joten miksi ihmeessä he jatkuvasti käyttäytyvät aivan kuin kaikki fiksumpi ajattelu olisi heiltä jyrkästi kielletty? Vai onko ajattelu(kin) syntiä?
Uskovaisilla ajatus päättyy ärrettömyyteen sekä Luojan määritelmään joka on äärettömässä kaikkivoipaisuudessaan ikuisen vanha ja niin edelleen...
Ajattelusta luopuminen on olennaista osaa 'alistumisessa' jossa alimmainen kunnioituksen osoituksena painaa päänsä kuninkaansa edessä.
Nokkeluus liittyvät vilppiin ja oman eduntavoitteluun , joten älyä ei sen johdosta kunnioiteta.
Se on ilkikuristen kakaroiden temppuilua, vaikka kurissa ja nuhteessa pitää pitää mielensä kurissa.
Askeettisuus kaytännössä ja ajattelussa.
Mielenkiintoista on että itäiset filosofiat näkevät asian päin vastoin:Hengellinen johtaja tulee osata kuvitella, välttää tuomitsemista ja mieltään kehittämällä kehittää myös myötätuntoisia tunne tiloja.
Kumpi on sitten parempi? Opettaa? Kuritus vai rohkaisu mielensä hallitsemiseksi/alistamiseksi vaiko mielenkiintoisia mielikuvitusleikkien suosiminen?
Emmää usko Saatanaan.. emmää usko Jeesukseenkaan tai Jumalaan. :D Ilmeisesti asiasi ei koske minua.
Have a nice day !