Sadat ellei tuhannet anarkistit jokapuolelta maailman kuolivat taistellessaan fasisteja vastaan, uskoen parempaan. Minkä takia? Kommunismin ja Neuvostoliiton puolesta.
Eikö nykypäivän anarkistit enää muista aateveljiensä kärsimyksiä, kun ei mitään suurempia tilaisuuksia ole järjestetty tämän vuosipäivän johdosta?
Eikö nykypäivän anarkistit enää muista aateveljiensä kärsimyksiä, kun ei mitään suurempia tilaisuuksia ole järjestetty tämän vuosipäivän johdosta?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Niin kyllähän minäkin tiedän että se sota alkoi kesällä, mutta tuli vaan tossa eilen mieleen, että kaikkia muita riehumisia kyllä järjestävät, mutta eivätpä ole Espanjan sisällissotaa muistaneet.
Vaan ketäpä nykyään enää historia kiinnostaisikaan?
http://fi.wikipedia.org/wiki/Espanjan_sisällissota
Siinnä on, jos jotakuta kiinnostaa.
hörhöjä! Yeah!
Ihminenhän on pässi. Jokainen sukupolvi tekee samat virheet mitä edellinen teki, tosin ydinaseen olemassaolo ainakin toistaiseksi on estänyt kolmannen maailmansodan syttymisen, mutta kuinka pitkän, kun ääri-islamistit saavat aseen haltuunsa.
Enemmistö oli jonkin sortin kommunisteja tai sosialisteja.
Kunhan nyt tuli mieleen, että sota Espanjassa oli viimeksi sellainen tapahtuma, joka keräsi paljon anarkisteja ympäri maailman.
Ihmettelin vaan, kun kaverit pitää itestänsä muuten niin kovaa metaskaa, mutta eivät historiaansa kunnioita.
Siintähän se rebublikaanien syöksykierre sodassa alkoikin, kun anarkistit huomasivat, että jos tässä voitetaan niin saatetaan joutua neuvosto vallan alle.
Käsittääkseni Espanjan sisällissodassa kuoli monen ideologian kannattajia. Espanjan vuoden 1931 tasavalta oli ennen kaikkea poliittisen keskustan hanke. Se oli Manuel Azanan yritys erottaa kirkko valtiosta ja tehdä Espanjan yhteiskunnata maallinen. Pyrkimyksenä oli sallia maakunnille alueellista itsenäisyyttä.Tasavallan julisti vähemmistöhallitus, jota oppositiosta tuki osa Espanjan sosialistipuolueesta paremman liittolaisen puutteesta.
1933 valtaan nousi vaalein kiihkokatolinen oikeistokonservatiivinen hallitus, joka alkoi Asturiassa tapahtuneen työväen kansannousun vuoksi pidätyttää tasavaltalaisiksi katsomiaan turhankin laajasti. Katalonia julistautui itsenäiseksi. 1934 Asturiassa (vain yhdessä monista maakunnissa) tapahtunut johti hallituksen toimiin, jotka saivat riitaisat uudistuspuolueet kansanrintamaan.
Poliitisten vankien vapauttaminen oli anarkisteille niin tärkeää, että hekin osallistuivat poikkeustilan vuoksi hallitustyöhön. 1936 anarkistit tulivat viimeisenä ryhmänä kansanrintamaan.
Espanjan äärioikeisto, jossa fascistit olivat vähemmistönä, suhtautui anarkisteihin kielteisemmin kuin kommunisteihin. Anarkistithan olivat periaatteellisempia ateisteja kuin kommunistit. Primo de Riveran diktatuurin aikana anarkisteja oli vainottu, kun taas kommunistien annettiin vapaasti järjestäytyä.
Anarkistit liittyivät tasavallan kannattajiin, koska pitivät liberaaleja pienempänä pahana kuin keskusvaltaa vahvistavaa Kastilian laitaoikeistoa. Tasavaltalaisista muodostui löyhä erilaisten ryhmien kokoomus. Armeijan oikeistokapinallisia vastaan asettui lojalistipuolueita ja ryhmiä. Näiden poliittinen kirjo oli poliittisesti laaja.
Oikeistokapinallisiakin oikeistolaisemmat baskit liittyivät tasavaltaan maakuntansa laajemman paikallisitsehallinnon toivossa. Keskustalaisia ryhmiä olivat mm. Katalonian kansallisliberaalit ja pohjoisten ja itäisten maakuntien vapaamieliset. Asturiassa, Kataloniassa ja Andalusiassa oli anarkistista tyäväen- ja talonpoikein liikettä.
Kommunistinen puolue oli piskuinen ja vaikutti vain Madridin alueella. Maakunnissa oli omat Moskovan silmissä kyseenalaiset kommunistinsa.
Piskuiset kommunistit saivat tilaisuutensa, kun Neuvostoliitosta tuli (Meksikon ohessa) ainoa tasavaltaa auttanut ulkovalta.
Fascisti-Italia ja Natsi-Saksa löysivät toisensa juuri Francon johtamien kapinallisten liittolaisina. Englannin, Ranskan ja Yhdysvaltojen puutumattomuuslinja tuhosi Espanjan demokratian mahdollisuudet.
Esapnjan sisällossota oli alkusyssäys toiselle maailmansodalle, jonka asemista katsoen länsivallat toimivat oudosti, kun ne eivät asettuneet tukemaan demokraitaan pyrkivää Espanjaa ja sen laillista hallitusta. He jättivät tasavallan tuetta ja kantavat vastuuta siitä, että Espanjan tasavalta joutui Neucostoliiton tuesta riippuvaikseksi.
Länsivalloilla on vastuu myös siitä, että ne sallivat Espanjan jotumisen Francon johtamaan sotilasdiktatuuriin. Lueteltujen näkökohtien valossa on ymmärretävää, että Englanti ja Ranska tahtovat unohtaa Espanjan-politiikkansa virheet.
Espanjan historiaan tutustumalla voidaan saada valaistusta siitä, kuinka heikosti demokratiat ovat osanneet puolustautua oikeisto- ja vasemistototalitarismien väliin jäädessään.