sota/vakoilu

bööge

kertokaas hyviä suomalaisia sota ja vakoilu kirjoja.

3

2871

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • äitiparta

      TÄSSÄPÄ JOITAIN KOTIMAISIA SOTAKIRJOJA
      ( myyntilistaltani tähän poimin joitain kotimaisia, löytynee nämä myös hyvinvarustetuista antikvariaateista, jotkut uusina painoksina kirjakauposta, suuri osa kirjastoistakin )

      AAPA UULA: JÄLKIPARTIO VARMISTAA. Mannerheim-ristin ritarin ja mestarihiihtäjän Olli Remeksen partioseikkailuja Lapin erämaissa. Otava 1955. 319 sivua. Kuvituksena 7 karttapiirrosta. Otavan sahalaitainen Seikkailujen maailma nuorisoromaani-sarja.

      AAPA UULA: YHTEYSPARTIO YLLÄTTÄÄ. Partisaanien torjuntaa Lapin laajoissa erämaissa. Otava 1969. Toinen, täydennetty painos. 242 sivua. Kuvitettu.

      ANTTALA ESA: PÄÄMAJAN KAUKOPARTIO. Kirjayhtymä 1960. 2p. 206 liitekuvasivut.

      ANTTALA ESA: HOPEAA RAJAN TAKAA. Karisto 1961. 203 sivua.

      ANTTALA ESA: KÄDET YLÖS KAUKOPARTIO. Karisto 1965. 3p. 197 liitekuvasivut.
      Ensimmäinen painos ilmestyi 1965.

      ANTTALA ESA: KAUKOPARTIO NAPAPIIRIN TAKANA. Karisto 1975. 261 sivua.

      ANTTALA ESA: KAUKOPARTIO LAPIN SODASSA. Karisto 1976. 227. Kuvitettu.
      Kirjassa kuvituksena kaksi karttapiirrossivua.

      HARMAJA T.: Pilven veikot. Wsoy 1941. 2p. 349 liitekuvasivut avattava luettelo.
      Ensimmäisen maailmansodan kuuluisimmista hävittäjälentäjistä ja heidän ilmataisteluistaan: Oswald Boelcke, Manfred von Richthofen, Ernst Udet, Albert Ball, Edward Mannock, Georges Guynemer, Rene Fonck. Lopussa luettelo hävittäjälentäjistä, jotka maailmansodassa saavuttivat vähintään 40 voittoa, sekä avattava luettelo tärkeimmistä ensimmäisen maailmansodan hävittäjäkonetyypeistä teknisine tietoineen. Runsas valokuvakuvitus, kuvia mm. ilmataisteluista.

      HIISIVAARA TAPIO: OLINHAN SIELLÄ MINÄKIN. Wsoy 1941. 244 sivua.

      JÄRVINEN Y.A.: SUOMALAINEN JA VENÄLÄINEN TAKTIIKKA TALVISODASSA. Wsoy 1948. 268 2 karttaliitettä. Kuvitettu.
      Kuvituksena 44 karttaa ja piirrosta, lopussa kaksi avattavaa karttaa: Kannaksen taistelualue, sekä Laatokan ja Tolvajärven välinen taistelualue.

      KARHUNEN VEIKKO: RAATTEEN TIE. Kajaanin pataljoona (IV/KT-Pr) Suomussalmen taisteluissa talvisodassa. Wsoy 1970. 256 liitekuvasivut kartta.
      Seikkaperäinen selostus pataljoonan vaiheista, kuvituksena valokuvia sekä runsaasti karttapiirroksia ja mukana erillinen, isokokoinen avattava yleiskartta operaatioalueesta. Teoksen lopussa runsaasti liitetietoja mm. sääoloista ja lumen syvyydestä, hyökkäyskäskyistä, luettelot kaatuneista ja haavoittuneista sekä erityiset henkilö- ja paikannimihakemistot.

      KATO MARKUS P.: SODAN UUDET KASVOT. Kiihkotonta käsiteselvittelyä henkisen kaasusodan varalle. Otava 1944. 135 sivua.
      ”Mistä on kysymys nykyisessä maailmansodassa? Miten voimme arvioida sen päättyvän? Kysymykset askarruttavat Markus P. Katoa, ja hänen kirjaansa tutustuessamme toteamme saaneemme Pekka Peitsen rinnalle uuden, loistavakynäisen poliittisen pakinoitsijan. Terävästi ja valaisevasti tekijä tarkastelee sodan luonnetta, päämääriä ja keinoja... Hän valaisee taktiikan ja tekniikan sekä propagandan kehittymistä ja huomauttaa, että politiikasta on nyt tehty sodan nöyrä palvelija, vaikka ennen oli päinvastoin... Oman lukunsa saa myös sodan totaalisen luonteen arviointi. Tekijä, jonka salanimi paljastaa hänen pitäneen esikuvanaan roomalaista senaattoria Marcus P. Catoa, sinkauttaa tässä ilmoille oman ceterum censeonsa: muuten olen sitä mieltä, että pääkaupungit vanhassa muodossaan ovat ehdottomasti kuolemaan tuomittuja laitoksia... Mutta olkoon loppuulos mikä tahansa, niin kahdella valtiolla on tässä sodassa maailmanhistoriallinen tehtävä: Sveitsillä ja Suomella. Edellinen on esikuva pikkuvaltiosta, joka on tahtonut ja kyennyt säilyttämään puolueettomuutensa, jälkimmäinen näyte pikkuvaltiosta, joka on tahtonut ja kyennyt taistelemaan itsenäisyytensä puolesta... ”

      KOPONEN EMIL, VIITANEN EERO: VIIPURIN VIIMEISET PÄIVÄT. Asiakirjojen ja omien kokemusten perusteella kuvattuna. Wsoy 1941. 188 karttaliite.
      Erittäin runsaasti kuvitettu (107 kuvaa) henkilökohtaisiin kokemuksiin, päiväkirjamerkintöihin ja asiapapereihin perustuva kuvaus Viipurin päivistä 30.11.1939 – 15.3.1940. Avattava kartta Viipurin kaupungin alueesta ja pommituskartta, johon merkitty pommien laatu (esim. sirpalepommi) ja osuma-alueet.

      LAUTTAMUS NIILO: VIERAAN KYPÄRÄN ALLA. Gummerus 1957. 5p. 396 sivua. Tämä Lauttamuksen esikoisteos ilmestyi 1957 ja oli niin suosittu että siitä otettiin saman vuoden aikana peräti viisi painosta.

      LAUTTAMUS NIILO: KORPIPARTIO. Gummerus 1962. 2p. 222 sivua. Ensimmäinen painos ilmestyi vuonna 1962.

      LAUTTAMUS NIILO: VIIKINKIDIVISIOONA. Gummerus 1970. 4p. 238 sivua.

      LAUTTAMUS NIILO: ANATOLI KURKISEN SOTA. Gummerus 1973. 247 sivua.

      LAUTTAMUS NIILO: KORPIPARTIO. Gummerus 1975. 4p. 222 sivua.

      LAUTTAMUS NIILO: VIERAAN KYPÄRÄN ALLA. Gummerus 1979. 396 sivua.
      Vuonna 1957 ilmestynyt Lauttamuksen esikoisromaani aloitti 1979 Gummeruksen kahdeksanosaisen Lauttamussarjan. Sarjassa julkaistiin Lauttamuksen parhaat sotaromaanit uusintapainoksena: Vieraan kypärän alla(ensimmäinen painos 1957) , Hiljaiset sotilaat (1959), Sotapoliisit (1961), Korpipartio (1962), Saappaat edellä (1963), Rautasaappaat (1965), Haavoittuneet leijonat (1968), Viikinkidivisioona (1970).
      ”Lauttamus kuului itse nuoriin suomalaisiin miehiin, jotka vuonna 1941 lähtivät Saksaan taistelemaan 'yhteisen Euroopan' puolesta. Vieraan kypärän alla kertoo juuri näistä ajoista, suomalaisista saksalaisten riveissä, sietämättömän kovasta kurista, ankarista harjoituksista ja lopulta Venäjänretkestä, josta ei tullutkaan helppoa voitonmarssia. Se on kirja pelistä, jossa sotilas tuntee itsensä petetyksi...”

      LAUTTAMUS NIILO: HAAVOITTUNEET LEIJONAT. Gummerus 1981. 6p. 266 sivua.
      Gummeruksen Lauttamussarjan seitsemäs, toiseksi viimeinen teos. ”Lauttamus on taas omimmalla alueellaan, suomalaisen SS-pataljoonan vaiheita kuvaamassa. Kolme Saksan itärintamalla haavoittunutta suomalaista tapaa sairaalakierroksen jälkeen ja joutuu Grazin kaupunkiin sijoitettuun toipilaskomppaniaan. Epävarmuus, polttava toiminnanhalu, Grazin kapakat ja Grazin naiset täyttävät heidän elämänsä – ja samalla myös ahdistus kaatuneista veljistä ja kotimaasta.”

      LEHMUS KALLE: KOLME KRIISIÄ. Weiling Göös 1971. 320 liitekuvasivut.
      12 liitekuvasivua. Kalle Lehmus toimi sodan aikana päämäajan tiedoitusosaston päällikkönä, sen jälkeen pääesikunnan tiedoitusosaston päällikkönä. Lehmuksen kuvaukset maamme sotahistoriallisista ja maatamme koskevista maailmanpolitiisista tapahtumasarjoista perustuvat ennen kaikkea vankkaan tietämykseen ja asiakirjojen tuntemukseen, mutta myös henkilökohtaisiin kokemuksiin ja näkemyksiin kriisien polttopisteessä. Kirja alkaa selostuksella jatkosotaa edeltäneistä tilanteista, runsaasti mielenkiintoisia ja vähemmän tunnettuja seikkoja kuten Suomesta Jemeniin tai mahdollisesti Francolle ja Espanjan kansallismielisille myydyt aseet 1936 ja tapaus Veltjens, sekä Lehmuksen henkilökohtaisia keskusteluja mm. Mannerheimin kanssa. Kirjan kolmannessa luvussa Lehmus kuvaa sotatapahtumia sekä niihin liittyneitä tilanteita ja sodasta irrottautumista kriisinä. Neljäs luku käsittelee lähinnä Mannerheimia ja hänen toimintaansa sekä käymiään neuvotteluja. Viidennen luvun aiheena puolueettomuuskriisi 1948 – 50. Lopussa liitteenä Valtion Tiedoituslaitoksen esittämä ohjelmallinen julistus marraskuussa 1942. Hyvä kuvitus.

      LEHVÄSLAIHO R.: TUNTSAN SOTA. Wsoy 1990. 291 karttasivu.
      ”Sissit lähtevät ajamaan takaa vihollisjoukkoa, joka on iskenyt omien huoltokolonnaan... Sissitoiminnan ja kaukopartioinnin uljainta ja rajuinta kerrontaa...”

      LUMIALA VELI: RUKAJÄRVEN RAUTAPORTEILLA. Pohjois-Karjalan rajamieskilta 1964. 207 sivua. Kuvitettu.

      LYYTINEN, REPONEN, POHJANVIRTA, HUKARI: KOIVISTO JA VIIPURINLAHTI 1939-44. Wsoy 1958. 291 liitekuvasivut ja muut liitesivut.
      Runsas kuvitus: 38 valokuvaa ja 20 piirrosta. Lopussa 6 liitettä joukkojen vahvuuksista ja tappioista.

      MÄKELÄ JUKKA L.: TAIPALEENJOKI. Wsoy 1971. 255 sivua.
      Romaani kuvaa suomalaisten sotilaiden taistelua Taipaleenjoen maisemissa joulukuusta 1939 maaliskuulle 1940, päähenkilönä taisteluihin osallistunut runoilija Yrjö Jylhä. Kirja sisältää katkelmia Jylhän vuonna 1941 ilmestyneestä runoteoksesta Kiirastuli.

      MÄKELÄ JUKKA L.: TAIPALEENJOKI. Wsoy 1971. 2p. 255 sivua.

      MÄKELÄ JUKKA L.: TERÄSVYÖRY MURTUU. Wsoy 1975. 2p. 197 sivua.
      Ensimmäinen painos ilmestyi samana vuonna 1975.

      PIPPING KNUT: KOMPPANIA PIENOISYHTEISKUNTANA. Sosiologisia havaintoja suomalaisesta rintamayksiköstä 1941 – 1944. Otava 1978. 271 sivua.
      Ruotsinkielinen alkuteos Kompaniet som samhälle –I akttagelser i ett finskt frontförband 1941 – 1944 (Acta Academiae Aboensis, Humaniora XVI.1). Suomentanut Heikki Vilén. Takakannesta: ”Knut Pippingin teos on jännittävä sosiologinen tutkimus, ja samalla elävä ajankuvaus. Se sisältää meitä kaikkia koskettavaa tietoa meistä itsestämme, suomalaisten luonteesta, käyttäytymisestä. Tämä ensimmäisen kerran 30 vuotta sitten väitöskirjana ilmestynyt tutkimus suomalaisesta sotilaasta on yhä maassamme ainoalaatuinen – epävirallisen sotilaallisen suhdejärjestelmän yksityiskohtaisena kuvauksena se on ainoalaatuinen koko länsimaailmassa. Mitä oli jatkosodan sotilaan rohkeus? Miten hän suhtautui valtion omaisuuteen, alkoholiin, naisiin, uskontoon, kuriin? Oliko hän avulias? Mitä hän ajatteli päällystöstä, miten hän suhtautui tovereihinsa, mitä hän teki vapaa-aikanaan, kenen kanssa hän ystävystyi? Millainen oli hänen käsityksensä kotirintamasta, muista joukko-osastoista, vihollisesta? Mikä oli suomalaisen sotilaan henkisen kestokyvyn salaisuus?”

      POHJAMO EINO: RAUTA PALAA. Jänkäjääkärit Vienan-kanavalla ja Ihantalassa. Karisto 1980. 259 liitekuvasivut.

      POLVINEN T.: SUOMI SUURVALTOJEN POLITIIKASSA 1941 – 1944. Jatkosodan tausta. Wsoy 1964. 3p. 330 sivua.
      ”...toista maailmansotaa koskevien ongelmien jouduttua viime vuosina kaikkialla yhä monipuolisemman ja systemaattisemman tutkimuksen kohteeksi. Aikaperspektiivin piteneminen ja arkistojen vähittäinen avautuminen tarjoavat entistä suotuisammat mahdollisuudet aikanaan mieliä kuohuttaneiden tapahtumien historialliseen arviointiin... Suomen kaltaisen pienen maan ongelmia ei tietenkään voida käsitellä irrallaan ajan suurpoliittisista kehyksistä.” (Tekijä teoksen alkusanoissa elokuussa 1964). Vuoden 1944 ratkaisuja edeltäneen kehityksen, erityisesti vuosien 1941 – 44 tapahtumien tarkastelua ja arviointia. Polvinen pyrkii saatavilla olevan aineiston pohjalta selostamaan tapahtumien taustan mahdollisimman tarkasti kulissientakaisia neuvotteluja ja keskusteluja myöten. Lopussa runsaasti lähdeviitteitä täydennyksineen, lähdeluettelo ja runsas henkilöhakemisto.

      SARESSALO LASSI: PÄÄMAJAN KAUKOPARTIOT JATKOSODASSA. Wsoy 1987. 359 kuvaliite.
      Hyvä kuvaliite: useita valokuvia ja 2 karttapiirrosta. Kuvaliitteen lisäksi myös tekstisivuilla reittikarttoja ym. Kirjan lopussa liitteinä partiotaulukoita, henkilöluetteloita ja ErP 4:n sankarivainajat.

      SARIOLA MAURI: NÄIN TEKIVÄT RITARIT. Weilin Göös 1969. 182 sivua.
      Mannerheim-ristin ritareiden sotakokemuksia Mauri Sariolan kuvaamina haastattelujen pohjalta, 31 kuvausta ja kertomusta, mm. Veikko Saarelainen ”Pakko kuin köyhän kuolema”, Aarno Salonen ”Kaikkien panssarivaunujen äiti”, Allan Anttila ”Vangin kohtalo”, Olli Puhakka ”Kaikkien aikojen vaakakierre”, A. F. Airo ”Tekojen mies”, Toivo Korte ”Kuollut ampui”, Lauri Kokko ”Ripaus aitoa ritarillisuutta”, Eero Seppänen ”Ritareista nuorin”, Hans Wind ”Hitaita herrojen kiireet”, Eino Kuvaja ”Oi niitä aikoja”.

      SIIPI: PUNA-ARMEIJAN ETUVARTIO? Puhetta Suomen puolustuspolitiikasta. Alea-Kirja 1968. 111 sivua. Alean TJP-kirjat (terveen järjen puolustus) numero 4.

      VIERROS TUURE: TARTON TANSSI. UK 1975. 2p. 315 sivua.
      Historiallisiin tapahtumiin ja henkilöihin perustuva romaani eräästä Suomen historian merkityksellisestä vaiheesta aikana kesäkuu 1920 – joulukuu 1920.

      WUORIMAA AARNE: LÄHETTILÄÄNÄ HITLERIN SAKSASSA. Otava 1967. 208 sivua.
      Wuorimaa toimi Suomen virallisena edustajana Saksassa 1933 – 40. Tutustuen Saksan poliittiseen johtoon ja sen pyrkimyksiin Wuorimaa seurasi kansallissosialismin kehitystä natsivallan koko nousukauden. Wuorimaa kuvaa kirjassaan erityisesti Saksan ja Suomen suhteita ja niiden kehittymistä tuona aikana. Lisäksi hän esittää huomioita kansallissosialistisista juhlista ja seremonioista, diktaattorin rakentamisvillityksestä ym. Mikäli Hitlerin ja arkkitehti Speerin suuruudenhullut suunnitelmat olisivat toteutuneet alkuperäisessä laajuudessaan, kaikki Saksan suurimmat kaupungit olisivat kokeneet täydellisen muodonmuutoksen. Useat vanhat korttelit taloineen olisi revitty uusien tieratkaisuiden, stadioneiden ja rakennusten tieltä. Lopulta sota kuitenkin tuhosi nuo kaupungit lähes yhtä perusteellisesti, paikoitellen jopa perusteellisemmin kuin Hitlerin rakennushankkeet olisivat sen tehneet. Toukokuussa 1940 Aarne Wuorimaa siirtyi Unkariin, kirjan viimeinen luku esittää lyhyitä huomioita Unkarin hallituksen suhtautumisesta Suomen talvisotaan.

      ÖSTERMAN HUGO: NELJÄNNESVUOSISATA ELÄMÄSTÄNI. Wsoy 1966. 268 avattava karttaliite.
      ”Viime aikoina on ollut paljolti erimielisyyttä talvisodastamme. Minä haluan kirjassani sanoa oman mielipiteeni. Silloisen sodan armeijan komentajan mielipiteen, miten ja mistä syystä toimittiin Karjalan kannaksella niin kuin toimittiin.” Kenraali Östermanin muistelmateos jakaantuu kahteen osaan: jääkärialokkaasta sotaväen päälliköksi, ja talvisota. Ensimmäisen osan alussa tekijä selittää jääkäriliikkeen syntyä ja omia kokemuksiaan siinä, vapaan Suomen armeijan muodostumista, Lapuan liikettä ym. Toinen osa keskittyy erityisesti talvisodan vaiheisiin. Karttaliitteen lisäksi kuvituksena kaksi karttaa: karttapiirros II AK:n hyökkäyksestä 23. 12. 1939, ja tilanne 5. D:n (3.D) kaistalla 14. 2. 1940 jolloin 3.D:n pääosat oli jo irroitettu ja vedetty taakse.

      Vakoilukirjoja on ulkomailla ilmestynyt paljonkin, joitain myös Suomessa. Tämä parhaita kotimaisia:

      TIGERSTEDT ÖRNULF: VASTAVAKOILU ISKEE. Suomen taistelu neuvostovakoilua vastaan 1919 – 1939. Otava 1943. 274 liitekuvasivut.
      Runaasti kuvitettu: 81 valokuvaa ja 4 piirrosta.

      Suosituimpia kotimaisten sotaromaanien tekijöitä tuossa listassa Anttala, Lauttamus, Lehväslaiho, Mäkelä. Kärkijoukkoon pitää lisätä vielä ainakin Joppe Karhunen (esikoisteos taisi ilmestyä 1940-luvun puolella, sitten 1950-luvulta 1990-luvulle ehkä noin 40 tasoltaan vaihtelevaa sotakirjaa, tuottelijain kausi 1960- ja 70-luku), Onni Palaste (esikoisteos Rukajärven sissit ilmestyi 1968, tuottelijain kausi 1980-luku jolloin ilmestyi noin kirja vuodessa), Pentti H. Tikkanen (noin 40 sotakirjaa, ensimmäinen Partisaanit hyökkäävät ilmestyi 1971, sotakirjojen lisäksi kirjoittanut eräkirjoja). Myös Uula Aapa suosittu (oikealta nimeltään Akseli Olli Väänänen, esikoisteos ilmestyi 1951, tuotteliainta aikaa 1950- ja 1970-luku). Siinä taattuja nimiä jotka myy vuodesta vuoteen.
      1940-luvulla sotakirjoja kirjoittivat mm. Kalervo Reponen: Etulinjoilla Summassa, Ylä-Sommeessa ja Viipurinlahdella (Karisto 1940, Kapteeni Kalervo Reposen muistelmateos taisteluista), Erkki Palolampi: Kollaa kestää (klassikko, ilmestyi 1940) ja Kaarlo Erho. Muutamia mainitakseni. 1950-luvulla tuli runsaasti uusia sotakirjailijoita.
      Ehkä tunnetuimpia ja suuren yleisön käsissä eniten luettuja ovat Palaste ja Anttala. Esa Anttalalta (1917-1977) ilmestyi yli 20 suosittua teosta vuosina 1960 - 1977. Reino Lehväslaihon tunnetuin teos lienee esikoisteos Panssarisotaa, joka ilmestyi 1958.
      Sotakirjallisuuden kanssa on tietysti vähän sillä tavalla että mikä ketäkin kiinnostaa. Toisia miellyttää jännittävä juoni ja karski toiminta, asioiden todenperäisyydestä ei niin väliksi.
      Toiset taas lukevat nimenomaan dokumentaarista sotakirjallisuutta ja odottavat sotaromaanilta ensisijaisesti luotettavaa historiallista kerrontaa.

      Myyntilistan otoksessa luettelemistani kirjoista suosittelisin sotahistorian kuvauksesta kiinnostuneille ainakin nämä teokset:
      JÄRVINEN Y.A.: SUOMALAINEN JA VENÄLÄINEN TAKTIIKKA TALVISODASSA.
      KARHUNEN VEIKKO: RAATTEEN TIE.
      LUMIALA VELI: RUKAJÄRVEN RAUTAPORTEILLA.
      LYYTINEN, REPONEN, POHJANVIRTA, HUKARI: KOIVISTO JA VIIPURINLAHTI 1939-44. Kiinnostava kuvitus, ja antaa kyllä Viipurin tuhoista riipaisevan kuvauksen.
      SARESSALO LASSI: PÄÄMAJAN KAUKOPARTIOT JATKOSODASSA.

      Biografista eli elämäkerrallista tietoutta vielä:

      UULA AAPA. Syntyi 1900, kuoli 1987. Tekijänimellä Uula Aapa kirjoittanut Väänänen oli sodassa upseeri. Ihan kelvollisia kaukopartioromaaneita. Suurin osa sijoittuu tapahtumiltaan Lappiin.

      NIILO JOHANNES LAUTTAMUS syntyi Sakkolassa 1924, kuoli Jyväskylässä 1977. Lauttamus osallistui sekä jatkosotaan että Lapin sotaan taisteltuaan ensin kaksi vuotta Saksan SS-pataljoonassa.

      JOPPE KARHUNEN syntyi 1913, kuoli 2002. Upseeri ja hävittäjälentäjä. Suurin osa Karhusen kirjoista kuvaa sotaa lentäjän näkökulmasta ja ilmataistelua.
      Muita ilmataistelukirjoja mainittakoon ainakin nämä klassikot:

      SARVANTO, Jorma: Hävittäjälentäjänä Karjalan taivaalla.
      JUUTILAINEN, Eino Ilmari: Punalentäjien kiusana.

      Hieno suomalainen ilmasotakirja ensimmäisestä maailmansodasta ja Euroopan yllä käydyistä legendaarisista ilmataisteluista on Harmajan klassikko Pilven veikot, kirjassa runsas hyvä kuvitus.

      Vielä ilmasotakirjoista voisi mainita vaikkapa:
      Hirvonen, Pauli: Lapin sodan lentäjät kertovat.

      • H.Mattila

        Olisin kiinnostunut hankkimaan muutaman opuksen "äitiparran" myyntilistaltraa mutta vieläköhän tavaraa riittää? Esim. Lehmus, Mäkelä (Taipaleenjoki), Saressalo ja Vierros kiinostaisivat. Miten saan yhteyden? Kiitokset vastauksesta.


    • Overtravel

      Korjus, Jaakko:Moskova tietää kaiken

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mitä elukkaa kaivattusi

      muistuttaa? Vastaan ite myöhemmin. Miehelt.
      Ikävä
      85
      4578
    2. Haleja ja pusuja

      Päivääsi kulta 🤗🤗💋❤️❤️❤️ kaipaan sinua Tänäänkin.. Miksikäs se tästä muuttuisi kun näin kauan jatkunut 🥺
      Ikävä
      86
      4416
    3. Onko mukava nähdä minua töissä?

      Onko mukava nähdä minua töissä vai ei? Itse ainakin haluan nähdä sinut 🤭
      Työpaikkaromanssit
      43
      3759
    4. Oi mun haniseni

      Mul on ihan törkee ikävä sua. En jaksais tätä enää. Oon odottanut niin kauan, mutta vielä pitää sitä tehdä. Tekis mieli
      Ikävä
      17
      3572
    5. Hei rakas sinä

      Vaikka käyn täällä vähemmän, niin ikäväni on pahempaa. Pelkään että olen ihan hukassa😔 mitä sinä ajattelet? naiselle
      Tunteet
      40
      2977
    6. Kyllä mulla on sua ikävä

      Teen muita juttuja, mutta kannan sua mielessäni mukana. Oot ensimmäinen ajatus aamulla ja viimeinen illalla. Välissä läm
      Ikävä
      10
      2784
    7. En kirjoita sulle tänne

      Enään nainen. Olen kyllä kiltisti enkä ala mihinkään kuin tosirakkaudesta. Kanssasi sitten jos se on mahdollista ja pidä
      Ikävä
      21
      2711
    8. IS:n tiedot: Toni Immonen irtisanottiin MTV:ltä Toni Immonen työskenteli pitkään MTV:llä.

      IS:n tiedot: Toni Immonen irtisanottiin MTV:ltä Toni Immonen työskenteli pitkään MTV:llä. IS uutisoi torstaina Toni Imm
      Maailman menoa
      39
      2113
    9. Nainen, tunnusta että olet varattu ja tyytymätön suhteeseesi

      Ja siksi pyörit täällä ikävä palstalla etsien sitä jotain jota elämääsi kaipaat. ehkäpä olet hieman surullinen, koska ta
      Ikävä
      158
      1758
    10. Savon murteella viäntäminen asiakaspalvelussa?

      Olin äsken tekemisissä puhelimitse rahoitusalan firman asiakasneuvonnassa. Tyyppi väänsi leveää savoa oikein perusteelli
      Maailman menoa
      110
      1316
    Aihe