Ateistihan ei vain usko Jumalaan/jumaliin. Mutta mitäs mieltä olette henkilökohtaisesti buddhalaisuudesta jossa ei yleensä ole jumalaa/jumalia? Itseni mielestä buddhalaisuus on uskonto muiden joukosta ja tällä tavalla myös harhaa, että ollaan jonkun asian pauloissa niin paljon että todellisuus unohtuu. Kuten monet muutkin uskonnot on mielestäni vaarallista ylipäätään elämälle kun todellisuudentaju hukkuu ja uskonto sekoittuu todellisuuteen.
mitä mieltä buddhalaisuudesta?
Eli..
14674
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Huomattavasti siedettävämpi kuin lähi-idästä tulleet. Ei läheskään yhtä fanaattinen tai sotaisa (tietysti poikkeuksiakin löytyy)
Opetuksetkin ovat oikein kauniita mutta eivät millään tavalla käytännöllisiä nyky-yhteiskunnassa.
En usko sieluihin tai henkiin, mutta on myönnettävä, että tuo sielunvaellus on paljon mielekkäämpi ajatus kuin ikuisuus taivaassa tai helvetissä. :p
"että tuo sielunvaellus on paljon mielekkäämpi ajatus kuin ikuisuus taivaassa tai helvetissä. :p"
Varo, voit syntyä hyttyseksi seuraavassa elämässä.
Taisi olla kyseessä kuitenkin hindulaisuus?
Jep, sielunvaellus on hindulaisuutta. Buddhalaisuudessa ei ole sielua, joka vaeltaisi. Buddhalainen jälleensyntymisoppi on jotain ihan muuta kuin tuo hindulainen sielunvaellus.
"Varo, voit syntyä hyttyseksi seuraavassa elämässä."
niin syntyisi apostoli35 kaltaiseksi hihhuliksi, pata sekoaisi taikauskoon vain siksi kun alapää tahtoisi viihdykettä eikä latva sitä kykenisi muutoin järjestämään.
Hyttysen elämä on laadukkaampi.
Hyviä opetuksia, maanläheistä viisauden tavoittelua. Toki myös taikauskoisia ja alkukantaisia piirteitä joissakin haaroissa.
Kokonaisuutena kuintekin miellyttävämpi, avoimempi ja elävämpi kuin palvontaa ja alistumista painottavat monoteistiset Lähi-Idän heimojen uskonnot.
On kuitenkin seksikielteinen uskomusjärjestelmä.
Joku kyllä aikaisemmin selitteli et siellä on joku suuntaus missä homoseksikin olis sallittua, joku suomessa vaikuttava juttu.
Itse en jaksa olla kiinnostunut lihavasta istuvasta valaistuneesta esikuvasta piirun vertaa.
Tosin esim. on heitetty jotain huulta että lasarus olisi mahdollisesti ollut jessen rakastaja jopa.
Niistä tärkein.
Zeniläisyyttä pidän sympaattisena. Zazen, teeseremoniat ja kalligrafia ovat hyvin rauhanomainen keino harjoittaa uskontoa (vai filosofiaa?) verrattuna moneen muuhun. Arvostan myös auktoriteetteja kumartelemattomuutta. Ilmeisesti zenissä jälleensyntymää ei oteta kirjaimellisesti.
Tiibetin buddhalaisuudessa on paljon enemmän mystisiä aineksia (olen lukenut Tiibetiläisen kuolleiden kirjan). Epäilen, että länsimaalaiset tulkitsevat asioita kirjaimellisemmin kuin itämaalaiset, ja olen skeptinen sen suhteen, onko esim. boddhisatvoja korotettu jumalalliseen asemaan.
National Geographicista luin eräänlaisesta buddhalaisuuden irvikuvasta. En muista valtiota, jossa oltiin, mutta Kaakkois-Aasiassa kuitenkin. Tämän opin mukaan korkea-arvoisinkin nunna on miesnoviisia alhaisempi. Naisen suurin toive on jälleensyntyä mieheksi, sillä vain miehet voivat valaistua. Tälle en ainakaan ole löytänyt perusteluja Siddharta Gautaman sanoista!
>>Itseni mielestä buddhalaisuus on uskonto muiden joukosta ja tällä tavalla myös harhaa, että ollaan jonkun asian pauloissa niin paljon että todellisuus unohtuu.
Kun uskot jälleensyntymään ja mietit elämääsi sen mukaan olettaen sen olevan olemassa. Esimerkiksi ihan samalla tavalla kuin uskot siihen niin vahvasti että pidät sitä totena. Omaksut asioita joita pidät totena ja joiden uskot olevan totta. Kun tämä on jatkunut tarpeeksi pitkälle omaksut ne todellisuudeksi ja olet ikäänkuin näiden asioiden pauloissa. Buddhalaisuudessa on paljon etenkin filosofisessa osuudessa järkeä mutta jälleensyntymät, mystinen meditaatio, nirvana, valaistuminen ym. Nämä ovat vain uskonvaraisia asioita ja juuri niin todellisia kuin uskot niiden olevan.
Ajatus jälleensyntymästä ei ole niin yksinkertainen. Mikä oikeastaan jälleensyntyy, kun mitään sielua ei ole? Elämä jatkuu, mutta se en ole minä. Toisaalta mitään erillistä minää ei ole kuin pääni sisällä kuvitelmissani. Ei, en usko, että olen minkään mystiikan pauloissa.
Niin tai ajattele jos joku sanoisi samalla tavalla mikä oikeastaan kulkee Siriukseen kun kuolemme, sillä mehän menemme sinne (jokatapauksessa) ? Kyseinen henkilö ajattelee "Siriukseen kulkeutumista en kyseenalaista, jokatapauksessa menen sinne."
Jälleensyntymä on muiden asioiden ohella myös asia pään sisällä kuvitelmissa, se voi tietenkin olla mahdollista mutta niin voi moni muukin asia.
Miten tämmöinen mystinen mekanismi olisi kehittynyt ja pysyisi yllä? Mikä sen logiikka olisi?
koen jotenkin vapauttavaksi sen, ettei mikään velvoita minua yrittämään ymmärtää todellista maailmaa, eikä löytämään omaa paikkaani tai onnellisuuttakaan.
Ei silti, etteikö ne ihan kivoja harrastuksia saata olla, kun nyt kerran on sattunut tänne maailmaan syntymään.
Yritin sanoa, että jälleensyntymään ei tarvitse liittyä yhtään mitään mystistä.
Me kuolemme, elämä jatkuu, ei sen kummempaa. Ja koska kaikki elämä on yhtä, mekin jatkamme, vaikka mitään erillistä minää, joka jatkaisi, ei ole olemassa. Buddhalaisuus on täynnä tämänkaltaisia aluksi paradoksaalisilta tuntuvia asioita.
Buddhalaisuudessahan jälleensyntymä voi myös tarkoittaa muutakin kuin tuollaista kuoleman jälkeen tapahtuvaa: jokaisen hetken voi vallan mainiosti ajatella olevan edeltävän hetken jälleensyntymä.
>>koen jotenkin vapauttavaksi sen, ettei mikään velvoita minua yrittämään ymmärtää todellista maailmaa, eikä löytämään omaa paikkaani tai onnellisuuttakaan.