Kuka tekisi elokuvan

Viiki-esi-isien hengessä urheat pojat airoissa!

Pääosassa Irina Mikä-sen-nimi-olikaan (kalastajan eukkona (sen se on näkönenki!))...??

Kuka juoksi, koska ja minne? Tuliko takaisin? Saiko korvauksia? Palautettiinko menetetty maine?
Onko lopussaan arvostettu veteraani ja tammenlehvätunnuksen ylpeä kantaja?

Kesällä 1944 Kannaksen rintama pullisteli paikoitellen rajustikin. Etulinjan edessä oltiin jopa Uumajan lohkolla saakka ja suomalainen veneteollisuus koki siihen astisen historiansa hektisimmän hinnannousubuumin.
Käynnissä oli siis suomenruotsalaisten ikioma isänmaallisuusmittelö, oikea kaikkien nykyisten moniotteluiden äiti, Triathlon, jossa lajeina oli JUOKSU, SUUNNISTUS ja SOUTU.
Lajin keskeisin tapahtumapaikka oli Pohjanmaan suomenruotsalainen rannikko-osuus etenkin Munsalan, Närpiön ja Korsnäsin seuduilla.

Aiheesta on täälläkin nettipalstoilla joskus aniharvoin näkynyt sitä lievästi sivuavia juttuja.


Oleellista on, että asiasta kuitenkin puhutaan. Se, onko kaikki ollut aivan sääntöjen mukaista ja rehtiä joukkueurheilua, ei ole tiedossamme.

Pääasia kuitenkin on, että keskustellaan.

"Minä olin soutajan poika, lähes sankari siis itsekin"...


Minä olin soutajan poika....
(mod. Manaus Rodsson)

Minä istuin laiturin päähän,
jäin ihmettä katselemaan.
Vene kaunis kuin soutajan luusta tehty,
yllytti moottoreitaan.
Minä ihailin villiä voimaa,
minä nöyristä lapsista nöyrin.
Ja kun moottorit ampuivat sankarit matkaan,
jäin seuraavaa odottamaan.

Minä olin soutajan poika,
lähes sankari siis itsekin.
Vielä soutaisin pitemmälle kuin muut,
vielä isäänikin paremmin.

Minä nukahdin veneiden varjoon,
unen kerosiininkatkuisen näin:
Minä näin soutajan huimapäisen ja varman
syöksyvän eteenpäin.
Eteenpäin, läpi aaltojen peiton,
kohti veneilyn historiaa.
Airon siivillä kuohui jo auringonkulta,
kun se irtosi otteesta maan.

Minä olin soutajan poika....

Pohjanlahden aavoilla tuulee
niin kuin ulapalla autiomaan.
Ja laiturin päässä on kutsuva reikä,
ovi miltei mahdottomaan

Minä olin soutajan poika...

VETERAANIN ILTASOUTU
(Kesuttelija)


VETERAANIN ILTASOUTU:

Rannalle Närpiön lahden
aurinko laskenut on.
Gustav jo söi iltapuuron,
taakka jo laskettu on.
Taattoa muista sa silloin,
askel jo uupunut on,
lapset ja lastemme lapset,
teidän nyt vuoronne on.
Soutakaa, kohta poissa on veljet,
muistakaa, heille kallis ol' maa.
Kertokaa lasten lapsille lauluin,
himmetä ei muistot koskaan saa!

Aallot löi pohjassa hiljaa,
tummana kai puuta soi.
Aika on korjannut vitjan,
matka jo soudettu on.
Ammoin me marssimme kahden,
tulta löi taivas ja maa.
Rannoilta Närpiön lahden,
kelle nyt kertoa saa.
Soutakaa, kohta poissa on veljet,
muistakaa, heille kallis ol' maa.
Kertokaa lasten lapsille lauluin,
himmetä ei muistot koskaan saa!

Laineissa Närpiön lahti,
kahlita kenkään ei voi.
Veljet sen rantoja vahti,
konsa on koittava koi.
Ylväänä Närpiön heimo
tuskansa kantanut on.
Sveamamma suojaansa sulkee,
karkurit piilossa on.
Soutakaa, kohta poissa on veljet,
muistakaa, heille kallis ol' maa.
Kertokaa lasten lapsille lauluin,
himmetä ei muistot koskaan saa!

Näin:
Kun ainakin osalla soutajista oli rintamakokemusta, niin he ansaitsivat tammenlehvän, mutta mutta...

Kuitenkin tämä soutusuoritus oli niin merkittävä teko, että täytyihän sen jossain näkyä.

Joten; saivatko he tammenlehvän airoilla?