Me tulemme huomaamaan, että palvomamme talouskasvu ei ole tuonut meille onnea, päinvastoin. Kokoajan on tulosten parannuttava, joka sektorilla.. Missä määrin on ihmisten onnellisuus lisääntynyt tämän ajatusmallin takia? onko valtaosa kansasta onnellisia jatkuvan kilpailun takia?
Jos vertaisimme esimerkiksi aikaan 30v taaksepäin, miten asiat olivat tuolloin? oliko silloin tälläistä kilpailua? Olemmeko me nyt oikealla tiellä, tiellä missä tulosten kasvu on tärkeämpää kuin mikään muu, mihin asti sen tuloksen pitää kasvaa jotta voisimme tuntea saavuttaneemme tuon määränpään, tavoitteemme, vai onko se ikuinen oravanpyörä johon niin monet meistä hyppäävät mukaan tajuamattaan.. Kuinka moni on taistellut koko elämänsä paremman toivossa, tajuamattaan miten paljon parempi olisi, jos vain lakkaisi taistelemasta ja tyytyisi edes hetkeksi siihen mitä on, eikä unelmoisi vieläkin paremmasta...
ajatelkaa ihmiset muutakin kuin vain unelmia.
Jos vertaisimme esimerkiksi aikaan 30v taaksepäin, miten asiat olivat tuolloin? oliko silloin tälläistä kilpailua? Olemmeko me nyt oikealla tiellä, tiellä missä tulosten kasvu on tärkeämpää kuin mikään muu, mihin asti sen tuloksen pitää kasvaa jotta voisimme tuntea saavuttaneemme tuon määränpään, tavoitteemme, vai onko se ikuinen oravanpyörä johon niin monet meistä hyppäävät mukaan tajuamattaan.. Kuinka moni on taistellut koko elämänsä paremman toivossa, tajuamattaan miten paljon parempi olisi, jos vain lakkaisi taistelemasta ja tyytyisi edes hetkeksi siihen mitä on, eikä unelmoisi vieläkin paremmasta...
ajatelkaa ihmiset muutakin kuin vain unelmia.
Vastaukset 3
Vanhimmat
valehdella lääkärille joka antoi 3vko sairaslomaa.
Irtaudun siitä oravanpyörästä hetkeksi ja lähden kalastelemaan,miksi en välillä saisi kusettaa työnantajaa sillä ne kusettavat meitä jatkuvasti.
mutta nyt ilman.
30 vuotta sitten elin opiskelijana köyhyydessä. Elätin kansaneläkkeellä elävää äitiäni opintolainalla velaksi.
Kaupasta ei voinut juuri ostaa mitään, kun ei ollut rahaa. Lisäansioina poimimme marjoja ja sieniä myyntiin. Olin opiskeluaikanani kaikki vapaa-ajat työssä tehtaassa koneasennuksissa.
Elimme kiinalaiseen malliin.
Nyt elän taloudellisesti hyvin, maksan veroja, omistan kiinteistön, maksan lasteni koulutusta, myös lastenlapsista huolehdin taloudellisesti. Elämäni on mennyt taloudellisesti eteenpäin juuri markkinatalouden ansiosta.
Valitettavasti vanha äitini kuoli matkan varrella.
Pitääkö minun vielä miettiä asioita, ennenkuin vedän johtopäätöksiä?
Ehkä?
ennen johtopäätöksiäsi, että keneltä kaikilta omat etusi ovat pois. Kaikille ei riitä moinen manna, etkä varmaan haluaisikaan kaikille samaa tasoa kuin itselläsi on, et voisi enää tuntea onnistuneesi.
toiseksi, maapallon luonto ei riitä edes nykyiseen menoon, miten se voisi riittää jos elintasoa nostettaisiin ympärimaailman..
mut ei tuollaisia kannata ajatella, vaan ainoastaan sitä omaa napaa. tällä mentaliteetilla voitaisiin mennä vaikka tähtiin, unelmissamme. Täällä kohta kannattaa välittää enää mistään, edes toisten unelmista :)