unihalvaus

Kiitos. Löysin juuri sen gradun itsekin..
Mulla noi kohtaukset alkoivat murrosiässä, ja ravasin puoli vuotta lääkäreissä eikä kukaan ikinä missään vaiheessa sanallakaan maininnut sanaa unihalvaus! Vasta tänään sain oikeasti tietää ettei mulla ole mitään hätää ja että tämä on ihan "normaalia".
Mulla on haaveena vielä joku päivä yrittää kestää se kohtaus ihan loppuun saakka eikä edes yrittää lopettaa sitä itse, tiedä millaisen kokemuksen aivot mulle teettäisikään.
Kummallisinta on se, ettei mulla just nyt ole mitenkään erityisen stressaantunut olo, mutta viime aikoina kohtaukset ovat olleet niin kamalia etten halua mennä nukkumaan. Tässä välillä meni monta vuotta niin ettei kohtauksia ollut kuin muutama vuodessa. Ahdistaa vain ajatella huomista työpäivää, tulen olemaan niin kuollut...
Onkohan tämä yleisempää naisilla kuin miehillä? Ja kuinka yleistä tämä edes on?

fantasos kirjoitti:

Kiitos. Löysin juuri sen gradun itsekin..
Mulla noi kohtaukset alkoivat murrosiässä, ja ravasin puoli vuotta lääkäreissä eikä kukaan ikinä missään vaiheessa sanallakaan maininnut sanaa unihalvaus! Vasta tänään sain oikeasti tietää ettei mulla ole mitään hätää ja että tämä on ihan "normaalia".
Mulla on haaveena vielä joku päivä yrittää kestää se kohtaus ihan loppuun saakka eikä edes yrittää lopettaa sitä itse, tiedä millaisen kokemuksen aivot mulle teettäisikään.
Kummallisinta on se, ettei mulla just nyt ole mitenkään erityisen stressaantunut olo, mutta viime aikoina kohtaukset ovat olleet niin kamalia etten halua mennä nukkumaan. Tässä välillä meni monta vuotta niin ettei kohtauksia ollut kuin muutama vuodessa. Ahdistaa vain ajatella huomista työpäivää, tulen olemaan niin kuollut...
Onkohan tämä yleisempää naisilla kuin miehillä? Ja kuinka yleistä tämä edes on?

Lue lisää

Luulisin, että melko yleistä.
Nämähän ovat vähän sellaisia juttuja, joita epäroi kertoa parhaalle kaverillekaan.

Toisaalta unihalvausta ei tule sekoittaa tavalliseen painajaisuneen.
Joka ei unihalvausta ole kokenut ei voi mitenkään ymmärtää, kuinka todellinen kokemus oikeasti on.
Halvaushan on sitäpaitsi aivan todellinen.
Hallusinaatiot ovat myös totista totta.
Vaikka tietää, ettei siellä kukaan ilkimys olekaan laahustamassa sänkyä kohti, niin siltä se kuulostaa ja kauhu saa uusia ulottuvuuksia.

Minä en kyllä aio vapaaehtoisesti kokeilla, miltä kohtaus tuntuu, jos sen antaa vaan jatkua.
Ehkä olen jänishousu mutta tunne on niin epämiellyttävä, että jätän sen mielelläni väliin.

Uskon, että nämä unihalvaukset ovat yleisempiä meidän päiväunien harrastajien keskuudessa.

Itse olen kouluajoista lähtien valvonut myöhään ja nukkunut sitten kotiin tultua pari tuntia.
Näin menettelen nykyäänkin.
Työpäivän jälkeen on mukava syödä ja käydä pitkälleen.
Tosin pieni pelko halvauksesta on aina olemassa.
Yöllä en muista saaneeni koskaan kohtausta.

Tuskin stressi sellaisenaan unihalvausta aiheuttaa. Pikemminkin stressin aiheuttamat unihäiriöt.
En ole ainakaan itse huomannut mitään yhteyttä v....maisen työviikon ja unihalvauksen välillä.

Jos aiot kokeilla, miltä unihalvaus tuntuu, kun sitä ei väkisin keskeytä, niin kerrothan siitä vaikka tällä palstalla.
Olen haljeta uteliaisuudesta.
Mikäli kokemus olisikin miellyttävä, uskaltaisin minäkin ehkä kokeilla.
Yritän sitten saada kohtauksia joka ilta ja monta kertaa... :)

M.Twain kirjoitti:

Luulisin, että melko yleistä.
Nämähän ovat vähän sellaisia juttuja, joita epäroi kertoa parhaalle kaverillekaan.

Toisaalta unihalvausta ei tule sekoittaa tavalliseen painajaisuneen.
Joka ei unihalvausta ole kokenut ei voi mitenkään ymmärtää, kuinka todellinen kokemus oikeasti on.
Halvaushan on sitäpaitsi aivan todellinen.
Hallusinaatiot ovat myös totista totta.
Vaikka tietää, ettei siellä kukaan ilkimys olekaan laahustamassa sänkyä kohti, niin siltä se kuulostaa ja kauhu saa uusia ulottuvuuksia.

Minä en kyllä aio vapaaehtoisesti kokeilla, miltä kohtaus tuntuu, jos sen antaa vaan jatkua.
Ehkä olen jänishousu mutta tunne on niin epämiellyttävä, että jätän sen mielelläni väliin.

Uskon, että nämä unihalvaukset ovat yleisempiä meidän päiväunien harrastajien keskuudessa.

Itse olen kouluajoista lähtien valvonut myöhään ja nukkunut sitten kotiin tultua pari tuntia.
Näin menettelen nykyäänkin.
Työpäivän jälkeen on mukava syödä ja käydä pitkälleen.
Tosin pieni pelko halvauksesta on aina olemassa.
Yöllä en muista saaneeni koskaan kohtausta.

Tuskin stressi sellaisenaan unihalvausta aiheuttaa. Pikemminkin stressin aiheuttamat unihäiriöt.
En ole ainakaan itse huomannut mitään yhteyttä v....maisen työviikon ja unihalvauksen välillä.

Jos aiot kokeilla, miltä unihalvaus tuntuu, kun sitä ei väkisin keskeytä, niin kerrothan siitä vaikka tällä palstalla.
Olen haljeta uteliaisuudesta.
Mikäli kokemus olisikin miellyttävä, uskaltaisin minäkin ehkä kokeilla.
Yritän sitten saada kohtauksia joka ilta ja monta kertaa... :)

Lue lisää

Ei tullut halluja viime yönä mutta flunssa sen sijaan. Aina jotakin ;)
Se kai se vaikeus näiden kohtauksien ymmärtämisen ja positiivisina kokemisen kanssa on, että siitä paniikin ja kauhun tunteesta ei pääse eroon. Vaikka mulla se kauhu on pienentynyt vuosien myötä varmaankin ihan vain kohtauksiin tottumisen takia.
Ensimmäistä kohtausta en unohda ikinä, en ole koskaan elämässäni pelännyt niin paljon. Tätä on vaikeaa kuvailla sellaiselle joka ei ole unihalvausta kokenut, mutta kuvitelkaa miltä tuntuisi jos kaikki pahimmat painajaisenne materialisoituisivat teidän viereenne sillä hetkellä kun lepäilette omassa sängyssänne, ettekä voisi liikuttaa itseänne. Halvaantuneena omien painajaistensa keskellä, kammottavaa. Ja koska kyse ei ole mistään painajaisesta vaan TODELLISUUDESTA, on kokemus tosi pelottava. Ekassa kohtauksessa mä kuulin kun iso ihmisjoukko juoksi portaita pitkin yläkertaan ja asettui huutamaan sänkyni yläpuolelle, sellaisia muodottomia ihmishahmoja. Se kohtaus tuntui kestävän tosi kauan, vielä pelottavampaa ja sietämättömämpää on se humina päässä, joka aiheuttaa ihan fyysistä kipua. Kohtauksen loputtua soitin äidille itkien ja kauhuissani ja pelästytin hänet varmaan aika tavalla!
Kummallista oli myös se (mikä kävi siinä gradussa myös ilmi), että henkilöt iästä, rodusta ja sukupuolesta riippumatta kokevat samankaltaisia hallusinaatioita. Miten se on mahdollista? Miksi juuri nämä uhkaavat muodottomat hahmot ja levitointi?

Mulle ei näitä kohtauksia tule ikinä päivisin vaan aina juuri ennen nukahtamista. Olen kyllä aina ollut tosi huono nukkumaan, nukahtaminen kestää tunnin tai pari ja nukun yössä keskimäärin kuusi tuntia. Tämä varmaan osittain selittää taipumusta unihalvaukseen.

fantasos kirjoitti:

Ei tullut halluja viime yönä mutta flunssa sen sijaan. Aina jotakin ;)
Se kai se vaikeus näiden kohtauksien ymmärtämisen ja positiivisina kokemisen kanssa on, että siitä paniikin ja kauhun tunteesta ei pääse eroon. Vaikka mulla se kauhu on pienentynyt vuosien myötä varmaankin ihan vain kohtauksiin tottumisen takia.
Ensimmäistä kohtausta en unohda ikinä, en ole koskaan elämässäni pelännyt niin paljon. Tätä on vaikeaa kuvailla sellaiselle joka ei ole unihalvausta kokenut, mutta kuvitelkaa miltä tuntuisi jos kaikki pahimmat painajaisenne materialisoituisivat teidän viereenne sillä hetkellä kun lepäilette omassa sängyssänne, ettekä voisi liikuttaa itseänne. Halvaantuneena omien painajaistensa keskellä, kammottavaa. Ja koska kyse ei ole mistään painajaisesta vaan TODELLISUUDESTA, on kokemus tosi pelottava. Ekassa kohtauksessa mä kuulin kun iso ihmisjoukko juoksi portaita pitkin yläkertaan ja asettui huutamaan sänkyni yläpuolelle, sellaisia muodottomia ihmishahmoja. Se kohtaus tuntui kestävän tosi kauan, vielä pelottavampaa ja sietämättömämpää on se humina päässä, joka aiheuttaa ihan fyysistä kipua. Kohtauksen loputtua soitin äidille itkien ja kauhuissani ja pelästytin hänet varmaan aika tavalla!
Kummallista oli myös se (mikä kävi siinä gradussa myös ilmi), että henkilöt iästä, rodusta ja sukupuolesta riippumatta kokevat samankaltaisia hallusinaatioita. Miten se on mahdollista? Miksi juuri nämä uhkaavat muodottomat hahmot ja levitointi?

Mulle ei näitä kohtauksia tule ikinä päivisin vaan aina juuri ennen nukahtamista. Olen kyllä aina ollut tosi huono nukkumaan, nukahtaminen kestää tunnin tai pari ja nukun yössä keskimäärin kuusi tuntia. Tämä varmaan osittain selittää taipumusta unihalvaukseen.

Lue lisää

"Kummallista oli myös se (mikä kävi siinä gradussa myös ilmi), että henkilöt iästä, rodusta ja sukupuolesta riippumatta kokevat samankaltaisia hallusinaatioita. Miten se on mahdollista? Miksi juuri nämä uhkaavat muodottomat hahmot ja levitointi?"

En näe tuossa mitään yliluonnollista.
Eikö juuri joku epämääräinen tunnistamaton hahmo ole kaikille näille ryhmille yhteinen pelon aihe.
Mikä muukaan se voisi olla?
Ehkä länsimainen "sivistynyt" ihminen saattaisi nähdä myös erilaisia hallusinaatioita.
Varmasti on nähnytkin.
Itse taannoin kuullessani askeleita, kuulin selvästi, että kengät jalassa siellä saapastellaan.
Olisikohan joku alkuasukas kuullut samaa?
Hän olisi varmaan kuullut paljaiden jalkojen lätkytyksen tai viidakon kahinan.

Itse en ole koskaan nähnyt hallusinaatioita.
Olen ainoastaan kuullut ääniä ja tuntenut kosketuksia.
Myös selittämättömän "pahan" läsnäolo oli
hyvin voimakas.

Ensimmäinen selkeä kokemukseni oli oikeastaan aika huvittava (näin jälkeenpäin).

Olin ehkä reilu parikymppinen, kun sohvalla löhöillessäni alkoi korvissa humista.
Tunsin kuinka joku kosketteli minua.
Se tuntui oikeastaan mukavalta.
Ajattelin vielä, että nyt taitaa alkaa varsin hauska uni. Nyt pitää nukahtaa äkkiä.
Tämä oli virhe!
Humina korvissa muuttui surinaksi ja hellät kosketukset musertavaksi painoksi päälläni.
Samalla huomasin etten pysty liikkumaan enkä huutamaan.
Myöhempiin kokemuksiin liittyivät lähes aina "jonkin pahan" läsnäolo ja askeleet.
Nämähän ovat toisaalta kunnon painajaistenkin perusaineksia.

M.Twain kirjoitti:

"Kummallista oli myös se (mikä kävi siinä gradussa myös ilmi), että henkilöt iästä, rodusta ja sukupuolesta riippumatta kokevat samankaltaisia hallusinaatioita. Miten se on mahdollista? Miksi juuri nämä uhkaavat muodottomat hahmot ja levitointi?"

En näe tuossa mitään yliluonnollista.
Eikö juuri joku epämääräinen tunnistamaton hahmo ole kaikille näille ryhmille yhteinen pelon aihe.
Mikä muukaan se voisi olla?
Ehkä länsimainen "sivistynyt" ihminen saattaisi nähdä myös erilaisia hallusinaatioita.
Varmasti on nähnytkin.
Itse taannoin kuullessani askeleita, kuulin selvästi, että kengät jalassa siellä saapastellaan.
Olisikohan joku alkuasukas kuullut samaa?
Hän olisi varmaan kuullut paljaiden jalkojen lätkytyksen tai viidakon kahinan.

Itse en ole koskaan nähnyt hallusinaatioita.
Olen ainoastaan kuullut ääniä ja tuntenut kosketuksia.
Myös selittämättömän "pahan" läsnäolo oli
hyvin voimakas.

Ensimmäinen selkeä kokemukseni oli oikeastaan aika huvittava (näin jälkeenpäin).

Olin ehkä reilu parikymppinen, kun sohvalla löhöillessäni alkoi korvissa humista.
Tunsin kuinka joku kosketteli minua.
Se tuntui oikeastaan mukavalta.
Ajattelin vielä, että nyt taitaa alkaa varsin hauska uni. Nyt pitää nukahtaa äkkiä.
Tämä oli virhe!
Humina korvissa muuttui surinaksi ja hellät kosketukset musertavaksi painoksi päälläni.
Samalla huomasin etten pysty liikkumaan enkä huutamaan.
Myöhempiin kokemuksiin liittyivät lähes aina "jonkin pahan" läsnäolo ja askeleet.
Nämähän ovat toisaalta kunnon painajaistenkin perusaineksia.

Lue lisää

Hei m.Twain,

on se silti kummallista, askel ilman kenkiä tai kengillä on kuitenkin aina askel. Ehkä jokainen ihminen oikeasti pelkää vain askelia ja tummia hahmoja, mutta valveillaolo muokkaa nämä nämä pelot milloin lentopeloksi tai miksi vain ;). Ole vain iloinen ettet ole nähnyt hallusinaatioita, niitä en soisi kenellekään, vaikka se jollakin perverssillä tavalla onkin kiehtovaa.
itselläni ei ole koskaan mitään painoa rintakehän päällä ja kohtauksia tulee vaikka nukkuisin mahallani.
Juttelin näistä kohtauksista juuri äitini kanssa ja kerroin mistä on kysymys - kävi ilmi että molemmilla äitini veljillä on samanlaisia kohtauksia levitoimisineen. Äiti itse näkee valveunia, eli hän pystyy kontrolloimaan unissa olemistaan. Tähän kun vielä liittää isän puolelta tulevan vähäunisuuden ja nukahtamisvaikeudet, niin mulla on aika kiinnostava geneettinen uniperimä!

fantasos kirjoitti:

Hei m.Twain,

on se silti kummallista, askel ilman kenkiä tai kengillä on kuitenkin aina askel. Ehkä jokainen ihminen oikeasti pelkää vain askelia ja tummia hahmoja, mutta valveillaolo muokkaa nämä nämä pelot milloin lentopeloksi tai miksi vain ;). Ole vain iloinen ettet ole nähnyt hallusinaatioita, niitä en soisi kenellekään, vaikka se jollakin perverssillä tavalla onkin kiehtovaa.
itselläni ei ole koskaan mitään painoa rintakehän päällä ja kohtauksia tulee vaikka nukkuisin mahallani.
Juttelin näistä kohtauksista juuri äitini kanssa ja kerroin mistä on kysymys - kävi ilmi että molemmilla äitini veljillä on samanlaisia kohtauksia levitoimisineen. Äiti itse näkee valveunia, eli hän pystyy kontrolloimaan unissa olemistaan. Tähän kun vielä liittää isän puolelta tulevan vähäunisuuden ja nukahtamisvaikeudet, niin mulla on aika kiinnostava geneettinen uniperimä!

Lue lisää

Hei taas.
Tarkoitin sitä, että juuri askeleet ja tunnistamaton hahmo ovat riittävän yksinkertaisia pelon aiheita, että ne sopivat myös alkuasukkaille ja lapsille.
Unihalvauksen hallusinaatiothan vaikuttavat olevan hyvin todentuntuisia. Jos hallusinaatio olisi esim. painajaisista tuttu pako, onnettumuus tms., niin silloinhan se ei olisi kovin pelottava kokemus, koska se olisi liian epätodellista.
Toisaalta minua kyllä kiinnostaa tietää, onko kellään kokemuksia unihalvauksen yhteydessä muunlaisista (monimutkaisemmista) hallusinaatioista?
Onkohan sellaiset edes mahdollisia?

Täytyy minunkin vähän kehuskella unenlahjoillani.
Ystävien mielestä omaan poikkeuksellisen mielikuvituksen.
Saattavat olla oikeassakin.
Esim. kun olen ennen nukahtamista lukenut kirjaa, olen "lukenut" sen unessa loppuun.
Tämä on tapahtunut kymmeniä kertoja.
Olen myös unessa itse kehitellyt huimia seikkailuja. Joskus nämä unet ovat olleet sellaisia, kuten ilmeisesti äidilläsikin, että olen ollut sen verran hereillä, että olen itse voinut vaikuttaa unen kulkuun.
Vähän harmittaa, kun kerran keksin unessa maailman naurettavimman vitsin mutta en enää aamulla muistanut siitä kuin alun...

M.Twain kirjoitti:

Luulisin, että melko yleistä.
Nämähän ovat vähän sellaisia juttuja, joita epäroi kertoa parhaalle kaverillekaan.

Toisaalta unihalvausta ei tule sekoittaa tavalliseen painajaisuneen.
Joka ei unihalvausta ole kokenut ei voi mitenkään ymmärtää, kuinka todellinen kokemus oikeasti on.
Halvaushan on sitäpaitsi aivan todellinen.
Hallusinaatiot ovat myös totista totta.
Vaikka tietää, ettei siellä kukaan ilkimys olekaan laahustamassa sänkyä kohti, niin siltä se kuulostaa ja kauhu saa uusia ulottuvuuksia.

Minä en kyllä aio vapaaehtoisesti kokeilla, miltä kohtaus tuntuu, jos sen antaa vaan jatkua.
Ehkä olen jänishousu mutta tunne on niin epämiellyttävä, että jätän sen mielelläni väliin.

Uskon, että nämä unihalvaukset ovat yleisempiä meidän päiväunien harrastajien keskuudessa.

Itse olen kouluajoista lähtien valvonut myöhään ja nukkunut sitten kotiin tultua pari tuntia.
Näin menettelen nykyäänkin.
Työpäivän jälkeen on mukava syödä ja käydä pitkälleen.
Tosin pieni pelko halvauksesta on aina olemassa.
Yöllä en muista saaneeni koskaan kohtausta.

Tuskin stressi sellaisenaan unihalvausta aiheuttaa. Pikemminkin stressin aiheuttamat unihäiriöt.
En ole ainakaan itse huomannut mitään yhteyttä v....maisen työviikon ja unihalvauksen välillä.

Jos aiot kokeilla, miltä unihalvaus tuntuu, kun sitä ei väkisin keskeytä, niin kerrothan siitä vaikka tällä palstalla.
Olen haljeta uteliaisuudesta.
Mikäli kokemus olisikin miellyttävä, uskaltaisin minäkin ehkä kokeilla.
Yritän sitten saada kohtauksia joka ilta ja monta kertaa... :)

Lue lisää

Yritin katsoa unihalvauksen loppuun asti saadaksesi tietää mitä sitten tapahtuu näenkö mitä on elämän jälkeen esimerkiksi näin että syöksyin rinnettä alas kallioon kaikki tapahtuu kuin hidastettuna niinkuin halvauksessa aina siinä vaiheessa kun tunsin ja kuulin luiden murskaantuvan ja veri purskui suussa rimpuilin itseni irti kohtauksesta (pelkuriko)

M.Twain kirjoitti:

Hei taas.
Tarkoitin sitä, että juuri askeleet ja tunnistamaton hahmo ovat riittävän yksinkertaisia pelon aiheita, että ne sopivat myös alkuasukkaille ja lapsille.
Unihalvauksen hallusinaatiothan vaikuttavat olevan hyvin todentuntuisia. Jos hallusinaatio olisi esim. painajaisista tuttu pako, onnettumuus tms., niin silloinhan se ei olisi kovin pelottava kokemus, koska se olisi liian epätodellista.
Toisaalta minua kyllä kiinnostaa tietää, onko kellään kokemuksia unihalvauksen yhteydessä muunlaisista (monimutkaisemmista) hallusinaatioista?
Onkohan sellaiset edes mahdollisia?

Täytyy minunkin vähän kehuskella unenlahjoillani.
Ystävien mielestä omaan poikkeuksellisen mielikuvituksen.
Saattavat olla oikeassakin.
Esim. kun olen ennen nukahtamista lukenut kirjaa, olen "lukenut" sen unessa loppuun.
Tämä on tapahtunut kymmeniä kertoja.
Olen myös unessa itse kehitellyt huimia seikkailuja. Joskus nämä unet ovat olleet sellaisia, kuten ilmeisesti äidilläsikin, että olen ollut sen verran hereillä, että olen itse voinut vaikuttaa unen kulkuun.
Vähän harmittaa, kun kerran keksin unessa maailman naurettavimman vitsin mutta en enää aamulla muistanut siitä kuin alun...

Lue lisää

Mitä tarkoitat monimutkaisella hallusinaatiolla?

En itse ikinä lue unessa kirjoja loppuun (harmi, kuulostaa hauskalta), mutta riitelen tai keskustelen usein tuttujen ja tuntemattomien kanssa. Joskus todellisuus ja uni sekoittuvat ja syytän ystäviäni asioista joita olen itse sanonut itselleni unessa, heidän suullaan tosin..

Voisikohan perimmäinen syy olla kuitenkin se, että viileässä nukkuu paremmin kuin kuuman patterin vieressä.

Jotenkin vaikea uskoa noita höpinöitä sähkökenttien vaikutuksista ihmisiin.

M.Twain kirjoitti:

Voisikohan perimmäinen syy olla kuitenkin se, että viileässä nukkuu paremmin kuin kuuman patterin vieressä.

Jotenkin vaikea uskoa noita höpinöitä sähkökenttien vaikutuksista ihmisiin.

Lue lisää

Kesähelteellä en kärsi unihalvauksesta.

Niinpä.

>käsitykseni todellisuudesta tai pikemminkin
>todellisuuden "todellisuudesta" on muuttunut. Jos
>minun aivoni pystyvät huijaamaan minua noin
>vakuuttavasti öisin, mistä minä tiedän mitä
>valhetta minun elämäni päivisin on?

Tämä on elämää suurempi kysymys. Loppujen lopuksi emme tiedä mikä on se tärkein tietoisuus elämässämme. Onko se tämä valveillaolo? Vai onko se jotain muuta? Ehkä todellisuus onkin juuri se unen ja todellisuuden rajamaa?

Vaeltajatar kirjoitti:

>käsitykseni todellisuudesta tai pikemminkin
>todellisuuden "todellisuudesta" on muuttunut. Jos
>minun aivoni pystyvät huijaamaan minua noin
>vakuuttavasti öisin, mistä minä tiedän mitä
>valhetta minun elämäni päivisin on?

Tämä on elämää suurempi kysymys. Loppujen lopuksi emme tiedä mikä on se tärkein tietoisuus elämässämme. Onko se tämä valveillaolo? Vai onko se jotain muuta? Ehkä todellisuus onkin juuri se unen ja todellisuuden rajamaa?

Lue lisää

Matriksin kirjoittaja taitaa kärsiä tästä idea lähteestä sen verran huimia oli elokuva käänteet

erittäin hyvä kysymys. Vähintään yhtä "unessa" sitä voi olla tässä maallisessa elämässä eläessään kaikenlaisten ehdollistumien ja tunteiden armoilla.

Tästä aiheesta löytyy lisää esim. Antony de Mellon kirjasta Havahtuminen. Aivan mahtava opus. Suosittelen.

Vaikka tämä nyt ei liity suoranaisesti unihalvauksiin.