-tuli tuossa mieleeni se vanhemman veljen asenne kun isä otti vastaan tuhlaajapojan ja suuteli sialta haisevaa suuta,sekä osoitti ehdottoman rakkautensa tätä kohtaan ja että isä armahti täydellisesti tämän tuhlaajapojan joka oli kaiken tuhlannut,maailman retkillään...vanhempi veli oli tästä katkera ja sanoikin isälleen tästä että kertaakaan ei isä ole vohlaa teurastanut tms,ja juhlia pitänyt hänelle jne
-vanhempi veli ei käsittänyt sitä tosiasiaa että kaikki isän lahjat olivat koko ajan hänen käytettävissään ja olihan hän koko ajan ollut isän kotona..eli vanhempi veli elikin siinä ansiovanhurskauden tilassa, jossa kaikki pitää ansaita tekemällä sitä ja tätä,isän hyväksi..
-tuhlaajapojan kohdalla oli taas kysymys täydellisestä armahtamisesta eikä siinä tarvittu eikä tarvita mitään ansioita jne..
-mikä valtava onkaan Jumalan Armo ja se kuinka Hän sitä osoittaa ihmiselle..
-kirjoitan tämän sen vuoksi että tiedän monien elävän sitä vanhemman veljen elämää,jossa kaikki pitää ansaita elämällä ns.hyvää uskonelämää jne..
-sinänsä ei tietenkään hyvän uskonelämän elämisessä ole mitään väärää,jos motiivi on oikea,-mutta jos ansiomielessä,-niin se kaikki on turhaa!
-mikä valtava Jumalan Armon osoitus tuhlaajapoikaa kohtaan joka puettiin puhtaisiin vaatteisiin ja vieläpä Herra antoi sinettisormuksen pojalle käteen todistaen että poika todella oli Hänen omansa!
-eräs tällainen tuhlaajapoika aikoinaan kun tuli uskoon puhui tästä sinettisormuksesta että se oli Pyhän Hengen kaste,hänen kohdallaan jolla Jumala vielä sinetöi pelastuksen,tämän henkilön kohdalla!
-vanhempi veli ei käsittänyt sitä tosiasiaa että kaikki isän lahjat olivat koko ajan hänen käytettävissään ja olihan hän koko ajan ollut isän kotona..eli vanhempi veli elikin siinä ansiovanhurskauden tilassa, jossa kaikki pitää ansaita tekemällä sitä ja tätä,isän hyväksi..
-tuhlaajapojan kohdalla oli taas kysymys täydellisestä armahtamisesta eikä siinä tarvittu eikä tarvita mitään ansioita jne..
-mikä valtava onkaan Jumalan Armo ja se kuinka Hän sitä osoittaa ihmiselle..
-kirjoitan tämän sen vuoksi että tiedän monien elävän sitä vanhemman veljen elämää,jossa kaikki pitää ansaita elämällä ns.hyvää uskonelämää jne..
-sinänsä ei tietenkään hyvän uskonelämän elämisessä ole mitään väärää,jos motiivi on oikea,-mutta jos ansiomielessä,-niin se kaikki on turhaa!
-mikä valtava Jumalan Armon osoitus tuhlaajapoikaa kohtaan joka puettiin puhtaisiin vaatteisiin ja vieläpä Herra antoi sinettisormuksen pojalle käteen todistaen että poika todella oli Hänen omansa!
-eräs tällainen tuhlaajapoika aikoinaan kun tuli uskoon puhui tästä sinettisormuksesta että se oli Pyhän Hengen kaste,hänen kohdallaan jolla Jumala vielä sinetöi pelastuksen,tämän henkilön kohdalla!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kirjoittelet niin aikaisin, eikö joidenkin uskovien sallita ollenkaan levätä ?
että heräsin kovin aikaisin ja en saanut nukutuksi..
eli ei siin sen kummempaa:-)tosin Raamattu sanoo että valvokaa ja rukoilkaa että saisitte voimaa paetaksenne sitä mikä tulossa on..mutta tämä ei tarkoita inhimillistä, valvomista :-)
Jumala ei armoansa kadu, Hän ottaa riemuiten tuhlaajapojan (luopion) kotiin . Tälläisen kokemuksen jälkeen, sitä kokee "Armon" syvemmin.
Tämä vanhempi velikin oli armahdettu, mutta onko se niin, että ihmisen on vaikea tunteena sitä armoa niin syvästi ennenkuin sen kokee oikein konkreettisesti. Olen itsekkin ollut lapsesta saakka uskosssa, mutta joidenkin lankeemuksieni jälkeen kun sain nousta jälleen, niin sana "armo" sai eri syvyyden, vaikka se armo olikin olemassa koko ajan.
-kun olemme harharetkillämme emme tajua sitä Jumala ei olekkaan meitä hyljännyt vaikka me olisimmekin kylmiä ja kuolleita luopion tilassamme jne..
-tietenkin jos alamme vakain tuumin ja harkiten elämään erossa Jumalasta ja emmme tahdo enää palata Hänen luokseen,voi käydä niinkin että joudumme kokonaan pois uskonpolulta..
-omastakin kokemuksesta voin sanoa että Jumala on paljon armollisempi kuin itse on kuvitellut ja ajatellut..
-tokihan se on aina valtava kokemus kun saa syntiretkiltään palata ja kokea Jumalan Armon ja sen että Herra asuu jälleen sydämessä jne..
-toki Jumalan Armolla ei pidä leikkiä vaan yrittää kilvoitella sen armon mukaan kuin Herra antaa!
-ja sittenhän sitä ymmärtää kanssamatkaajaakin paremmin kun on omaakin kokemusta siitä mitä maailma antaa jne..
-monesti me helposti tuomitsemme ihmiset jotka meidän mielestämme elävät huonoa ja syntistä elämää,mutta jos joutuisimme olemaan ja elämään niissä samoissa "saappaissa",vaikkapa vaan vuodenkin taikka pari,-niin käsityksemme olisi varmasti ihan erilaiset..