Pakko purkaa vähän ajatuksia tänne. Olen niin kovin pettynyt helluntailaisuuteen. Olen uskovaisen kodin lapsi ja aina ollut mukana piireissä. Murrosiässä kuitenkin maailma houkutti enemmän ja kapinoin kaikkea vastaan. Murrosiän jälkeen tajusin, että eipä sieltä maailmasta mitään käteen jäänyt, päin vastoin. Annoin uudelleen elämäni Jeesukselle ja sitä en ole katunut. Nyt kuitenkin naimisiin menon ja oman lapsen syntymän jälkeen, olen pohtinut asioita tullut siihen tulokseen että helluntaisrk. ei enää ole minun paikkani. Ollaan miehen kanssa päätetty liittyä ev lut. kirkkoon.
Tässä hieman listaa asioista, jotka ovat pielessä helluntaipiireissä.
1) Toisten arvostelu ja juoruilu. Sain kuulla muutama päivä sitten olevani synnin teillä, koska minut nähtiin tulevan ulos alkosta. Nautin silloin tällöin, hyvin harvoin lasin viiniä, eikä siinä mielestäni ole mitään pahaa. En todellakaan pienen lapsen äitinä, jos nyt en muutenkaan, juopottele iltaisin, mutta sain kuulla kauheat nuhteet alkokäynnistäni. Kukaan ei varmasti uskossaan täydellinen ole, joten mielestäni kukaan ei voi toisen elämää tulla arvostelemaan. JOkainenhan on henkilökohtaisesti vastuussa omista teoistaan. Miksi siis pitää urkkia toisten elämää?? Olen niin kyllästynyt uskovaisten ihmisten juoruiluun!
2) Pitäisi olla niin hirvittävän pyhä tullakseen hyväksytyksi. Ollaan suorastaan tekopyhiä. Totta kai pitäisi pyrkiä elämään Jumalan tahdossa, sitä en kiellä. Keneltäkään se ei kuitenkaan täydellisesti onnistu ja sen takiahan on armo. Kirkossa se riittää, helluntaiseurakunnassa ei. Välistä tuntuu, että seurakunnan johtajat ovat niitä joiden lehmä on eniten ojassa. Senkö takia muilta vaaditaan niin paljon. Ihan tyhmä juttu, mutta esim. se ettei laula muiden mukana, niin johan aletaan pohtia onko tyyppi uskossa ollenkaan. Seurakuntaan ei voi mennä vaan hiljentyäkseen Jumalan edessä ilman mitään suorituspaineita.
3) Mustavalkoinen ajattelu. Uskovat ihmiset ottavat kaiken niin omia aivoja käyttämättä vastaan. "Jumalan miehet" saarnaavat ties mitä ja vievät ihmiset rahat. Ja kaikki uskotaan täytenä totena. Samaan aikaan nämä "Jumalan miehet" pettävät vaimojaan tekevät veropetoksia ym. Myös se, että en voi mennä keskustelemaan asioista helluntailaisten kanssa, koska tulen tuomituksi heti, jos ajattelen hieman toisin jostain asiasta. Lyödään raamatulla päähän ja rukoillaan, että Jumala osoittaisi mikä on totuus.
4) Epäolennaisuuksiin keskittyminen. Rukoillaan, että ihmiset eroaisivat kirkosta. Minkä ihmeen takia? Tavoitehan on kuitenkin sama. Ja mitä voitetaan sillä, että osoitetaan plakaattien kanssa mieltä millon mistäkin asiasta. Kerran tv:ssä näytettiin kun uskovat huusivat eduskunnan edessä, että homot joutuvat helvettiin. Voi että, mua hävetti! Missä on lähimmäisen rakkaus. Jumalalle kaikki ovat ihan samanarvoisia. Ei syntiä tarvitse hyväksyä, mutta ihmiset niiden takana kyllä. Eikä Jumala mun käsityksen mukaan pisteytä syntejä niin, että homous olisi synti numero 1 ja muut vähän lievempiä. Ei kukaan niistä mielenosoittajista ollut synnitön, joten miten he voivat tuomita toiset jonkun synnin perusteella helvettiin. Ja mitä tällä saatiin aikaan?? Nyt ainakaan ei kukaan homoseksuaali halua pelastusta, päin vastoin. Ja muutenkin vaan pilataan koko herätyksen mainetta. Sen kyllä helluntalaiset osaa! Tärkeintä ois musta keskittyä sielujen voittamiseen eikä tuommoisiin epäolennaisuuksiin!
Toivoisin olevani näissä asioissa väärässä. Jotenkin mä luulen, että helluntaiherätyksen perustajat varmaan kääntyisivät haudoissaan jos tietäisivät miten metsään ollaan menty. Ihmiset kyllä onnistuvat sähläämään kaiken! Esim. se, että saarnamieheksi kelpaa kuka tahansa, ilman mitään koulutusta, ei mun mielestä ole hyvä. Sitten tulee näitä Jorma Finnilöitä ja Leo Mellereitä, jotka rikastuvat hyväuskoisten ihmisten kustannuksella.
Itse olen kokenut ev. lut. kirkon niin lämminhenkiseksi paikaksi. Siellä toteutuu lähimmäisen rakkaus ja se paljon puhuttu armo todellakin riittää. Ketään ei arvostella ja Jumala tosiaan toimii. Näin ollen haluan antaa lapselleni tämän kuvan uskovaisista, enkä sitä minkä itse olen saanut. Mun kuva tällä hetkellä on helluntailaista se, että ovat kieroja kuin korkkiruuvit. Tekopyhiä suorastaan.
Tässä hieman listaa asioista, jotka ovat pielessä helluntaipiireissä.
1) Toisten arvostelu ja juoruilu. Sain kuulla muutama päivä sitten olevani synnin teillä, koska minut nähtiin tulevan ulos alkosta. Nautin silloin tällöin, hyvin harvoin lasin viiniä, eikä siinä mielestäni ole mitään pahaa. En todellakaan pienen lapsen äitinä, jos nyt en muutenkaan, juopottele iltaisin, mutta sain kuulla kauheat nuhteet alkokäynnistäni. Kukaan ei varmasti uskossaan täydellinen ole, joten mielestäni kukaan ei voi toisen elämää tulla arvostelemaan. JOkainenhan on henkilökohtaisesti vastuussa omista teoistaan. Miksi siis pitää urkkia toisten elämää?? Olen niin kyllästynyt uskovaisten ihmisten juoruiluun!
2) Pitäisi olla niin hirvittävän pyhä tullakseen hyväksytyksi. Ollaan suorastaan tekopyhiä. Totta kai pitäisi pyrkiä elämään Jumalan tahdossa, sitä en kiellä. Keneltäkään se ei kuitenkaan täydellisesti onnistu ja sen takiahan on armo. Kirkossa se riittää, helluntaiseurakunnassa ei. Välistä tuntuu, että seurakunnan johtajat ovat niitä joiden lehmä on eniten ojassa. Senkö takia muilta vaaditaan niin paljon. Ihan tyhmä juttu, mutta esim. se ettei laula muiden mukana, niin johan aletaan pohtia onko tyyppi uskossa ollenkaan. Seurakuntaan ei voi mennä vaan hiljentyäkseen Jumalan edessä ilman mitään suorituspaineita.
3) Mustavalkoinen ajattelu. Uskovat ihmiset ottavat kaiken niin omia aivoja käyttämättä vastaan. "Jumalan miehet" saarnaavat ties mitä ja vievät ihmiset rahat. Ja kaikki uskotaan täytenä totena. Samaan aikaan nämä "Jumalan miehet" pettävät vaimojaan tekevät veropetoksia ym. Myös se, että en voi mennä keskustelemaan asioista helluntailaisten kanssa, koska tulen tuomituksi heti, jos ajattelen hieman toisin jostain asiasta. Lyödään raamatulla päähän ja rukoillaan, että Jumala osoittaisi mikä on totuus.
4) Epäolennaisuuksiin keskittyminen. Rukoillaan, että ihmiset eroaisivat kirkosta. Minkä ihmeen takia? Tavoitehan on kuitenkin sama. Ja mitä voitetaan sillä, että osoitetaan plakaattien kanssa mieltä millon mistäkin asiasta. Kerran tv:ssä näytettiin kun uskovat huusivat eduskunnan edessä, että homot joutuvat helvettiin. Voi että, mua hävetti! Missä on lähimmäisen rakkaus. Jumalalle kaikki ovat ihan samanarvoisia. Ei syntiä tarvitse hyväksyä, mutta ihmiset niiden takana kyllä. Eikä Jumala mun käsityksen mukaan pisteytä syntejä niin, että homous olisi synti numero 1 ja muut vähän lievempiä. Ei kukaan niistä mielenosoittajista ollut synnitön, joten miten he voivat tuomita toiset jonkun synnin perusteella helvettiin. Ja mitä tällä saatiin aikaan?? Nyt ainakaan ei kukaan homoseksuaali halua pelastusta, päin vastoin. Ja muutenkin vaan pilataan koko herätyksen mainetta. Sen kyllä helluntalaiset osaa! Tärkeintä ois musta keskittyä sielujen voittamiseen eikä tuommoisiin epäolennaisuuksiin!
Toivoisin olevani näissä asioissa väärässä. Jotenkin mä luulen, että helluntaiherätyksen perustajat varmaan kääntyisivät haudoissaan jos tietäisivät miten metsään ollaan menty. Ihmiset kyllä onnistuvat sähläämään kaiken! Esim. se, että saarnamieheksi kelpaa kuka tahansa, ilman mitään koulutusta, ei mun mielestä ole hyvä. Sitten tulee näitä Jorma Finnilöitä ja Leo Mellereitä, jotka rikastuvat hyväuskoisten ihmisten kustannuksella.
Itse olen kokenut ev. lut. kirkon niin lämminhenkiseksi paikaksi. Siellä toteutuu lähimmäisen rakkaus ja se paljon puhuttu armo todellakin riittää. Ketään ei arvostella ja Jumala tosiaan toimii. Näin ollen haluan antaa lapselleni tämän kuvan uskovaisista, enkä sitä minkä itse olen saanut. Mun kuva tällä hetkellä on helluntailaista se, että ovat kieroja kuin korkkiruuvit. Tekopyhiä suorastaan.
Vastaukset 60
Vanhimmat
niin muistakaa kuitenkin se, että aina voitte palata takaisin helluntaiseurakuntaan.
Kokonaiskuva kirjoituksestasi oli se,että sinulla ei ole henkilökohtaista suhdetta Jeesukseen. Tiedät hänestä varmasti paljon, mutta sydämen tasolla sinä et tunne häntä niinkuin ystävä tuntee. Sinulla ei ole intohimoa Jeesusta kohtaan ja se aikaansaa sen, että olet itseasiassa elänyt kaikki nämä vuodet hänelle vieraana.
Voi voi, mistä tiedät onko toisella ihmisellä henkilökohtainen suhde Jeesukseen? Minulla on, ja toivottavasti sinullakin. Mielestäni kirjoittajan tekstissä ei ollutkaan kyse suhteesta Jeesukseen, vaan hän käsitteli yleisellä tasolla omia kokemuksiaan helluntaiseurakunnassa ihmisten sosiaalisena yhteisönä.
Olen itse enemmän luterilaisen kirkon puolella, mutta vierailen myös hellareiden tilaisuuksissa. Omat kokemukseni paikkakuntamme hellareista ovat pelkästään hyviä.
Mistäkö tiedän? Kuule, siitä tiedän, että minulla on toimiva suhde Jeesukseen. Sinulla ei sitä taatusti ole, ja oletkin ihan ulalla sen suhteen, mitä Jeesuksen seuraaminen on. Tiedätkö, meidän pitää tunteä JUmalan sydän. Kaikki muu on ulkokultaisuutta ja valhetta. Olet taatusti tottelematon Jumalalle, kun olet vielä luterilaisen kirkon jäsen, etkä tiedä, mistä puhut. tunnen suuttumusta hegessäni siitä, että sinä tulet fariseuksena sotkemaan asioita tälle palstalle.
Anteeksi, kun tulin sotkemaan palstallesi. Sanoistasi tuli minulle paha mieli ja lähden pois. Onhan täällä tilaa meille molemmille.
Kyllä minulla on asiat Jeesuksen kanssa aivan kunnossa. Ja vain minä ja Jeesus se voidaan tietää! Juuri tuo kirjoitus on osoitus siitä, mitä niin kovasti yritin tuoda esille. Siis sitä, että tuomitaan muita. Missä on rakkaus?! En todellakaan ole ainut helluntaipiireihin pettynyt ihminen. Ei se silti meistä tee huonompia uskovaisia.
Valheen puhuminen näin vakavan asian suhteen, mistä nyt on kysymys, on aina väärin.
Rakkautta täynä oli aloituksesi. Älä syytä muita, jos olet itse rakkaudeton. Missä on anteeksiantavainen mieli ja turvautuminen Jumalan huolenpitoon? Mitä sinä voit löytää uskosta osattomien keskuudesta. On varmaa, että et tunne Jeesusta, kun lähdet tuolla tavalla luopion tielle. Se on varmaa ja uskallan sen sanoa.
Minä olen niin syntinen ja vajavainen ja keskeneräinen ja tyhmä kristitty, että en tiedä miten sinulta pitäisi oikeaoppisesti anteeksi pyytää. Pyydän siis amatöörimäisesti anteeksi sinulta tätä tyhmyyttäni. Oikein hyvää syksyn jatkoa sinulle ja sano terveisiä myös Jeesukselle jonka olet itsellesi ominut.
Olen kyllä luullut, että minäkin olen Jeesuksen kanssa jutellut, mutta jospa se olikin se sielunvihollinen. Eihän Jeesuksella nyt olisi aikaa tällaiselle valehtelijalle, kun hänen täytyy kaiken aikaa keskustella oikeaoppisten ja totuutta puhuvien seuraajiensa kanssa, kuten sinun.
Aika kummaa tekstiä uskovalta ihmiseltä. Kirjoitin vain kokemuksesta ja valitettavasti se ei ole ollut asian suhteen hyvää. Minun Jeesus on rakastava ja anteeksiantava.
Älä välitä, pentacostalin sanoista =)
Ihanaa että kirjoittelet palstalla
on rikasta kuulla monia mielipiteitä
eikä vain yksipuolista julistusta.
Taivaan Iskän syliin!
eikä hän hyväksy petollisuutta.
ovat pelkästään hyviä." Ei voi olla totta!
Muilta osin minä ymmärrän mitä yrität sanoa tälle yksinäiselle sielulle. Tarkoitat hyvää..
Olen kanssasi samaa mieltä, ei kannata jättää helluntalaisia ja liittyä sellaiseen seurakuntaan, jossa valtaosa on uskottomia.
Opettaisin sinua suhtautumaan nyk.srk:n kuin aviomieheen. "Myötä-ja vastamäki..."
Ehkäpä Sinun kannattaisi ottaa ensin selvää, jospa "syrjässä olosi"on nähty ja on oltu huolissaan ja nyt se tuli ilmi tällaisena "moittimisena".
Tuskin Sinäkään tahdot jäädä katkeruuteesi, vaan ennemmin tai myöhemmin(Kun petyt luterilaisuuteen)tahdot jo oman itsesi ja oman tasapainosi vuoksi...antaa anteeksi.
Miksi menit viinakauppaan? Mitä sellaista on, josta tahdoit humalatilan avulla päästä eroon?
Kohtaa tämä asia ja kohtaa se siellä mihin aikoinaan olet tahtonut liittyä(miksi muuten?),helluntaiseurakunnassa.
Näytä arvostelijoillesi, että olet vakavasti asioihin suhtautuva nainen ja mene kuuntelemaan mitä heillä on sanottavaa..äläkä enää pakene.
Mikä on valehteleva isä? Taivaan isäkö?
Olet aika hyökkäävä. Olen seurannut kirjoituksiasi jonkun verran ja koen että taustallasi saattaa
olla syvää pettymystä ihmisiin
voin tietty olla väärässäkin?
kirjoitusesta sen, että hän oli sanomassa, sitä, että miten tärkeää on kiintyä jeesukseen, sillä välttyy ja "pelastuu" ihmisistä.
Sinkin olet loukkantunut ihmiseen, et omasta mielestäsi Jeesukseen, mutta todellisuudessa jeesus on nyt murheellinen, Pyhän Henkensä kautta, että lähdet hakemaan "lievään" ahdinkoosi apua ihmisiltä, etkä hyväksy jeesusta auttajaksesi.
Ei varmasti ole siellä, minne nyt luulet meneväsi apua saamaan, ole ihmiset yhtään sen "pyhempiä" lähimmäisen rakkaudessaan kuin helluntailaisetkaan.
Itseäsi petät vaan, jos muutat ojasta allikkoon!
"Ennustan", että tulet itkemään ihmisten takia vielä enemmän, jos nyt lähdet suurimmalta osin uudestisyntymättömien, lapsikasteen armoon uskovien nimikristittyjen joukkoon saamaan apua, etkä usko Jumalaan, että saiit Jeesukselta voiman olla seurakunnassa ja saisit uudistua ensirakkuden hengellä uudestaan, ehkpä se suurin syy on kuitenkin siellä omassa povessa, ja sitä et pääse pakoon, jos et välitä tuosta niin suuresta pelastuksesta.
Rukoile Jeesusta auttamaan, älä niinkään ano ihmisiltä sitä hyvksyntää, ei sitä itsekukaan niin kovin arvostettu omassa seurakunnassaan ole ja huomioitu.
Avaa sydämesi Jeesukselle, sieltä kun saat avun, se on pysyvää ja todellista.
Älä jätä seurakuntaasi, tulet pettymään !
Ymmärrän pointtinne, mutta edelleen uskallan väittää suhteeni Taivaan Isään olevan täysin kohdallaan. En ole katkera kenellekkään enkä väitä, että kirkossa kaikki olisi hienoa ja hyvää. Kirkon parissa on ainakin tällä paikkakunnalla paljon todellisessa uskossa olevia ja olen kokenut sen kodikseni. Totta, että kirkkoon kuuluu paljon uskosta osattomia, mutta ei se minusta mitätöi niiden uskoa, jotka tosiaan uskovat. Mielestäni on tärkeää olla yhteydessä uskovien kanssa, eikä sillä ole merkitystä mihin kirkkokuntaan kuulutaan. Pienet opilliset erot eivät haittaa minua, enkä usko, että ne kenenkään taivaspaikkaa vievät. Olen samaa mieltä, ettei lapsikaste ketään pelasta, jos ei itse anna elämäänsä Jeesuksen käsiin.
En halunnut kirjoituksellani hyökätä ketään vastaan. Olen vain murheellinen seurakunnan tilasta ja siitä, että ihmiset haukkuvat kilvan toisiaan kun tärkeintä olisi voittaa ihmisiä Jeesukselle.
ota yhteyttä asiantuntija-apuun!
mutta nämä muut jullikat näkevät kaikessa, mitä sanon tuomion miekan. Vika on heissä, ei minussa.
Se, että ostan alkosta pullon hyvää viiniä, ei tee minusta juoppoa vaan on täysin normaalia! Kuten sanoin, en yritä alkoholin avulla täyttää mitään aukkoa elämässäni, vaan käytän alkoholia kohtuudella ja harvoin. En siis juo tullakseni humalaan. Minusta se ei ole syntiä. Ymmärrän, jos se jollekkin on ongelma, enkä tällaisen henkilön seurassa tietenkään alkoholia nauti. Tässä se juuri nähtiin, että alkoon meneminen on helluntaipiireissä näin paha asia, vaikka en sieltä mitään kossua raahakkaan kotiini. Kuten tuossa joku totesi, niin Jeesuskin joi aika monessa tilanteessa viiniä. :)
Mielestäni olen löytänyt kirkon piiristä kodin, jossa on elävässä uskossa olevia ystäviä. Eikä se, että kirkkoon kuuluu uskomattomia ihmisiä tee kirkosta yhtään sen huonompaa paikkaa. Tilaisuuksissä käyvät kuitenkin ovat pääosin uskovia. Ja hienoahan se vaan on, jos sinne joskus uskosta vielä osattomiakin eksyy.
Ei se ole pakenemista, että menen sinne, missä minulla on hyvä olla ja saan hyvää opetusta raamatun sanasta. Ei mitään tulkintaa, vaan täyttä Jumalan sanaa.
iskä, jonka sylissä voi olla.
No tottahan se on, että olen saanut pettyä monesti ihmisiin ja aika raskaastikin. Ei siitä mihinkään pääse, että se jättää jälkensä.
Ehkä osasyy on luonteessani ja siinä, että käytökselläni lietson ihmisiä käyttäytymään tavalla, johon voi pettyä ;)
Haluat, että kaikki Jeesuksen omat hakeutuvat hoitoon?
höynähtänyt päästäsi.
Kun olemme Jeesuksessa, niin saman Iskän syli myös kanssasi =) taidat pitää haasteellisuudesta ja mielelläsi herättelet ihmisiä huomaamaan
mikä on kolikon toinen puoli?
Niitä pettymysten haavoja voimme kantaa vuosiakin
jollemme todella anna anteeksi toisille
ja myös itsellemme. Mutta, niinkuin tiedät
se vaatii nöyryyttä.
paljon sinusta: "vika on heissä, ei minussa". Kiitos rehellisyydestä! Niin kauan kun et näe itsessäsi vikaa, saat mesota. Voisit sinäkin JOSKUS mennä itseesi ja olla tuomitsematta toisten jumalasuhdetta. Hirveää sanoa toiselle, että sinulla ei ole läheistä suhdetta Jeesukseen! Pitäisikö se sinulle jotenkin todistaa, tai mistä uskoisit sen tai ketä ylipäänsä kiinnostaa mitä sinä ajattelet toisten jumala-suhteesta! "Moni viskoo sanoja kuin miekanpistoja, mutta viisaan kieli on lääke" (snl.).
On sama iskä tottakai, mutta ei hän kuitenkaan hyväksy petollisuutta.
En minä kieriskele pettymyksen tunteissa ja aika nopeasti unohdan asiat, mutta eletty ja luettu vaikuttavat molemmat siihen, miten näen asiat ja mitä uakon ihmisestä jne.
Nöyryyttähän eheytyminen vaatii, mutta kun minä olen pahuksen pöyhkeä ja röyhkeä. Kiva ihmisiä on ravistella, sen myönnän.
Luulet, että tuollaisilla letkautuksilla on jotain vaikutusta minuun. Painu vaikka suolle, jos sulla ei ole muuta tekemistä.
Sillion kun tulit uskoon, sanoiko sinulle joku, että sinulla ei kaikki ole kohdallaan? Pitäisikö minun valehdella ihmiselle, jolla ei ole suhdetta Jeesukseen? Se, että sitä ei ole, on kauhea asia. Se ei ole kauhea asia, että sen kertoo ihmiselle. Kunhan kerroin, mitä tiedän todeksi. Ihmiset saavat ajatella, mitä lystäävät.
Jahas ...hm
onkohan sulla semmoinen hiustöyhtökin
joka aamulla herätessä törröttää
tänne keskustelupalstalle päin
ei ollut ketään ihmisiä lähistöllä.
Tarkoitan sitä, että tuomitset lihan mukaan eli sen mukaan mitä lihassa käsität, et Hengen.
Pahasti töröttää, vaikka enhän minä tiedä, missä tämä palsta sijaitsee.
En minä koko ajan ole pöyhkeä. Välillä unohdan olla sellainen. Fiilikset tulevat ja menevät...
Olen varma siitä, että tuomitsen hengessä oikein sen, minkä hengessä näen.
sitten sanon moro, lopetetaan tähän!
nyt kun olet asian epäkohdat huomannut, alkaa koittaa korjaamaan asioita, ei suoraan ojentamaan, vaan ensin rukouksesa kyselisit Herran tahtoa, ennenkuin siirryt kirkkoon, näen siinä kyllä vaaran paikan.
Anna asian hentken olla, ja rukoile , rukoile toisenkin kerran, ja kysy, mitä Herra, seurakunnan Pää sitä sanoisi, kuuntele Hänen ääntään, unohda kaikki muut ajatuksetkin tämän asian tiimoilta, odota mitä Herra haluaa sinun tekevän.
Et menetä mitään jos maltat odottaa, voit voittaa paljon hyvää, jos odotat, mutta jos hätäilet, voit menttää paljon.
Ei siis asiat voi huonota, jos odotat, käy kummassakin seurakunnassa, ja anna herralle aikaa, odota Herraa, sanoo Pslamistakin, ei kannata hätäillä, puoleen eikä toiseen, sillä molemmissa on vajaita , monasti epäonnistuneitakin ihmisiä, täydellistä seurakuntaa et löydä mistään.
Lueppa Korinttolaiskirjeet, siellä oli paljon puutteita ja vikoilua, mutta silti se oli Jumalan seurakunta.
Odota !
Olen samaa mieltä RitariOlevaisen kanssa.
Minusta hän kehoittaa sinua toimimaan oikealla tavalla.
Ota aikalisä ja odota.
että siitä mistä toista epäilet siihen itse syypää olet
että joskus Jumalan Sanan miekka kaksiteräinen miekka saisi sinunkin sydämeen käydä.
Mikä teissä muka niin pyhää olisi, että ilman teitä pettyisi.
Kyllä olisi teissä niin paljon kertomista kun olen itsekin lapsesta asti pyörinny porukoissa ja kuullut takahuonejutut kokousten jälkeen.
Mutta mieluummin pysyn erossa teistä kuin edes puhun kuulemisiani.
odota, varmasti helluntaissakin on mukava uskovien piiri, eikö niin? eihän kaikki ihmiset ole noita yllämainittuja ihmisiä? kirkonihmisistäkin löydät varmasti noita vajavaisuuksia, miksi vaihtaa seurakuntaa joka kuitenkin edustaa sitä mitä Raamattu puhuu. Perillä kuitenkin olemme täydellisiä. Herra antakoon sinun sisimpääsi levon ja rauhan ja kyvyn antaa anteeksi. Jos lähdet anteeksiantamattomalla mielellä seurakunnasta, ne jäävät sinne maton alle, mutta sydämessäsi on puhdistamaton paikka. Joka vihaa veljeänsä...
Raamattu varoittaa meitä kaikesta sellaisesta josta Pyhä Henki murehtii.
Mene ja kerro että nämä varoittelut ovat turhaa jos sydämesi sanoo että sinulla on puhdas omatunto. Siukkuja. :)
"Kokonaiskuva kirjoituksestasi oli se,että sinulla ei ole henkilökohtaista suhdetta Jeesukseen."
minä sain juuri päinvastaisen kuvan. vaikuttaa että kirjottajalla todellakin on hyvät suhteet yläkertaan.
Kiitos Herralle, että Hän puhuu näinkin, käyttää meitä vajavaisia.
Olin minäkin pettynyt ihmisiin ja välinpitämättömyyteen.
Aamulla rukoilin, että Jeesus auttaisi, itse en jaksa enää yrittääkkään. Tuntui, ettei näin epäonnistuneen kannata edes seurakuntaan mennä, kun muut on niin täydellisiä ja Herra siunaa myös ulkoisesti heitä.
Nyt itken, sillä Herra puhui kirjoituksesi kautta voimakkaasti.
Ei ihmisestä ole auttajaksi, Jumala vain voi paänen parantaa ja eheyttää. Hän on voimallisempi kuin mitkään vaikeudet tai olosuhteet. Katse vain armon alkajaan ja täyttäjään- Jeesus tie, totuus ja elämä.
Herra meitä kaikkia armahtakoon, Sanassa sanotaan ettei Hän jätä kesken kättensä töitä, aamen.
Jumalan armo vaikuttaa myös luterilaisessa kirkossa. Siellä on paljon uskovia, nöyriä hiljaisia kristittyjä, jotka rukoilevat helluntaistenkin puolesta.
Täysin samaa mieltä sun kanssa, että metsää kohti on menty ja aika lujaa... Itseäni ko. uskonnossa epäilyttää se, että mistään ei itse oteta vastuuta, kaikki on "sielun vihollisen" syytä. Ja kristinuskosta muuten sitten: kristinusko on suurista uskonnoista ainoa, jonka mukaan armahdus/armo/taivaaseen pääseminen on kaikkien osa, automaattisesti. Toisissa uskonnoissa armahdus/armo/taivaaseen pääseminen tulee omien tekojen kautta, se pitää ansaita... Minun mielestäni jälkimmäinen näkemys on hitusen loogisempi...
Toisaalta aloittaja on kytännyt saarnaajien huoruudet, eli on oppi ainakin mennyt perille.
Aloittaja voisi kylläkin nuhdella noita huorin tekijäitä itse, koska asian tietää.
Niistä vaan puhutaan julkisesti. Mieluummin olisin ollut tietämättä! Ja pettymättä ihmisiin, joitä arvostin.
"Niistä vaan puhutaan julkisesti", oletko ottanut itse asian omaiseen yhteyttä ja ojentanut, jos aihetta on löytynyt???
Vai opettaako sinun Raamattusi, että usko juoruihin, mene tukemaan jo siinä vaiheessa, kun epäilyksesi syttyvät.
Kuinka sinä sitten tulevan seurakuntasi johtajiin suhtaudut, kun heistäkin "puhutaan julkisesti"?
Tämä asia ei ollut varsinainen pointtini, enkä haluaisi siihen jäädä kiinni. Ihmiset, joita tarkoitin vastaavat itse omista teoistaan ja saavat ne varmasti anteeksi Jumalalta. Ketään en halua tuomita, enkä kenestäkään juoruilla. Pointtini oli asiassa se, että on vaikea antaa opetusta ja neuvoja muille kun oma lehmä on ojassa.
-sitä varten vanhemmisto joka hoitaa esim,sellaisen asian kuin jos työntekijä eroaa puolisostaan ja menee esim.uudelleen naimisiin jne..
-samalla tavalla vanhemmiston tehtäviin kuuluu moni muukin asia kun vanhimpien tehtäviä katsotaan Raamatusta..
-vanhimmiston ja srk:n työntekijän ei tule Herroina hallita laumaansa korkealta jalustalta vaan hvyinkin rakkaudellisesti ja kaikki asiat huomioon ottaen ja myöskin se jota nuhdellaan esim.on Hänelle annettava aikaa parannuksen tekoon jne..
-ei ole ihme että eroamisista jms.puhutaan julkisesti koska niitä on niin paljon nykyään ja se on häpeäksi koko uskovien joukolle,-kaikissa srk:ssa !
-kuitenkin nämä asiat pitäisi yrittää hoitaa oikein ja vanhurskaasti siten että niitä ei turhaan levitellä,-mailmalle,-koska se ei edistä Jumalan valtakuntaa,-millään tavalla,vaan päivastoin..
-eihän meistä kukaan omaa kotiaankaan likaa tieten tahtoen,-miksi haluaisimme sitä tehdä srk:takotimme kohdalla?
-hyvin usein juorut kun ne lähtevät liikkeelle on kyse myrskystä vesilasissa,-mutta kun jutut leviävät niin niillä on ikävä taipumus paisua ja lisääntyä ja lopuksi,monessa asiassa ei ole edes totuuden siementä,jäljellä !
myös minua, jonkin verran hellareita kolunneena
mikään ei ole niin rasittavaa kun kytätä jokapaikassa sielun vihollisen touhuja..kerrankin eräs sisar epäili salaa rukouspiirin erästä toista jäsentä liittoutumisesta paholaisen kanssa-vaikka ilmiselvästi oli kyse sisaren inhimillisistä tunteista eli siitä että pelkäsi ko.jäsentä
olis vaan mielummin ottanu vastuun tunteistaan ja sanonut pelkäävänsä tai jotain
järkeä tarvittis näihin touhuihin, voisin vielä vaikk samoissa riveiss kulukeakkin
joukkoon! Vanhojen kirkkojen (myös luterilaisten) Jeesus saattaa ollavähän tasaantuneempi ja siksi armollisempi kuin esim. helluntailaisten kovin nuori (vain noin satavuotias) Jeesus.
Muuten! Nasaretin Jeesuskin olisi varmaan käynyt viinakaupassa ellei Juudeassa olisi ollut tapana tehdä kotiviiniä.
eteen? (Älä kuuntele sielunvihollista.)
...kuuntele tätä kirjoittajaa. Hän on se sielunvihollinen!
usko Jeesuksen sovintotyöhön on tärkeää. Kaikki muu on toissijaista eli mielestäni helluntailaisuus tai muut lahkot ovat turhia. Itse kuulun ev.lut kirkkoon, ja elän hyvää elämää. Vain usko on tärkeää, kaikki ehtoolliset sun muut rituaalit ovat pelkkiä ulkokuoremme illuusioita. Ihminen ei tarvitse kastetta eikä mitään muuta elääkseen Jeesuksen armon ja rakkauden kedossa.
Tämä on minun mielipiteeni ja teillä on teidän mielipiteenne.
Lukemattomat ja taas lukemattomat ovat käyneet saman läpi.
En odota helluntailaisilta virheettömyyttä, mutta tekopyhyyttä ja lähimmäisten ahdistamista on vaikea sietää.
-monilla uskovilla riippumatta uskon suunnasta on suunnaton tarve saada olla opettamassa toista uskovaa,milloin missäkin asiassa..
-usein tämä ei motivoidu pelkästään rakkaudesta sieluihin eikä lähimmäiseen, vaan sellaisesta lihallisesta intoilusta..
-se on niin ihmiselle helppoa sanoa kuinka toisen tulis elää ja olla tätä maailmaa,vaikka omassa elämänkokemuksessa ei olekkaan samoja,asioita koettuna..
-tähän taas on aina se selitys että jos olisit noudattanut Jumalan Sanaa et olisi siihen ja siihen tilanteeseen,joutunut..
-toisaalta se on ihan totta,-mutta silloinhan me emme joutuisi mihinkään uskolle haitallisiin tilanteisiin,emmekä oppisi elämästä,emmekä Jumalan Armon syvyydestä,-mitään, jos olisimme niin täydellisiä ja pyhiä,että aina ja joka paikassa,olisimme,kuuliaisia Herralle..
-opetuslapsissa oli hyvin erilaisia ja vajavaisiakin persoonia Johannes oli kuuliainen ja rakasti olla aina Jeesuksen seurassa,toisilla oli taas se mielenlaatu että tulkoon tuli taivaasta ja hävittäköön heidät jne,hyvin värikkäitä persoonia
-eli heistäkin monet oli jossain vaiheessa Hengellisesti hyvin,kasvamattomia ja Herra ojensi heitäkin..
-aivan samalla tavalla on tänä päivänä..me ihmiset vain ajattelemme hyvin lyhyellä aikavälillä asioita ja monesti sanomme,missä se kaapin paikka on,-mutta kun kuluukin vuosia ja vuosikymmeniä,voi itsekullekkin,meistä tapahtua mitä erikoisempia asioita tässä uskontielläkin jne..
-omassa elämässäni olen ainakin huomannut sen että mistä asiasta olen toiselle oikein painokkaasti sanonut ja luullut olevani vielä oikeassakin ja Raamatullinen,niin jonkun ajan kuluttua,-ja joskus pitkänkin ajan, tuo sama asia on oman nenän,edessä
-sitten kun se joutuukin käymään läpi,omassa elämässään,-ei tuomion kirve enää,heilukkaan siihen malliin..
-niin on aika heitellä kiviä ja sitten kerätä ne,mutta heitteleminen on paljon helpompaa kuin kerääminen..
-Herra meitä kaikkia auttakoon !
olen samaa mieltä kanssasi metsään menemisestä monissa asiossa hellareiden keskellä...Ja itsekkin usein miettinyt jos vain lähtis ja vaihtais...
Noh, mulla on kavereita jotka on nopeimpia liikuissaan kun minä ja ovat olleetkin muualla jo ennen minua ja huomanneet että joka paikassa on omat ongelmansa...
Siis rakkaudettomuutta, juoruilua..Sitä mikä meissä ihmisissä on ollu vallalla jo ihan alkusrk:n ajoista asti.. Siitähän Paavalikin puhui eri seurakunnille kirjeissään...Monista ongelmista mitä seurakuntien keskeltä löyty.
Olen siis harkinnut minäkin jotain muuta paikkaa ja istunutkin useimmissa jumalanpalveluksissa niin vapaissa kuin muissakin... Mutta se mitä tähän asti olen huomannut on se että ongelmansa kullakin ja jos jotain lähden pakoon, toiseen törmään jossain muualla...
Siis edelleen (ainakin vielä) istun sunnuntaisin helluntaisrk:n Jumalanpalveluksessa, katselen ja kuuntelen ympärilläni olevia ihmisiä ja pyydän että Jeesus antaisi ymmärrystä ja rakkautta minulle kaikkia niitä rakkaitta ja vähemmän siedettäviä veljiä ja siskoja kohtaan jotka Hän on lahjoittanut elämääni.
-että jos lähtee sutta pakoon tulee karhu vastaan tai suo siellä ja vetelä täälä,-näin kansanomaisesti ilmaistuna:-)
-jokaisessa srk:ssa on vain vajavaisia ja raadollisia ihmisiä joissa kussakin on puolensa,hyvät ja huonot,kuten meissä itsessämmekin
-se on vain sitä hengellistä kasvamista yrittää sulattaa,erilaiset ihmiset ja itsensä,vikoineen ja puutteineen..pitää nähdä kaikki sisaret ja veljet Kristuksessa !
-jos men ihmisiin katsomme niin varmasti petymme
koska lihasta ei mitään hyvää,löydy !
-jokainen uskovakin kasvaa omaa hengellistä kasvuaankin sen mukaan kuin Jumala Armoa antaa ja itse on siihen halukas..
...tai oikeamminkin toimittaa kirjan...
Apusi olisi tervetullutta - koskee siis teitä/ meitä kaikkia helluntailaisessa perheessä varttuneita n.20-35 -vuotiaita nuoria aikuisia. Toimintastrategiani on ensiksikin se, että pyrin "löytämään" teitä em. profiiliin sopivia yksilöitä. Sillä ei ole väliä, onko kokemuksesi helluntailaisuuteen kasvatettuna ollut myönteinen vai negatiivinen. Silläkään ei ole mitään väliä, kuulutko nykyään hellareihin, johonkin muuhun hengelliseen yhteisöön tai oletko tietoisesti halunnut irroittautua kaikesta hengellisyydestä. Siis. Haluaisin stoorisi - se olisi minulle (ja varmasti muillekin) kallisarvoinen!
Syy siihen, miksi nykyisellä elämäntilanteellasi ei ole väliä on, että haluan stooreista mahdollisimman realistisia - niin onnellisia ja ikäviä, kuin ne oikeasti ovatkin. Idea siis on, että saisin kokoon monenmonta stooria. Teen muutamia perustavaa laatua olevia kysymyksiä, joihin toivoisin sinun vastaavan. Jos kirjoittaminen tuntuu sinusta vaikealta, voin myös haastatella / puhelinhaastatella Sinua, ja pyrkiä tekemään tekstistä sellaisen, jonka Sinä voit allekirjoittaa.
Se miksi tähän olen ryhtymässä on, että meillä helluntailaisten kotien lapsilla on oma kulttuurinsa ja taustansa, joita muiden on ehkä vaikea ymmärtää. Monet ovat lähteneet pois seurakunnasta, se on fakta. Minäkin olen käynyt kipeät prosessini asian tiimoilta. Niinpä haluaisin kasata kirjan, joka kertoo tarinoita MEISTÄ. Miten me olemme asiat kokeneet; mikä helluntailaisuudessa on ollut elämäämme rikastuttavaa, mikä elämää vaikeuttavaa, millainen jumalakuva meille on muotoutunut, missä nykyään olemme, ja mitä siitä ajattelemme jne. Tää ois meidän vertaisryhmäkirja. Kaikki tietosi tullaan käsittelemään ehdottoman luottamuksellisesti. Jos kiinnostuit, laita toki postia juuri aukaisemalleni sähköpostitilille [email protected]
Ja hei, jos sä oot pettynyt, niin ole hyvä ja vastaanota minulta iso empatiahali.
Ps. kertokaa toki muillekin :)
-niin varmaankin sinne löytyisi kirjoittajia jne..
-siis vain kertomaan miten uskontiellä on mennyt ja menee...
-mutta jos paljastat omat henkilötietosi voit saada niskaasi vainoajien lauman ja taas jos joku paljasta a sinulle tietonsa,-säilyvätkö ne salassa jne..
-toisaalta voiko ihmisten kertomuksiin luottaa..sinnehän voi joku lähettää tarinan joka on täysin kuvitteellinen,ihmisillä on toisilla niin erikoinen toi huumorintaju..
-erikoisesti tässä virtuaalimailmassa voi kirjoitella lähes mitä sattuu jos on sillä mielellä,matkassa..
-toisaalta tietenkin aina kaikissa hommissa on astian maku...
-varmaankin olis aika mielenkiintoisia tarinoita silti ja monenlaisia kohtaloita uskonkin tien vaelluksesta,-monen kohdalla !
Hei! Kiitos vastauksestasi! Olen vastaillut samantyylisiin kysymyksiin omalla palstalla "Aion kirjoittaa kirjan...". Käypä siellä jos kiinnostaa :)
äh, sori, sen palstan nimi olikin "Kirjoitan kirjan helluntailai..."