Tein kymmenen vuotta sitten hukkuneen lapseni muistoksi muistosivut. Ne on tehty lähinnä vuosien takaisista kirjoituksistani, joita kirjoitin paljon alkuvuosina.
Toivon, että sivultani löytyy jotain lohduttavaa myös teille, joilla on nyt uusi tuore menetys kestettävänne. Lapseni kuoleman jälkeen joka kerta kun näen lehdestä uutisen vastaavanlaisista uusista tapauksista, minuun sattuu tajuta että jossain on taas uusia äitejä ja isiä ja omaisia, joilla on pahin tuska päällä.
Varsinkin niissä alkuvuosien raskaissa taipaleissa haluan kulkea rinnallanne Tintin muistosivujen ja vuosien takaisten tekstieni myötä.
Toivotan kaikille rakkaansa menettäneille rakastavan Jumalan läheisyyttä ja lohduttavaa syliä. Ja ennen kaikkea: jälleennäkemisen toivoa ja uskoa Jeesukseen, joka on voittanut kuoleman!
http://kaarinalle.googlepages.com/tiinaleena
Toivon, että sivultani löytyy jotain lohduttavaa myös teille, joilla on nyt uusi tuore menetys kestettävänne. Lapseni kuoleman jälkeen joka kerta kun näen lehdestä uutisen vastaavanlaisista uusista tapauksista, minuun sattuu tajuta että jossain on taas uusia äitejä ja isiä ja omaisia, joilla on pahin tuska päällä.
Varsinkin niissä alkuvuosien raskaissa taipaleissa haluan kulkea rinnallanne Tintin muistosivujen ja vuosien takaisten tekstieni myötä.
Toivotan kaikille rakkaansa menettäneille rakastavan Jumalan läheisyyttä ja lohduttavaa syliä. Ja ennen kaikkea: jälleennäkemisen toivoa ja uskoa Jeesukseen, joka on voittanut kuoleman!
http://kaarinalle.googlepages.com/tiinaleena
Vastaukset 8
Vanhimmat
Aina on joku jossakin, joka surun kokee, sinä olet työstänyt asiaa jo pitkään ja sana on hallussasi, tuo surun kokemus julki, sitä aihetta ei koskaan ole liikaa...kun tuska on syvimmillään, silloin etsii tietoa ja kohtalotovereita, selviytymiskeinoja kaikkialta.
Jaksamista arkeen
Ja Jeesustelua. Ei tuosta kirjaksi ole.
lukenut enemmänkin. Ja toistosta puhuttaessa olen itse kokenut, että surussani toistan tiettyjä tarinoita ja ajatuskuvioita uudestaan ja uudestaan. Toistaminen on mielestäni myös helppo keino "nähdä" mitkä asiat toinen on kokenut tärkeinä tai lohduttavina.
Kauniit sivut.
Olen myös menettänyt lapseni ja oli upeaa lukea sisvut, kiitos sinulle.
Kiitos sinulle kauniista muistosivuista. Ne olivat hyvin koskettavat.Olet kokenut
julminta tuskaa,mitä tavallinen äiti tai isä voi joutua kokemaan menettäessään
lapsensa . Olet saanut lohdutusta suruusi näillä sivuilla ja jakanut sitä muille.
Minua ,joka menetin tapaturmaisesti poikani puoli vuotta sitten,lohdutti usko
siihen,että lapsi on Jumalan hyvässä sylissä,eikä hänellä ole mitään hätää.
Minua lohdutti myös ajatus siitä,että tapaamme taas uudestaan lapseni kanssa tuolla puolen.
"Kaarina"...Oli ihana lukea noita sivuja lohdusta ja toivosta, vaikka surullista onkin se että olette menettäneet pikkuisenne :(
Kun minun (jo nuori aikuinen) poikani kuoli reilu vuosi sitten Niin kaksi kertaa JUmala salli minulle tavata hänet "unessani". Olin niin surun murtama poikani kuolemasta että varmaan sksi Jumala salli minulle nämä tapaamiset.
Ensimmäisellä kerralla poikani oli henkenä keskellämme. Kuulimme hänen äänensä ja aistimme hänen läsnäolonsa vaikka häntä ei näkynyt, hän sanoi mulle "äiti, mulla on nyt hyvä olla. Olette rakkaitta mulle kaikki"."Herätessäni" mulla oli vaan valtava rauha ja lepo. Tämä tapahtui ennen hautajaisia.
Toisen kerran näin "unen" että poikani tuli olohuoneeseemme ja hänellä oli päällään ne vaatteet mitkä puimme hänelle arkkuun. Hänen kasvot loistivat niin kauniisti. Hän istui siihen vastapäätä minua ja sanoi "äiti, taivastenvaltakunnassa on niin kaunista. Mulla on niin hyvä olla." sitten sanoi jotain Jeesuksesta ja kertoi että oli nähnyt mummin ja jutellutkin hänen kanssaan. Lopuksi hän halasi mua ja sanoi että "mä rakastan teitä kaikkia" Sen jälkeen hän ikäänkuin lipui pois. Avasin silmät, en kokenut nukkuneeni...ihmettelin vaan että mitä tää oli ja olin kuin pumpulin sisällä taas ja tunsin valtavaa rauhaa ja lepoa. Sen jälkeen ei poikani ole ilmestynyt minulle. TÄmä oli silloin vähän hautajaisten jälkeen. Mä koin sen nin että JUmala näki että mä tarviin nämä kokemukset.
Nyt kun mieheni kuoli parikuukautta sitten niin silloin kun sain kuolinviestin niin aloin itseä ja hutaa...mutta sen jälkeen Jumala on antanut mulle ja pojalleni jotain ihan yliluonnollista rauhaa. Ollaan saatu oikein tuntea se miten ystävien rukoukset on kirjaimellisesti kantaneet meitä, Muuten ei olisi mahdollista sellainen rauha.
Kiitos Jumalalle hän on antanut meille voimaa jokaiseen päivään.
Jumala antakoon voimia kaikille läheisensä menettäneille
VAI TEIT MUISTPSIVUN