Missä ovat kaikki ne feminismivastaisten kirjoittajien viestit, joissa he ITSE SUHTAUTUVAT KRIITTISESTI OMAAN AJAMAANSA AATESUUNTAAN??? (Selvyyden vuoksi: vastustuskin on aatesuunta.)
En ole vielä törmännyt sellaisiin viesteihin, mutta feministeiltä ollaan yhtenään vaatimassa kriittisyyttä feminismiä kohtaan.
No niin miehet ja -myönteiset. Areena on teidän!
En ole vielä törmännyt sellaisiin viesteihin, mutta feministeiltä ollaan yhtenään vaatimassa kriittisyyttä feminismiä kohtaan.
No niin miehet ja -myönteiset. Areena on teidän!
Vastaukset 34
Vanhimmat
...vastaisuudessakin.
Tämän palstan kirjoittajat jaksavat kyllä jatkuvasti valittaa siitä, kuinka
- feministit eivät osaa suhtautua krittisesti omaan aatteeseensa
- feministit kieltävät kaiken naisiin liittyvän negatiivisen
- feministisiä ajatuksia/teemoja tukevat tutkimukset on teetetty/rahoitettu feministien toimesta
Mutta omasta mielestään palstan miehet sen sijaan:
- omaavat automaattisesti kriittisen tarkastelunäkökulman omiin ajatuksiinsa, eli kuten tuolla toisessa keskustelussa kävi jo ilmi, miesten mielipiteet=faktoja.
- Naiset ovat kaiken pahan alku ja juuri, ja sen sijaan, että olisivat hiljaa tyytyväisiä, jaksavat nuo "nalkuttajat" vain valittaa jokaisesta pikku epäkohasta.
- Ja lopuksi, näiden miesten ajatuksia edes kaukaisesti tukevat tutkimukset ovat aina TÄYSIN PUOLUEETTOMASTI JA OBJEKTIIVISESTI tehtyjä.
Tätä minä jo vähän pelkäsinkin.
Ehkä tässä tulee joskus vähän polemisoitua, mikä saatta johtaa hienoiseen liioitteluun.
Näin siis me feminismiin kriittisesti suhtautuvat osaamme suhtautua kriittisesti kriittisyyteemme. Feministien taitaa kuitenkin olla edelleen vaikeaa suhtautua kriittisesti omaan aatteeseensa.
Miten kriittisyytesi tulee esiin.
Miksi pitäisi?
Ja siksi teinkin tuon aloituksen. Ei löydy f-vastaiselta puolelta "omalla aatemaailmalleen" kriittisyyttä, mutta kyllä feministeiltä ollaan vaatimassa kriittisyyttä feminismiin.
Kiva juttu, kun sormi osoittaa aina itsestä poispäin, ei tarvitse kyseenalaistaa omia kantojaan. (Tämä ei nyt tarkoittanut pelkästään sinua, vaan koko tätä vastustajien laajamittaista määrää tällä palstalla. Omista viesteistäsi olen lukenut ajoittain ihan hyviä havaintoja, joten et ole ns. "pahimmasta päästä".)
minulle kysymyksiä feminismin vastustamisesta. Vastaan mielelläni. En tosin lue itseäni varsin antifeministiksikään, vaikka myönnän mielelläni että en pysty nielemään läheskään kaikkia feministien esittämiä väittämiä sellaisenaan.
Olen siis ilmeisesti ns. feministikriittinen?
Aatesuunta kai sekin, jos oikein vahvasti halutaan karsinaan.
On hieman vaikeaa harrastaa itsekritiikkiä kirjoittamaansa kritiikkiä kohtaan, mutta koitetaan. Asiaa kyllä helpottaisi, jos kysyisit minulta suoraan kysymykset joihin haluat vastauksia.
...parhaan argumentin voima on hyvä lähtökohta. Esim. meikä pohjaa kritiikkinsä enimmäkseen tutkimuksiin, ja sitten mielipiteissä ja maailmankatsomuksesta pohjaavissa kommenteissa sanon, milloin asia on niin.
Tosin eräs hyvä tapa on tietysti lähteä jonkin ajatusjärjestelmän loogisesta koherenttiudesta (tai sen puutteesta) - ja siinä mielessä olen usein kritisoinut eräitä feminismin nimissä ajettuja aatteita eräistä toisista feminismin nimissä ajetuista aatteista käsin... ja osoittanut tiettyä epäloogisuutta alla olevien perustusten suhteen (tai ainakin, "tarkoitus pyhittää näkökulman valinnan" -ajattelua ;-)
Esim. itse ojentauduin asiallisten kommenttien mukaan taannoin, jossa minun osoitettiin yleistävän feminismin suhteen samoin, kuin olin kritisoinut yleistettävän toisaalta kristinuskon suhteen (käsitteenä) feministisissä teksteissä.
Ehkäpä täältä löytyy myös feministejä, jotka ovat voineet myöntää olleensa ainakin jossain asiassa väärässä? Virkistänette muistiani?
Itse edustan itseäni ja kannatan sp:n tasa-arvoa. Voiko ja kannattaako ns. julkisesti kritisoida itseään (en ole julkisuuden henkilö) ja mitä etua tästä julkisesta itsekritiikistä sitten olisi? Koska hyöty itsekritiikistäni lankeaa ainoastaan omaksi hyödyksi, silloin teen sen ihan itsekseni.
Mihin muualle voisin kohdistaa "itsekritiikkiä"? Yksittäisiä fem.kriittisiä kirjoittajia kohtaanko? Ehkäpä koko miessukupuolta kohtaan? Sp:n tasa-arvon kannattajia kohtaan. Ei se toimi noin. Mikään em. ei ole ns. aatte, puolue tai liike. Kaikki täällä kirjoittavat ei feministit ovat yksittäisiä toimijoita ja vastaavat itse kirjoituksistaan.
Feminismi on aatesuunta siinä kuin jokin poliittinen tai uskonnollinen aatesuunta. Jos edustaisin jotain em. niin kritiikkiä esittäisin ihan varmasti edustamaani suuntausta, sen edustajia, sen nimissä annettuja julkilausumia ja sen edustamia arvoja kohtaan. Näin se on.
Kerrohan mihin aatteelliseen suuntaan kuuluvat tasa-arvoa kannattavat henkilöt, jotka eivät niele pureskelematta äärifeministien viljelemää miesvihaa?
Oma lähtötilanteeni oli käytännössä se
että olin kriittinen nykyistä ajattelutapaani
kohtaan . Olin siis (aikojen alussa) feminismimyönteinen.
Vallitseva todellisuus ja julkisuudessa (palsta mukaanlukien)
ilmenevä feministinen dialogi sai pikkuhiljaa suhtautumaan kriittisesti feministien esittäämiin väitteisiin.
Lopputuloksena suhtaudun nykyisin kriittisesti feministien väitteisiin ja nielen kaikki feministien taholta tulevat väitteet pureksien ja yhä useammin jää nielemättä. Mikäli feministit aihetta antavat, saatan lieventää kantaani ja niellä yhä useammin.
Kannattaa katsoa mitä suuhunsa (päähänsä) laittaa :)
Areena on meidän ihan koska meitä huvittaa.
Sulta ei kysytä. peace:)
Kykenevätkö feminismin vastustajat ikinä suhtautumaan kriittisesti miehiin, heidän asemaansa ja (etu)oikeuksiinsa. Sellaista ei ole tullut nähtyä.
Erittäin hyvä kysymys. Kiitos siitä!
Katsellaan ja odotellaan saadaanko tähän muita vastauksia kuin tuon "automaation" napin painallus! ;D
Tämä ei ole miehet vastaan naiset vaan feministit vastaan kaikki muut. Femistit haluavat hallita ei-feministisiä naisia siinä missä miehiäkin.
Tietyn tyyppiset miehet eivät halua sitä, koska silloin jostain olisi luovuttava. Ja muutosvastarintahan on sivistyksen oivallinen mittari...mitä paremmalla sivistystasolla ihminen on, sitä paremmin hän kykenee hyväksymään muutoksen ja näkemään laaja-alaisesti muutoksen tuomat edut ja haitat ja sen mihin tasoon muutoksella todellisuudessa päästään ja mihin se lopulta asettuu.
Ja tietyn tyyppiset naiset pelkäävät sisimmässään niin paljon miehiä, että kuvittelevat miesten hylkäävän heidät, jos he vähänkään ajattelet NAISTEN ETUISUUKSIA JULKISESTI. Yksinään ja piilossa kyllä ponnistellaan oman edun vuoksi ja välillä seisoo puukko sisarien selässä!
Ikävää, sillä reilu ja rehti ihminen on se, joka "suun tunnustuksella" sanoo myös sen, MITÄ ajattelee ja mitkä ovat omat todelliset arvot.
"Sp välinen tasa-arvo on kova paikka! Tietyn tyyppiset miehet eivät halua sitä, koska silloin jostain olisi luovuttava. Ja muutosvastarintahan on sivistyksen oivallinen mittari...mitä paremmalla sivistystasolla ihminen on, sitä paremmin hän kykenee hyväksymään muutoksen ja näkemään laaja-alaisesti muutoksen tuomat edut ja haitat ja sen mihin tasoon muutoksella todellisuudessa päästään ja mihin se lopulta asettuu."
Anna sinä ihmisten sukupuolen olla rauhassa ja keskity ihmisten väliseen tasa-arvoon. Aivan selvästi haluat muuttaa heteroseksuaalisten sukupuolta. Lueppa vaikka uudestaan mitä sanoit.
"Ikävää, sillä reilu ja rehti ihminen on se, joka "suun tunnustuksella" sanoo myös sen, MITÄ ajattelee ja mitkä ovat omat todelliset arvot."
Sinä sanot "suun tunnustuksella" sen mitä ajattelet ja loukkaat toisten ihmisten oikeutta olla sitä mitä he ovat.
Älä puutu ihmisten sukupuoleen!
En nyt ihan ole varma miten tämä liittyy viestiini.
Viestilläni ei ollut HETEROUDEN KANSSA MITÄÄN TEKEMISTÄ. Mutta se koira älähtää...
Se että muutoksen hyväksyminen loukkaa niitä, jotka eivät halua muutosta, se loukkaa myös toisinpäin. Muutoshaluttomuus loukkaa niitä ihmisiä (naisia ja miehiä), jotka haluavat muutosta esim. puritaanisuuden sijaan, joka on kylläkin vain yksi esimerkki (joten ei tartuta nyt siihen).
Ettei sinulle ole porkkanaa, pelkkä kuiva nakki!
(Eli kun asiaviestini ei tavoita sinua, niin otetaan sitten tämä taso käyttöön, jota sinäkin ymmärrät.)
Haluaisitko sinä ehkä muuttaa/vaihtaa sukupuolta vai mistä on kyse.
Etkö ole tyytyväinen sukupuoleesi.
Tämä ketju ei käsittele sukupuolenvaihdosta. Niitä ketjuja on tuossa toisaalla parikin, toinen Aaveen tekemä, jotenka viestisi kuuluu sinne.
Kuules kun sinun taso on niin alhainen ettei sillä voi kekustella. Kiipee ylemmäksi niin päästään juttuun.
puhumasta sukupuolesta ja muutoksista.
Ala puhua ihmisten välisestä tasa-arvosta sitten, jätä se sukupuoli jokaisen housuihin.
Minun sukuopli on ainakin muínun privaatti asia, eikä kuulu kellekkään. Olen ihan tyytyväinen omaan sukupuoleeni, mutta en ole tyytyväinen ihmisten väliseen epätasa-arvoon. Ovat muuten kaksi aivan eri asiaa äläkä sotke niitä toisiinsa.
Tasa-arvoajatteluun kuuluu, kuten sanoit, jostakin luopuminen. Meidän feministienkin tasa-arvoajatteluun täytyisi kuulua myös tämä luopumisen ajatus, saavutetuista eduista tinkiminen. Nämä saavutetut edut ovat täälläkin keskustelussa esiin nousevia teemoja, otan esimerkiksi, perheisiin liittyvät ratkaisujen teot ts. huoltajuuskiistoihin liittyvät ongelmat. Miksi huoltajuus ratkeaa näin epätasa-arvoisesti? Miksi pidetään itsestään selvänä, naisen paremmuutta lapsensa lähihuoltajaksi? Tämä on varsin tärkeä asia silloin, kun pohditaan tasa-arvoa mm.työelämässä. En haluaisi puuttua jo käytyyn hed.hoito keskusteluun, mutta tässäkin keskustelussa näkyi selkeä roolimallitus, mallitusta kannattivat nyt feministit. Isän merkitys perheessä saatiin vaivattomasti häivytettyä, näin otettiin aika iso askel taaksepäin. Ollaan siinä tilanteessa, että naisen (hoiva)rooli perheessä nähdään -vanhakantaisesti-ainoastaan tärkeänä.
Rehtiyteen kuuluu myös vastuunkanto ja kokonaisuuksien näkemisen pyrkimys. Arvokeskustelua käytäessä, olisi hyvä tarkistaa omien arvojen ristiriidattomuus, muuten syntyy ajatus siitä, että ollaan noukkimassa ainoastaan herkkupaloja. Naisten etujen ajaminen on kokonaisvaltaista puuhaa. Yksisilmäisesti tehty etujärjestötoiminta on lyhytnäköistä ja osaltaan myös omia etuja vahingoittavaa toimintaa.
Naisten miespelko on varsin usein käytetty klisee, kuinka paljon sillä on todelliasuuspojaa jää arvattavaksi. Osalle naisista on selkeästi etua siitä, että tasa-arvo on tällä tolalla, hyötyjiä eivät ole siis pelkästään miehet. Perinteiseen roolitukseen liittyvä (naisen) asema on myös tyydytystä antava. Feminismin täytyisi pystyä tarjoamaan tilalle toimiva malli, nythän näin ei mitä ilmeisimmin ole, niin suurta on vastustus myös osalla naisista.
Toimintaa tarkastellessa olisi hyvä myös miettiä, mitä sanottavaa toisinajattelijoilla on, koska näkin ajatukset perustuvat johonkin selkeään realismiin. Sikäli vastapuolen teesien mitätöinti "miesten mielistelyksi" ei ole sekään rehellistä. Ihmiset ajattelevat useinmiten omaa etuaan ja kaavamaisesti, näin tekevät myös naiset.
Luettuani JOITAKIN viestejäsi mietin, että oletko lintu vai kala. Olen päätynyt siihen, että sinussa on annos kumpaakin.
Monet viestisi allekirjoitan heti ja olen niistä iloinen. Onneksi!
Ja nyt tähän viestiin.
On aika vaarallista sanoa, että feministien on luovuttava saavutetuista eduistaan. Oikeastaan väite on mieletön! Olemmeko muka sahaamassa edestakaisin etuisuuksien kanssa, välillä halutaan ja sitten taas annetaan pois. Pippuri soikoon, tuossa on aimo annos "sitä paljon puhuttua naisten logiikkaa", joka on minulle täysin vierasta. Olen yhden suunnan kulkija. Tavoittelen vain kestäviä arvoja. Minä en tavoittele sellaista, joka vaatisi takaisinantoa jossain tulevaisuudessa.
Huoltajuuskiistoihin liittyvä äitiyden korostaminen ei ole feminismin syytä. En ymmärrä, mistä nappasin tuon yhtälön.
Äitiyden korostaminenhan on nimenomaan konservatiivien perusperhemallin avaimensa kadottanut lukko!
En ymmärrä sitäkään, miten muka feministit hedelmöityskeskustelujen yhteydessä ovat olleet jonkin erityisen roolimallituksen takana.
Tavaton sentään, Titteli hyvä, "istut vankasti kahdella pallilla", kun syyttelet yksinäisiä naisia ja naispareja siitä, etteivät korosta isän roolia tarpeeksi. Sanot toisaalla, että olet hyväksymässä hoidot yksinäisille naisille ja naispareille, mutta todellisuudessa et ole. Sen olen ymmärtänyt jo kauan sitten. Olen perinteisen perheen kannattaja, eikä siinä sinällään mitään kummallista ole, mutta voisi sen nyt uskaltaa ääneen jo viimein sanoa.
Itse kannatan tasapainoista perhemallia sukupuoleen katsomatta.
En myöskään keksi, mistä arvokeskustelujen ristiriidoista puhut, joista naiset pääsisivät "noukkimaan ainoastaan herkkupalat". Ehkä selittänet minulle tuon.?
Keille naisille on "selkeästi etua siitä, että tasa-arvo on nykyisellä tolalla"? Kotiäidille, joka on isopalkkaisen pampun vaimo ja jos tasa-arvossa mies joutuisi esim. työttömäksi tai huonompipalkkaiseen työhön, se merkitsisi myös vaimolle elintason laskua.
Puhut, että feminismin pitäisi kyetä antamaan kaikille naisille toimiva roolimalli, johon he olisivat tyytyväisiä. Aika utopistista, että kaikki naiset haluaisivat samaa. Käytännössä mahdollista? Haluatko asettaa feminismille sellaisia haasteita - jostain tuntemattomasta syystä - jotka eivät ihmiskunnassa yleensäkään ole mahdollisia toteuttaa.?
Ja tuo olikin jo tuttua entuudestaan, ettei miesmyönteisyydestä saisi puhua ihan suoraan. Miksi ihmeessä ei? Sitähän kuitenkin esiintyy. Enkä missään vaiheessa ole kieltänyt, etteikö ole myös niitä naisia, jotka kaikessa hiljaisuudessa nauttivat "elämän suomista herkkupaloista suoraan suuhun tipahtaneina". Juuri tänäänkin olen kirjoittanut aiheesta muutaman rivin.
Jep, niinpä taitaa olla, olen luonteeltani varsin itsenäinen, tämä näkyy varmaan kaikessa tekemisessäni.
En varsinaisesti tarkoittanut feministejä, kun puhuin saavuteituista eduista luopumisesta. Puhuin naisista yleisesti. Tähän viittasin myös, kun puhuin huoltajuusmallista. Huoltajuuteen liittyvä kiista koskettaa erittäin paljon feministejä, etenkin nyt vellova keskustelu siitä, että turvakoteja voidaan käyttää huoltajuuskiistojen apuna. Mikä näistä väitteistä on totta? Onko tarpeen tarkastella, tässä tapauksessa, turvakotien asemaa lausuntojen antajina? Täytyykö luopua, sinänsä hyvästä periaatteesta jonka mukaan apua pyytävä on sen tarpeessa aina? Vai olisiko tapeen luoda selkeä käytäntö siitä, kuinka suhtaudutaan huoltajuuskiistoihin? Pesä olisi joka tapauksessa puhdistettava ja avoimempaa keskustelua käytävä.
En syytellyt yksinäisiä naisia lainkaan. Kritiikkini kohdistui julkisessa keskustelussa käytettyihin argumentteihin, nimenomaan niihin jotka viittasivat isän tarpeettomuuteen. Keskustelun kääntäminen näin käydyksi oli huonosti harkittua, koska isän merkitystä toisaalta korostetaan feministienkin agendassa kovastikin. Jännä ristiriita, joka ilmeni samoilla ihmisillä.
Roolimallituksella tarkoitin sitä, täysin kritiititöntä keskustelua mm. siitä, että nainen tarvitsee kokemuksen omasta lapsesta, naiseuteen kuuluu synnytys ja lapsen odotus, naisten keskinäinen tasa-arvo kulminoituu lasten saamiseen jne... Minä hyväksyn hoidot yksinäisille naisille ja naispareille, tämä on totta. Syytkin olen tähän kantaani selittänyt varsin usein.
Osa naisista hyötyy nykyisen mallisesta järjestyksestä. Naisella mm. on uranvalinta helpompaa, koska periteinen ajattelutapa on miesten suurempaa palkkausta suosiva ts. miesten ammattivalinta on täällöin rajotetumpaa, koska perheen elatusvastuu on heillä. Vastuun kantaminen saattaa tuntua osalle naisista vaikealta, näipä suurten päätösten teko voidaan jättää "perheenpäälle". Perhevapaiden pitäminen on myös saavutettu etu monelle naiselle ja edun laajamittainen käyttö suosii perinteistä roolimallitusta.
En halua laajentaa feminismia niin laajaksi, että kaikille annettaisiin kaikkea. Se mitä haluaisin olisi avoin keskustelu ja vuorovaikutus siten, ettei teilattaisi toisenlaisia kokemuksia.
Miesmuönteisyydestä sen verran, etteivät kaikki feminismin vastaiset ajatukset kirpoa tästä, useimiten näitä esittävillä naisilla on kyseessä oma etu. Osalla naisista on tietenkin selkeästi myös "miesmyönteisyys" kyseessä, tällöin pyrkimyksenä on tukea perinteistä miehen roolia, koska tämä rooli on se, joka palvelee ko. naistakin, ainkin hänen omasta mielestään.
Mikäli miesmyönteisyytenä pidetään sitä, että nähdään nykyisessä rakenteessa miehiä sortavia kohtia, näitäkin on, niin silloin etäänytään tasa-arvoajattelusta varsin kauaksi ja silloin voidaan ajatella, että pyrkimyksenä on herkkujen noukinta. Tottakai feminismiä voidaan toteuttaa ja toteutetaankin siten, että jätetään miehiin kohdistuvat ongelmat näkemättä/niihin ei puututa. Mutta mikäli näin katsovia ihmisiä aletaan nimittelemään miesmyönteisiksi, asian luonne muuttuu täysin. Feministeistä karsiutuu aika suuri osa, lähinnä nämä maltilliset ns. tasa-arvo (liberaali) feministit
Se on kyllä jännää miten Suomi24:n käyttäjät eivät kykene muuhun kuin tekemään uskomattoman väsyneitä vitsejä nimestäni. Koska et pysty selittämään miten vastauksesi liittyi viestiini, ainoa vaihtoehto on aloittaa aivoton mölinä. Tyypillistä multikultisteille, ja nyt ilmeisesti myös feministeille.
Kiitos tästä! Asiat saivat jo ihan erilaisen sävyn kuin tuossa ensimmäisessä kirjoituksessasi, jonka jokainen voi tulkita itselleen mieleisellä tavalla, koska sen yleisluontoisuus antoi siihen mahdollisuuden.
Tämä uusi kirjoitus erittelee selkeämmin ja ns. tulkintavapaus kapenee ja saadaan selville paremmin, mitä kirjoituksellasi tarkkaan ottaen haluat sanoa. Olen monessa kanssasi samaa mieltä.
Kuitenkin näen yhden erittäin suuren ristiriidan tuossa näkemyksessäsi hedelmöityshoitoihin. Haluat isää korostettavan. Sallit kuitenkin yksinäisille naisille ja naispareille hedelmöityshoidon. Yksinäisillä naisilla ja naispareilla ei ole mahdollisuutta isään. Etkö tässä aseta kahta toteutumatonta asiaa toisiaan vastaan. Nyt herääkin kysymys, miten sovitat yhteen isän tärkeyden ja isän puutteen omassa mielessäsi?
Olet joskus maininnut yksinäisten naisten ja naisparien hedelmöityshoitojen argumentaatioksi sen, että hoitoja tehdään vain vähän.
Tuo argumentaation käyttö kuitenkin selvästi vähättelee asiaa. Pienentää, kaventaa, sysää syrjään, tekee vähäpätöiseksi. Se on mielestäni väärä peruste.
Oikeampi ja kestävämpi ja myös tasa-arvoisempi peruste olisi se, että hyväksyttäisiin erilaisia perhemalleja. Hyvä vanhemmuus on tärkeämpää kuin sukupuoliroolit perheessä.
Erilaisten perhemallien hyväksyminen ei tarkoita, etteikö isän tärkeyttä voitaisi korostaa niissä perheissä, joissa isä on. Mutta olen ehdottomasti myös sitä mieltä, ettei PELKKÄ isyys ole mikään autuaaksi tekevä, vaan ISÄN ON OLTAVA HYVÄ ISÄ. Aivan samoin kuin ei pelkkä äitiyskään ole vielä autuaaksi tekevä, vaan äidin on oltava hyvä, kohtuullinen, lapsia arvostava, lasten kanssa kehittyvä, ei mikään pyhimys, muttei mikään välinpitämätön huithapelikaan.
Eli feministeillä en näe ristiriitaa isäkysymyksessä, vaan isyyttä ei voi käyttää keppihevosena rajoittaessaan naisten lastensaantia. Onko naiselle lapsen saaminen sitten tärkeää vai ei. Olen sitä mieltä, että toisille on ja toisille ei. Mutta tottakai ahtaalle ajetut hedelmöityshoitoa haluavat naiset korostavat haluaan tulla raskaaksi. Ainakin omat sympatiani ovat näiden naisten puolella.
Feminismiä vastustavien naisten monipuolisista motivaatioista olen kyllä selvillä, mutta täällä paistaa miesmyönteisyys siinä mielessä aika kovilla voimakkuuksilla, että on muutama naisnimimerkkinen kirjoittaja, jotka AINA kirjoittavat viestinsä siten, että ne lähtevät puolustamaan miestä ja todellakin...ovat usein suoran vihamielisiä naissukupuolta kohtaan. Tällöin on vaikeaa hahmottaa toimintaa omista eduistaan lähteviksi, ehkä pikemminkin katkeruudeksi omaa sukupuoltaan kohtaan ja myös itsensä yksilönä korostamista muun naissukupuolen yläpuolelle - ainakin toisinajattelijanaisten.
Se on kyllä jännää miten Suomi24:n käyttäjät eivät kykene muuhun kuin tekemään uskomattoman väsyneitä vitsejä nimestäni. Koska et pysty selittämään miten vastauksesi liittyi viestiini, ainoa vaihtoehto on aloittaa aivoton mölinä. Tyypillistä multikultisteille, ja nyt ilmeisesti myös feministeille.
Ja tuplana laitoit! ;)
Siis kaksi nakkia! Ei ei. Yksi.
Laitoin sen kaksi kertaa koska ensimmäinen ei mennyt tuntiin perille ja ilmestyi vasta kun laitoin viestin uudestaan. Asia ei tosin liity yhtään mitenkään mihinkään, ja ilmeisesti yrität vain vaihtaa aihetta (toisaalta aivan samantekevää, sillä eihän sinulla missään vaiheessa mitään sanottavaa ollutkaan).
Lyhyehköön viestiin on lähes mahdotonta mahduttaa kaikkia selvennöksiä. Sikäli olen kiitollinen sinulle, koska jaksat aina tarkennoksia pyytää. Olen kirjoittajana, kuten muutenkin tyyppinä, enemmän pohtiva, kuin selkästi suuntaviivoja määrittelevä.
Hed.hoitojen perusteluna ei voida, tietenkään, käyttää niiden vähäisyyttä. Perusteluksi riittää se, että isättömyys on yleisesti hyväksytty elmänmuoto, mitään perustetta kiellolle ei siis ole. Erilaisia perhemuotoja hyväksytään jo nyt.
Isyyttä ei voida käyttää keppihevosena rajaamisen tarpeelle, mutta ei sitä sovi perusteluissa mitätöidäkkään. Etenkin, jos toisaalta isyyttä arvostetaan silloin, kun puhutaan perhevelvollisuuksien tasaamisesta. Isät ovat siis tärkeitä vain tilanteen mukaan. Isyydelle on oisaalta vaikeaa laatukritereitä laatia, kuten ihmisten sosiaalisille roolleille yleensäkin.
Palstaroolit ovat kärjistettyjä rooleja, tähän keskustelutapaan kuulunee (luontaisesti), anonyymiteetin mukaanaan tuoma irroittelun riemu. Sosiallisuuteen kuuluvaa suodatinta ei tarvitse käyttää. Värikäs voi vapaasti olla.
Määrittelyhelvetillä.
Eli mitä tämä feminisminvastaisuus oikein pitää sisällään? Onko se jonkun tietyn femimismin suuntauksen vastaista, vaiko naisvihaa yleensä?
Niin kauan kun se on vain ylimalkainen heitto, asiasta on mahdotonta keskustella kunnolla.