Jossakin seurakunnassa voi olla vastuunkantajana luonnehäiriöinen ihminen, joka seurakuntakurin nimissä alistaa laumansa ja pitää heidät pelon vallassa.
On sairaita ihmisiä, joilla on pakonomainen tarve hallita ja alistaa ja peloitella. Ihmisiä jotka tarvivat toisten ihmisten ihailua ja palvontaa, mutta jotka armotta tuhoavat ympäriltään kaiken vastustuksen ja kaiken sen, minkä kokevat itsellensä uhaksi.
Tuollainen pastori voi lyödä vihan vallassa nyrkkiä puhujapönttöön ja uhata vaikka kuolemalla, niitä jotka häntä vastustavat ja aivan hetken päästä liverrellä armosta ja rakkaudesta jollekin toiselle ihmiselle.
Osaavat käyttää uskonnollista kieltä ja manipuloida ihmisiä.
Olen lukenut kaksi kirjaa:
Edin Lövås: "Ei herroina halliten..." Alistamisen ongelma yhteisöissä (PerusSanoma oy 1991)
Raimo Mäkelä: "Naamiona terve mieli; kuinka kohtaan luonnehäiriöisen."
Lainaus kirjasta ”Hänellä on käsittämätön kyky usein salanmannopeasti tunnistaa toisista, keneen hänellä in henkistä valtaa ja keneen ei. Kiitoksen ja tunnustuksen saaminen ei koskaan tyydyty annetaan niitä miten paljon tahansa. HÄN KILPAILEE KAIKKIEN NIIDEN KANSSA , JOTKA HÄN KOKEE UHAKSEEN, HÄN EI KESTÄ MUITA KIITETTÄVÄN EIKÄ ILOITSE MUIDEN MENESTYMISESTÄ. kATEELLINEN, MUSTASUKKAINEN, Omahyväinen ei nuhteita siedä. Hän on sodassa joitakuita vastaan, jotka eivät tottele häntä. Hän riitelee ja räjähtelee ja raivoaa työyhteisössä ja yleensä toisten ihmisten seurassa. Räjähdettyään hän kuitenkin saattaa lähes samantien sivuuttaa sen kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Hän ei nolostu mistään.”
Aiheesta on keskustelua myös tuolla:
http://www.shl.fi/keskustelu/369400736041
Aihetta käsitellään myös tuolla.
http://www.teolinst.fi/luennot/mh040331.html
http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/teemat/Luonnehairioinen2.htm
Helluntaiseurakunnissa on enemmän valvontaa ja paremmin ymmärretään mikä on oikeaa ja väärää, joten luonnehäiriöisiä ehkä esiintyy enemmän muissa vapaiden suuntien seurakunnissa.
Mutta tästä niin vaikeasta asiasta, on hyvä keskustella niiden kanssa, jotka ymmärtävät sanaa ja joissa Jumalan Pyhä Henki rakkaudellisesti vaikuttaa.
On sairaita ihmisiä, joilla on pakonomainen tarve hallita ja alistaa ja peloitella. Ihmisiä jotka tarvivat toisten ihmisten ihailua ja palvontaa, mutta jotka armotta tuhoavat ympäriltään kaiken vastustuksen ja kaiken sen, minkä kokevat itsellensä uhaksi.
Tuollainen pastori voi lyödä vihan vallassa nyrkkiä puhujapönttöön ja uhata vaikka kuolemalla, niitä jotka häntä vastustavat ja aivan hetken päästä liverrellä armosta ja rakkaudesta jollekin toiselle ihmiselle.
Osaavat käyttää uskonnollista kieltä ja manipuloida ihmisiä.
Olen lukenut kaksi kirjaa:
Edin Lövås: "Ei herroina halliten..." Alistamisen ongelma yhteisöissä (PerusSanoma oy 1991)
Raimo Mäkelä: "Naamiona terve mieli; kuinka kohtaan luonnehäiriöisen."
Lainaus kirjasta ”Hänellä on käsittämätön kyky usein salanmannopeasti tunnistaa toisista, keneen hänellä in henkistä valtaa ja keneen ei. Kiitoksen ja tunnustuksen saaminen ei koskaan tyydyty annetaan niitä miten paljon tahansa. HÄN KILPAILEE KAIKKIEN NIIDEN KANSSA , JOTKA HÄN KOKEE UHAKSEEN, HÄN EI KESTÄ MUITA KIITETTÄVÄN EIKÄ ILOITSE MUIDEN MENESTYMISESTÄ. kATEELLINEN, MUSTASUKKAINEN, Omahyväinen ei nuhteita siedä. Hän on sodassa joitakuita vastaan, jotka eivät tottele häntä. Hän riitelee ja räjähtelee ja raivoaa työyhteisössä ja yleensä toisten ihmisten seurassa. Räjähdettyään hän kuitenkin saattaa lähes samantien sivuuttaa sen kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Hän ei nolostu mistään.”
Aiheesta on keskustelua myös tuolla:
http://www.shl.fi/keskustelu/369400736041
Aihetta käsitellään myös tuolla.
http://www.teolinst.fi/luennot/mh040331.html
http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/teemat/Luonnehairioinen2.htm
Helluntaiseurakunnissa on enemmän valvontaa ja paremmin ymmärretään mikä on oikeaa ja väärää, joten luonnehäiriöisiä ehkä esiintyy enemmän muissa vapaiden suuntien seurakunnissa.
Mutta tästä niin vaikeasta asiasta, on hyvä keskustella niiden kanssa, jotka ymmärtävät sanaa ja joissa Jumalan Pyhä Henki rakkaudellisesti vaikuttaa.
Vastaukset 15
Vanhimmat
luonne ei aina tarkoita luonnehäiriötä. RV:ssä oli tänään aiheesta juttu. Luitko?
Oikeassa olet, voimakkaita luonteitakin on.
Mutta sellainen pastori, joka ei voi sietää itseänsä paremmin raamattua tuntevia ihmisiä tai muuten arvovaltaisia ja ihmisten silmissä vakuuttavia uskovia ihmisiä, omassa seurakunnassaan, vaan ajaa ne tavalla tai toisella pois, tai mustamaalaa heidät jollakin tavoin, on yleensä luonnehäiriöinen persoonallisuus.
Luonnehäiriöinen-leimaa voidaan käyttää myös väärin, niistä ihmisistä joista ei pidetä,tai joiden koetaan kohdelleen huonosti, joten tuon asian kanssa saa olla aika tarkka, ettei syytön ja viaton, joudu merkityksi.
Asia on vaikea ja tunnistaminen ei ole helppo tehtävä.
Sanotaan, että luonnehäiriön voi tunnistaa vain joku, joka on tuntenut luonnehäiriöisen läheisesti. Olen paljon miettinyt tuota luonnehäiriö juttua ja olen tullut siihen käsitykseen, että en tunne yhtäkään luonnehäiriöistä. Sensijaan tunnen ihmisiä, joissa on joitakin luonnehäiriöisen ihmisen piirteitä ja valitettavasti olen itse yksi niitä :(
-on niitä tällaisia voimakkaasti ympäristöään dominoivia ihmisiä joka porukassa !
-ihminen kun on sosiaalinen laumasielu löytyy aina porukasta joku jonka on saatava olla ns.laumanjohtaja !
-tätä voidaan sitten toteuttaa hyvin monella tavalla perheen piirissä,srk:ssa,harrastuksissa jne,monissa muissakin paikoissa..
tällainen ihminen joutuukin valtavaan kriisiin mikäli hän jää yksin tämän valtavan hallitsemisen himonsa kanssa..
-perhepiirissä on esim.uskovan miehen helppo hallita vaimoaan ja lapsiaan niin kauan kuin näiden jalat ovat tämän pöydän alla jne..
ja Raamattu antaa vielä miehelle voimakkaan tuen alistaa naista väärälläkin tavalla jos tähän on jo muutenkin tapumuksia..
-myöskin raha ja omaisuus ovat tehokkaita vallankäytön välineitä ja mm.harrastgusvälineet jne..
-toisaalta on aika paradoksaalista koittaa hallita kaikkea inhimillsellä ihmisjärjellä ja jopa huvittavaakin,mutta ilmeisesti tässäkin on kyse jonkin sortin mielen alueen sairaudesta..
-ihminen jolla on paljon inhimillistä järkeä ja viisautta sekoittaessaan siihen hallitsemiseensa vielä Jumalan Hengen johdatuksen,onkin aikas lailla vaikea tapaus...
-mutta Jumala on voimallinen kaikki kukkonsa, kynimään vaikka eihän tuollaista kukaan loputtomasti jaksa..
Luonnehäiriöiset eivät yleensä itse nää itsessään mitään vikaa, vika on aina muissa. Joten, Pentecostal, sinä et taida sillä perusteella ole kovinkaan lähellä tuota vaaraa.
Luonnehäiriöinen ihminen kerää seurakunnassa itsensä ympärille uskollisten palvojien lauman ja kaikin tavoin suosii ja huomioi heitä.
Ja sitten pitää nämä seurakuntalaiset erossa muista seurakuntalaisista, ja muodostaa esteitä ihmisten välisille suhteille, kun pyrkii nurjertamaan oletetun vastustuksen ja vallan uhkaamisen heti alkuunsa.
Sellaisessa seurakunnassa väki vaihtuu nopeasti, ihmisiä menee ja uusia tulee.
Luonnehäiriöinen ei edes päästä seurakuntaansa, sellaisia vahvoja persoonia, jotka voivat mahdollisesti tuntea raamattua hyvin ja olla vaikeasti alistettavia, heidät hän kokee itsellensä uhkaksi.
En uskokkaan olevani psykopaatti. Mutta, eikö monet torontolaiset pastorit ole sitä? Kyllä psykopaatti pastori on aina harhaoppinen.
Monet Torontolaisen-hengen saaneet pastorit ovat vakaita ja aivan tavallisia ihmisiä, mutta kokevat itsessänsä muutoksen, tuon kokemuksen kautta.
Jotkut heistä ovat silti vakuuttavia ja kuitenkin ihmisen perusluonne ja olemus säilyy melko samanlaisena.
Ei ole oikein sanoa Toronton-hengen saamia pastoreita psykopaateiksi. Eksyneitä he ovat ja toisessa hengessä.
Selvä ero on se, että he muuttavat suhteensa Jumalan sanaan toiseksi, menettävät sen tarkkuuden ja viisauden, mikä heillä ehkä ennen tuota kokemusta oli. Ennen niin tarkasta ja harkitsevasta ihmisestä tulee sitten sellainen, jolle kelpaa mikä tahansa, mikä vain kummalta vaikuttaa, riippumatta siitä kuka ja mikä sitä heille tarjoaa, ilmiöitä ja hulinaa, se sitten ratkaisee.
Olen vain kuullut, miten hurmaavasti esiintyneet torontolaiset pastorit ovat jossain tilanteessa paljastaneet häiriintyneisyytensä niin, että siitä kertovia ei voida uskoa...
Eli niissäkinon luonnehäiriöisiä ja luulenpa, että epäterve teologia ja tietynlainen mahdollisuus hyväksikäyttää ja saada ihailua osakseen vetää luonnehäiriöisiä torontolaisuuteen ja pastoreiksi siihen liikkeeseen.
mutta luonnehäiriöinen voi olla todella fiksu ja filmaattinen, hän ei vaarantaisi suosiotaan harhaopeilla eikä millään,mistä hänet saataisiin kiinni.
Huomaan, että tällä palstalla tunnetaan hyvin tämä ongelma, mutta olen huolissani niistä ihmisistä seurakunnissa, jotka eivät ymmärrä, mistä on kysymys , eli uhreista.Kuka auttaa heitä?
-tuossa kuvauksessa jonka olet lainannut kirjasta
-näitä ihmisiä on työpaikoilla ja monissa muissakin yhteisöissä kuin uskovien..
-sen tarvitsee olla jonkin sortin mielen alueen sairaus,viittaisiko se skitsofreniaan eikös se ole jonkin sortin mieltä jakava sairaus jossa persoonallisuus jakautuu kahteen osaan jne..
keskusteltu, toinen nimi on narsistinen persoonallisuushäiriö. Skitsofrenialla ei ole tämäntyyppisen häiriön kanssa mitään tekemistä.
Prof.Liisa Keltikangas-Järvinen on esim. radiossa valaissut hyvin narsismia.
Olet varmaankin jo liikaa opiskellut näistä luonnehäiriöistä ja muista käyttäymis häiriöistä, että alat nähdä niitä jo joka paikassa ja pienimmissäkin eleissä.
Toki saa itseään kyllä sivistää, mutta jättäisit nämä analyysit ammattilaisille:)
ollaan heti mitätöimässä! Mitä ihmettä TE oikein pelkäätte, kun heti olette puolustuskannalla ja lässyttämässä vastaan, kun vähäkin valoa pilkottaa kaiken maailman ahtaisiin nurkkiin ja loukkoihin! Niitä kyllä lahkoreserveissä riittää. Eikö järki sano yhtään että kyllä kieroutumisissa suoristamista piisaa! Maailma on pullollaan kieroutuneita johtajatyyppejä, jotka aina ovat pyrkimässä jonkun niskan päälle. Kotiväki jos ei riitä alistettavaksi niin kyllä niitä työpaikoilta ja seurakunnista löytyy. Narsismi on pahempi kuin mikään muu.
jättää vain ammattilaisille johtuu siitä ,että kaikki voimme joutua tällaisen ihmisen lähelle.Yleensä uhrit tajuavat vasta hyvin myöhään kuinka henkisesti hyväksikäytettyja he ovat, uupuneita ja loppuunammennettuja.
Jos he kerovat,kukaan ei usko tästä ihastuttavasta terroristista mitään pahaa.
Tietenkään ketään johtajaa ei pidä syytellä turhaankaan, mutta johtaja on kuitenkin aina paremmassa turvassa kuin alainen.
asia, eikä mikään yhteisö ole turvassa tällaisilta henkilöiltä. TÄRKEINTÄ on auttaa uhreja,jotka voivat menettää terveytensä. Itse terroristi EI muutu, häntä ei pidä paapoa, hän on todella paksunahkainen.