Viipurin tapahtumat ja Huhtiniemen oletetut teloitukset on päivän kuuminta aihetta monella foorumilla. Miksi ne olisi olleet juuri Viipurin puolustajia? Eihän niitä ole paljon kateitssakaan! Joku Haavikko nyt väittää mitä sattuu lukemaan jostain viiskymmnetäluvun kirjasta! Puheet 500-1500 välillä olevasta Viipurin puolustajasta kannattaa unohtaa lukemalla pari kirjaa lisää Viipurin tapahtumista. Asialla oli sentään itse paikalla 19434 ollut ammattimies, silloinen kapteeni Tarkki. Nähtävästi asia on häntä melkoisesti vaivannut, koska hän on ne tutkinut noin tarkasti.
Paavo Haavikon kirjassa Päämaja -Suomen hovi (1999) kirjassa on aika erikoiset luvut Viipurin kadonneista puolustajista.
Mielenkiintoinen sillisalaatti kaikkinensa, mutta huolimattoman tuntuisesti väsätty.
Jos kirja on noin hatarasti 20.Pr:n miehistövahvuuksien osalta hutaistu, niin kyllä se antaa kokonaisuudestakin melkoisen epäluotettavan kuvan.
Viipurin tapausta käydään läpi pitkät pätkät, liki parikymmentä sivua. Siinä lähteenä näyttää olleen Lauri Jäntin Viipurin viimeisistä päivistä kertovat kirjat. Kuitenkin Haavikko on jättänyt lähteistään POIS "tarkimman"
tutkimuksen Viipurin tapahtumista, nimittäin Uuno Tarkin teokset!
Everstiluutnantti Uuno Tarkki on Viipurin tapahtumista kirjoittanut laajaan tutkimukseen perustuneet kaksi kirjaa, vuonna 1990 ilmestyneen "Miksi menetimme Viipurin" ja 1996 "Taistelu Viipurista".
Eli nämä TARKIMMAT lähteet olisivat olleet Haavikonkin käytössä ja noissa kirjoissa on sentään tarkat vahvuustaulukot 20.Pr:n vahvuuksista, toisin kuin Jäntin tekemissä, aikansa hutaisuissa. Kirjassa Haavikko ihmetteleekin Polojärven antamaa palautetta Jäntille, jossa Polojärvi suositteli tappioluetteloiden jättämistä pois Jäntin kirjasta. Syytä olisikin ollut kuunnella Polojärven kommenttia, koska ne tappioluettelot ovat niinkin hatarat!
Edelleenkin luulen Tarkin kirjojen olevan tarkimpia Viipurin taisteluihin liittyviä teoksia, toisin kun Haavikon hutaisussa käytetty Jäntin ikivanha kirja Kannaksen suurtaisteluissa kesällä 1944, on vuodelta 1956.
Jänttihän on kirjoittanut (käytännössä) samaa kirjaa uusiksi monenkin kertaan ja ottanut vielä erillisen teoksen, Viipurin viimeinen päivä kesällä 1944 132s, WSOY 1964
Tarkin kirjan mukaan 20.Pr:n taisteluvahvuus oli hieman yli 5000 Viipurin menettämisen päivänä.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4000000000000028&posting=22000000020080840
Paavo Haavikon kirjassa Päämaja -Suomen hovi (1999) kirjassa on aika erikoiset luvut Viipurin kadonneista puolustajista.
Mielenkiintoinen sillisalaatti kaikkinensa, mutta huolimattoman tuntuisesti väsätty.
Jos kirja on noin hatarasti 20.Pr:n miehistövahvuuksien osalta hutaistu, niin kyllä se antaa kokonaisuudestakin melkoisen epäluotettavan kuvan.
Viipurin tapausta käydään läpi pitkät pätkät, liki parikymmentä sivua. Siinä lähteenä näyttää olleen Lauri Jäntin Viipurin viimeisistä päivistä kertovat kirjat. Kuitenkin Haavikko on jättänyt lähteistään POIS "tarkimman"
tutkimuksen Viipurin tapahtumista, nimittäin Uuno Tarkin teokset!
Everstiluutnantti Uuno Tarkki on Viipurin tapahtumista kirjoittanut laajaan tutkimukseen perustuneet kaksi kirjaa, vuonna 1990 ilmestyneen "Miksi menetimme Viipurin" ja 1996 "Taistelu Viipurista".
Eli nämä TARKIMMAT lähteet olisivat olleet Haavikonkin käytössä ja noissa kirjoissa on sentään tarkat vahvuustaulukot 20.Pr:n vahvuuksista, toisin kuin Jäntin tekemissä, aikansa hutaisuissa. Kirjassa Haavikko ihmetteleekin Polojärven antamaa palautetta Jäntille, jossa Polojärvi suositteli tappioluetteloiden jättämistä pois Jäntin kirjasta. Syytä olisikin ollut kuunnella Polojärven kommenttia, koska ne tappioluettelot ovat niinkin hatarat!
Edelleenkin luulen Tarkin kirjojen olevan tarkimpia Viipurin taisteluihin liittyviä teoksia, toisin kun Haavikon hutaisussa käytetty Jäntin ikivanha kirja Kannaksen suurtaisteluissa kesällä 1944, on vuodelta 1956.
Jänttihän on kirjoittanut (käytännössä) samaa kirjaa uusiksi monenkin kertaan ja ottanut vielä erillisen teoksen, Viipurin viimeinen päivä kesällä 1944 132s, WSOY 1964
Tarkin kirjan mukaan 20.Pr:n taisteluvahvuus oli hieman yli 5000 Viipurin menettämisen päivänä.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4000000000000028&posting=22000000020080840
Vastaukset 17
Vanhimmat
http://tietokannat.mil.fi/menehtyneet/index.php3
Tuolla on lueteltu suomalaisia sankarivainajia. Jos katsoo päivämäärällä 20.6.1944 20.prikaatin tappioita (joukko-osaston hakusanaksi *20.Pr.), niin voi arvata keitä siellä mullanalla makaa. Kadonneita on nimittäin aika paljon enempi kuin kaatuneita.
http://www.yle.fi/dokumentti/sotavangit/suomalaiset/matrikkeli12062003.pdf
Täältä löytyy sotavankeudessa kuolleiden suomalaisten nimiä, vangitsemispaikkoja ja kuolinpaikkoja. Viipurista vangiksi jääneet ovat siten dokumentoitu erikseen, eli heitä ei ole laskettu kadonneitten joukkoon!
On se kumma, kun täytyy selvää asiaa vääntää rautalangasta. Nämä kirjoittelut ovat mielestäni aika hyvä esimerkki siitä, miksi Huhtiniemen tapahtumia ei ole aiemmin käsitelty. Suomessa on nimittäin piirejä, jotka katsovat lähihistoriaamme niin sinivalkoisten lasien läpi, että heidän on mahdotonta uskoa ettei suomen sotilas ole aina ollut puhtoinen sinisilmäinen sankari. Vaikka aihetodisteita olisi yllin kyllin, niin usko ei horju.
No, toivottavasti nämäkin asiat tulevat selvitetyksi perin pohjin, kunhan puolueettomat tutkimukset saadaan päätökseen.
Noistakin kahdeksasta tiedostosta löytyneestä 20.Pr:n sotilaasta oli vain osa 20.6 vangittuja ja niistäkin lähes kaikki ammuttiin haavoittuneina, osa Viipurin Kirjaston oven eteen, osa muualla.
Näin se meni.
Osa tosiaan ammuttiin muualle. Suomalaiset ite ampu. Nimittäin Huhtiniemeen suojeluskuntalaisten toimesta.
http://tietokannat.mil.fi/menehtyneet/index.php3?snimi=*&synt_pv=*&synt_kk=*&synt_vv=*&kuol_a_p=20&kuol_a_k=6&kuol_a_v=1944&kuol_l_p=20&kuol_l_k=6&kuol_l_v=1944&enimi=*&joukkoos=*20.Pr.&kuolinpaikka=*&kunta=%&i=0&sort=sy&raportti=1&haekaikki=1
Alun toistakymmentä on tiedossa, mitä heille tapahtui ja minne osa niistäkin sitten haudattiin.
Mutta suurin osa tuosta määrästä on kadonneita. Kummallista. Jos laajennat hakua 20-30.6.1944 niin tulee noin 150 kaatunutta ja kadonnutta. Koska kaikki tietää että ns. Viipurin taistelu kesti vain sen yhden päivän niin noita kadonneitakaan ei voi oikein luontevatsi ripotella pitemmälle aikavälille, jos niitä olisi vaikka ammuttukin takalinjoilla! Sehän olisi paljastanut kaiken. 20.Pr ei ollut ihan heti taisteluvalmis eikä siis taisteluissa ainakaan kaikki 4 pataljoonaa.
http://tietokannat.mil.fi/menehtyneet/index.php3?snimi=*&synt_pv=*&synt_kk=*&synt_vv=*&kuol_a_p=20&kuol_a_k=6&kuol_a_v=1944&kuol_l_p=30&kuol_l_k=6&kuol_l_v=1944&enimi=*&joukkoos=*20.Pr.&kuolinpaikka=*&kunta=%&i=0&sort=sy&raportti=1&haekaikki=0
Viipurin menetyksellä ja Huhtiniemen mahdollisilla teloituksilla ei todellakaan ole
eikä tietysti voikaan olla mitään yhteistä nimittäjää. Ai, että voi olla yksinkertaista
porukkaa - varmaankin POHJANMAALTA?
Karkaaminen muodostui varsinaiseksi ongelmaksi vasta Viipurin menetyksen jälkeen
ja varsinkin kun Govorovin 21.AK ja 23.AK sekä 27.panssarirykmentti teki läpimurron
Talin – Portinhoikan suunnalta Juustilaan!
Ja sen UUNONNE voitte todellakin heittää lopulta historian ROSKATUNKIOLLE!
Sitä samaa on YKSI ja SAMA porukka jo vuosia jauhanut näilläkin sivuilla.
KIRJALLISUUTTA KARJALANKANNAKSEN RATKAISUTAISTELUSTA KESÄLLÄ 1944:
- Jatkosodan tiellä (toim. Marko Palokangas). Maanpuoluskorkeakoulun Sotahistorian
laitoksen ja Sotamuseon julkaisuja, Jyväskylä 2004.
- Kantakoski, Pekka: Suomalaiset panssarivaunujoukot 1918-1968, Hämeenlinna
1969.
- Tapio Tiihonen: Karjalankannaksen suurtaistelut kesällä 1944
- Kari Virtanen: Jalkaväkirykmentti 48 Jatkosodassa
- Jukka Kulomaa: Käpykaartiin? 1941-1944. Sotilaskarkuruus Suomen armeijassa
jatkosodan aikana. Väitöskirja 1995.
- Esko Salminen tutkimustyö, väitöskirja: Propaganda rintamajoukoissa 1941-1944
Otava 1976. Suomen armeijan valistustoiminta ja mielialojen ohjaus Jatkosodan aikana.
- Juhola, Paulaharju, Strömberg: Päämajan Hukatut Kuukaudet "Tuliko kesän 1944
suurhyökkäys Suomelle yllätyksenä" Kustannus Oy Suomen Mies
- Kulha, K. K.: Tarkoituksellista tiedoitustoimitaa, sodanaikaisen propagandan kuva
todellisuudesta 1943 – 44. Helsinki 1972
Viipurin taisteluissa kadonneitten määrä ei ole missään suhteessa haavoittuneiden tai kaatuneiden määrään. Kadonneita on yksinkertaisesti ihan liian paljon taistelujen kiivauteen nähden.
Väitän, että nämä kadonneet on teloitettu, ja nyt lepäävät Huhtiniemen mullan alla.
Sillä, että karkaamisesta tuli ongelma vasta myöhemmin, ovat ihan oma lukunsa, eikä sillä seikalla ole mitään tekemistä Huhtiniemen tapauksen kanssa. Nämä teloitukset nimittäin tapahtuivat jo ENNEN kuin pikaoikeudenkäynneistä tuli laillisia ja siksi, että Viipurin menettäjiä rangaistiin huonosta sotamenestyksestä ja pelkuruudesta.
kyl se ainnakii Etelä-Karjalas ja etekii Lappeel on tiijos. Monet ihmist vielläkii muistaat yhtä ja toista siint Huhtiniemest. Vaik sen jot sinne vietii jonos ja kuoruma-auto lavala ja takasii ei tuotu. Vartiomiehiä on henkis vielläkii ja varmast on telottajia ja virkamiehiäkkii, mut kukkaa ei suutase avvaa omal nimellää.
Siit viel paikkakunna suojeluskunnat messästiit karkurloi pitki messii ja ampuit monest kii saamase miehet siihe paikkaa. Ei tult mittää hautamuistomerkkilöi, ei pöytäkirjoloi. Kysykää vaik lemiläisilt siint asjast. Taik kelt tahto.
Viipurin menetyksen päivä ei suinkaan ollut rintamalla niitä pahimpia:
Pahin päivä oli Valkeasaari 10.6. ja Portinhoikka 28.6.1944 jolloin yhden
päivän aikana menehtyi noin 800 suomalaista miestä kumpanakin!
Sitä paitsi tutkijamme, niin harrastelijat kuin ammattilaisetkin, ovat
käyttöönsä saaman aineiston perusteella kiistattomasti todistaneet,
että Päämaja, Heinrichs, Airo, Nihtilä, Paasonen ... tiesivät etukäteen,
että Viipuria ei ollut mahdollista pitää sen puolustukselle epäedullisen
sijainnin vuoksi (mm. Helge Seppälä).
Länsikannaksen rintamavastuu oli IV armeijakunnalla; ja Siilasvuon
III AK:lla oli rintamavastuu Itäkannaksella. Ja vihollinen eteni IV AK:n
lohkolla 10 päivässä noin 130 kilometriä, mutta idässä Laatokan rannalla
vain 20 kilometriä. Siellä oli Vuoksi vastassa!
Kaiken kaikkiaan KENRAALI LAATIKAISEN IV AK:N TAPPIOT Talin-
Ihantalan Suurtaistelussa 25.6-9.7.1944 olivat 8 561 miestä, joista oli
kaatuneita 1 101, haavoittuneita 6 264 ja kadonneita 1 096 !!!
Ja sitten - lisäyksen kuolemanrangaistuksesta sotarikoslakiin eduskunta
hyväksyi 4.7.1944; samana päivänä jolloin Ryti erosi ja Mannerheim
valittiin Tasavallan Presidentiksi. Heinäkuun ja elokuun aikana sotaylioikeus
tuomitsi kuolemaan 70 – 80 miestä, joista ’vain’ 46 tuomio pantiin täytäntöön.
Ennen kuin lisäys kuolemanrangaistuksesta hyväksyttiin, ehdittiin ampua yli sata suomalaista sotilasta kesäkuussa -44.
Kenraalit kyllä tiesivät, ettei Viipuria pystytä pitämään. Valitettavasti Mannerheim ei tiennyt. Niinpä Carl Gustaville kävi kunnian päälle Viipurin pikainen menetys, ja hän päätti kostaa pelkureille menetyksen. Teloitukset toimeenpantiin Huhtiniemessä, ja nyt noita ruumiita sieltä kaivellaan ylös.
PÄÄTEKIJÄ ANDRÉN, Erik
NIMEKE Missä on veljesi? / kirjoittanut Erik Andrén ; suomentanut Heikki Kaskimies
JULKAISUKIELI suomi
JULKAISUTIEDOT Otalampi : Sahlgren, 1984 (Vaasa : Fram)
ULKOASU 145 s. : kuv. ; 21 cm
ISBN 951-99584-9-5 (nid.)
ALKUTEOS Var är din broder?
ASIASANAT jatkosota : sotilaskarkuruus
sodat : rintamakarkuruus : kuolemanrangaistus : Suomi
titkimustuloksia ja väittää vasta sitten? Olisihan väitteellesi aika noloa, jos nuo 11 olisivatkin kansalaissodan aikaisia raatoja, eivätkä jatkosodan.
Ei kannata, olen asiasta täysin varma.
vuonna -71 nostettiin ainakin kymmenen pääkalloa, alkuvuodesta kaksi, ja nyt 11 löytyi. Eli vainajia on nyt yhteensä löytynyt 23.
Kyllä asiaa voi mielestäni pitää jo ihan selvänä, että kyseessä on 1944 ammuttuja. Tutkimuksethan tietysti vain vahvistavat tämän seikan. Ei savua ilman tulta, tästähän on ollut Lappeenrannassa puhetta jo vuosikaudet. Nyt vasta asiaa on ruvettu virallisesti tutkimaan...
Tuskinpa marsalkka terävimmällään oli 77-vuotiaana kesällä 1944, mutta
ei ole minkäänlaisia merkkejä siitäkään, että hän oli täysin ymmärtämätön
tilanteesta Länsikannaksella ja nimenomaan Viipurin suhteen.
Mannerheimin tietoisuus mahdollisuudesta puolustaa Viipuria ilmenee
’implisiittisesti’ hänen 19.6. päivää ennen kaupungin menetystä antamassa
päiväkäskyssäkin:
.. "Armeijamme .. VKT-linjalle" (Viipuri – Kuparsaari – Taipale) "..Olen tietoinen
siitä, että tämän aseman rakennustyöt ovat olemattomia tai aivan alkuasteella,
mutta luotan siihen, että suomalainen sotilas tarpeen vaatiessa osaa käyttää
hyväkseen maastoaan ja sisuaan.. "
Itse kukin voi ymmärtää tilanteen vaikkapa vain tutkiskelemalla Viipurin alueen
karttaa: http://www.imatra.fi/ek/talous/viipuri.htm
Koska oli kesä ja kovat helteet, niin kaikkia rintamalta tulleita SATOJA kaatuneita ei voitu EIKÄ HALUTTU kuljettaa kotipitäjien multiin. Ne haudattiin siis takalinjoille ja tilastoitiin kadonneiksi. Silloin kyllä riitti järkevämpääkin kuljetettavaa rautateillä kuin kuolleita ja haisevia sotilaitten ruumiita. Rintamalla tarvittiin uusia joukko-osastoja, aseita, ammuksia ja ruokaa. Takaisin tuotiin evakkotavaraa ja haavoittuneita yms. tärkeämpää rahtia, kuten evakuoitavia sotilasvarikoita, pois
sodan jaloista.
Nuo 11 Huhtiniemestä löydettyä on liian siististi haudattuja ja kädet vieläpä rinnalla ristissä. Ei teloitettuja sotilaita alettu hyysäämään ja asettelemaan siististi monttuun ja vieläpä vierekkäin riviin.
Taisivat nuo sinun tietosi olla pelkkää provokaatiota!
Me elämme kuitenkin jo eri vuosituhannella ja sodistamme on
kulunut yli 60 vuotta!
Sivistyneen kansakunnan pitää pystyä käsittelemään synkkääkin
historiaa kiihkottomasti.
Monet meistä suomalaisista haluavat tietää sodissamme kadonneen
omaisen kohtalon.
Siinä ei voi olla mitään väärää ..
FL Juhani Tasihin on löytänyt sotatuomari Toivo Tapanaisen kirjoittaman dokumentin (löytynyt tänä vuonna), jonka mukaan teloitettuja olisi n. 500.
http://lotta.yle.fi/rsweblpr.nsf/sivut/paivanjuttu2004?opendocument&pageid=Content894B5
http://lotta.yle.fi/rsweblpr.nsf/ramagent?openagent&e-kar2006101801693.ram