Pahaa tekee katsella
Kirjoittanut: Uus ja vanhat perheet 17.10.2006 klo 21.33
Onkohan tästä jokin tutkimus tehty? Nimittäin aikuisten ihmisten suuresta itsekkyydestä?
No, huonossa liitossa ei tarvitse olla edes " lasten takia" mutta:
miksi kiire uuteen liittoon - uudet puolisot - uudet lapset - yhteiset lapset - kaikki aikuiset hyörivät lasten ympärillä toitottaen mihin HEILLÄ on oikeus.
Oikeus = missä on lasten oikeus kasvaa jatkuvuudessa, turvassa?
Monet elävät miten sattuvat / kaikki nämä " uusperheet" mitähän ne pitävät sisällään?
Mikä takaa, että juuri se onnistuu kun on saattanut jättää taakseen pari kolmekin savuavaa raunioita ennen sitä lapsineen kaikkineen?
On perhe / uus tai vanha / aikuiset päättävät erota - eivät lapset.
Lapsia heitellään kuin matkalaukkuja vanhemmalta toiselle - ja pahimmassa tapauksessa molempien vanhempien luona on läjä tuntemattomia ihmisiä joita pitää yht´äkkiä mieltää UUDEKSI PERHEEKSI.
On uusi äiti / isä / nämän vanhemmat, sisarukset, muut sukulaiset ja päälle päätteeksi sisar ja velipuolet JA tietty YHTEISET lapset joita hankitaan kuin todistakseen - jos ei muille niin ainakin itselleen - että jumalauta tämä homma kyllä toimii!
" entinen " oli pelkkä paskasäkki - uuden puolison kanssa kaikki muuttuu hyväksi..
No, ei muutu.
Aikansa petetään itseään ja ympäristöään ja sitten jokeripokeripoks on taas yksi " uus-vanha" perhe jätetty ja kiidetään solmio suorana tai permanentti tiukkana tekemään uutta perhettä ja taas uusia lapsia -
utopiaako?
Ei suinkaan - katsokaan ympärillenne - näitä " onnellisia " riittää - kunnes = poks.
Onkohan kukaan ajatellut miltä kaikkien eri perheiden lapsista todella tuntuu?
Tämä viikko iskällä seuraava äiskällä tai jotain.
Ja koko ajan elämä senkun menee / miten menee.
Se lopullinen vastuu on aikuisten.
Kuten kirjoitin - huonossa liitossa ei tarvitse olla - mutta voisi sitä edes vähän yrittää.
Mennään halleluja soikoon naimisiin 150 häävieraan kera - esitetään uutta Onnea ja hupsheijaa se loppuukin vuoden, parin kuluttua ja eikun uutta onnea hakemaan.
Ajatteleeko kukaan vastuullinen vanhempi niin että mistään ei tarvitse välittää, jos käy hankalaksi niin soromnoo ja uusi kehään?
Siunattu, sellainen vanhempi / isä / tai äiti joka erotilanteessa ajattelee ensin lapsiaan sitten omia halujaan - eikä tarvitse esittää mitään marttyyriä vaan elää ihan tavallista elämää -
kyllä sen " uuden onnen " ehtii sitten hakea kun lapset ovat vähän isompia ja ehkä ymmärtävät vähän enemmän.
Olisikohan tuntunut kivalta kun itse oli kakara että perhe olisi vaihtunut tuhka tiheään - ikinä ei olisi tiennyt, missä pitää " asua"?
Kaikkea vanhaa ei tarvitse ihannoida - mutta jossain sen rajan pitäisi kulkea -
lapset lapset ja kerran taas lapset.
Takuuvarmasti se jättää jälkensä pienten lasten herkkään sieluun kun ei ikinä voi tietää mitä ylläreitä ne vanhemmat taas ovat järjestämässä.
Onko mahdotonta elää lasten ehdoilla - sen ajan kun ovat pieniä?
Isä ja äiti voivat erota jos ei yhdessä pysty elämään mutta =
vastuu lasten kaikkinaisesta hyvinvoinnista on vanhempien.
Ei vanhempien pääasiallinen tavoite saa olla uuden perheen / uuden onnen etsiminen.
Isovanhempana olen nähnyt mitä tuskaa tämä tällainen vehtailu tuo tullessaan.
Meitä mummoja, vaarejakin alkaa olla vähintään tuplat monella lapsella ja - kaikki muut sukulaiset päälle..
Iso, onnellinen perhe / yhteisö voi olla siunaus mutta myös kirous jos siitä puuttuu aito välittäminen.
Kirjoittanut: Uus ja vanhat perheet 17.10.2006 klo 21.33
Onkohan tästä jokin tutkimus tehty? Nimittäin aikuisten ihmisten suuresta itsekkyydestä?
No, huonossa liitossa ei tarvitse olla edes " lasten takia" mutta:
miksi kiire uuteen liittoon - uudet puolisot - uudet lapset - yhteiset lapset - kaikki aikuiset hyörivät lasten ympärillä toitottaen mihin HEILLÄ on oikeus.
Oikeus = missä on lasten oikeus kasvaa jatkuvuudessa, turvassa?
Monet elävät miten sattuvat / kaikki nämä " uusperheet" mitähän ne pitävät sisällään?
Mikä takaa, että juuri se onnistuu kun on saattanut jättää taakseen pari kolmekin savuavaa raunioita ennen sitä lapsineen kaikkineen?
On perhe / uus tai vanha / aikuiset päättävät erota - eivät lapset.
Lapsia heitellään kuin matkalaukkuja vanhemmalta toiselle - ja pahimmassa tapauksessa molempien vanhempien luona on läjä tuntemattomia ihmisiä joita pitää yht´äkkiä mieltää UUDEKSI PERHEEKSI.
On uusi äiti / isä / nämän vanhemmat, sisarukset, muut sukulaiset ja päälle päätteeksi sisar ja velipuolet JA tietty YHTEISET lapset joita hankitaan kuin todistakseen - jos ei muille niin ainakin itselleen - että jumalauta tämä homma kyllä toimii!
" entinen " oli pelkkä paskasäkki - uuden puolison kanssa kaikki muuttuu hyväksi..
No, ei muutu.
Aikansa petetään itseään ja ympäristöään ja sitten jokeripokeripoks on taas yksi " uus-vanha" perhe jätetty ja kiidetään solmio suorana tai permanentti tiukkana tekemään uutta perhettä ja taas uusia lapsia -
utopiaako?
Ei suinkaan - katsokaan ympärillenne - näitä " onnellisia " riittää - kunnes = poks.
Onkohan kukaan ajatellut miltä kaikkien eri perheiden lapsista todella tuntuu?
Tämä viikko iskällä seuraava äiskällä tai jotain.
Ja koko ajan elämä senkun menee / miten menee.
Se lopullinen vastuu on aikuisten.
Kuten kirjoitin - huonossa liitossa ei tarvitse olla - mutta voisi sitä edes vähän yrittää.
Mennään halleluja soikoon naimisiin 150 häävieraan kera - esitetään uutta Onnea ja hupsheijaa se loppuukin vuoden, parin kuluttua ja eikun uutta onnea hakemaan.
Ajatteleeko kukaan vastuullinen vanhempi niin että mistään ei tarvitse välittää, jos käy hankalaksi niin soromnoo ja uusi kehään?
Siunattu, sellainen vanhempi / isä / tai äiti joka erotilanteessa ajattelee ensin lapsiaan sitten omia halujaan - eikä tarvitse esittää mitään marttyyriä vaan elää ihan tavallista elämää -
kyllä sen " uuden onnen " ehtii sitten hakea kun lapset ovat vähän isompia ja ehkä ymmärtävät vähän enemmän.
Olisikohan tuntunut kivalta kun itse oli kakara että perhe olisi vaihtunut tuhka tiheään - ikinä ei olisi tiennyt, missä pitää " asua"?
Kaikkea vanhaa ei tarvitse ihannoida - mutta jossain sen rajan pitäisi kulkea -
lapset lapset ja kerran taas lapset.
Takuuvarmasti se jättää jälkensä pienten lasten herkkään sieluun kun ei ikinä voi tietää mitä ylläreitä ne vanhemmat taas ovat järjestämässä.
Onko mahdotonta elää lasten ehdoilla - sen ajan kun ovat pieniä?
Isä ja äiti voivat erota jos ei yhdessä pysty elämään mutta =
vastuu lasten kaikkinaisesta hyvinvoinnista on vanhempien.
Ei vanhempien pääasiallinen tavoite saa olla uuden perheen / uuden onnen etsiminen.
Isovanhempana olen nähnyt mitä tuskaa tämä tällainen vehtailu tuo tullessaan.
Meitä mummoja, vaarejakin alkaa olla vähintään tuplat monella lapsella ja - kaikki muut sukulaiset päälle..
Iso, onnellinen perhe / yhteisö voi olla siunaus mutta myös kirous jos siitä puuttuu aito välittäminen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
tämä on, tämä on uutiskeskustelupalsta, perhepelleilystä voit puhua ao. palstoilla
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116