Jeesus historiallisena henkilönä
Historiallisen Jeesuksen olemassaoloa ei juuri kukaan vakavasti otettava tutkija epäile. Ajoittain joku tutkijaksi luokiteltava radikaali on väläytellyt mahdollisuutta, että tämä maailmanhistorian merkkihenkilö olisikin ainoastaan mielikuvituksen tuote, mutta nämä radikaalit on varsin pian vaiennettu. Syy siihen, että tällainen käsitys edelleenkin elää "kansan keskuudessa", juontaa juurensa mitä ilmeisimmin kommunismin seitsemänkymmenen vuoden kulta-ajalta. Marx ja Engels nimittäin liittivät kehittelemäänsä sosialistiseen ideologiaan teorian, jonka mukaan Jeesus Nasaretilaista ei ole koskaan ollutkaan ja tästä tuli marxilaisuuden virallinen oppi.1 Koska kommunismin vaikutus Länsimaidenkin yliopistomaailmassa oli ainakin vielä 1970-luvulla varsin voimakas, on tämän ajatuksen säilyminen nykypäiviin asti ymmärrettävää. Mm. Suomen vapaa-ajattelijoiden kotisivuilla on käännettynä amerikkalaisen Earl Dohertyn kirjoitus, joka pyrkii perustelemaan Jeesuksen historiallisuuden kieltävän näkökannan.2 Dohertyn esitys on ylhäisessä yksinäisyydessään varsinainen oppikirjaesimerkki ns. hiljaisuudesta argumentoinnista ja johtopäätösakrobatiasta. Lähinnä tästä vapaa-ajattelijoiden suosimasta suuntauksesta tulee mieleen joidenkin natsihenkisten radikaalitutkijoiden väite, jonka mukaan mitään keskitysleirejä ei toisen maailmansodan aikaan itse asiassa ollutkaan. Näin ollen jokainen juutalaisten käsiin tatuoitu numerosarja on vain osa suurta maailmanlaajuista salaliittoa, kuten myös jokainen valokuva, liittoutuneiden sotilaiden todistus, museoina toimivat entiset leirit ja hiusvuoret. Mielipiteeni on valmis - älä sekoita minua tosiasioilla!
Vaikka Raamatun ulkopuolisten lähteiden maininnat Jeesuksesta ovat niukkoja, Jeesuksen historiallisuutta voidaan pitää hyvin perusteluna tosiasiana. Jeesuksen elämä ei nimittäin Rooman valtakunnan perspektiivistä katsottuna ollut niin merkittävä, että siitä voitaisiin olettaa olevan paljoa kirjallisia merkintöjä. Lisäksi historiallisten mainintojen määrä Tiberiuksen hallitusaikaa koskien on yleensäkin ottaen varsin vähäinen. Tietoa kyseiseltä ajalta voidaan löytää vain neljästä roomalaisesta lähteestä, joita ovat Suetonius, Tacitus, Velleius Paterculus ja Dio Cassious.3
Juutalaisessa yhteisössä Jeesuksen merkitys oli luonnollisesti paljon suurempi ja myöhemmin hänen merkityksensä nousi myös koko Rooman valtakunnan alueella, kun kristinusko levisi aina Rooman asti. Jeesuksen vaikutus juutalaisessakin yhteiskunnassa oli suurempi vasta hänen kuolemansa jälkeen, jolloin kristinuskosta alkoi muodostua oma uskontonsa. Babylonian Talmudissa on maininta Jeesuksesta, joskin kyseinen teos on koottu varsin myöhään ja näin ollen sen todistusarvo on kiistanalainen. Kuuluisa juutalainen historioitsija Flavius Josefus puolestaan eli ensimmäisellä vuosisadalla ja hänen kristinuskoon ja Jeesukseen liittyviä mainintoja voidaankin pitää jo paljon tärkeämpinä Jeesuksen historiallisuuden selvittämisessä. Jerusalemin temppelin hävityksen yhteydessä vuonna 70 jkr tuhottiin myös suuri määrä juutalaisia asiakirjoja, joten tämä saattaa osaltaan vaikuttaa siihen, että tietoa Jeesuksesta ei juutalaisistakaan lähteistä juurikaan ole löydettävissä.
Jeesusta koskevista Raamatun ulkopuolisista maininnoista käsittelemme tässä yhteydessä pääasiallisesti vain kolmea: Tacitusta, Thallusta ja Josefusta.
1.1.1 Tacitus
Roomalainen historioitsija Tacitus kirjoitti toisen vuosisadan alkupuolella mainiten kuuluisissa kirjoituksissaan myös Jeesuksen. Tacituksen teoksista ovat kadonneet ne teokset, jotka käsittelevät vuosia 29-32 eli juuri ne kirjat, jotka olisivat käsitelleet Jeesuksen kuulustelua ja kuolemantuomiota.4
Teoksessaan Annaalit Tacitus käsittelee kristinuskoa seuraavasti: "Pysyvä huhu arveli keisari Neroa tämän tulipalon sytyttäjäksi. Voidakseen tukahduttaa huhun, hän syytti rikoksesta lahkoa, jota yleisesti vieroksuttiin sen jumalanpalvelustapojen vuoksi ja jonka jäseniä kutsuttiin kristityiksi. Nimi oli annettu heille erään Kristuksen mukaan, jonka prokuraattori Pontius Pilatus tuomitsi ja naulitsi ristille Tiberiuksen hallitusajalla. Tämä vaarallinen lahko, jota olen kuvannut aikaisemmin, ei ole juurtunut vain Juudeaan, josta se on kotoisin, vaan myös itse Roomaan, jonne kaikki pelättävät ja häpeälliset asiat kerääntyvät ja löytävät sieltä kotinsa5.
Viittaus Jeesuksen on mitä ilmeisemmin aitoa Tacitusta. Se esiintyy kyseisen teoksen kaikissa tunnetuissa kopioissa ja on kirjoitettu Tacituksen kirjoitustyylillä. Sen kristinuskon vastainen tyyli antaa olettaa, etteivät kristityt ole lisänneet kyseistä kohtaa Tacituksen teokseen. Tacitusta tutkivat historioitsijat ylistävät Tämän tarkkuutta, huolellisuutta ja luotettavuutta.6 Tacitus keräsi tietoa mitä ilmeisimmin pääasiallisesti roomalaisista lähteistä. Näin ollen väite, jonka mukaan Tacitus olisi nojautunut kommentissaan kristittyjen omiin käsityksiin, ei ole uskottava. Mitä tietoa saamme Tacitukselta kristinuskoa koskien?7
a) Kristityt saivat nimensä liikkeen perustajan, Kristuksen, mukaan.
b) Roomalainen prokuraattori Pontius Pilatus tuomitsi hänet kuolemaan.
c) Tämä tapahtui keisari Tiberiuksen hallituskaudella (14-37).
d) Hänen kuolemansa lopetti "taikauskon" hetkeksi.
e) "Taikausko" heräsi uudelleen henkiin.
f) Tämä tapahtui Juudeassa, josta liike on lähtöisin.
g) Hänen seuraajansa toivat opin mukanaan Roomaan
h) Kun Rooma tuhoutui suuressa tulipalossa keisari Neron hallituskaudella (54-68), keisari syytti tapahtumasta kristittyjä.
1.1.2 Thallus
Kolmannella vuosisadalla elänyt kristitty historioitsija Julius Africanus kokosi ja kirjoitti viisiosaisen Maailman historian noin vuonna 220 jkr. Julius käsittelee siinä kolmen tunnin pimeyttä, joka tapahtui Jeesuksen kuoleman yhteydessä ja kommentoi tätä ilmiötä seuraavasti:
"Mitä pelottavin pimeys painosti koko maailmaa ja maanjäristys järkytti kallioita ja monet paikat Juudeassa ja muilla alueilla sortuivat. Tätä pimeyttä Thallus kutsuu Historiansa kolmannessa kirjassa auringonpimennykseksi – väärin minun mielestäni."
Thallus kirjoitti Eusebiuksen mukaan kreikaksi maailmanhistorian Troijan tuhosta aina ensimmäisen vuosisadan puoliväliin asti. Thalluksen uskotaan yleisesti kirjoittaneen teoksensa 50-100jkr. Myös juutalainen historioitsija Josefus viittaa mahdollisesti juuri tähän samaan Thallukseen.8 Julius Africanus viittaa myös toiseen historioitsijaan, Phlegoniin, jonka mukaan Tiberiuksen hallituskaudella täyden kuun aikaan oli täysi auringonpimennys, joka kesti kuudennesta hetkestä yhdeksänteen.9 Julius Africanus uskoi Phlegonin kirjoittavan samasta pimeydestä kuin Thallus ja hän itse. Julius käyttää ilmausta "tästä pimeydestä" (touto to skotos), mikä antaa ymmärtää, että Thallus yritti selittää pimeyttä, joka liittyi ristiinnaulitsemiseen ja joka oli sen ajan tähtitieteilijöiden kiihkeän pohdinnan kohteena. Thallus ei siis vain dokumentoinut jotain tiettyä auringonpimennystä, vaan pyrki löytämään kyseessä olevalle pimennykselle nimenomaan luonnollisen selityksen. Näin ollen Julius Africanus ja Thallus näyttävät pitävän itsestään selvyytenä sitä, että Jeesus kuoli (ja näin ollen myös tietysti oli olemassa.)
Historioitsija Paul Meier kirjoittaa tästä pimennyksestä seuraavasti: "Tämä ilmiö näkyi ilmeisesti Roomassa, Ateenassa ja muissa Välimeren kaupungeissa. Tertullianuksen mukaan…se oli kosminen tapahtuma tai "maailman tapahtuma". Phlegon, kreikkalainen kirjailija, joka oli kotoisin Cariasta kirjoitti kronologian noin 137 jkr ja kertoi, että 202. Olympiadina (noin vuonna 33jkr) oli "suuri auringonpimennys" ja että "kuudennella hetkellä tuli yö" niin, että jopa tähdet näkyivät taivaalla.10"
1.1.3 Josefus
Juutalainen historioitsija Flavius Josefus kirjoittaa siis myös Jeesuksesta kahdessa kohdassa. Toisen ja pitemmän maininnan suhteen tutkijat jakautuvat kolmeen leiriin, jotka pitävät mainintaa:
a) Kokonaan Josefuksen alkuperäiseen tekstiin kuuluvana.
b) Kokonaan kristittyjen kopioijien myöhempänä lisäyksenä.
c) Osittain Josefuksen alkuperäisenä mainintana, johon on myöhemmin lisäilty joitakin mainintoja.
Kyseinen maininta kuuluu seuraavasti:
Tuohon aikaan eli Jeesus, viisauden täyttämä ihminen, mikäli häntä yleensä voidaan ihmiseksi kutsua. Hän teki nimittäin aivan uskomattomia asioita ja oli kaikkien niiden opettaja, jotka mielellään kuulevat totuutta. Monet juutalaiset ja kreikkalaiset seurasivat häntä. Hän oli Kristus. Vaikutusvaltaisten miestemme yllyttämänä Pilatus tosin tuomitsi hänet kuolemaan ristillä. Kuitenkin ne. Jotka aikaisemmin olivat häntä rakastaneet, pysyivät uskollisina häntä kohtaan. Hän nimittäin ilmestyi kolmantena päivänä heille elävänä niin kuin Jumalan lähettämät profeetat ovat tuhansissa ihmeellisissä ennustuksissa hänestä julistaneet. Vielä nytkin on olemassa lahko, jonka jäsenet kutsuvat itseään hänen mukaansa kristityiksi.11
Kuuluisa Josefus-tutkija Louis Feldman luettelee pääargumentit kyseisen kohdan aitouden puolesta ja vastaan.
Puoltavat argumentit:
1) Kyseinen kohta löytyy kaikista säilyneistä käsikirjoituksista.
2) Eusebius lainaa sitä 324 jkr.
3) Laajemmalti hyväksytty viittaus Jeesukseen kirjassa 20 antaa olettaa, että hänet on täytynyt mainita jo aiemmin, loogisesti Pilatuksen käsittelyn yhteydessä.
4) Sanasto ja tyyli vastaavat Josefuksen käyttämää.
5) Koska mitään muuta kohtaa Josefuksen teoksessa Antiquities ei ole kyseenalaistettu, todistustaakka on skeptikoilla.
Vastustavat argumentit:
1) Sisältö on liian kristillistä juutalaisen kirjoittajan kirjoittamaksi.
2) Eusebiusta varhaisemmat kirjoittajat eivät lainaa kyseistä kohtaa; Origenes sanoo, että Josefus ei uskonut Jeesuksen olevan messias.
3) Kohta katkaisee Pilatusta käsittelevän kertomuksen.
4) Kohdassa on tyylillisiä pikkuseikkoja, jotka eivät esiinny muualla Josefuksen kirjoituksissa. Esimerkki tästä on " Vaikutusvaltaisten miestemme…", jossa Josefus käyttää monikon ensimmäistä persoonaa kolmannen sijasta.
5) Joistain käsikirjoituksista (ns. slaavilaisesta versiosta) on löydetty interpolaatioita.12
1971 Professori Schlomo Pines Jerusalemin Heprealaisesta Yliopistosta julkaisi tutkimuksen arabiankielisestä käsikirjoituksesta, johon sisältyi myös tämä Josefuksen maininta Jeesuksesta.13 Kyseisen käsikirjoituksen on tehnyt 1000-luvulla vaikuttanut Hieropoliin piispa Agapius.
Tähän aikaan eli viisas mies nimeltä Jeesus. Hänen käytöksensä oli hyvä ja hänen tiedettiin olevan hyveellinen. Monet ihmiset juutalaisista ja muista kansoista tulivat hänen opetuslapsikseen. Pilatus tuomitsi hänet kuolemaan ristiinnaulitsemalla. Mutta ne, joista oli tullut hänen opetuslapsiaan eivät hylänneet opetuslapseuttaan. He kertoivat hänen ilmestyneen heille kolme päivää ristiinnaulitsemisen jälkeen ja olevan elossa, minkä mukaan hän ehkä oli Messias, jota koskien profeetat ovat ennustaneet ihmeitä.14
Professori David Flusserin mukaan tämän arabiankielisen version luotettavuuden puolesta puhuu se, että siitä on ilmeisesti poistettu kohta, jonka mukaan juutalaiset ovat syypäitä Jeesuksen kuolemaan.15 Kristityt tuskin olisivat poistaneet kyseistä kohtaa. Useat sekä kristityt että juutalaiset tutkijat ovat päätyneet siihen johtopäätökseen, että tämä Josefuksen maininta Jeesuksesta tästä on pääsääntöisesti aito, joskin siihen kuuluu myös muutamia interpolaatioita, eli myöhempiä lisäyksiä.16 Ilmeisesti arabiankielisessä versiossa ei ole näitä kristittyjen tekemiä lisäyksiä ja sitä voidaan pitää siltä osin luotettavana.
Jonkinlaisena tutkijoiden konsensuksena Josefuksen todistuksen (Testimonium Flavianum) suhteen voidaan pitää John Meierin näkemystä, jonka mukaan Josefuksen todistus on kolmea lisäystä lukuun ottamatta aito.17 Lisäyksinä pidetään kohtia: "hän oli messias", "mikäli häntä yleensä voidaan ihmiseksi kutsua" ja mainintaa Jeesuksen ylösnousemuksesta. Uusimpia näkökohtia Josefuksen todistuksen tutkimisessa on Goldbergin tekemä tietokoneanalyysi Luukkaan Emmauksen tie –kertomuksen ja Josefuksen todistuksen välisistä yhtäläisyyksistä.18 Goldbergin mukaan sekä Luukas että Josefus lainaavat samaa kadonnutta lähdettä. Johtopäätökseensä Goldberg on tullut vertailemalla mm. tyylillisiä ja kieliopillisia seikkoja
Luotettavana pidetään mainintaa Jaakobista, Kristukseksi kutsutun veljestä, joka tuomittiin kivitettäväksi Jumalan pilkasta. 19 Jaakob, Jerusalemin alkuseurakunnan johtaja mainitaan siis myös tässä ei-kristillisessä lähteessä. Koska Jaakobin teloittaminen tapahtui verrattain aikaisin, 62 jkr, tämä Josefuksen mainita antaa ymmärtää, että kristillinen seurakunta oli olemassa jo tuolloin. Mm. tämän Josefuksen maininnan perusteella voimme pitää Jeesusta kristinuskon perustajana. Se, että Josefus käyttää termiä "niinkutsutun Kristuksen" ilmaisee ehkä lievää halveksuntaa, mutta toisaalta tämä myös vahvistaa Jeesuksen historiallisuuden.
Habermasin mukaan Josefuksen kirjoituksesta voidaan päätellä mm. seuraavia Jeesusta ja kristinuskoa koskevia asioita:20
1) Jeesus oli viisas ja hyveellinen ihminen, joka tunnettiin hyvästä käyttäytymisestä
2) Hänellä oli paljon opetuslapsia, sekä juutalaisia että kreikkalaisia.
3) Pilatus tuomitsi hänet kuolemaan.
4) Kuolemantuomio toteutettiin ristiinnaulitsemalla.
5) Opetuslapset ilmoittivat Jeesuksen nousseen kuolleista ja ilmestyneen näille kolme päivää ristiinnaulitsemisen jälkeen.
6) Opetuslapset jatkoivat hänen opetuksiensa levittämistä.
7) Jeesus oli Jaakobin veli ja jotkut kutsuivat häntä messiaaksi..
1.1.4 Uuden testamentin kirjoittajat ja historiallinen Jeesus
Valtaosa Uuden testamentin tutkijoista sijoittaa evankeliumien kirjoittamisen vuosiin 60-90 jkr. Tällöin oli jo olemassa voimakasta kristinuskon vastaista propagandaa, kuten Matteuksen evankeliumin 28. luvusta voimme havaita.21 Yksikään evankeliumin kirjoittajista ei näytä edes yrittävän vastata väitteeseen, jonka mukaan Jeesusta ei olisi edes ollut olemassa. Yksi todennäköinen syy tähän on se, että kukaan ei evankeliumien kirjoittamisen aikoihin väittänyt sellaista. Yleensähän voimakas propaganda herättää voimakasta vastapropagandaa. Tuntuisi mielettömältä, että kukaan olisi pystynyt keksimään tyhjästä henkilön ja sepittämään hänestä tarinan, joka nivoutuu tarkasti vahvistettuihin historian tapahtumiin, nimiin ja maantieteellisiin paikkoihin.
1.1.5 Muita Raamatun ulkopuolisia lähteitä Jeesuksesta
Edellä mainitut kolme ei-kristittyä historioitsijaa ovat kirjoittaneet tärkeimmät ei-kristilliset viittaukset Jeesukseen. Muita kirjoittajia, jotka mainitsevat Jeesuksen ovat mm. syyrialaisen Mara Bar-Serapionin kirje pojalleen Serapionille. Mara Bar-Serapion oli kirjoittamishetkellä vankilassa ja kirjoitti pojalleen rohkaistakseen tätä viisauden etsimisessä. Hän kirjoittaa: "Mitä hyötyä juutalaisille oli heidän viisaan kuninkaansa teloittamisesta? Juuri tämän jälkeen heidän valtakuntansa tuhottiin."22 Ei ole täysin varmaa, mistä lähteestä Mara Bar- Serapion oli saanut tiedon Jeesuksesta, johon hän mitä ilmeisimmin kyseisessä lauseessa viittaa. Mara Bar-Serapionin kirje on ajoitettu noin vuoteen 73-150 jkr. Roomalainen kirjoittaja Suetonius viittaa noin 120 jkr, keisari Neron rankaisemiin kristittyihin.23 Plinius puolestaan kirjoittaa vuonna 112 jkr kristittyjen elämäntavasta ja jumalanpalveluksesta, jossa he laulavat Kristukselle niin kuin Jumalalle.24 Talmudissakaan ei Jeesuksen historiallisuutta pyritä kiistämään, vaan siinä pikemminkin yritetään luoda Jeesuksesta erilainen kuva, kuin minkä kristillinen traditio antoi. Jeesusta pidetään kyseisessä teoksessa vääränä profeettana, vaikka hänen juutalaisuutensa ja jopa ihmetekonsa tunnustetaan.25
Raamatun ulkopuolisen historian kirjoituksen todistus Jeesus Nasaretilaisen historiallisuuden puolesta on siis kaiken kaikkiaan suhteellisen vahva. Vaikka pelkästään kyseisen aineiston perusteella ei pystytä luomaan kovin selvää kuvaa Jeesuksesta, voidaan marxilainen teoria Jeesuksen epähistoriallisuudesta hylätä. Toisaalta mainintojen sivuseikkamaisuutta voidaan pitää tärkeänä, koska se osoittaa tekstin tarkoituksen olleen joku muu kuin Kristuksen historiallisuuden vahvistaminen.
Historiallisen Jeesuksen olemassaoloa ei juuri kukaan vakavasti otettava tutkija epäile. Ajoittain joku tutkijaksi luokiteltava radikaali on väläytellyt mahdollisuutta, että tämä maailmanhistorian merkkihenkilö olisikin ainoastaan mielikuvituksen tuote, mutta nämä radikaalit on varsin pian vaiennettu. Syy siihen, että tällainen käsitys edelleenkin elää "kansan keskuudessa", juontaa juurensa mitä ilmeisimmin kommunismin seitsemänkymmenen vuoden kulta-ajalta. Marx ja Engels nimittäin liittivät kehittelemäänsä sosialistiseen ideologiaan teorian, jonka mukaan Jeesus Nasaretilaista ei ole koskaan ollutkaan ja tästä tuli marxilaisuuden virallinen oppi.1 Koska kommunismin vaikutus Länsimaidenkin yliopistomaailmassa oli ainakin vielä 1970-luvulla varsin voimakas, on tämän ajatuksen säilyminen nykypäiviin asti ymmärrettävää. Mm. Suomen vapaa-ajattelijoiden kotisivuilla on käännettynä amerikkalaisen Earl Dohertyn kirjoitus, joka pyrkii perustelemaan Jeesuksen historiallisuuden kieltävän näkökannan.2 Dohertyn esitys on ylhäisessä yksinäisyydessään varsinainen oppikirjaesimerkki ns. hiljaisuudesta argumentoinnista ja johtopäätösakrobatiasta. Lähinnä tästä vapaa-ajattelijoiden suosimasta suuntauksesta tulee mieleen joidenkin natsihenkisten radikaalitutkijoiden väite, jonka mukaan mitään keskitysleirejä ei toisen maailmansodan aikaan itse asiassa ollutkaan. Näin ollen jokainen juutalaisten käsiin tatuoitu numerosarja on vain osa suurta maailmanlaajuista salaliittoa, kuten myös jokainen valokuva, liittoutuneiden sotilaiden todistus, museoina toimivat entiset leirit ja hiusvuoret. Mielipiteeni on valmis - älä sekoita minua tosiasioilla!
Vaikka Raamatun ulkopuolisten lähteiden maininnat Jeesuksesta ovat niukkoja, Jeesuksen historiallisuutta voidaan pitää hyvin perusteluna tosiasiana. Jeesuksen elämä ei nimittäin Rooman valtakunnan perspektiivistä katsottuna ollut niin merkittävä, että siitä voitaisiin olettaa olevan paljoa kirjallisia merkintöjä. Lisäksi historiallisten mainintojen määrä Tiberiuksen hallitusaikaa koskien on yleensäkin ottaen varsin vähäinen. Tietoa kyseiseltä ajalta voidaan löytää vain neljästä roomalaisesta lähteestä, joita ovat Suetonius, Tacitus, Velleius Paterculus ja Dio Cassious.3
Juutalaisessa yhteisössä Jeesuksen merkitys oli luonnollisesti paljon suurempi ja myöhemmin hänen merkityksensä nousi myös koko Rooman valtakunnan alueella, kun kristinusko levisi aina Rooman asti. Jeesuksen vaikutus juutalaisessakin yhteiskunnassa oli suurempi vasta hänen kuolemansa jälkeen, jolloin kristinuskosta alkoi muodostua oma uskontonsa. Babylonian Talmudissa on maininta Jeesuksesta, joskin kyseinen teos on koottu varsin myöhään ja näin ollen sen todistusarvo on kiistanalainen. Kuuluisa juutalainen historioitsija Flavius Josefus puolestaan eli ensimmäisellä vuosisadalla ja hänen kristinuskoon ja Jeesukseen liittyviä mainintoja voidaankin pitää jo paljon tärkeämpinä Jeesuksen historiallisuuden selvittämisessä. Jerusalemin temppelin hävityksen yhteydessä vuonna 70 jkr tuhottiin myös suuri määrä juutalaisia asiakirjoja, joten tämä saattaa osaltaan vaikuttaa siihen, että tietoa Jeesuksesta ei juutalaisistakaan lähteistä juurikaan ole löydettävissä.
Jeesusta koskevista Raamatun ulkopuolisista maininnoista käsittelemme tässä yhteydessä pääasiallisesti vain kolmea: Tacitusta, Thallusta ja Josefusta.
1.1.1 Tacitus
Roomalainen historioitsija Tacitus kirjoitti toisen vuosisadan alkupuolella mainiten kuuluisissa kirjoituksissaan myös Jeesuksen. Tacituksen teoksista ovat kadonneet ne teokset, jotka käsittelevät vuosia 29-32 eli juuri ne kirjat, jotka olisivat käsitelleet Jeesuksen kuulustelua ja kuolemantuomiota.4
Teoksessaan Annaalit Tacitus käsittelee kristinuskoa seuraavasti: "Pysyvä huhu arveli keisari Neroa tämän tulipalon sytyttäjäksi. Voidakseen tukahduttaa huhun, hän syytti rikoksesta lahkoa, jota yleisesti vieroksuttiin sen jumalanpalvelustapojen vuoksi ja jonka jäseniä kutsuttiin kristityiksi. Nimi oli annettu heille erään Kristuksen mukaan, jonka prokuraattori Pontius Pilatus tuomitsi ja naulitsi ristille Tiberiuksen hallitusajalla. Tämä vaarallinen lahko, jota olen kuvannut aikaisemmin, ei ole juurtunut vain Juudeaan, josta se on kotoisin, vaan myös itse Roomaan, jonne kaikki pelättävät ja häpeälliset asiat kerääntyvät ja löytävät sieltä kotinsa5.
Viittaus Jeesuksen on mitä ilmeisemmin aitoa Tacitusta. Se esiintyy kyseisen teoksen kaikissa tunnetuissa kopioissa ja on kirjoitettu Tacituksen kirjoitustyylillä. Sen kristinuskon vastainen tyyli antaa olettaa, etteivät kristityt ole lisänneet kyseistä kohtaa Tacituksen teokseen. Tacitusta tutkivat historioitsijat ylistävät Tämän tarkkuutta, huolellisuutta ja luotettavuutta.6 Tacitus keräsi tietoa mitä ilmeisimmin pääasiallisesti roomalaisista lähteistä. Näin ollen väite, jonka mukaan Tacitus olisi nojautunut kommentissaan kristittyjen omiin käsityksiin, ei ole uskottava. Mitä tietoa saamme Tacitukselta kristinuskoa koskien?7
a) Kristityt saivat nimensä liikkeen perustajan, Kristuksen, mukaan.
b) Roomalainen prokuraattori Pontius Pilatus tuomitsi hänet kuolemaan.
c) Tämä tapahtui keisari Tiberiuksen hallituskaudella (14-37).
d) Hänen kuolemansa lopetti "taikauskon" hetkeksi.
e) "Taikausko" heräsi uudelleen henkiin.
f) Tämä tapahtui Juudeassa, josta liike on lähtöisin.
g) Hänen seuraajansa toivat opin mukanaan Roomaan
h) Kun Rooma tuhoutui suuressa tulipalossa keisari Neron hallituskaudella (54-68), keisari syytti tapahtumasta kristittyjä.
1.1.2 Thallus
Kolmannella vuosisadalla elänyt kristitty historioitsija Julius Africanus kokosi ja kirjoitti viisiosaisen Maailman historian noin vuonna 220 jkr. Julius käsittelee siinä kolmen tunnin pimeyttä, joka tapahtui Jeesuksen kuoleman yhteydessä ja kommentoi tätä ilmiötä seuraavasti:
"Mitä pelottavin pimeys painosti koko maailmaa ja maanjäristys järkytti kallioita ja monet paikat Juudeassa ja muilla alueilla sortuivat. Tätä pimeyttä Thallus kutsuu Historiansa kolmannessa kirjassa auringonpimennykseksi – väärin minun mielestäni."
Thallus kirjoitti Eusebiuksen mukaan kreikaksi maailmanhistorian Troijan tuhosta aina ensimmäisen vuosisadan puoliväliin asti. Thalluksen uskotaan yleisesti kirjoittaneen teoksensa 50-100jkr. Myös juutalainen historioitsija Josefus viittaa mahdollisesti juuri tähän samaan Thallukseen.8 Julius Africanus viittaa myös toiseen historioitsijaan, Phlegoniin, jonka mukaan Tiberiuksen hallituskaudella täyden kuun aikaan oli täysi auringonpimennys, joka kesti kuudennesta hetkestä yhdeksänteen.9 Julius Africanus uskoi Phlegonin kirjoittavan samasta pimeydestä kuin Thallus ja hän itse. Julius käyttää ilmausta "tästä pimeydestä" (touto to skotos), mikä antaa ymmärtää, että Thallus yritti selittää pimeyttä, joka liittyi ristiinnaulitsemiseen ja joka oli sen ajan tähtitieteilijöiden kiihkeän pohdinnan kohteena. Thallus ei siis vain dokumentoinut jotain tiettyä auringonpimennystä, vaan pyrki löytämään kyseessä olevalle pimennykselle nimenomaan luonnollisen selityksen. Näin ollen Julius Africanus ja Thallus näyttävät pitävän itsestään selvyytenä sitä, että Jeesus kuoli (ja näin ollen myös tietysti oli olemassa.)
Historioitsija Paul Meier kirjoittaa tästä pimennyksestä seuraavasti: "Tämä ilmiö näkyi ilmeisesti Roomassa, Ateenassa ja muissa Välimeren kaupungeissa. Tertullianuksen mukaan…se oli kosminen tapahtuma tai "maailman tapahtuma". Phlegon, kreikkalainen kirjailija, joka oli kotoisin Cariasta kirjoitti kronologian noin 137 jkr ja kertoi, että 202. Olympiadina (noin vuonna 33jkr) oli "suuri auringonpimennys" ja että "kuudennella hetkellä tuli yö" niin, että jopa tähdet näkyivät taivaalla.10"
1.1.3 Josefus
Juutalainen historioitsija Flavius Josefus kirjoittaa siis myös Jeesuksesta kahdessa kohdassa. Toisen ja pitemmän maininnan suhteen tutkijat jakautuvat kolmeen leiriin, jotka pitävät mainintaa:
a) Kokonaan Josefuksen alkuperäiseen tekstiin kuuluvana.
b) Kokonaan kristittyjen kopioijien myöhempänä lisäyksenä.
c) Osittain Josefuksen alkuperäisenä mainintana, johon on myöhemmin lisäilty joitakin mainintoja.
Kyseinen maininta kuuluu seuraavasti:
Tuohon aikaan eli Jeesus, viisauden täyttämä ihminen, mikäli häntä yleensä voidaan ihmiseksi kutsua. Hän teki nimittäin aivan uskomattomia asioita ja oli kaikkien niiden opettaja, jotka mielellään kuulevat totuutta. Monet juutalaiset ja kreikkalaiset seurasivat häntä. Hän oli Kristus. Vaikutusvaltaisten miestemme yllyttämänä Pilatus tosin tuomitsi hänet kuolemaan ristillä. Kuitenkin ne. Jotka aikaisemmin olivat häntä rakastaneet, pysyivät uskollisina häntä kohtaan. Hän nimittäin ilmestyi kolmantena päivänä heille elävänä niin kuin Jumalan lähettämät profeetat ovat tuhansissa ihmeellisissä ennustuksissa hänestä julistaneet. Vielä nytkin on olemassa lahko, jonka jäsenet kutsuvat itseään hänen mukaansa kristityiksi.11
Kuuluisa Josefus-tutkija Louis Feldman luettelee pääargumentit kyseisen kohdan aitouden puolesta ja vastaan.
Puoltavat argumentit:
1) Kyseinen kohta löytyy kaikista säilyneistä käsikirjoituksista.
2) Eusebius lainaa sitä 324 jkr.
3) Laajemmalti hyväksytty viittaus Jeesukseen kirjassa 20 antaa olettaa, että hänet on täytynyt mainita jo aiemmin, loogisesti Pilatuksen käsittelyn yhteydessä.
4) Sanasto ja tyyli vastaavat Josefuksen käyttämää.
5) Koska mitään muuta kohtaa Josefuksen teoksessa Antiquities ei ole kyseenalaistettu, todistustaakka on skeptikoilla.
Vastustavat argumentit:
1) Sisältö on liian kristillistä juutalaisen kirjoittajan kirjoittamaksi.
2) Eusebiusta varhaisemmat kirjoittajat eivät lainaa kyseistä kohtaa; Origenes sanoo, että Josefus ei uskonut Jeesuksen olevan messias.
3) Kohta katkaisee Pilatusta käsittelevän kertomuksen.
4) Kohdassa on tyylillisiä pikkuseikkoja, jotka eivät esiinny muualla Josefuksen kirjoituksissa. Esimerkki tästä on " Vaikutusvaltaisten miestemme…", jossa Josefus käyttää monikon ensimmäistä persoonaa kolmannen sijasta.
5) Joistain käsikirjoituksista (ns. slaavilaisesta versiosta) on löydetty interpolaatioita.12
1971 Professori Schlomo Pines Jerusalemin Heprealaisesta Yliopistosta julkaisi tutkimuksen arabiankielisestä käsikirjoituksesta, johon sisältyi myös tämä Josefuksen maininta Jeesuksesta.13 Kyseisen käsikirjoituksen on tehnyt 1000-luvulla vaikuttanut Hieropoliin piispa Agapius.
Tähän aikaan eli viisas mies nimeltä Jeesus. Hänen käytöksensä oli hyvä ja hänen tiedettiin olevan hyveellinen. Monet ihmiset juutalaisista ja muista kansoista tulivat hänen opetuslapsikseen. Pilatus tuomitsi hänet kuolemaan ristiinnaulitsemalla. Mutta ne, joista oli tullut hänen opetuslapsiaan eivät hylänneet opetuslapseuttaan. He kertoivat hänen ilmestyneen heille kolme päivää ristiinnaulitsemisen jälkeen ja olevan elossa, minkä mukaan hän ehkä oli Messias, jota koskien profeetat ovat ennustaneet ihmeitä.14
Professori David Flusserin mukaan tämän arabiankielisen version luotettavuuden puolesta puhuu se, että siitä on ilmeisesti poistettu kohta, jonka mukaan juutalaiset ovat syypäitä Jeesuksen kuolemaan.15 Kristityt tuskin olisivat poistaneet kyseistä kohtaa. Useat sekä kristityt että juutalaiset tutkijat ovat päätyneet siihen johtopäätökseen, että tämä Josefuksen maininta Jeesuksesta tästä on pääsääntöisesti aito, joskin siihen kuuluu myös muutamia interpolaatioita, eli myöhempiä lisäyksiä.16 Ilmeisesti arabiankielisessä versiossa ei ole näitä kristittyjen tekemiä lisäyksiä ja sitä voidaan pitää siltä osin luotettavana.
Jonkinlaisena tutkijoiden konsensuksena Josefuksen todistuksen (Testimonium Flavianum) suhteen voidaan pitää John Meierin näkemystä, jonka mukaan Josefuksen todistus on kolmea lisäystä lukuun ottamatta aito.17 Lisäyksinä pidetään kohtia: "hän oli messias", "mikäli häntä yleensä voidaan ihmiseksi kutsua" ja mainintaa Jeesuksen ylösnousemuksesta. Uusimpia näkökohtia Josefuksen todistuksen tutkimisessa on Goldbergin tekemä tietokoneanalyysi Luukkaan Emmauksen tie –kertomuksen ja Josefuksen todistuksen välisistä yhtäläisyyksistä.18 Goldbergin mukaan sekä Luukas että Josefus lainaavat samaa kadonnutta lähdettä. Johtopäätökseensä Goldberg on tullut vertailemalla mm. tyylillisiä ja kieliopillisia seikkoja
Luotettavana pidetään mainintaa Jaakobista, Kristukseksi kutsutun veljestä, joka tuomittiin kivitettäväksi Jumalan pilkasta. 19 Jaakob, Jerusalemin alkuseurakunnan johtaja mainitaan siis myös tässä ei-kristillisessä lähteessä. Koska Jaakobin teloittaminen tapahtui verrattain aikaisin, 62 jkr, tämä Josefuksen mainita antaa ymmärtää, että kristillinen seurakunta oli olemassa jo tuolloin. Mm. tämän Josefuksen maininnan perusteella voimme pitää Jeesusta kristinuskon perustajana. Se, että Josefus käyttää termiä "niinkutsutun Kristuksen" ilmaisee ehkä lievää halveksuntaa, mutta toisaalta tämä myös vahvistaa Jeesuksen historiallisuuden.
Habermasin mukaan Josefuksen kirjoituksesta voidaan päätellä mm. seuraavia Jeesusta ja kristinuskoa koskevia asioita:20
1) Jeesus oli viisas ja hyveellinen ihminen, joka tunnettiin hyvästä käyttäytymisestä
2) Hänellä oli paljon opetuslapsia, sekä juutalaisia että kreikkalaisia.
3) Pilatus tuomitsi hänet kuolemaan.
4) Kuolemantuomio toteutettiin ristiinnaulitsemalla.
5) Opetuslapset ilmoittivat Jeesuksen nousseen kuolleista ja ilmestyneen näille kolme päivää ristiinnaulitsemisen jälkeen.
6) Opetuslapset jatkoivat hänen opetuksiensa levittämistä.
7) Jeesus oli Jaakobin veli ja jotkut kutsuivat häntä messiaaksi..
1.1.4 Uuden testamentin kirjoittajat ja historiallinen Jeesus
Valtaosa Uuden testamentin tutkijoista sijoittaa evankeliumien kirjoittamisen vuosiin 60-90 jkr. Tällöin oli jo olemassa voimakasta kristinuskon vastaista propagandaa, kuten Matteuksen evankeliumin 28. luvusta voimme havaita.21 Yksikään evankeliumin kirjoittajista ei näytä edes yrittävän vastata väitteeseen, jonka mukaan Jeesusta ei olisi edes ollut olemassa. Yksi todennäköinen syy tähän on se, että kukaan ei evankeliumien kirjoittamisen aikoihin väittänyt sellaista. Yleensähän voimakas propaganda herättää voimakasta vastapropagandaa. Tuntuisi mielettömältä, että kukaan olisi pystynyt keksimään tyhjästä henkilön ja sepittämään hänestä tarinan, joka nivoutuu tarkasti vahvistettuihin historian tapahtumiin, nimiin ja maantieteellisiin paikkoihin.
1.1.5 Muita Raamatun ulkopuolisia lähteitä Jeesuksesta
Edellä mainitut kolme ei-kristittyä historioitsijaa ovat kirjoittaneet tärkeimmät ei-kristilliset viittaukset Jeesukseen. Muita kirjoittajia, jotka mainitsevat Jeesuksen ovat mm. syyrialaisen Mara Bar-Serapionin kirje pojalleen Serapionille. Mara Bar-Serapion oli kirjoittamishetkellä vankilassa ja kirjoitti pojalleen rohkaistakseen tätä viisauden etsimisessä. Hän kirjoittaa: "Mitä hyötyä juutalaisille oli heidän viisaan kuninkaansa teloittamisesta? Juuri tämän jälkeen heidän valtakuntansa tuhottiin."22 Ei ole täysin varmaa, mistä lähteestä Mara Bar- Serapion oli saanut tiedon Jeesuksesta, johon hän mitä ilmeisimmin kyseisessä lauseessa viittaa. Mara Bar-Serapionin kirje on ajoitettu noin vuoteen 73-150 jkr. Roomalainen kirjoittaja Suetonius viittaa noin 120 jkr, keisari Neron rankaisemiin kristittyihin.23 Plinius puolestaan kirjoittaa vuonna 112 jkr kristittyjen elämäntavasta ja jumalanpalveluksesta, jossa he laulavat Kristukselle niin kuin Jumalalle.24 Talmudissakaan ei Jeesuksen historiallisuutta pyritä kiistämään, vaan siinä pikemminkin yritetään luoda Jeesuksesta erilainen kuva, kuin minkä kristillinen traditio antoi. Jeesusta pidetään kyseisessä teoksessa vääränä profeettana, vaikka hänen juutalaisuutensa ja jopa ihmetekonsa tunnustetaan.25
Raamatun ulkopuolisen historian kirjoituksen todistus Jeesus Nasaretilaisen historiallisuuden puolesta on siis kaiken kaikkiaan suhteellisen vahva. Vaikka pelkästään kyseisen aineiston perusteella ei pystytä luomaan kovin selvää kuvaa Jeesuksesta, voidaan marxilainen teoria Jeesuksen epähistoriallisuudesta hylätä. Toisaalta mainintojen sivuseikkamaisuutta voidaan pitää tärkeänä, koska se osoittaa tekstin tarkoituksen olleen joku muu kuin Kristuksen historiallisuuden vahvistaminen.
Vastaukset 35
Vanhimmat
Vanhassa roomalaisesta kaskukirjassa on myös todiste Herodeksesta.
Kun Keisari Augustus kuuli että Herodes oli määrännyt tapettavaksi kaikki alle 2 vuotiaat lapset,myös omansa niin Augustus totesi:
Parempi olla Herodeksen porsas kun poika.
Tässä pari linkkiä agreologisiin todisteisiin:
http://www.patmos.fi/pt/artikkelit/luuarkku.htm
http://www.espoohsrk.fi/html/body_napologia.htm
http://www.adventtikirkko.fi/nuoriusko/valokeila.html
Ei ole mitään todisteita koko lapsisurmasta olemassa.
Antiikin aikaisessa kaskukirjassa on siitä todisteita,olen myös itse lukenut samaisen kirjan.Kirjassa oli myös eräs kasku jossa kerrottiin augustuksen olleen verollepanon valvojana jeesuksen syntymän aikoihin n.6 ennen ajanlaskun alkua.Itse kaskua en enää muista.
on kyllä Herodeksen omat varsin täysi-ikäiset pojat.
jos ne on kirjoitettu aikana jolloin oli jo olemassa kristittyjä? Eivät varmasti mitään. Tokihan kristityt toistivat samoja valheita niin kaskuissa kuin "pyhissä" kirjoituksissaan.
Jos pyrit aitoon diskurssiin, etkä ainoastaan "saarnaamaan" (tämähän on "keskustelufoorumi"), ei keskustelun avaus älyttömän pitkällä copy&paste-menetelmällä tuotetulla tekstillä välttämättä ole hyvä idea..
Kuka tässä on saarnaamassa? Kas,kun en ole itse mikään uskovainen niinkuin tuosta nikistä voit päätellä.
Toin vain historiallisen näkemyksen täällä olevaan keskusteluun.
Ja siitä nyt ei kannata ateistien alkaa seinille hyppiin jos historialliset tosiasiat ottavat lujille.
Ensinnäkään en pidä itseäni ateistina. Ja olen toki itsekin käyttänyt yhtenä lähteenä käymissäni keskusteluissa mm. juuri käyttämääsi kirjoitusta. Tarkoitus oli vain huomauttaa, että yleensä keskustelufoorumeilla pitkän tekstin copy-pastaamista (ja vielä ilman viittausta alkuperäiseen tekstiin) pidetään huonona tapana...
Ja nickistäsi ei nyt voi kyllä mitään päätellä. Paavalikin puhui itsestään "syntisistä suurimpana".
Tosi mielenkiintoista.Ihme että tuosta aiheesta ei ole sen enempää kirjoiteltu lehdissä.
Dohertyä (tai siis alkuperäinen kirjoittaja, sinähän
vain kopioit) mikä onkin asiallista, muttei oma teksti
ole sen vakuuttavampaa.
>Tacitusta tutkivat historioitsijat ylistävät Tämän tarkkuutta, huolellisuutta
>ja luotettavuutta.6 Tacitus keräsi tietoa mitä ilmeisimmin pääasiallisesti
>b) Roomalainen prokuraattori Pontius Pilatus tuomitsi hänet kuolemaan.
Pilatus oli prefekti eli se siitä tarkkuudesta (googleta cesarea rock/stone).
>5) Opetuslapset ilmoittivat Jeesuksen nousseen kuolleista ja ilmestyneen
>näille kolme päivää ristiinnaulitsemisen jälkeen.
Kohta on myöhempi lisäys, kuten aikaisemmasta tekstistä käy ilmi.
Viittaukset marxilaisuuteen voi sitten laittaa sylttytehtaan piikkiin.
Jos kopioit, niin kopioi edes kunnon kamaa.
En ole itse mistään kopioinut tätä vaan saanut sen mailina eräältä tutultani,joka on kylläkin kopioinut sen jostain,ei vaan muistanut että mistä.
Itse harrastan historiaa ja olen tietoinen siitä että roomanvallan ajoilta asti on todisteita ristiinnaulitsemisesta ja sen yhteydessä olevasta maanjäristyksestä ja auringonpimennyksestä.
Ja se mikä oli Pilatuksen arvo tapahtuman aikana ei ole mitenkään merkitsevä..
Tässä pari sivistyssana kirjasta "kopioitua" tietoa kyseisistä virkanimikkeistä.
prokuraattori:
eräiden virkamiesten nimitys Muinaisessa Rooman valtakunnassa prokuraattoreiksi kutsuttiin laajahkojen alueiden päälliköitä, "maaherroja".
prefekti:
lääniä vastaavan alueen johtava hallintovirkamies
Kuten huomaat ne kumpikin tarkoittaa sunnilleen samaa asiaa,on ilmeisesti niin että prokuraattori toimi myös prefektinä.(ainakin juudeassa)
"Itse harrastan historiaa ja olen tietoinen siitä että roomanvallan ajoilta asti on todisteita ristiinnaulitsemisesta ja sen yhteydessä olevasta maanjäristyksestä ja auringonpimennyksestä."
Siinä tapauksessa voitkin varmasti kertoa enemmän näistä todisteista..?
Sehän oli jo keskustelun avauksessa,tässä siitä kopio jos sattumalta meni "ohi" sinun silmien.:
"""1.1.2 Thallus
Kolmannella vuosisadalla elänyt kristitty historioitsija Julius Africanus kokosi ja kirjoitti viisiosaisen Maailman historian noin vuonna 220 jkr. Julius käsittelee siinä kolmen tunnin pimeyttä, joka tapahtui Jeesuksen kuoleman yhteydessä ja kommentoi tätä ilmiötä seuraavasti:
"Mitä pelottavin pimeys painosti koko maailmaa ja maanjäristys järkytti kallioita ja monet paikat Juudeassa ja muilla alueilla sortuivat. Tätä pimeyttä Thallus kutsuu Historiansa kolmannessa kirjassa auringonpimennykseksi – väärin minun mielestäni."
Thallus kirjoitti Eusebiuksen mukaan kreikaksi maailmanhistorian Troijan tuhosta aina ensimmäisen vuosisadan puoliväliin asti. Thalluksen uskotaan yleisesti kirjoittaneen teoksensa 50-100jkr. Myös juutalainen historioitsija Josefus viittaa mahdollisesti juuri tähän samaan Thallukseen.8 Julius Africanus viittaa myös toiseen historioitsijaan, Phlegoniin, jonka mukaan Tiberiuksen hallituskaudella täyden kuun aikaan oli täysi auringonpimennys, joka kesti kuudennesta hetkestä yhdeksänteen.9 Julius Africanus uskoi Phlegonin kirjoittavan samasta pimeydestä kuin Thallus ja hän itse. Julius käyttää ilmausta "tästä pimeydestä" (touto to skotos), mikä antaa ymmärtää, että Thallus yritti selittää pimeyttä, joka liittyi ristiinnaulitsemiseen ja joka oli sen ajan tähtitieteilijöiden kiihkeän pohdinnan kohteena. Thallus ei siis vain dokumentoinut jotain tiettyä auringonpimennystä, vaan pyrki löytämään kyseessä olevalle pimennykselle nimenomaan luonnollisen selityksen. Näin ollen Julius Africanus ja Thallus näyttävät pitävän itsestään selvyytenä sitä, että Jeesus kuoli (ja näin ollen myös tietysti oli olemassa.)
Historioitsija Paul Meier kirjoittaa tästä pimennyksestä seuraavasti: "Tämä ilmiö näkyi ilmeisesti Roomassa, Ateenassa ja muissa Välimeren kaupungeissa. Tertullianuksen mukaan…se oli kosminen tapahtuma tai "maailman tapahtuma". Phlegon, kreikkalainen kirjailija, joka oli kotoisin Cariasta kirjoitti kronologian noin 137 jkr ja kertoi, että 202. Olympiadina (noin vuonna 33jkr) oli "suuri auringonpimennys" ja että "kuudennella hetkellä tuli yö" niin, että jopa tähdet näkyivät taivaalla.10""""
tapahtuu suhteellisen usein. Se, että satuun on sijoitettu auringonpimennys (ehkä tunnettu sellainen), ei tee sadusta totta. Vai onko Robin Hood-satu automaattisesti totta, koska siinä kerrotaan normanneista? Normannit kun olivat todistettavasti valloittaneet Britteinsaaret.
Muistaakseni juuri (PakanaM) ei usko Jeesukseen
edes historiallisena henkilönä. Hehee!
Ottaa varmaan voimille tämä Jaakopin luuarkun löytyminen (satua kun ovat jaakopit ja jeesukset):)
Mahdollinen lähteesi
gamma.nic.fi/~vlahsrk/tekstit/jeesushi.html.
Prokuraattori ja prefekti olivat suunnilleen saman
tasoisia virkamiehiä. Yksinkertaistettu ero:
prefekti oli ensiksi sotilas- ja toiseksi siviilivirkamies,
prokuraattori oli ensiksi siviili- ja toiseksi sotilasvirkamies.
Ja prokuraattori ei toiminut prefektinä eikä toisinpäin.
Miksi ottaisi koville jonkun Jaakopin luuarkun löytyminen? Sellaisia arkkuja on paljon.
Jos olisivat löytäneet Jeesuksen arkun ja pystyneet todistamaan sen kuuluneen Jeesukselle, voitaisiin sanoa jotain merkittävää löydetyn.
Näin kyllä tuon kyseisen kohdan. En ollut vain varma siitä, että nimenomaan sitä tarkoitettiin. Kommentoin nyt kuitenkin paria kohtaa..
"Kolmannella vuosisadalla elänyt kristitty historioitsija Julius Africanus kokosi ja kirjoitti viisiosaisen Maailman historian noin vuonna 220 jkr. Julius käsittelee siinä kolmen tunnin pimeyttä, joka tapahtui Jeesuksen kuoleman yhteydessä ja kommentoi tätä ilmiötä seuraavasti:
"Mitä pelottavin pimeys painosti koko maailmaa ja maanjäristys järkytti kallioita ja monet paikat Juudeassa ja muilla alueilla sortuivat. Tätä pimeyttä Thallus kutsuu Historiansa kolmannessa kirjassa auringonpimennykseksi – väärin minun mielestäni.""
Tämän meille itse asiassa kertoo 9. vuosisadalla elänyt munkki nimeltä Georgius Syncellus. Toisin sanoen kyseessä on kristitty kirjoittelija lainaamassa 3. vuosisadalla elänyttä kristittyä apologia, joka puolestaan lainaa historioitsijaa, jonka teoksia taas ei enää ole olemassa. Sana "kuulopuhe" tulee kyllä väkisinkin mieleen..
"Thallus kirjoitti Eusebiuksen mukaan kreikaksi maailmanhistorian Troijan tuhosta aina ensimmäisen vuosisadan puoliväliin asti."
Eusebiuksen mukaan Thallus kirjoitti Troijan tuhosta aina 167. Olympiadiin saakka. Kyseessä olisi siis vuodet 1184 eaa. - 109 eaa.. Jostain kumman syystä jotkut tutkijat pitävät 167. Olympiadia vääränä ja ovatkin siksi vetäneet hatusta sellaisen oletuksen, että _oikeasti_ 167. Olympiadilla tarkoitettiinkin joko 207. tai 217. Olympiadia..
"Thalluksen uskotaan yleisesti kirjoittaneen teoksensa 50-100jkr."
Tämäkin on vain arvailua, sillä kukaan ei oikeasti tiedä milloin tämä Thallus kirjoitteli. Theophilus(?) kuitenkin mainitsee hänet vuonna 180, joten siitä voimme päätellä Thalluksen kirjoitelleen ennen vuotta 180, mutta emme juurikaan muuta..
"Myös juutalainen historioitsija Josefus viittaa mahdollisesti juuri tähän samaan Thallukseen"
Juuei. Josefuksen viittaus "keksittiin" 1700-luvulla. Varhaisimmista Josefuksen teksteistä ei löydy kyseisestä paikasta mitään Thallukseen viittaavaa. Kohdasta löytyy kyllä sana "allos". Vuonna 1720 mies nimeltä John Hudson oli sitä mieltä, että "allos" -sanassa ei ole järkeä ja niinpä hän kylmästi lisäsi t-kirjaimen "alloksen" eteen!
Phlegonia ja muutakin Thallukseen liittyvää käsitellään osoitteessa: http://www.infidels.org/library/modern/richard_carrier/thallus.html
"Historioitsija Paul Meier kirjoittaa tästä pimennyksestä seuraavasti: "Tämä ilmiö näkyi ilmeisesti Roomassa, Ateenassa ja muissa Välimeren kaupungeissa."
Ja sen huomasi vain _kaksi_ historioitsijaa, joiden kohdalla ei käytännössä edes tiedetä mistä auringonpimmennyksestä he kertovat? Niinkö? Onpas vakuuttavaa.. :)
Yövuorossa ollessa oli aikaa surffailla netissä ja löysin sieltä tälläisen linkin:
http://www.espoohsrk.fi/html/body_arkeologia.htm
Mielenkiintoinen aihe koko raamattu sinällään.
Puuttumatta linkin kirjoituksen lukemattomiin virheisiin, lopullisesti naurettavaksi kirjoituksen laatija tekee itsensä lopussa:
"Tässä on muutamia arkeologisia löydöksiä, jotka todistavat, että Raamatun keromusten henkilöt ovat historiallisia henkilöitä ja Raamatussa mainitut paikat ovat historiallisia paikkoja. Lisäksi arkeologisista kaivauksista saatu tieto sen ajan kulttuuri- ja uskonnollisesta ympäristöstä käy yksiin Raamatun antaman kuvan kanssa.
Tämä vahvistaa Raamatun historiallista pohjaa, johon myös kristinusko nojaa. Koska Raamatun kertomusten ymparistö ja historia ovat vahvasti todenmukaisia, voimme myös paremmin luottaa Raamatun tuoman sanoman todellisuuteen."
Tällaisia juttujako hihhulit ottavat todesta?
oli tuo! Miksi missään hihhulipropagandatekstissä, missä mainitaan mm. Josefus ja Tacitus, ei reilusti kerrota milloin kyseiset herrat olivat syntyneet?
No minäpä kerron. Syy on tietenkin se, että he eivät olleet edes syntyneet vielä siihen aikaan kun Jeesuksen on väitetty heittäneen veivinsä.
Totuus on, että Jeesuksen historiallisuudesta ei ole olemassa yhtäkään todistetta. Ei ainoatakaan aikalaiskuvausta, vaikka valheelliset hihhulit jatkuvasti antavat vääriä todistuksia.
Tuskimpa voit väittää että Jeesusta ei ole koskaan ollutkaan?
Vai oletko tosiaan niin tietämätön moukka?
Kyllä Jeesuksen tiedetään olleen tutkijoiden keskuudessa,jopa ateistit sen myöntävät!
Ei se että uskot Jeesuksen eläneen,niin tee sinusta uskovaista.Eli ole huoleti vaan!
Josefus (n. 37 - 100)
Josefus oli syntyjään juutalaista pappisaatelia,eli Josefus edusti sitä sakkia joka ristiinnaulitsi Jeesuksen.
Mutta koska Jeesuksen vihamiehet väittävät hänen eläneen,niin kait se sitten on uskottava.Luulisi että he viimeiseen asti yrittäisivät salata hänen olemassa oloaan.
Ja esimerkiksi missään kohti raamattua ei yritetä vakuttaa Jeesuksen eläneen,sillä siihen aikaan kun evankeljumit kirjoitettiin oli yleisessä tiedossa Jeesus ja hänen ristiinnauliseminen.
Jos Jeesus ei olisi elänäyt ja kaikki evankeljumit olisi satua,niin olisi luonnollista että niissä koitettaisiin vakuttaa ihmisiä siitä että hän on todella elänyt!
Esimerkiksi Talmudissa joka on näiden fariseuten pyhä kirja kerrotaan Jeesuksesta ja hänen ihme teoistaan,mutta samalla väitetään että hän oli belsebuubi!!
Kuule ja näe sinä (PakanaM)!
Nämä tieteellisesti suoritetut kaivaukset ovat kaikki silmin nähden todistettavia tapahtumia.
Arkeologiset kaivaukset vahvistavat Raamatun uskottavuutta myös jonkinasteisena historiallisena
opuksena.
Voit myös lähteä henkilökohtaisesti tutustumaan paikanpäälle ohjattuun kiertokäyntiin oppaan avustamana ja takaan, että silmäsi avautuvan näkemään jotakin sellaista, joka suorastaan murskaa nykyisen ymmärryksesi "Raamatun satukirjasta".
Miksi valehtelet? Yhdessäkään kaivauksessa ei ole löydetty ainoatakaan todistetta Jeesuksesta. Ei se mitään Jeesuksesta todisteta, jos arkeologit löytävät todisteita joistain papeista tai hallintoherroista ajanlaskun alkuajoilta.
Jeesuksen historiallisuudesta ei ole olemassa ainoatakaan todistetta, ja vakavastiotettavat historiantutkijat tunnustavat että Jeesus ei ole historiallinen henkilö.
Jopa Helsingin yliopiston teologi-professorit tunnustavat Raamatun Jeesuksesta kertovat tarinat evankeliumeissa pelkiksi myyteiksi.
Kaivauksissa ei löydy todisteita muutamista muistakaan antiikin aikana eläneistä, eikä silti voi väittää, etteikö heitä olisi ollut olemassa, ei sittenkään, vaikkei heistä ikinä olisi kirjoitettu mitään.
Itse asiassa aika monet historioitsijat pitävät Jeesus Nasaretilaista historiallisena henkilönä.
Olet kylläkin aivan oikeassa siinä, että evankeliumeita ei voi pitää historiallisina dokumentteina. Jeesuksen elämä on muotoiltu VT:n profetioiden ja juutalaisten sankareiden mukaan. Esim. Matteuksen Jeesus on uusi Mooses.
Roomalaiset ristiinnaulitsivat. Juutalaiset kivittivät.
Minä uskon että Maria oli nuori ja ehkä kauniskin. Hänet oli annettu kihlatuksi vanhalle Joosefille. Maria oli katkera kun hänellä olisi ollut ikäistäänkin seuraa.
Marialle ja jollekin nuorelle miehelle sattui "vahinko". Tuon ajan tapojen mukaan olisi Maria todennäköisesti kivitetty kuoliaaksi, joten Maria päätti valehdella enkelin ilmestyneen ja ilmoittaneen vapahtajan syntymästä. Joosef uskoi tai oli uskovinaan, saihan hän kauan kaipaamaansa nuorta lihaa joka olisi kivityksen jälkeen ollut liian mureaa.
Tässä valheessa myös Jeesus kasvoi ja luuli olevansa Jumalan Poika, kärsi ja kuoli, mutta ei ikinä ylös noussut.
Nyt Kristityt hihhuli palvovat tätä "Marian hätä valhetta" ja juutalaiset vain rahastavat ja väittävät että se on heidän raamattunsa joka on totuus.
Jeesuksen veli Jaakob ei uskonut Jeesuksen olleen Messias,vasta ristiinnaulitsemisen jälkeen hänkin uskoi siihen.Vasta jeesuksen ilmestyttyä hänelle ylösnousemuksen jälkeen hänkin uskoi Jeesukseen.
Sitäkin on epäilty vahvasti että Jeesuksella ei ole ollut mitään veljiä,mutta nyt jokin aika sitten löydettiin Jaakobin "arkku" jossa oli kirjoitus:Jaakob Jeesuksen veli.
On ollut kiva serata kun näitä argeologisia löytöjä on tullut esille,että miten yksitoisensa jälkeen ovat todistaneet raamatun henkilöt olleen olemassa ja joitakin tapauksia mitä raamatussa on kirjoittettu..
Hätä vaan alkaa olla niillä jotka alussa väittivät että kaikki on satua....
muistetaan, että Jerusalem, Rooma, Egypti vain muutamia
mainitakseni ovat olleet koko ajan olemassa ja tiedossa,
mistä näitä väittäjiä löydät
>Hätä vaan alkaa olla niillä jotka alussa väittivät että kaikki on satua....
"mutta nyt jokin aika sitten löydettiin Jaakobin "arkku" jossa oli kirjoitus:Jaakob Jeesuksen veli."
Sinäpäs se vasta harvinaisen hyvin olet perillä asioista. Ensinnäkin kohta "Jeesuksen veli" on väärennös, joka on raaputettu "luulaatikkoon" noin 3-4. vuosisadalla. http://www.bibleinterp.com/articles/Official_Report.htm
Toiseksi mistä ihmeestä te ihmiset voitte tietää, että "luulaatikko" kuului nimenomaan _sille_ Jaakobille? Väitätkö, että nimi Jaakob olisi ollut jotenkin harvinainen siihen aikaan juutalaisten keskuudessa?
Tiesitkös muuten, että sellainen "luulatikko" on löydetty, jossa luki "Jeesus, Joosefin poika"? Itse asiassa samasta haudasta löytyi "Joosefin", "Marian", toisen "Marian", "Matteuksen" sekä "Juudaksen, Jeesuksen pojan" "Luulaatikot. Mielenkiintoista.. :)
http://www.christianitytoday.com/ct/8t4/8t4051.html
intiassa tai pakistanissa. Siellä on mainittu suuressa haudassaan lepäävän jeesuksen nimikin. Hänellä on tiettävästi satoja elossa olevia jälkeläisiä jotka väittävät polveutuvansa noin parituhatta vuotta sitten kuolleesta jeesuksesta joka käveli itse maanpakoon Juudeasta kohti tuntematonta itää.
Tuo olikin jo aivan uutta minulle. Vai, että on Jessen hauta Intiassa/Pakaistanissa. No mikäs siinä. Onhan Jerusalemissakin kaksi Jeesuksen hautaa. Toista pitävät "oikeana" katolilaiset ja ortodoksit ja toista muut, lähinnä protestantit.. :)
Katolilaisten/ortodoksien hauta:
http://www.mustardseed.net/html/pjrusepd.html
Protestanttien hauta:
http://www.gardentomb.com/Pages/home.html