Ystävämme teki viikoloppuna itsemurhan ja me löysimme hänet. Olimme myös viimeiset hänen kanssaan keskustelleet. Tämä on yhtä painajaista ja kamalaa oloa. Kunpa voisin kääntää aikaa taaksepäin ja kääntää asioiden kulkusuuntaa. Nyt on vaan pakahdus rinnassa, painajaiset ja ikävät näyt silmissä.
vaikeaa
hyväksyä
121418
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Olen pahoillani ystävänne poismenosta.Mutta lohduttakkseni jos voin niin sanon..Jokainen päättää elämästään ja jokaisella joka ratkaisee elämänsä oman käden kautta heillä on siihen vain yksi syy.Puhun koska itselläni on kuolemaan johtava syöpä...Itsemurha johtuu siitä että ihminen tuntee itsensä turhaksi ja hyödyttömäksi .Maailmalla ei ole mitään annettavaa ja itsellä ei ole siihen mitään lisättävää.Vaihtaisin paikani ystäväsi kanssa milloin tahansa.
En suosittele sitä kenelekkään mutta jos elämässä ei ole mitään syytä miksi olla siinä,ei vaan ole yksinkertaisest mitään syytä niin ainoa ulospääsytie on itsemurha.Se ei ole itsekästä niinkuin väitetään.Tappaisin itseni jos voimiltani kykenisin..johtuen siitä jatkuvasta kivusta ja tuskasta jonka tunnen koko-ajan.
tiedän ettei tämä teidän suruanne lohduta tippaakaan...mutta jos osat olisvat toisin vaihtaisin...En sano kaivatekseni sääliä sanon koska minä haluaisn kuolla pois maailmastani jolle minulla ei ole enää mitään annettavaa tai saatavaa.Elämäni on ohitse...
Tukekaa toisianne
T:tapsa
ps pahoittelen mikäli loukkasin sanoillani teitä.
Ei järkeni toimi enää...
voisin vaihtaa paikkaa sinun kanssasi. Sairastuisin mielellään kuolemaan johtavaan syöpään. Elämäni on turhaa, enkä nauti elämästä. Mutta uskon taivaaseen ja haluaisin sinne pian. Itsemurhaa en uskalla tehdä, koska pelkään joutuvani helvettiin. Syöpä olisi hyvä sillä silloin voisi suunnitella miten elää loppuelämänsä.
Taivaaseen pääsee USKOMALLA JEESUKSEEN. Taivaaseen uskominen ei auta. Itsemurhan tehnyt pääsee taivaaseen, jos uskoo Jeesukseen. Raamatussa ei sanota, että itsemurhan tehnyt joutuu helvettiin.
Ihminen ei näköjään koskaan ole tyytyväinen siihen mitä hänellä on. En jaksa ymmärtää, että joku kadehtii toisen kuolemaan johtavaa syöpää.
Koet elämäsi turhaksi. Käy -hyvä ihminen- juttelemassa jollekin psykologille/psykiatrille! Masennukseen lääkitys ja sitten jotain aktiviteettia ja mielekästä ryhmää tms. Sinulla on paljon elämää edessä. Älä luovuta. Olet tärkeä.
valinta on lähteä tästä maailmasta omankäden kautta.
Itsemurha on pako, tästä kiduttavasta elämästä,
" muka parempaan elämään" tai ainakin toivovat niin.
Ihmiselle tulee tarve tehdä valinta ja paeta, kun on elämännarut menneet ristiin itsensä kanssa.
Itsestänsä ei pääse eroon, ei edes kuoltua,alkaa
syyn ja seurauksen mietiskely tunnetasolla toisessa maailmassa. Olet yksin, niin kauan kuin luonnollinen kuolema oli sovittu tapahtuman.
Omaiset "kristyttynä" häpeää ja suuri on suru, joka kätkeytyy lähteneen ympärille lieve ilmiöinään.
Voimia ja hyväksyntää asialle, joka on peruttamaton tässä elämässä.
Et varmasti ole turha ja hyödytön, todistithan sen juuri lohduttavalla kirjoituksellasi. Ymmärrän kyllä tuntemuksiasi, mut sulla on varmasti joku joka välittää sinusta paljon ja ehkä et itse tajua, että olet tärkeä juuri hänelle.
Sanonta kuuluu, että niin kauan kuin on toivoa, on elämää..hae ihmeessä ammattiapua(ilmeisesti sinulla masennusta tms.)terveyskeskukseen kun varaa ajan, lääkäri voi sitten laittaa lähetteen psykologille/psykiatrille, ammattiapua kannattaa hakea kun sitä tarvitsee. Elämäänsä ei tarvitse lopettaa!..monesti auttaa kun puhuu jollekin ns.ulkopuoliselle, joka osaa suhtautua objektiivisesti tilanteeseen, lähimpien ihmisten kanssa kun on "tunteet mukana"keskusteluissa. Tiedän itse kokemuksesta (koska olen sairastanut nuorempana masennuksen)Usko tai älä, vaikeastakin masennuksesta voi toipua!...itseä auttoi aikanaan se, että vaikka kuinka tuntui vaikealta nousta aamulla sängystä, yritin keksiä mielekästä tekemistä, hyvät ystävät olivat siinä..jatkuu..
...korvaamaton apu..yksikin hyvä ystävä riittää, menkää vaikka ulos syömään, elokuviin, itse pakotin itseni tekemään kaikkea kivaa(vaikka tuntuikin että mikään ei huvita)..pikkuhiljaa elämä alkoi vaikuttaa valoisammalta..menin autokouluun ja ajoin ajokortin (siinä kummasti ajatukset siirtyivät toisaalle)..sitten kuulin eräästä ns. kotikonstista masennuksen hoidossa..kokeilin ja syön niitä vieläkin..(vaikka voin nyt hyvin)nimittäin Omega3-kapseleita(saa apteekista ilman reseptiä ja suurimmista marketeista)söin yhden päivässä, ja olo alkoi kohentua. Tutkimustietoakin on olemassa että omega3 vaikuttaa suotuisasti aivoihin..ja nimenomaan kohentaa mielialaa, ja käytetäänkin masennuksen hoidossa. Voin lämpimästi suositella, koska itselle niistä oli apua! voimia!
Et voisi koskaan vaihtaa paikkaani jos näkisit minut tällä hetkellä.Olen pelkää luuta ja nahkaa kun syöpäni on syönnyt minusta kaiken.
Älä koskaan toivo itssellesi syöpää.Itselläni on parantumaton ja pitkälle edennyt sellainen..Joka päivä riudun tuskissani ja jälljellä on enää kuolema...Et voi arvata millainen tuska on odottaa omaa kuolemaansa ja tuskissaan...Siinä rupee jo pyytämään väkisin et joku tappaisi minut ,jotta pääsisin tuskistani.Mutta sitähän kukaan ei tee...Vielä surullisempaa on se että syöpäni olisi voitu parantaa mikäli oireistooni oltaisiin suhtauduttu vakavammin ja tarkemmin...Jäin vailla hoitoa ja tukea ja nyt saan kuoleman siitä palkaksi.Itsemurha ei ole oikea tapa päättää elämänsä ,mutta jos olisin tiennyt etten parannu koskaan olisin aikasemmin tehnyt sen mutta nyt en voi kun ajattelen sitä joka sekunti ,kuolemaa ja se pelottaa..Terveen joka on henkiseisitä syistä ajautunut itsemurhan partaalle ei ymmättä mikä lahja elämä on...Vaihtaisin tämän syövän toiseen sairauteen milloin tahansa.Syöpää en toivo kenellekkään ,en edes niille jotka minut hoitamatta ja kuuntelematta jätti...
Elämäsi ei ole turhaa jos olet fyysisesti terve...
Syöpää sairastava Ile
ps.Jos ei ole terveyttä ei ole elämää.
Kaiken muun voi parantaa paitsi terveyden.
Minä halusin elää mutta toisin kävi...
Jos painajainen pyörii filminauhana silmien edessä yli kaksi viikkoa, niin sitten pitää jo viimeistään hakeutua lääkäriin. Käyttäkää hyödyksenne kaikki mahdollinen kriisiapu, joka vain on saatavilla. Kuolleen löytäminen ja kaikki syyllisyysajatukset ja jossittelut ovat rankkoja käydä läpi. Muistan teitä, kun laitan kädet ristiin!
Älä missään tapauksessa ala syyttämään itseäsi! Et ehkä olisi niitä kuvioita voinut muuttaa millään tavalla. Monet masennukset ja tapahtumat saavat alkunsa jo lapsuudesta saakka.. Vaikea tietää mikä kunkin ihmisen kohdalla johtaa näin vaikeaan ratkaisuun.
Ennenvanhaan sanottiin, että itsemurha on "synti". Tosiasiassa vain Jumala tietää ja tuntee meidät parhaiten. Hän tietää myös ne olosuhteet jotka meistä muovaa persoonallisuuden. Hän tietää meidän geeniperimämme, minkäläinen se on. Hän tietää minkäläista tekoa olemme, mitä olemme elämässä jputuneet kohtaamann , mikä on muovannut meistä sen mikä olemme. Vain hän voi ymmärtää miksi joku päätyy noin epätoivoiseen tekoon ja kun muistetaan , että' "Hän on täydellinen rakkaus"... voimme jättää asian ihan täysin Jumalan käsiin! Hän tietää ..
Hän ymmärtää..
Hän osaa täysin oikeudenmukaisesti päättää myös sen onko itsenmurhan tehneellä ylösnousemustoivo.
Otan osaa suruunne! Saattaa tuntua että tämä sanonta on klisee, mutta kaikella on tarkoitus, niin paljon kun kauheuksia täällä tapahtuukin. En usko että olisitte voineet kääntää asioiden suuntaa, älkääkä syytelkö itseänne! Jokainen päättää itse elämästään. Hän on tehnyt oman päätöksensä...Lähimmäiseni itsemurha saatiin 4 kertaa estetyksi ja 5. "onnistui". Ei siinä auttanut ammattiauttajan keskustelut, rakkaus ja välittäminen.
Ei hän olisi teille pahaa mieltä/oloa halunnut.
Hänellä on kaikki hyvin nyt. Käykää puhumassa tunteistanne vaikka terveyskeskukseen, niin siltä ohjataan eteenpäin ja tukiryhmiä on myös olemassa.
Kiitos teille, jotka kirjoititte minulle, alkuperäiselle. Tiedän ettei ystävämme meille halunnut pahaa. Hän oli ihminen, joka teki pahaa ainoastaan itselleen.
Tämä oli meille todella shokki ja järkytys. Ei vaan olisi osattu arvata. Nyt yritämme saada elämäämme arkirutiinit takaisin. Painajaiset ja muistikuvat löytämisestä ovat ainakin vielä läsnä.
Tänään on illalla tasan viikko siitä, kun viimeisen kerran juttelimme ja halasimme. Huomenna on tasan viikko, kun löysimme hänet.
Aikaa myöten tämä varmasti alkaa helpottamaan.