Tässä mun storyni

kakka-pissa -juttuja, pervoja asioita sekä kiroillaan paljon.

ole Elämäkertani? Alaotsikossa maininta: Tärkeitä asioita elämän varrelta.
Mikä voi uskovalle olla tärkeämpää kuin henkilökohtainen uskoon tulo?
Josefin viesti täyttää palstan kriteerit eikä ole asiaton.

Jokaisella on elämäkertansa ja henkilöhistoriansa tapahtumineen.

Annetaan jokaisen siis kertoa oma tarinansa, niin kuin palstan luonteeseen kuuluu, ok?
En minä ainakaan ryhdy kenellekään panteistille, teosofille, joogaa tai horoskooppeja harrastavalle, en edes saatananpalvojalle sanomaan: mene muualle satuilemaan.
Voin kyllä kommentoida ja keskustella, esittää kritiikkiäkin, mutta kenenkään henkilökohtaisen elämän mitätöiminen ja mollaaminen ei ole oikein.

Tunsin Josefin henkilökohtaisesti. Hän oli erään suuren, kansainvälisestikin tunnetun suomalaisen yrityksen alempaa johtotasoa, eläkkeellä. Seurakunnallinen ja kristillisten yhdistysten aktiivi, joka kuului useisiin johtokuntiin. Ei pitänyt itsestään ja tekemisistään suurta ääntä, oli nöyrä ja maltillinen, aina valmis kuuntelemaan lähimmäisten murheita. Esimerkiksi monet alkoholistit sai hänen kotonaan nukkua päänsä selväksi ja kertoa murheitaan eikä Josef koskaan mainostanut seurakunnan keskellä näitä tekemisiään.

Nyt Josef "satuineen" on muualla. Siellä minne me kaikki "satuinemme" menemme: tuolla puolen rajan.
Täällä moni asia on vielä uskon varassa ja jokaisella on oma tiensä. Toivottavasti olemme rehellisiä ja vilpittömiä myös hengellisten asioiden edessä, halukkaat löytämään totuuden.
Kristitylle kuolema ei merkitse pimeyttä. Se on ajallisen elämän vaihtumista iankaikkiseen Jeesuksen seurassa, jonka saimme tuntea jo täällä alhaalla ajallisen elämämme vaiheissa.
Siellä usko vaihtuu näkemiseen.