3:
"13. Kuka on viisas ja ymmärtäväinen teidän joukossanne? Tuokoon hän näkyviin tekonsa hyvällä vaelluksellaan viisauden sävyisyydessä. 14. Mutta jos teillä on katkera kiivaus ja riitaisuus sydämessänne, niin älkää kerskatko älkääkä valhetelko totuutta vastaan. 15. Tämä ei ole se viisaus, joka ylhäältä tulee, vaan se on maallista, sielullista, riivaajien viisautta. 16. Sillä missä kiivaus ja riitaisuus on, siellä on epäjärjestys ja kaikkinainen paha meno. 17. Mutta ylhäältä tuleva viisaus on ensiksikin puhdas, sitten rauhaisa, lempeä, taipuisa, täynnä laupeutta ja hyviä hedelmiä, se ei epäile, ei teeskentele. 18. Vanhurskauden hedelmä kylvetään rauhassa rauhan tekijöille."
Näinhän se on, ja Jumalan sana tuskin selitystä kaipaa. Tuli eilen yllättäen tämä kohta vastaan, ja se vahvisti jo aiempia tuntojani. Kehoittaisin lukemaan tätä kohtaa ja pidemmällekin rukouksessa Herran kanssa. Tällä palstalla on meno mennyt senlaatuiseksi, etten soisi sitä olevan kellään uskovalla, minullakaan.
Lähinnä vastakkainasettelua on ollut (huom: mielestäni!) armo vs. teot.
Itse jouduin maalitauluksi, kun korostin omien tekojemme kelpaamattomuutta, ja ARMOa.
Mutta, en tahdo provosoida. Olen jo aikaisemmin kirjoittanut tästä, ja kehoitan edelleen: lakataan ritelemästä, ja tuodaan esiin sitä HYVÄÄ, nitä Herra on meille antanut, ja jos se ei täällä kaskustlupalstalla onnistu, olisi ehkä aika vetäytyä tekemän jotain muuta ;)
Siunausta keikille veljille ja sisarille Jeesuksessa!
- se on moro, (ainakin hetkeksi), chaverim!
"13. Kuka on viisas ja ymmärtäväinen teidän joukossanne? Tuokoon hän näkyviin tekonsa hyvällä vaelluksellaan viisauden sävyisyydessä. 14. Mutta jos teillä on katkera kiivaus ja riitaisuus sydämessänne, niin älkää kerskatko älkääkä valhetelko totuutta vastaan. 15. Tämä ei ole se viisaus, joka ylhäältä tulee, vaan se on maallista, sielullista, riivaajien viisautta. 16. Sillä missä kiivaus ja riitaisuus on, siellä on epäjärjestys ja kaikkinainen paha meno. 17. Mutta ylhäältä tuleva viisaus on ensiksikin puhdas, sitten rauhaisa, lempeä, taipuisa, täynnä laupeutta ja hyviä hedelmiä, se ei epäile, ei teeskentele. 18. Vanhurskauden hedelmä kylvetään rauhassa rauhan tekijöille."
Näinhän se on, ja Jumalan sana tuskin selitystä kaipaa. Tuli eilen yllättäen tämä kohta vastaan, ja se vahvisti jo aiempia tuntojani. Kehoittaisin lukemaan tätä kohtaa ja pidemmällekin rukouksessa Herran kanssa. Tällä palstalla on meno mennyt senlaatuiseksi, etten soisi sitä olevan kellään uskovalla, minullakaan.
Lähinnä vastakkainasettelua on ollut (huom: mielestäni!) armo vs. teot.
Itse jouduin maalitauluksi, kun korostin omien tekojemme kelpaamattomuutta, ja ARMOa.
Mutta, en tahdo provosoida. Olen jo aikaisemmin kirjoittanut tästä, ja kehoitan edelleen: lakataan ritelemästä, ja tuodaan esiin sitä HYVÄÄ, nitä Herra on meille antanut, ja jos se ei täällä kaskustlupalstalla onnistu, olisi ehkä aika vetäytyä tekemän jotain muuta ;)
Siunausta keikille veljille ja sisarille Jeesuksessa!
- se on moro, (ainakin hetkeksi), chaverim!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Eipä ollut turha muistutus.