Ja minä itse miksi näitä mietin se merkki varhaisen on vanhuuden, miks´ seuraa käskyä en verenvietin vaan kansain kohtaloita huokailen….E.Leino
Kun Jumala ottaa ihmisen omakseen, puhdistaa hänet ja antaa hänelle taivaallisen viran, hän antaa kaiken täydellisenä. Tämä täydellisyys vaikuttaa muiden ihmisten silmissä henkiseltä voimalta, luotettavuutena ja jopa ulkonäöllisenä kauneutena/komeutena. Jumalan antaa ennakkoluulottomasti ihmiselle sellaisen armolahja-paketin, että ihmettelen. Kun ihminen kuitenkin on pohjimmiltaan kuin liejuinen maa, joka saattaa kulkijan jalan alla livetä ellei kulkija osaa olla varuillaan, tämä armoitus kaikkineen tuntuu pelottavalta. Ihminen kuitenkin tottuu moneen asiaan. Hän tottuu Jumalan antamaan armolahjaan ja unohtaa olevansa pohjimmiltaan liejuista maata. Jumalayhteys ja ihmisiltä saama ylimääräinen arvostus saattaa valvomattomana alkaa sekoittua keskenään. Ihminen saattaa tehdä ns. inhimillisen erehdyksen ja kuvitella olevansa Jumala tai ainakin jonkinmoinen jumalanviransijainen. Niin se on eri asia kuin palvelija.
Siksi on vaarallista katsoa omia saavutuksia (eivät ole omia). Siksi on vaarallista katsoa omaa mainetta ja kunniaa (ei ole omaa). Jos Jumala kyllästyy katsomaan ihmisen omaa mahtailua Hän saattaakin alkaa oikaisemaan ihmisen käsityksiä siitä, mikä on omaa ja mikä ei. Jos armoitetusta Jumalan työntekijästä miinustetaan pois Jumalan voimateot mitä jää jäljelle? Armotalouden kirjanpito on hyvä pitää päivittäin esillä. Kun omat mahtavat teot hiipivät mieleen ja ihminen alkaa mielessään niillä salaa herkutella, silloin on syytä jo kiireesti vaipua polvilleen, silloin on vaara alkaa luottaa ”omaan karismaan”. Ei ole olemassa ihmisen omia Jumala-tekoja, on vain olemassa Jumalan teot. Niin kunnia niistä kyllä kuuluu Jumalalle ja ajatuksissa olisikin käytävä herkuttelu siitä mitä Jumala on tehnyt…….(minun kauttani….no niin joko taas Minä?) kootakseen kansaansa, ollakseen kansalleen armollinen, vapauttaakseen ja parantaakseen kansaa, antaakseen kansalleen armolahjoja ja voitelua.
Tämmöisiä alkoi mieleeni nousta Hesekielin 16 lukua lukiessani. Ihanana lohdutuksena siinä oli jae 42 jossa tulee taas turva kurituksen jälkeen. ”enkä enää ole vihastunut sinuun”. Siis kuitenkin, Jumala ei kutsumistaa kadu. Hän ei hylkää. Ylistetty Herra Sebaot! Isä, Jumala sinä olet isi.
Kun Jumala ottaa ihmisen omakseen, puhdistaa hänet ja antaa hänelle taivaallisen viran, hän antaa kaiken täydellisenä. Tämä täydellisyys vaikuttaa muiden ihmisten silmissä henkiseltä voimalta, luotettavuutena ja jopa ulkonäöllisenä kauneutena/komeutena. Jumalan antaa ennakkoluulottomasti ihmiselle sellaisen armolahja-paketin, että ihmettelen. Kun ihminen kuitenkin on pohjimmiltaan kuin liejuinen maa, joka saattaa kulkijan jalan alla livetä ellei kulkija osaa olla varuillaan, tämä armoitus kaikkineen tuntuu pelottavalta. Ihminen kuitenkin tottuu moneen asiaan. Hän tottuu Jumalan antamaan armolahjaan ja unohtaa olevansa pohjimmiltaan liejuista maata. Jumalayhteys ja ihmisiltä saama ylimääräinen arvostus saattaa valvomattomana alkaa sekoittua keskenään. Ihminen saattaa tehdä ns. inhimillisen erehdyksen ja kuvitella olevansa Jumala tai ainakin jonkinmoinen jumalanviransijainen. Niin se on eri asia kuin palvelija.
Siksi on vaarallista katsoa omia saavutuksia (eivät ole omia). Siksi on vaarallista katsoa omaa mainetta ja kunniaa (ei ole omaa). Jos Jumala kyllästyy katsomaan ihmisen omaa mahtailua Hän saattaakin alkaa oikaisemaan ihmisen käsityksiä siitä, mikä on omaa ja mikä ei. Jos armoitetusta Jumalan työntekijästä miinustetaan pois Jumalan voimateot mitä jää jäljelle? Armotalouden kirjanpito on hyvä pitää päivittäin esillä. Kun omat mahtavat teot hiipivät mieleen ja ihminen alkaa mielessään niillä salaa herkutella, silloin on syytä jo kiireesti vaipua polvilleen, silloin on vaara alkaa luottaa ”omaan karismaan”. Ei ole olemassa ihmisen omia Jumala-tekoja, on vain olemassa Jumalan teot. Niin kunnia niistä kyllä kuuluu Jumalalle ja ajatuksissa olisikin käytävä herkuttelu siitä mitä Jumala on tehnyt…….(minun kauttani….no niin joko taas Minä?) kootakseen kansaansa, ollakseen kansalleen armollinen, vapauttaakseen ja parantaakseen kansaa, antaakseen kansalleen armolahjoja ja voitelua.
Tämmöisiä alkoi mieleeni nousta Hesekielin 16 lukua lukiessani. Ihanana lohdutuksena siinä oli jae 42 jossa tulee taas turva kurituksen jälkeen. ”enkä enää ole vihastunut sinuun”. Siis kuitenkin, Jumala ei kutsumistaa kadu. Hän ei hylkää. Ylistetty Herra Sebaot! Isä, Jumala sinä olet isi.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jumalan armosta,hän kutsuu sinut karmapalstalle, idän uskontojen pariin.
Jumala oli tuolla Reeberbahnilla Persettä myymässä. Pilkka hinnalla vielä. Taisi olla raukka puutteessa joten vedin sitä perseeseen.
Aaah Jumalan rakkasu on suurta. Jumala ompi huoramme.
Shalom ystäväiseni,
juuri mainitsemiasi asioita olen ajatellut viime päivinä. Herra antaa omillensa yltäkyllin viisautta, vaurautta ja antaa heidän kokea jopa yliluonnollisilta tuntuvia asioita - mutta kaikki nämä aarteet ovat vielä saviastioissa. On hyvä muistaa juuri tämän takia esim.
Room 12:3 "Sillä sen armon kautta, mikä minulle on annettu, minä sanon teille jokaiselle, ettei tule ajatella itsestänsä enempää, kuin ajatella sopii, vaan ajatella kohtuullisesti, sen uskonmäärän mukaan, minkä Jumala on kullekin suonut."
Me, tämän päivän ihmiset helposti ajattelemme: minä olen sitä ja tätä, minä olen saavuttanut sitä ja tätä, minä teen sitä ja tätä, minä olen mahtava. Harva miettii, keneltä kaikki hyvä mitä elämässämme on, on peräisin. Sille, jolle Jumala antaa viisauttaan ymmärtää, että kaikki hyvä on lahjaa Jumalalta ja siitä tulee antaa kiitos ja ylistys Jumalalle, jolle se kuuluu. Jos luulemme jotain omistavamme, erehdymme pahan kerran, sillä kaikki se voidaan meiltä ottaa hetkessä pois.
Siksi meidän, jotka Israelin Jumalaan uskomme tulisi joka hetki kiinnittää sydämemme, mielemme ja katseemme yksinomaan Jeesukseen Kristukseen sillä
Ps 49:8 "Mutta Henkeään ihminen ei voi lunastaa, ei hän voi käydä kauppaa Jumalan kanssa."
5. Moos 13:4 "Seuratkaa Herraa, teidän Jumalaanne, häntä peljätkää ja pitäkää hänen käskynsä, häntä kuulkaa, häntä palvelkaa ja hänessä kiinni riippukaa.
Meidän tulee todellakin, vaikka riippua Hänessä kiinni, sillä parempi sekin kuin kadottaa Hänet.
Jumala varmasti haluaa meidän käyttävän yhä enemmän aikaamme ja ajatuksiamme tähän: Room 12:2 "Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä.
Kiitos ajatuksistasi room 12:2 oli hyvä päivän teksti jonka toit esille. Työpaikalla on aika sekava tilanne henkilökemioiden suhteen ja osaanpa arvata, että syy ei ole pelkästään kemioissa. Että jaksaisin vaan hillitä itseni, enkä menisi tuohon räyhään mukaan. Siis ei tämän maailman mielen mukaan vaan uusiutua Jumalan mielen mukaan, löytääkseen mikä on hyvää ja otollista.
Yhteisestä uskosta me tulemme rakennetuiksi.
Siunausta Pääskysen pesälle