23.8.1939 Neuvostoliiton ja Saksan ulkoministerit allekirjoittivat ns. salaisen lisäpöytäkirjan, joka edellytti Baltian ja Suomen kuulumisen Neuvostoliiton poliittiseen vaikutuspiiriin.
Neuvostoliitto irtisanoi maitten välisen hyökkäämättömyyssopimuksen vedoten Mainilan laukauksiin ja hyökkäsi Suomeen 30.11.1939. Kansainliitto erotti Neuvostoliiton jäsenyydestään sen hyökättyä Suomeen.
Kesällä 1940 Viro, Latvia ja Liettua liitettiin väkivaltaisesti Neuvostoliittoon.
Kesällä 1940 ilmeni myös merkkejä, jotka viittasivat Neuvostoliiton haluun liittää koko Suomi itseensä.
Marraskuussa 1940 ulkoministeri Molotov ilmoitti Saksalle Neuvostoliiton aikeesta ratkaista Suomen asia sodalla. Hän viittasi Molotov-Ribbentrop -sopimukseen toteamalla, että Suomi oli sopimuksessa mainituista valtioista ainoa, jota ei oltu vielä liitetty NL:n siten kuin oli sovittu.
Suomen hallitus pelkäsi Stalinin uutta hyökkäystä. Huolestuminen oli täysin aiheellista.
Suomi oli täysin eristyksissä Saksan miehitettyä myös Norjan. Yhdysvallat olivat tuhansien kilometrien päässä ja halusi tuohon aikaan pysyä ennen kaikkea erillään sodasta.
Kun Saksa tarjoutui tässä tilanteessa toimittamaan Suomelle sotamateriaalia, Suomen johtajat totesivat sen ainoaksi mahdollisuudeksi vahvistaa puolustusta tehokkaasti.
Oli pakko tukeutua Saksaan, vaikka valtaosa suomalaisista vieroksui kansallissosialisteja ja tiesi Hitlerin syylliseksi suursotaan. Välitön vaara uhkasi kuitenkin Neuvostoliiton taholta, joten ensimmäinen tehtävä oli valmistautua sen torjumiseen.
Suomi olisi voinut yrittää säilyttää puolueettomuutensa, mutta sitä oli yritetty jo 1939 ja tulokset olivat näkyvissä. Puolueettomuuden edellytyksenä olisi ollut, että Saksa ei hyökkää Norjasta Suomen Lapin kautta Kuolan niemimaan Neuvostoliitolle elintärkeitä satamia vastaan ja että Neuvostoliitto ei yritä miehittää Etelä-Suomea Saksan odotetun hyökkäyksen varalta.
Valtiomiehet Ryti, Mannerheim ja Tanner olivat realisteja, eivät uskoneet tällaisiin ihmeisiin. Pysyttäessä puolueettomana edellä mainittujen oletusten pohjalta, olisi Suomi joka tapauksessa joutunut sotaan, mutta äärimmäisen sekavassa tilanteessa.
Ainoa mahdollisuus säilyttää jonkinlainen toimintavapaus oli tässä vaiheessa uusi sota Neuvostoliittoa vastaan. Tietenkin toivottiin että se johtaisi myös Suomelta 1940 riistettyjen alueiden palautukseen, mistä johtuu nimitys jatkosota. Sen ohella suomalaiset halusivat turvata edelleen maan itsenäisyyden. Hitleriä sen sijaan ei haluttu auttaa, mikä nähtiin aikanaan myös käytännössä
Vallitsevissa olosuhteissa Suomi ei voinut pysyä puolueettomana. Suomen hallitus ja eduskunta eivät ottaneet jatkosodan aikana missään vaiheessa kantaa Itä-Karjalan asemaan. Yksityiset henkilöt ja ryhmät kylläkin ottivat kantaa asiaan.
Suomi kävi oma erillissotaansa. Suomen taistelu erillään Saksasta sen aseveljenä, mutta ei liittolaisena, ilmenee sodan tapahtumista monella tavoin. Oman sodan luonnetta osoittaa mm. se, että marsalkka Mannerheim kieltäytyi antamasta strategista apua saksalaisille. Saksalaiset halusivat saada Leningradin saarroksiin, mutta marsalkka Mannerheim kieltäytyi toistuvasti hyökkäämästä Leningradiin.
jatkosota oli Stalinin aloittaman talvisodan seurausta. Suomi halusi saada takaisin entiset, Tarton rauhansopimuksen mukaiset rajansa ja kävi omaa erillissotaansa
Itä-Karjalan osittainen miehitys perustui Mannerheimin päätökseen hankkia Suomelle strateginen suoja-alue. Taustana oli talvisota. Neuvostoliitto oli varustanut Itä-Karjalan Suomeen suuntautuvan hyökkäyksen tukialueeksi liikenneyhteyksineen ja lentokenttineen.
Kaksi ja puoli vuotta kestäneen asemasodan jälkeen Neuvostoliitto aloitti kesäkuun 9. päivänä 1944 massiivisen kuuden viikon mittaisen strategisen iskun Suomea vastaan. Tarkoituksena oli murskata Suomen sotilaallinen vastarinta ja miehittää eteläisen Suomen avainalueita.
Kymmenen ensimmäisen päivän aikana Neuvostoliiton armeija eteni Karjalan Kannaksella 90 kilometriä Viipuriin saakka. Suomalaiset onnistuivat kuitenkin pysäyttämään venäläisten hyökkäyksen tasolle Viipurinlahti, Ihantala, Vuoksi, Laatokka.
Pariisin rauhankonferenssissa v. 1947 Moskovan välirauhan ehtoihin ei saatu mitään helpotuksia, vaan tuon pakkorauhan ehdot jäivät sellaisinaan voimaan, vaikka alueluovutukset johtuivat N-liiton hyökkäyksestä Suomeen. Vastoin kansainvälistä lakia Neuvostoliitto sen jälkeen asutti miehittämänsä alueet.
Oli hyvin arvokasta, mitä presidentti Jeltsin vastasi lehdistölle tavattuaan presidentti Ahtisaaren Moskovan Kremlissä: "Minä katson, että Karjalan liittäminen oli epäilemättä stalinistista politiikkaa, totalitarismin hyökkäyspolitiikkaa, emmekä me presidentti Ahtisaaren kanssa missään tapauksessa hyväksy sellaista."
Suomen tulee olla aktiivinen aloitteentekijä pakkoluovutettujen alueiden takaisin saamiseksi. Talvisodan päättänyt ja myöhempien rauhansopimusten mallina toiminut Moskovan rauhansopimus, jonka Neuvostoliitto saneli Suomelle, tulee julistaa mitättömäksi. Mitättömyyden syyt ovat samat kuin Molotov-Ribbentrop-sopimuksenkin ja myös sen salaisen lisäpöytäkirjan mitättömyyden syyt. Pariisin rauhansopimuksen ratifioijavaltioiden tulee, ellei Venäjä myönny alueiden palauttamiseen, kokoontua keskustelemaan Suomen epäoikeudenmukaisesta kohtelusta. Valtioiden tulee saada aikaan neuvotteluratkaisu, joka osittain hyvittää Suomen kärsimät vääryydet: Suomen tulee saada takaisin menettämänsä alueet.
Pariisin rauhansopimuksen vaatimuksia Suomelle on jo muutettu ja mitätöity,joten Pariisin rauhassa sovittua Suomen itärajaakin voidaan muuttaa oikeudenmukaisemmaksi Suomelle kun ratifijoijavaltiot niin tahtovat.
Suomihan jo sanoutui yksipuolisesti pres. Koiviston johtamana irti eräistä Pariisin rauhan sopimuksen Suomen aseistaumimista rajoittavista epäoikeudenmukaisista ja vanhentuneista pykälistä, eikä kansainvälisiä vastalauseita kuulunut.
Eli Pariisin rauhassa vahvistettua Suomen itärajaakin voidaan muuttaa oikeudenmukaisemmaksi
Suomelle
Mikäli vääryyden hyväksyminen jää maamme ja Venäjän väliseksi realiteetiksi, ei tilanne oikeuta pitämään kumpaakaan maata nykyaikaisella oikeusvaltiona. Se olisi myös menneitä, nykyisiä ja tulevia sukupolvia ajatellen, paitsi häpeällistä ja vastuuntunnotonta, myös täysin anteeksiantamaton virhe. Jäisimme tuhoisaan velkaan jälkipolville!
Neuvostoliitto irtisanoi maitten välisen hyökkäämättömyyssopimuksen vedoten Mainilan laukauksiin ja hyökkäsi Suomeen 30.11.1939. Kansainliitto erotti Neuvostoliiton jäsenyydestään sen hyökättyä Suomeen.
Kesällä 1940 Viro, Latvia ja Liettua liitettiin väkivaltaisesti Neuvostoliittoon.
Kesällä 1940 ilmeni myös merkkejä, jotka viittasivat Neuvostoliiton haluun liittää koko Suomi itseensä.
Marraskuussa 1940 ulkoministeri Molotov ilmoitti Saksalle Neuvostoliiton aikeesta ratkaista Suomen asia sodalla. Hän viittasi Molotov-Ribbentrop -sopimukseen toteamalla, että Suomi oli sopimuksessa mainituista valtioista ainoa, jota ei oltu vielä liitetty NL:n siten kuin oli sovittu.
Suomen hallitus pelkäsi Stalinin uutta hyökkäystä. Huolestuminen oli täysin aiheellista.
Suomi oli täysin eristyksissä Saksan miehitettyä myös Norjan. Yhdysvallat olivat tuhansien kilometrien päässä ja halusi tuohon aikaan pysyä ennen kaikkea erillään sodasta.
Kun Saksa tarjoutui tässä tilanteessa toimittamaan Suomelle sotamateriaalia, Suomen johtajat totesivat sen ainoaksi mahdollisuudeksi vahvistaa puolustusta tehokkaasti.
Oli pakko tukeutua Saksaan, vaikka valtaosa suomalaisista vieroksui kansallissosialisteja ja tiesi Hitlerin syylliseksi suursotaan. Välitön vaara uhkasi kuitenkin Neuvostoliiton taholta, joten ensimmäinen tehtävä oli valmistautua sen torjumiseen.
Suomi olisi voinut yrittää säilyttää puolueettomuutensa, mutta sitä oli yritetty jo 1939 ja tulokset olivat näkyvissä. Puolueettomuuden edellytyksenä olisi ollut, että Saksa ei hyökkää Norjasta Suomen Lapin kautta Kuolan niemimaan Neuvostoliitolle elintärkeitä satamia vastaan ja että Neuvostoliitto ei yritä miehittää Etelä-Suomea Saksan odotetun hyökkäyksen varalta.
Valtiomiehet Ryti, Mannerheim ja Tanner olivat realisteja, eivät uskoneet tällaisiin ihmeisiin. Pysyttäessä puolueettomana edellä mainittujen oletusten pohjalta, olisi Suomi joka tapauksessa joutunut sotaan, mutta äärimmäisen sekavassa tilanteessa.
Ainoa mahdollisuus säilyttää jonkinlainen toimintavapaus oli tässä vaiheessa uusi sota Neuvostoliittoa vastaan. Tietenkin toivottiin että se johtaisi myös Suomelta 1940 riistettyjen alueiden palautukseen, mistä johtuu nimitys jatkosota. Sen ohella suomalaiset halusivat turvata edelleen maan itsenäisyyden. Hitleriä sen sijaan ei haluttu auttaa, mikä nähtiin aikanaan myös käytännössä
Vallitsevissa olosuhteissa Suomi ei voinut pysyä puolueettomana. Suomen hallitus ja eduskunta eivät ottaneet jatkosodan aikana missään vaiheessa kantaa Itä-Karjalan asemaan. Yksityiset henkilöt ja ryhmät kylläkin ottivat kantaa asiaan.
Suomi kävi oma erillissotaansa. Suomen taistelu erillään Saksasta sen aseveljenä, mutta ei liittolaisena, ilmenee sodan tapahtumista monella tavoin. Oman sodan luonnetta osoittaa mm. se, että marsalkka Mannerheim kieltäytyi antamasta strategista apua saksalaisille. Saksalaiset halusivat saada Leningradin saarroksiin, mutta marsalkka Mannerheim kieltäytyi toistuvasti hyökkäämästä Leningradiin.
jatkosota oli Stalinin aloittaman talvisodan seurausta. Suomi halusi saada takaisin entiset, Tarton rauhansopimuksen mukaiset rajansa ja kävi omaa erillissotaansa
Itä-Karjalan osittainen miehitys perustui Mannerheimin päätökseen hankkia Suomelle strateginen suoja-alue. Taustana oli talvisota. Neuvostoliitto oli varustanut Itä-Karjalan Suomeen suuntautuvan hyökkäyksen tukialueeksi liikenneyhteyksineen ja lentokenttineen.
Kaksi ja puoli vuotta kestäneen asemasodan jälkeen Neuvostoliitto aloitti kesäkuun 9. päivänä 1944 massiivisen kuuden viikon mittaisen strategisen iskun Suomea vastaan. Tarkoituksena oli murskata Suomen sotilaallinen vastarinta ja miehittää eteläisen Suomen avainalueita.
Kymmenen ensimmäisen päivän aikana Neuvostoliiton armeija eteni Karjalan Kannaksella 90 kilometriä Viipuriin saakka. Suomalaiset onnistuivat kuitenkin pysäyttämään venäläisten hyökkäyksen tasolle Viipurinlahti, Ihantala, Vuoksi, Laatokka.
Pariisin rauhankonferenssissa v. 1947 Moskovan välirauhan ehtoihin ei saatu mitään helpotuksia, vaan tuon pakkorauhan ehdot jäivät sellaisinaan voimaan, vaikka alueluovutukset johtuivat N-liiton hyökkäyksestä Suomeen. Vastoin kansainvälistä lakia Neuvostoliitto sen jälkeen asutti miehittämänsä alueet.
Oli hyvin arvokasta, mitä presidentti Jeltsin vastasi lehdistölle tavattuaan presidentti Ahtisaaren Moskovan Kremlissä: "Minä katson, että Karjalan liittäminen oli epäilemättä stalinistista politiikkaa, totalitarismin hyökkäyspolitiikkaa, emmekä me presidentti Ahtisaaren kanssa missään tapauksessa hyväksy sellaista."
Suomen tulee olla aktiivinen aloitteentekijä pakkoluovutettujen alueiden takaisin saamiseksi. Talvisodan päättänyt ja myöhempien rauhansopimusten mallina toiminut Moskovan rauhansopimus, jonka Neuvostoliitto saneli Suomelle, tulee julistaa mitättömäksi. Mitättömyyden syyt ovat samat kuin Molotov-Ribbentrop-sopimuksenkin ja myös sen salaisen lisäpöytäkirjan mitättömyyden syyt. Pariisin rauhansopimuksen ratifioijavaltioiden tulee, ellei Venäjä myönny alueiden palauttamiseen, kokoontua keskustelemaan Suomen epäoikeudenmukaisesta kohtelusta. Valtioiden tulee saada aikaan neuvotteluratkaisu, joka osittain hyvittää Suomen kärsimät vääryydet: Suomen tulee saada takaisin menettämänsä alueet.
Pariisin rauhansopimuksen vaatimuksia Suomelle on jo muutettu ja mitätöity,joten Pariisin rauhassa sovittua Suomen itärajaakin voidaan muuttaa oikeudenmukaisemmaksi Suomelle kun ratifijoijavaltiot niin tahtovat.
Suomihan jo sanoutui yksipuolisesti pres. Koiviston johtamana irti eräistä Pariisin rauhan sopimuksen Suomen aseistaumimista rajoittavista epäoikeudenmukaisista ja vanhentuneista pykälistä, eikä kansainvälisiä vastalauseita kuulunut.
Eli Pariisin rauhassa vahvistettua Suomen itärajaakin voidaan muuttaa oikeudenmukaisemmaksi
Suomelle
Mikäli vääryyden hyväksyminen jää maamme ja Venäjän väliseksi realiteetiksi, ei tilanne oikeuta pitämään kumpaakaan maata nykyaikaisella oikeusvaltiona. Se olisi myös menneitä, nykyisiä ja tulevia sukupolvia ajatellen, paitsi häpeällistä ja vastuuntunnotonta, myös täysin anteeksiantamaton virhe. Jäisimme tuhoisaan velkaan jälkipolville!
Vastaukset 4
Vanhimmat
ihan rauhassa
Olipa rakentava kommentti sinulta.
Hyvä kirjoitus ja hyvin perusteltu, olen samaa mieltä. Stalinin määräämä hyökkäysraja perustuu Molotov-Ribbendrop sopimuksen salaiseen lisäpöytäkirjaan. Venäjä miehittää Suomen alueita sellaisen sopimuksen perusteella, joka johti toiseen maailmansotaan.