C. H. Spurgeon in viimeisimmistä saarnoista: ”On olemassa tunnustavia kristittyjä, jotka voivat puhua ihaillen itsestään. Sydämeni pohjasta saakka tunne kuitenkin vastenmielisyyttä sellaisia puheita kohtaan päivä päivältä yhä enemmän. Niiden, jotka näin kerskaten puhuvat, täytyy olla hyvin erirakenteisia kuin minä. Sillä aikaa kun he onnittelevat itseään minun on maattava hyvin nöyrästi Kristuksen ristin juurella ja ihmeteltävä. että olen yleensä pelastettu, sillä tiedän olevani pelastettu. Minun on ihmeteltävä, että en usko enemmän Kristukseen ja samalla ihmeteltävä, että minulla on etuoikeus uskoa Häneen –minun on ihmeteltävä, että en rakasta Häntä enempää ja samalla ihmeteltävä, että yleensä rakastan Häntä – minun on ihmeteltävä etten ole pyhempi ja samalla ihmeteltävä, että minulla on yleensä jotain halua olla pyhä huolimatta siitä turmeltuneesta, alhaisesta ja paheellisesta luonnosta, jonka löydän sielustani. Jos Jumala sallisi parhaan maapallolla elävän ihmisen kohdalla tämän sisällä asuvien syvien turmeluksen lähteiden purkautua esiin, tämä tekisi yhtä pahaa kuin Paholainen itse. En välitä vähääkään siitä, mitä nämä kerskailijat puhuvat omasta täydellisyydestään; olen varma että he eivät tunne itseään, muutoin he eivät voisi puhua niin kuin he nyt usein puhuvat. Taivasta lähimpänäkin elävässä pyhässä on tarpeeksi räjähdysainetta sytyttämään toisen helvetin, jos vain Jumala sallisi siihen kipinän. Parhaimmassakin ihmisessä on helvetillinen, lähes pohjaton turmeluksen syvyys. Jotkut kristityt eivät koskaan näytä tätä käsittävän. Melkein toivon, etteivät he tulisi sitä näkemäänkään, sillä se on tuskallinen havainto jokaiselle. Siinä on kuitenkin se suunnaton hyvä puoli, että se saa meidän itseluottamuksemme lakkaamaan ja saa meidät kunnioittamaan vain Herraa.”
----------------
Spurgeon oli baptisti. Aika erilainen käsitys hänellä näyttäisi olleen itsestään kuin vaikkapa eepu*lla...
----------------
Spurgeon oli baptisti. Aika erilainen käsitys hänellä näyttäisi olleen itsestään kuin vaikkapa eepu*lla...
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tuo teksti oli hyvin yhteneväinen ortodoksisen kirkon oppien kanssa. Enpä olisi baptisteista uskonut löytäväni moista. Kiitos.
Itselleni hyvin läheisiä ja tuttuja tuntemuksia, myös se tuska omasta pohjattomasta turmeltuneisuudesta.
Olen joutunut kokemaan = saanut kokea muutaman kerran elämässäni tätä todellisen läpikotaisen syntisen minän kohtaamista. Voi kuinka se tekeekään kipeää. Mutta Jumalan armo näyttäytyy sen jälkeen sitä suuremmalta ja valtavammalta. Ansaitsematon armo, todella.