Lasten- ja kansanmurha Tsetseniassa

Erich Bergkrautin ohjaama dokumentti "Coca - Tsetsenian kyyhky" pitäisi ehdottomasti näyttää uudestaan parhaimpaan katseluaikaan joskus viikonloppuna.

Dokumentissa Zainap Gašajeva ja Anna Politkovskaja yrittävät vakuuttaa eurooppalaisia poliitikkoja venäläisten suorittamista ihmisoikeusrikkomuksista. Dokumentin nähtyään ihmisoikeusrikkomuksista on varma. Kuoliaaksi tapetut 35 000 lasta eivät voi olla terroristeja.

Terroristeja ovat venäläiset sotajoukot, jotka tappavat Tsetseniassa siviilejä ja riistävät heitä kotoaan.

Terrorismi ei ole ongelmien syy Tsetseniassa. Ongelmana on Tsetsenian halu itsenäistyä, jota venäläiset eivät siedä. Terrorismi maalattiin tekosyyksi tavalla, jonka vain venäläiset osaavat.

Suomikaan ei koskaan ampunut Mainilan laukauksia, vaan Venäjä ampui ne itse ja hyökkäsi Suomeen väittäen Suomen ampuneen. Venäjällä on tapettu paljon suomalaisia, mutta kuolinsyyksi valehdeltu mahatauteja ja muuta höynää.

Ongelma on Venäjä. Katsokoon itseään peiliin. Tavalliset ihmiset Venäjällä kärsivät eikä ihmekään. Mihinkään ei voi luottaa kun kaikkea vääristellään.

Venäjä on diktatuuri, jolla on kivinen tie kansanvaltaan. Tappamalla tsetsenialaisia se ei onnistu.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on arvostellut Venäjää tsetseeniperheen verilöylyn selvittämättömyydestä. Venäläisjoukot ampuivat viisi saman perheen jäsentä, joista yksi oli raskaana.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin katsoi surmien selvityksessä olleen selittämättömiä viivytyksiä ja että tutkimukset eivät olleet asianmukaisia muutoinkaan.

Tämän ketjun aiemmista viesteistä ilmenee, ettei murhattu tsetseeniperhe ole ollut ainoa ja ettei Venäjällä ihmiset saa oikeutta väärinkäytösten tapahduttua.

Dokumentissa "Toimittaja on murhattu" haastateltiin myös entistä presidentti Gorbatshovia, joka arvosteli esimerkiksi Mihail Hodorkovskin pidätystä ja tuomiota. Hodorkovski on sitä varten vankilassa, että hän on Venäjällä tukenut oppositiota. Syytteet häntä vastaan ovat tekaistuja.

Venäjä on valheen kuningas, joka tapattaa ja kiduttaa kansalaisiaan niin kauan, että he tunnustavat toisten tekemät rikokset. Venäjällä murhataan vaikka kokonaisia kansoja naiset ja lapset mukaan lukien kuten Tsetseniassa on tapahtunut.

Venäjän turvallisuuspalvelu FSB kärrää kerrostalojen kellareihin pommeja saadakseen tekosyyn hyökätä itsenäisyyttä halajavan kansan kimppuun. Vasta jälkikäteen tiedämme totuuden jos ylipäätään tiedämme, niin kuin Mainilan laukauksistakin, jotka Venäjä erehtyi tunnustamaan.

Lähteitä:
http://lotta.yle.fi/motweb.nsf/fabf9f16f4685faf4225688700639112/420ca72f8660880642256b6b00464c44/$FILE/backman0209154ok.html
http://www.iltalehti.fi/uutiset/200610125235455_uu.shtml
http://fi.wikipedia.org/wiki/Mihail_Hodorkovski
http://fi.wikipedia.org/wiki/Mainila

Venäjällä on surmattu jo yli sata toimittajaa sen jälkeen, kun Mihail Gorbatshovin julistama sananvapaus astui voimaan vuonna 1986.

Togliattin teollisuuskaupungissa on murhattu kuusi toimittajaa vuoden 1995 jälkeen, Ylen Dokumenttiprojektissa "Toimittaja on murhattu" kerrotaan. Dokumentti seuraa kahden toimittajan, Valery Ivanovin ja Alexei Sidorovin murhia. Sidorov tapettiin jääpiikillä lokakuussa 2003 ja Ivanov ammuttiin autoonsa puolitoista vuotta aiemmin ja molemmat olivat saman lehden toimittajia.

Tutkimukset murhien jälkeen ovat leväperäiset ja molempien kerrotaan saaneensa surmansa aivan tavallisessa katuväkivallassa ammatistaan riippumatta, mitä taas perheenjäsenet ja kollegat eivät usko.

Alexei Sidorovin tapauksessa pidätetään mies, jolla on vankka alibi murhan ajalle. Poliisit ovat kuitenkin leiponeet hänestä murhaajan. Huippujuristikaan ei saanut oikeusistuinta kuulemaan kahta todistajaa, jotka näkivät murhasta vangitun istuvan kahvilassa juuri murhan aikaan monta tuntia.

Paul Jenkinsin ohjaamassa dokumentissa "Toimittaja on murhattu" paljastuukin karuja asioita Venäjän oikeusistuimesta, joka ei ole riippumaton. Järjestäytynyt rikollisuus yltää hallintokoneiston huipulle ja poliisitkin kuuluvat usein mafian piiriin. Tutkimuksia voidaan junailla ja muutella, kuten esimerkiksi Sidorovin murhan tutkimuksia, joissa ei otettu huomioon ensimmäisiä verijälkiä.

Se, että oikeat murhaajat pääsevät kuin koira veräjästä ja syyttömät ihmiset tuomitaan heidän sijastaan, ei ole näköjään mikään ongelma Venäjällä. Ongelma on se, että asioista kirjoitetaan ja korruptiota ja vallan väärinkäyttöä paljastetaan. Sitä eivät paljastusten kohteet siedä ja vaientavat toimittajat - kuten kävi lopulta Anna Politkovskajallekin.

Gormbatschov -suuri mies oli siinä myös ja Anna pomo.

Toivottavasti Venäjä ei onnistu tavoitteissaan Ukrainassa.