Sinne on 60 vuoden aikana kirjoittanut, kertonut ja käynyt piirtämässä karttaakin moni 1944 alueella liikkunut mies ja poika. Onko Toivo Tapanaisen suku pystynyt ne kaikki sieltä hävittämään? Miten hänen vaikutuksensa on riittänyt sota-arkistoon ja Lappeenrannan srk:n poissiirrettyyn aineistoon Helsinkiin? Näitähän ei ole kukaan "tutkijakaan" kyseenalaistanut. Asiasta on muka kaksi väitöstä! Mitä juosten kustuja ne ovat eli miten tohtoriksi voi väitellä kysymättä ja kyseenlalaistamatta mitään?
Lappeenrannan poliisilaitoksella
pitäisi olla tietoa
171243
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 6 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Tutkija ei voi oikein luottaa huhupuheisiin tai yksittäisiin todistajalausuntoihin. Tutkijat ovat kuitenkin nimenomaan huhujen pohjalta pyrkineet löytämään asiakirjoja, jotka joko suoraan tai välillisesti todistaisivat Lappeenrannan tapahtumista. Yksinkertaisinta olisi tietysti jos mahdollisen oikeuden päytäkirjat olisivat jossakin tallella. Kun tällaisia todisteita ei ole löytynyt, on pyritty etsimään välillisiä todisteita. Tällaisia voisivat olla vaikka teloitusosaston määrääminen oikeuden käyttöön joka näkyy jostakin asiakirjasta, jonkin yksikön sotapäiväkirjaan tehty merkintä sotilaiden ampumisesta, merkintä Lappeenrannassa tapahtuneista levottomuuksista ja viittaus niiden hoitamisesta, kantakortit joissa kaatumispäivät sopivat Lappeenrannan tapahtumiin, jonkun sotilaan kirje kotiin tai melkein mitä tahansa. Vaikka kenttäkeittiön määrääminen Huhtiniemeen sopivana ajankohtana. Ylipäätään mikä tahansa merkintä, josta tapahtumiin pääsee kiinni. Ainakaan toistaiseksi tällaista merkintää ei ole löytynyt. Lähes poikkeuksetta historian tutkijat löytävät aina ennemmin tai myöhemmin epäsuoria viitteitä, koska tietojen täydellinen hävittäminen on erittäin vaikeaa, mahdollisia tiedon lähteitä kun on yleensä aika monta. Tässäkin tapauksessa tietoja voisi löytyä useamman viranomaisen arkistoista ja lisäksi yksityisten hallusta.
En siten usko, että väitöskirjat ja muut asiallisesti tehdyt tutkimukset ovat juosten kustuja vaan kyse on yksinkertaisesti siitä, että tapahtumaan viittaavia asiakirjoja ei löydy. Kun ottaa huomioon arkistojen laajuuden, niin välillisen tiedon löytäminen ei aina ole helppoa ja usein siihen törmätään sattumalta. Lappeenrannan tapauksessa käytettävissä on nyt kuitenkin suoria todisteita ruumiiden muodossa, joista voidaan ainakin päätellä koska jotakin on tapahtunut. Siitä saadaan sitten taas uusi kiintopiste myös asiakirjojen etsimiseen.
Luulen, että luurangot laitetaan mustiin muovipusseihin ja muutamalla kymmenenllä miljoonalla englantilaiset niitä tutkivat. He kertovat, että objektit olivat olleet kauan maassa ja olleet ihmisiä sitä ennen. Sitten suuri, oikein suuri lehdistötilaisuus Finlandia-talolla ja Ranta, Rajamäki, Vanhanen ja Haapala kertovat, että luurankoja ne olvat.
Hämmästyttää, kummastuttaa minuakin miten vähän meillä on tutkimusta ja miten paljon väärää tietoa Talin – Ihantalankin Suurtaistelusta 25.6. – 7.7.1944. Hämmästyttää, kummastuttaa sekin miten vieläkin joistakin akateemisistakin tutkimuksista huolimatta myytti Viipurin menetyksestä, eversti Kempin laiminlyönneistä ja majuri Bäckmanin ”juoppohulluudesta” elää vieläkin – 62 vuotta sotiemme päättymisestä? Ja kuitenkin ollaan kovalla tohinalle tekemässä elokuvaa ja perustamassa museota Talin – Ihantalan taistelusta.
Meillä on jonkin verran hyvää akateemistakin tutkimusta jatkosodasta kuten myös Kannaksen ratkaisutaistelusta 1944 Yksi tällainen kiihkoton ja asiallinen esitys rintama- ja sotilaskarkuruudesta on:
- Jukka Kulomaa: Käpykaartiin? 1941-1944. Sotilaskarkuruus Suomen armeijassa jatkosodan aikana.
Sama Jukka Kulomaa sanoo tämän päivän (19.10.) HS:ssa Huhtiniemen joukkohautalöydöstä että ”..erittäin mielenkiintoista ja ällistyttävää..” Huhtiniemeä ja karkureiden teloituksia tutkinut nuori Jukka Lindstedt sen sijaan vaikenee täysin tuossa artikkelissa. Ei puhu - ei pukahda!
Jatkosodan Pikkujättiläisen toimittaja, dosentti Jari Leskinen sanoo samaisessa HS:n jutussa, että ”..erityisesti Neuvostoliiton suurhyökkäyksen alkamisen (10.6.) ja torjuntataisteluiden välisiä viikkoja pitäisi tutkia tarkemmin.. ” ..vähemmälle huomiolle on jäänyt sekin, kuinka suuri sekasorto ja paniikki tuona aikana vallitsi.”
Ehkäpä hieman yllättäen tuossa samaisessa HS:n artikkelissa pääministeri Matti Vanhanen toteaa, että ”Idea Totuuskomissiosta voisi olla hyvä.”
Turjan Kumuri -kirjassa kerrotaan oleellinen Bäckmannista ja hänen luonteestaan, sekä alkoholin käytöstä. Samaten lue Uuno Tarkin ja Lauri Jäntin kirjat Viipurin tapahtumista.
Halsti Suomen Sota 1939-1945, osa 3, Ratkaisu 1944, sivu 316:
"II P:n komentaja oli ilmeisesti liian hermostunut ihminen pataljoonan komentajaksi, eikä häntä olisi pitänyt sellaiseen tehtävään määrätä. Hän ei muistanut mitä ohjesääntö sanoo puolustuksesta, päinvastoin kuin hänen komentajansa. Oikeuden antama tuomio: prikaatin komentaja muodollisesti syyllinen, pataljoonan komentaja asiallisesti syyllinen, tuntuu siis sangen osuvalta"
Sinä olet noita tekstejäsi ja viitteitäsi kopioinut tänne vuosikausia –
minua suorastaan jo tympäisee, mutta kun esiinnyt jonkinlaisena
"asiantuntijana" niin kerropas mitä Halsti kirjoittaa kenraalimajuri
Ruben Laguksessta teoksessa:
Wolf H. Halsti: Muistelmat II 1939-1948. Aika vaatii vetonsa. Otava
1974
Parempi juttu on Laguksesta Talvisodassa, kun Päämaja lähetti hänet Summan joukkojen
"ylimmäksi komentajaksi" Summan murruttua!
Halsti kertoo tuon erikoisen episodin 1. Osassa Suomen Sota 1939-1945, Talvisota.
Lagus kävi pari päivää hämmentämässä todella sekavassa tilanteessa, jossa paikalla olleet joukkojen pitkäaikaiset komentajatkaan eivät tienneet tarkkaa tilannetta.
No Lagus häippäsi vähin äänin sinne mistä oli tullutkin. Henkilösuhteet taisi mennä poikki lopullisesti joidenkin upseerien välillä.
Tätä samaa metodia Lagus kokeili sitten Kuuterselän takaisinvaltausyrityksessä kesällä 1944....
Myös noissa muistelmissaan Halsti kirjoittaa hyvin kärkevästi kukkoilevan
Ruben Laguksen ja kenraalimajuri Pajarin välisestä riidasta (Halsti, ss. 308
– 311) , joka hänen mielestään aiheutti Kuuterselän vastahyökkäyksen
viivästymisen ja epäonnistumisen VT-linjan takaisinvaltaamiseksi. Wolf H.
Halstihan oli Pajarin komentaman 3. divisioonan esikuntapäällikkö tuolloin.
Teoksessaan Ratkaisu 1944 Halsti kirjoittaa myös erittäin traagista tarinaa
Laguksesta ja Ruben Laguksen eliittijoukoista – rynnäkkötykkikomppaniasta ..
”Ne muutamat rynnäkkötykit, jotka panssaridivisioona (Lagus) oli lähettänyt,
ajoivat tiehensä. Mutta vihollisen hyökkäysvaunut ja rynnäkkötykit murtautuivat
läpi ... johon poislähteneet suomalaiset rynnäkkötykit olivat jättäneet aukon, ja
panssarikiila vyöryi vastarintaa kohtaamatta, suoraan Juustilankankaalle.”
(Halsti, s. 335)
Ja Halsti ei tässä kirjoita ihan vähäpätöisestä asiasta vaan ehkä Kannaksen
Suursodan vaarallisimmasta taistelusta maamme riippumattomuuden ja
itsenäisyyden puolesta!!! Minua vain hämmästyttää ja kummastuttaa miten
'tyhmiä' (?) meidän sotahistorian tutkijat ovatkin olleet sitten Halstin päivien.
Sitä paitsi nykyisillä tutkijoillamme on vielä käytettävissä aivan toisen luokan
tietolähteet ja tietotekniset välineet kuin Wolf H:lla.
Lähteet:
Wolf H. Halsti RATKAISU 1944, Suomen sota 1939 – 1945 (Kolmas
osa), Keuruu 1957.
Wolf H. Halsti: Muistelmat II 1939-1948 ”Aika vaatii veronsa”. Otava 1974
PS. Pahoittelen provosoivaa kirjoitustani ja kiitän asiallisesta kommentista!
Korkea upseeri kirjoittaa kymmenen vuotta tapahtumien jälkeen juuri itselleen sopivat sanat ja itseään kehuvan historian. En ole lukenut ainuttakaan 50-luvulla, puhumattakaan myöhemmin kirjoitettua "muistelmaa", jossa eversti ja kenraali sanoisi, että "olin tietämätön, olin pelkuri, halusin näyttää kovaa miestä ja tapatin muutaman kompanani aivan turhaan bunkkerilinjaan".
Poliitikon kohdalla sopii täsmälleen samat asiat. Ei ole ilmestynyt aikalaiskirjoitusta, jossa entinen ministeri sanoisi, että ajatin viimeisenä ministeripäivänäni kotiini 790 pulloa ministerikonjakkia, sekä 650 viskipulloa ja 500 laatikollista van Kempin sikareita. Näin kuitenkin tapahtui vielä 80-luvulla.
Toimin kustannustoimittajana, kun tehtiin eräästä marskinristi-miehestä kirjaa. Päähenkilö oli jo kuollut, mutta uuden vaimon ottotytär ja muut "alkusukuun kuulumattomat" olivat kirjoittamassa uutta sankaritarinaa. Eversti jäi palvelukseen ja sai tuomion armeijan autonrenkaiden salakaupasta, ammuskelustaan virkahuoneessaan 24 laukausta juovuksissa pitkin seiniä ja entisen alaisensa pahasta hakkaamisesta. Nämä olisi pitänyt "unohtaa" suvun mielestä kirjasta. Vielä julkistamisen tilaisuudessa ottotytär tiesi kertoa, että kirjassa on valokuva, jossa on upseeri, jota kirjan päähenkilö vihasi. Kirjaa ei pitäisi laittaa myyntiin.
Tämä vain sitä varten, että niin Halsti, Hägglund, Karhunen, Susitaival ja muut ovat sanelleet vain itselleen mukavia kirjoja. Osaksi ne ovat aitoa historiaa ja osaksi tarua omasta hyvyydestä.
Kirjoittakaa omia höpinöitänne uusilla otikoilla ja lopettakaa sekoilu!
Armas Kempin 20.prikaatin ja majuri Bäckmanin II pataljoonan miesten
pakeneminen Viipurista sekasorron vallassa ei todellakaan liity mitenkään
Lappeenrannan mahdollisiin teloituksiin!
”Sotaylioikeus” antoi Bäckmaninille kolmen kuukauden kuritushuonetuomion
syyllisyydestä Viipurin menetykseen, jonka päällensä sälytetyn häpeän takia
majuri Bäckman ampui itsensä tammikuussa 1945!
Ilmeisesti tässä vain joku 30-luvun ’kansallissosialistien’ (?) perinteitä vaaliva
klikki levittää epätoivoisesti tarkoituksellista disinformaatiota Huhtiniemen
tapauksen sumuttamiseksi!
Everstiluutnatti Uuno Tarkki: Taistelu Viipurista 20.6.1944 Gummerus 1996
-Viipurin menetys ja oikeudenkäynti
Sivu 265:
19.1.1945 Sotaylioikeuden tuomiossa majuri Bäckman tuomittiin "osittain varomattomuudesta, osittain laiminlyönnistä tapahtuneesta sotatoimia vahingoittaneesta virkavelvollisuuden rikkomisesta" 8 kuukaudeksi kuritushuoneeseen.
Korkeimmassa oikeudessa 12.3.1945 päätös nro 628 (kirjassa liitteenä), tuomio nousi 1 vuodeksi kuritushuonetta!
Tätä ennen majuri Bäckman oli ennättänyt tehdä itsemurhan 25.1.1945. Häntä ei tuomittu rangaistukseen kuolleena, vaan lausunnon antaminen raukesi rangaistuksen osalta.
Meininki oli aika selväpiirteinen, mitä kurinpitotoimiin tuli. Eversti Sora tuli Kempin tilalle Viipurin jälkeen ja kovat otteet pantiin käyttöön. Tämmöinen päiväkäsky oli uuden Prikaatinkomentajan tervetulotoivotus Viipurin karkuunjuoksijoille:
Everstiluutnatti Uuno Tarkki: Taistelu Viipurista 20.6.1944 Gummerus 1996
-Viipurin menetys ja oikeudenkäynti
Sivu 212:
23.6.1944 55/TV/AS
20. PRIKAATIN ESIKUNTA SALAINEN
N:o 2328/I/26 sal
Asia: KURINPITO.
1.Kpk. 2606
Esiintyneiden tapausten johdosta käsken kaikkia päälliköitä kiinnittämään erikoista huomiota lujan kurin ylläpitämiseen. Kaikille on tehtävä selväksi, että jokainen henkilö, joka syyllistyy karkaamiseen, sotapelkuruuteen tai taistelutoimintaa koskevien käskyjen täyttämättä jättämiseen, tullaan viipymättä asettamaan pikaoikeuteen ja että sen tuomitsemat kuolemanrangaistukset pannaan myös viipymättä täytäntöön. Järjestyksen ylläpitämiseksi on tarvittaessa a.o. päällystön taholta käytettävä asevoimaa niin, että kaikkinainen hajaannus tukahutetaan jo alkuunsa.
Prikaatinkomentaja Eversti Y.W.Sora
Esikuntapäällikkö Majuri T. Viiri
Jakelu A
Asiaan! Tässä puhuttiin nyt Viipurin menetyksestä ja siitä miten se
liittyy mahdollisiin Huhtiniemen teloituksiin.
Oliko Bäckmanin tuomio kolme vai yhdeksän kuukautta ei nyt tässä
asiassa ole kauhea olennaista.
- EI MITENKÄÄN!
Bäckman oli juonut hermonsa pilalle jo viimeistään 1941!
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4000000000000028&posting=22000000020615019
Asiaan! Tässä puhuttiin nyt Viipurin menetyksestä ja siitä miten se
liittyy mahdollisiin Huhtiniemen teloituksiin.
- EI MITENKÄÄN!
Oliko Bäckmanin tuomio kolme vai yhdeksän kuukautta ei nyt tässä
asiassa ole kauhean olennaista.
”Bäckman oli juonut hermonsa pilalle..”
No niin olet sinäkin! Olet jo jauhanut tuota samaa ’virttä’ majuri
Bäckmanista, suomalaisesta upseerista vuosikausia näillä palstoilla.
Luulenpa, että olet noita Pohjanmaan ’homppeleita’, jotka uhoilevat
kyllä mutta kun tulee tosi paikka eteen niin juostaan paskat housuissa
karkuun kuten Nuijasodassa, Suuressa Pohjan sodassa, Suomen
sodassa ja viimein Talin – Ihantalan Suurtaistelusta.
Varmaankin tämän takia teikäläiset provokaattorit haluavat niin
kiihkeästi kaataa Viipurin menetyksen YHDEN upseerin, majurin,
niskaan: SÄÄLITTÄVÄÄ, VASTENMIELISTÄ!
Niitä on ollut aikaa 60 vuotta repiä, polttaa ja hävittää. Jonkun käskystähän ne todisteet ovat tuhottu. Kenen, jos ei Tapanaisen ja muutaman kenraalin?