Miljoonat kristityt ovat viettäneet Sunnuntaita lepopäivänään.
Taivas on täpötäynnä näitä Sunnuntain viettäjiä.
Ilmestyskirja:
7:9 Tämän jälkeen minä näin, ja katso, oli suuri joukko, jota ei kukaan voinut lukea, kaikista kansanheimoista ja sukukunnista ja kansoista ja kielistä, ja ne seisoivat valtaistuimen edessä ja Karitsan edessä puettuina pitkiin valkeihin vaatteisiin, ja heillä oli palmut käsissään,
10. ja he huusivat suurella äänellä sanoen: "Pelastus tulee meidän Jumalaltamme, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsalta".
11. Ja kaikki enkelit seisoivat piirissä valtaistuimen ja vanhinten ja neljän olennon ympärillä ja lankesivat kasvoilleen valtaistuimen eteen ja kumartaen rukoilivat Jumalaa,
12. sanoen: "Amen! Ylistys ja kirkkaus ja viisaus ja kiitos ja kunnia ja voima ja väkevyys meidän Jumalallemme aina ja iankaikkisesti, amen!"
13. Ja yksi vanhimmista puhui minulle ja sanoi: "Keitä ovat nämä pitkiin valkeihin vaatteisiin puetut, ja mistä he ovat tulleet?"
14. Ja minä sanoin hänelle: "Herrani, sinä tiedät sen". Ja hän sanoi minulle: "Nämä ovat ne, jotka siitä suuresta ahdistuksesta tulevat, ja he ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä.
15. Sentähden he ovat Jumalan valtaistuimen edessä ja palvelevat häntä päivät ja yöt hänen temppelissään, ja hän, joka valtaistuimella istuu, on levittävä telttamajansa heidän ylitsensä.
16. Ei heidän enää tule nälkä eikä enää jano, eikä aurinko ole sattuva heihin, eikä mikään helle,
17. sillä Karitsa, joka on valtaistuimen keskellä, on kaitseva heitä ja johdattava heidät elämän vetten lähteille, ja Jumala on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä."
Taivas on täpötäynnä näitä Sunnuntain viettäjiä.
Ilmestyskirja:
7:9 Tämän jälkeen minä näin, ja katso, oli suuri joukko, jota ei kukaan voinut lukea, kaikista kansanheimoista ja sukukunnista ja kansoista ja kielistä, ja ne seisoivat valtaistuimen edessä ja Karitsan edessä puettuina pitkiin valkeihin vaatteisiin, ja heillä oli palmut käsissään,
10. ja he huusivat suurella äänellä sanoen: "Pelastus tulee meidän Jumalaltamme, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsalta".
11. Ja kaikki enkelit seisoivat piirissä valtaistuimen ja vanhinten ja neljän olennon ympärillä ja lankesivat kasvoilleen valtaistuimen eteen ja kumartaen rukoilivat Jumalaa,
12. sanoen: "Amen! Ylistys ja kirkkaus ja viisaus ja kiitos ja kunnia ja voima ja väkevyys meidän Jumalallemme aina ja iankaikkisesti, amen!"
13. Ja yksi vanhimmista puhui minulle ja sanoi: "Keitä ovat nämä pitkiin valkeihin vaatteisiin puetut, ja mistä he ovat tulleet?"
14. Ja minä sanoin hänelle: "Herrani, sinä tiedät sen". Ja hän sanoi minulle: "Nämä ovat ne, jotka siitä suuresta ahdistuksesta tulevat, ja he ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä.
15. Sentähden he ovat Jumalan valtaistuimen edessä ja palvelevat häntä päivät ja yöt hänen temppelissään, ja hän, joka valtaistuimella istuu, on levittävä telttamajansa heidän ylitsensä.
16. Ei heidän enää tule nälkä eikä enää jano, eikä aurinko ole sattuva heihin, eikä mikään helle,
17. sillä Karitsa, joka on valtaistuimen keskellä, on kaitseva heitä ja johdattava heidät elämän vetten lähteille, ja Jumala on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä."
Vastaukset 4
Vanhimmat
Oikein kirjoitat.
Vilpittömiä sunnuntain viettäjiä on ollut vuosisatoja. Luuk 12:47-48.
Siunausta
jari laurila
Ja vaikka teidän mukaanne otettaisiin vielä kaikki uudestikastajien lahkotkin, ei niistä häävisti väkeä kartu.Ei kartu juu!
Jotenka huonosti taitaa olla asianne? Noin suuremmassa mittakaavassa ajateltuna.
Valkopukuisten suuri joukko, joo!
LAHKOT. MITÄ TARKOITTAA "LAHKOLAISUUS"?
Kristittyjä pidettiin lahkona, koska he poikkesivat juutalaisuudesta, ja vallalla olevasta sen ajan uskonnollisten johtajien opetuksesta. (Apt 24:5) Kristityjenkin keskuuteen kuitenkin syntyi lahkoja kuten "judaismi, gnostilaisuus ja nikolaiittain" oppi.
Apostoli Paavalia nimitettiin lahkolaiseksi. Hän puolustautui kertomalla että hän palvelee Jumalaa, ja uskoo mitä laissa ja profeetoissa on sanottu. (Apt 24:14-16) Elävän Jumalan seurakunta on tietysti totuuden pylväs ja perustus. (1 Tim 3:5, Ef 2:20) Totuutta noudattavana se kasvaa rakkaudessa kiinni Kristukseen joka on seurakunnan perusta. (Ef 4:15-16, 1:22, 4:15, 1 Kor 3:11) Seurakunta on "yksi ruumis" Kristuksessa ja (1 Kor 10:17, Gal 3:28) kristilliseen seurakuntaan kuuluvat eivät ole erilaisten opintuulten heiteltävänä, vaan yhdessä uskossa. (Ef 4:13-16)
Kuitenkin kristillisen seurakunnan sisälläkin saattoi ilmetä lahkolaisuuden syntiä, kun seurakuntalaiset jakaantuivat eri mielipiteiden taakse, vaikkakin kyseessä olisivat olleet arvostetutkin eri mielipiteiden esittäjät ja puhujat. (1 Kor 1:11-13) Paavali sanoi tällaisen olevan osoitus lihallisesta mielestä ja kypsymättömyydestä. (3:1-3)Lahkolaisuuden synnissä on siis kysymys seurakunnan sisäisistä mieliä jakavista riidoista. Joissakin seurakunnissa on nykyisin tapahtunut jakaantumista, seurakunta on saattanut jakaantua kahtia, tai useampiin eri protestiliikkeisiin, joita joskus myös herätysliikkeiksi kutsutaan. Kuitenkin näissä liikkeissä on usein varsin hyviä pyrkimyksiä, ja ne ovat tahtoneet palvella innokkaampaa hengellistä toimintaa, ja puhtaampaa Raamatun opetustakin usein.
Protestanttisia kirkkoja kutsutaan usein lahkoiksi. Mikään seurakunta ei kuitenkaan suoraan seuraa alkuseurakuntaa. Alkuseurakunnasta jäi vain rippeet jäljelle kun se lankesi pois totuudesta tekemällä sovitteluja maallisen vallan kanssa. (2 Tess 2:3-4) Alkuseurakunnan jäännöksen historiaa tunnemme huonosti, eikä yksikään seurakunta voi väittää olevansa suoraan alkuseurakunnan seuraaja. Jumalan sana kuitenkin säilyi pienten pienten ryhmien keskuudessa (mm. valdolaiset) keskiajan kristittyjen vainoista huolimatta joita katolinen maailma harjoitti. Näin ajatellen olisimme kaikki lahkojen jäseniä? Uskonpuhdistuksen myötä syntyivät protestanttiset kirkot. Jumala on siunannut näitä seurakuntia, koska ne tahtoivat pois keskiajan katolisesta pimeydestä puhtaampaan Raamatun oppiin. Uskonpuhdistajia oli monia, ja heidän ympärilleen syntyi aina uusi kristillinen yhdyskunta, kun he löysivät Raamatusta uutta valoa. Sekä Luterilainen kirkko että Adventtikirkko mm. ovat näitä uskonpuhdistusliikkeitä alunperin. Adventtikirkon rooli ja merkitys uskonpuhdistajana säilyy aikamme loppuun asti. (Ilm 14:12, 12:17, 19:10)
Poikkeaminen oikean seurakunnan opista on "lihan teko" jossa ihmisen oma tahto vetää halunsa mukaiseen oppiin. (Gal 5:19-20, Room 8:4-8) Lihan tahto ei alistu Jumalan lakiin. (7) (Luuk 16:17, Matt 5:17-18, Jaak 2:10-12, 1 Joh 2:3-5, 3:4, 5:3)
Kristityllä tänään on turvanaan Raamatun kirjoitettu sana, sekä Jumalan Pyhä Henki. (Apt 9:31, 2 Piet 1:21, 2 Tim 3:16, Hebr 8:10, 1 Kor 12) Oikea kristillisyys rakastaa, ja on kiinnostunut mitä kirjoitettu on. (Matt 4:10, Luuk 4:8, Room 1:17, Ilm 1:3) Oikea kristillisyys ei pyri määräämään omantunnon asioita, vaan kysyy vapaaehtoisuutta kuten Jumalakin pyytää ihmisen vapaaehtoista rakkautta itseään kohtaan. Niinpä oikea kristittykin rakastaa Jumalaa yli kaiken ja lähimmäisiään kuten itseään. (Matt 22:36-40) Kysymys oikeasta opista ei ole kirkkojen välinen kamppailu, vaan Henkien taistelu sieluista. (1 Piet 5:8) Kristitty taistelee Raamatun Jeesuksen uskonnon puolesta rakkauden keinoin pyrkien voittamaan sieluja elämän Herralle pelastukseen totuudessa.
Jumalan kansa onkin tänään (v.2005) vielä jakaantunut eri kristillisiin piireihin yksilöinä. Näiden yksilöiden tuntomerkkinä on että he ovat vilpittömiä sille valolle minkä ovat saaneet. (Luuk 12:47-48)
Jumala kuitenkin kutsuu kansaansa pois totuudesta luopuneista uskonnollisista yhdyskunnista sinne missä ilmenevät lopun ajan seurakunnan tuntomerkit. Ilm 14:12, opettaa ketkä lopun aikana ovat pyhiä ihmisiä. "He noudattavat Jumalan käskyjä ja uskovat Jeesukseen." Heidän keskuudessaan toimii profetian Hengen lahja, (Ilm 19:10, 12:17) ja tämä seurakunta tekee lähetystyötä tietysti koko maailmassa! (Matt 28:18-20, Mark 16:15-16) He palvelevat yhdessä Herraa lähimmäistensä hyväksi, ja välttyvät lahkolaisuuden synniltä pysymällä yhdessä. (Room 12:5, 1 Kor 12:12, Ef 4:16)
USKOVAISTEN KASTEEN MERKITYS PELASTUKSESSA.
Raamatun mukaan kaste ja pelastus liittyvät yhteen. Kasteesta ei kuitenkaan pelkkänä toimituksena puhuta Raamatussa siten, että yksin toimitus pelastaisi. "Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille. Joka sen uskoo ja saa kasteen , on pelastuva. Joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen." (Mark 16:15-16)
Järjestys Raamatun mukaan on selvä; - Evankeliumin julistyö, usko ja kaste. Usko on uskonkasteen ehto ja edellytys. Kasteelle meno on henkilökohtainen teko. Kasteelle ei kanneta Raamatun mukaan, vaan kasteelle mennään (Apt 2:38, 8:12,36, 10:43,47, 11:17, 16:14, 16:31, 18:8, 19:5) Jotta kasteella olisi merkitystä pelastuksessa, tulee kasteen liittyä uskoon ja uudestisyntymiseen, (Joh 3:15, 1 Piet 1:23) eli ihmisen hengelliseen tilaan, mielenmuutokseen pois syntielämän vietosta, ja uskossa Herran Jeesuksen vastaanottamiseen Vapahtajana eli syntien anteeksiantajana. Kastetta edeltää usko, ja usko tulee sanan julistuksesta. (Room 10:17) Kastettava uskoo Jeesukseen Jumalan poikana. (Apt 8:37)
Uskovaisten kasteen kannattajat eivät hyväksy lapsikastetta kasteena, koska sylilapsi ei voi uskoa Jeesukseen siinä merkityksessä kuin Raamattu esittää. Sylilapsi ei ymmärrä evankeliumia. (Room 10:14) Kaste on uskon teko, ja usko on Herran Hengen työ, mutta siihen vaaditaan aina ihmisen oma suostumus. Raamattu ei anna yhtäkään esimerkkiä rintalapsien kastamisesta. Kaste Raamatun mukaan kuuluu siis vain henkilökohtaiseen uskoon tulleille. Uskovan lapsi on pyhitetty vanhempiensa vuoksi. (1 Kor 7:14) Jae on myös esimerkki ettei Korintin seurakunnassa sylilapsia kastettu. Jeesus tietää milloin odottaa lapselta omaa ratkaisua uskon suhteen, ja vanhempien vaikutus pyhityksessä päättyy. (Joh 1:12)
Jumalan seurakunta on "totuuden pylväs ja perustus." (1 Tim 3:15) Seurakunta ei siksi saisi olla pyhittymättömien julkisyntisten jäsenluettelo ja harrastuspiiri. Evankeliumin työ kohdistetaan lähimmäisrakkaudessa jokaiseen ihmiseen, ja aina sen parempi mitä enemmän seurakunta voi lähetystyötä tehdä, ja olla tekemisissä kääntymättömien kanssa rakkaudessa evankeliumin vuoksi. Aktiivinen seurakunta voittaa sieluja Herralle, ja ottaa jäsenekseen uskoon tulleita, syntinsä katuneita, ja kääntyneitä vanhan syntielämänsä haudanneita uudestisyntyneitä sieluja pyhityksen tielle kantamaan ristiään. (Room 6:3-8, 1 Piet 3:21, Mark 8:34) Kaikki Herran tähden rakkaudesta, ja rakkaudessa kaikkia luotuja ihmisiä kohtaan.
Jeesus kehotti kastamaan opetuslapsekseen, (Matt 28:19) ei kirkonkirjojen vuoksi. Kasteessa ihminen osoittaa, että tahtoo liittää elämänsä Kristukseen. (Gal 3:27) Kukaan ei voi pelastua ilman Jeesusta.
Raamatusta voimme ymmärtää että kaste toimituksena, ja siihen liittyvät asiat uskossa liittyvät pelastukseen. Kaste ei siksi ole toisarvoinen asia. Jeesus Kristus itse jätti esikuvan ottamalla kasteen. (Matt 3:13-17, Mark 1:9-11, Luuk 3:21-22, 1 Piet 2:21) Myös Johannes Kastaja kastoi ihmisiä parannukseen ja kääntymykseen vesikasteella, (Matt 3:1-10) mutta Jeesuksen Kristuksen kasteessa ihminen kastetaan "Pyhällä Hengellä ja tulella." (11-12)
Kaste ei sovi yleiseksi tavaksi tai lain säädökseksi. Raamatun mukaan sillä on aivan toinen merkitys. Ihmistekona kaste ei ole minkään arvoinen. Kun ihminen menee kasteelle Jumalan Pyhän Hengen vaikutuksesta tehdäkseen liiton Vapahtajan kanssa, tulee kasteesta pelastukseen liittyvä kokemus. (Kol 2:12, Room 5:1)
Siunausta
jari laurila
Uudestikastajien lahkot olivat tuossa otettu vertailuun koko ihmiskunnan joukkoon verrattuna.
Kuin kärpäsen kakka Eiffeltornin lampussa ovat nämä lahkot todellisuudessa.