ja särkynyt sydän.
Kannattaisi varmaan miettiä etukäteen, jos vauva sattuukin kuolemaan. Siis millaiset hautaus systeemit järjestää. Miettiä ja miettiä. Pahoittelen en nyt vaan osaa sanoa tuota paremmin.
Jokatapauksessa itse kadun suunnattomasti sitä että shokissa vaan huusin että ei matojen syötäväksi, vaan uurnalehtoon miellummin muitten lasten kanssa leikkimään. Nyt jos voisin päättää niin toisin olisin valinnut.
Kai jotkut pääsee yli, mutta mulle tekee edelleen tosi tiukkaa nämä juhlapäivät. En pysty viettämään syntymäpäiviä, en joulua, en koulun juhliin menemään...en mitään. Äitienpäivä on vaikein. Olen tässätapauksessa nyt onneksi eronnut, kun exäni hoitaa nämä synttäri, joulu, koulujuhlat ym. Nyt eronneena ei onneksi tarvitse itkukurkussa juhlia järjestää ja vierestä katsella.
Kyllähän tämä tästä, mutta nämä juhlapäivät on niin vaikeita vaan. Niin ja tämä Joulu taas tulossa.
Kannattaisi varmaan miettiä etukäteen, jos vauva sattuukin kuolemaan. Siis millaiset hautaus systeemit järjestää. Miettiä ja miettiä. Pahoittelen en nyt vaan osaa sanoa tuota paremmin.
Jokatapauksessa itse kadun suunnattomasti sitä että shokissa vaan huusin että ei matojen syötäväksi, vaan uurnalehtoon miellummin muitten lasten kanssa leikkimään. Nyt jos voisin päättää niin toisin olisin valinnut.
Kai jotkut pääsee yli, mutta mulle tekee edelleen tosi tiukkaa nämä juhlapäivät. En pysty viettämään syntymäpäiviä, en joulua, en koulun juhliin menemään...en mitään. Äitienpäivä on vaikein. Olen tässätapauksessa nyt onneksi eronnut, kun exäni hoitaa nämä synttäri, joulu, koulujuhlat ym. Nyt eronneena ei onneksi tarvitse itkukurkussa juhlia järjestää ja vierestä katsella.
Kyllähän tämä tästä, mutta nämä juhlapäivät on niin vaikeita vaan. Niin ja tämä Joulu taas tulossa.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Joulu nyt joka tapauksessa pitäisi melkeinpä KIELTÄÄ!
Itsellä ei liity siihen kuolintapaus-kokemusta, mutta muita ikäviä muistoja kyllä, jotka kertaantuvat aina joka ...tanan joulu!
Jos ihmiset juhlisivatkin juhlan todellista aihetta, eli Jeesusta, mutta ihan kummaksi ostossirkukseksi on mennyt koko Joulu.
Usein unohdetaan kokonaan koko joulunsanoma ja juostaan kaupoissa ym.
Ei minullakaan aiemmin tätä tapahtumaa ennen ole ollut ainuttakaan hyvää muistoa liittynyt jouluun. Saati sitten nyt tämmöisessä tilanteessa. Itse nyt haluan joulua viettää omavalintaisesti rauhassa ja yksin vuokraleffoja katsoessa ja joskus pitsaa syödessä. Kunhan vaan unohtuu koko joulu mielestä pois.
Jos nyt jotain positiivista haluaa ajatella joulutyylistäni, niin ainakin on helppoa, ei ainakaan tule jouluvalmisteluista stressiä ;)
Hei kova kuori ja särkynyt sydän, miksi kadut tuhkauspäätöstä? Kyllä varmasti pikkuisesi ymmärtää. Olet ollut suurimman surun edessä, ja silloin tuntuu että tekee ehkä "vääriäkin" ratkaisuja (mielestäni sellaisia ei ole olemassa) mutta saattaisit katua nyt jos olisit hänet silloin arkussa haudannut.
Onko sulla ketään jolle voisit kertoa tuntemuksistasi? Mikään ei voi korvata lapsen menetystä, enkä tiedä kauanko kuolemasta on kulunut, mutta anna elämälle mahdollisuus. En usko että lapsesi haluaisi että olet noin surullinen.
mutta nämä juhlat vaan tökkii niin pahasti. Kai toi tuleva joulu rupesi vaan hyvissäajoin pistää valmiiksi luita kurkkuun.
Mitens teillä muilla menee nämä juhlapäivät?
Vai olenko ainoa joka juhlan "luukurkku"?
En ole lastani menettänyt, mutta erittäin rakkaan sukulaisen 15 vee sitten. Ei mulla noi päivät yms. mut joku laulu, haju, tunne laukasee surun uudelleen. Vieläkin voimakkaana niinkuin sillon kauan sitte. Ei välttämättä edes joka kuussa, mut kuitenkin. En varmaan koskaan tuu toipumaan, mut mä olen ehkä oppinu elämään surun kanssa ja hyväksyny et se on reppuselässäni koko ajan. Sen painoon tottuu.
Et kai joudu viettämään jouluja yms. yksin?
ylempänä nimellä "se on" kirjoitin tuosta jouluaiheesta. En vaan pysty joulua viettää saati lasten kanssa. Olen yrittänyt, mutta en vaan pysty.
Yksinäin joulu yms.juhlista poissaoloni on tietoinen valintani ja mun ns. pelastus. Silloin pärjään ilman isompia "repeämisiä".
Oon minäkin jo hyväksyny tapahtuman. Tosin en ole tottunut, vaan sopeutunut, eihän tässä muutakaan vaihtoehtoa ole.
Sulla laukasee muistot mainitsemistasi asioista ja mulla näistä juhla/merkkipäivistä.
Minua pelottaa koko joulun aika. Meillä on niin erillainen joulu koska poikamme ei ole kuin muistoissa mukana. Tämä on ensimmäinen joulu ilman häntä. Tuntuu että voi kun vois jotenkin loikata yli koko joulun. Mutta yritämme koko perhe tehdä joulusta sellaisen että meillä on jotenkin hyvä olla. Poikamme tietenkin koko ajan sydämessämme mukana.Sen tiedän että kynttilöitä palaa sekä haudalla että kotona. Niin kuin niitä palaa nytkin koko ajan.Etenkin haudalla joka yö palaa kynttilä.
Onhan tässä kohta pyhäinpäiväkin. Se on kuolleitten muistopäivä. Menemme kirkkoon ja käymme haudalla silloin viemässä kukkia ja kynttilöitä.
iloinen juhla täynnä yhdessäoloa ja lasten riemua, että se ei pelota. Pelottavaa on lähestyvä eka isänpäivä ilman isää. Sille päivälle kun ei koskaan ole ollut muuta ohjelmaa kun isän moikkaaminen ja muistaminen. Nyt jo kaupoissa on kortteja isälle ja kauhukseni huomasin, että pidin sitä loukkaavana. On se outoa kuinka ihminen voi ajatella noin nurinkurisesti. Onko jollain jotain hyviä "perinteitä" miten juhlia tätä päivää kun ei isää enää ole?
Muutama vuosi sitten menetin isäni hieman ennen isänpäivää. En tiennyt mitä tekisin isänpäivänä. Kävin hänen luonaan koko perheeni kanssa joka isäinpäivä. Sitten kun häntä ei enää ollut niin vein kynttilän ja kukkia haudalle. Kerroin siellä hänelle ajatuksiani.Kotona poltin kynttilää koko päivän ja ajattelin isääni. Tuleva isäinpäivä on varmaan raskas miehelleni. Ensimmäinen isäinpäivä ilman poikaamme kahteenkymmeneen vuoteen. Äitienpäivä oli minulle yhtä itkua.Raskas ja surullinen päivä. Olihan poikamme syntynyt äitienpäivän aattona.
Joulu ollaan aina oltu yhdessä perheeni kanssa. Nyt ei poikamme ole muuten kuin sydämissämme mukana.