Jotenkin tuntuu siltä, että vielä 1980 -luvulla kaduilla ja kerrostalojen ovilla oli enemmän evankelioijia kuin nyt. Olemmeko me mukautuneet ajan henkeen? Olemmeko me laiskistuneet? Ja puhun nyt yhtä lailla niin Kansanlähetyksestä kuin helluntailaisuudestakin.
Evankeliumin ääni vaikenee.
Basker
3187
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Minun kansani kysyy puultansa, ja sen sauva sille vastaa; sillä haureuden henki on eksyttäväinen: haureudessa he ovat luopuneet tottelemasta Jumalaansa (Hoosea 4:12).
Elämme samanlaisia aikoja kuin Hoosean päivinä. Kansa oli luopunut Jumalastaan ja kääntynyt epäjumalien puoleen apua saadakseen, mutta Baalia (baal = herra) palvoessaan he luulivat yhä palvelevansa Taivaan Jumalaa. He olivat tehneet hengellisen aviorikoksen, mutta haureuden henki eksytti heitä näkemästä tätä tosiasiaa.
Kansamme elää leivän yltäkylläisyydessä ja huolettomassa levossa riippuen kiinni monenlaisissa epäjumaliksi heille tulleissa asioissa. Evankeliumin saarnat eivät pidä sisällään enää sitä aitoa ja alkuperäistä taivaasta lähetettyä väärentämätöntä Jumalan Pojan evankeliumin voiman sanaa, joka kääntää paatuneen kansan sydämet parannuksessa elävän Jumalan puoleen.
Korvasyyhyynsä kansa etsii opettajia ja julistajia, jotka puhuvat heille mieluisia asioita ja johdattavat usein kokoukset päättymään sielullisiin hurmostiloihin, joissa ilmenee kontroiloimatonta käytöstä kautuiluineen, kouristeluineen, eläimellisine ääntelyineen ja mielipuolisine nauramisineen. Tämä on kiistämätöntä tosiasiaa monissa kokouksissa, mutta ei sentään kaikissa.
Asiat ovat ajautuneet huonompaan suuntaan sitten 70- ja 80-luvun hengellisestä ilmapiiristä. Jumala tuntee omansa, mutta meiltä näyttäisi menneen kyky arvioida ajan merkkejä ja julistaa tässä uuspakanallisessa maassa Jumalan evankeliumin totuuksia lähimmäisillemme.
Kun kirjoitan näitä rivejä luen itseni mukaan tähän joukkoon, jotka tarvitsevat herätyksen ja uuden armon Jumalalta, voidaksemme elää valona pimenevän maailmanajan keskellä. Saakoon Jumala puhdistaa sydämemme ja taivuttamaan meidät elämään Hänen tahdossaan niin, että evankeliumin pelastava ja uudeksi luova sana kaikuisi kirkkaana kauttamme.
"Löytäneekö Hän uskoa maanpäältä, kun Hän tulee"!
Miksi sitten, vaikka tämäkin tiedetään, siitä huolimatta olemme penseitä ja haluttomiakin? Eikä tässä kannata katsoa kuin itseensä, kukin kohdallaan !
saamme kuulla sen, että olemme penseitä. Jos vaikka jossain saisimme käännyttyä vielä Herran luo vilpittömin sydämin.