Hagia Sophia

merkitsisi se enemmän jos Olavi Virta olisi saanut elää pitempää ja ois voinu levyttää lisää lauluja ja vielä saanut kuolla rauhassa ja kaikkien lämpimästi muistamana suomalaisena.

Se olisi monille ortodokseille kansallisuuteen katsomatta, myös meille karjalais-ortodokseille lukemattomien rukousten täyttymys. Se olisi Jumalan manifestaatio, kuin Uusi-Jerusalem historiallisen, mutta valitettavasti juutalaisten tärvelevän vanhan Jerusalemin sijaan. Roomasta nyt puhumattakaan. Kehoittaisin tutustumaan Pentti ja Jarmo Hakkaraisen Bysanttia käsitteleviin teoksiin.

... samalla kaikki katolisten ristiretkeläisten Konstantinopolista ja muualta Bysantista varastamat pyhäinjäännökset ja muut kirkolliset esineet palautettaisiin samalla sinne takaisin oikeille omistajilleen.

Hagia Sofian saaminen takaisin oikeaan omistukseen on ainakin minulle uskomattoman kaunis unelma, melkein kyyneleet tulevat silmiin.

Minulle tuo kirkko on symboli, Kirkon perinteen kaunis kukkanen. Sotaa sen vuoksi ei kyllä viitsisi aloittaa.

Hagia Sofia voinee palautua alkuperäiseen käyttöönsä aikaisintaan sitten kun Istanbulin asukkaiden enemmistö tunnustaa apostolista kristinuskoa.

Sen puolesta tietystikin hurskaat kristityt alati hartaasti rukoilevat.

...kirkkojemme sovun merkki. Paavi Johannes Paavali II pyysi vuonna 2001 anteeksi vuoden 1204 tapahtumia (joita katolinen kirkko ei määrännyt, mutta joihin katolilaiset silti syyllistyivät). Vuonna 2004 ekumeeninen patriarkka Bartolomeus I hyväksyi tämän anteeksipyynnön.

Se olisi myös evankeliumin voiton merkki. Vuosi 1453 oli kaikin puolin kristinuskon tappio, mutta vuosi 2453 voi olla sen voitto. Vain evankeliumi voi auttaa meitä tässä taistelussa, eivät miekat ja kilvet.

Terveisin ex-rousku,
ei ortodoksi mutta idän katolinen