Itse vain otti ja lähti takaisin isän kotiin? Ja kelpasi isälle, sen tiedämme.
kuka tuhlaajapojalle antoi synnit anteeksi
hmm..
20631
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
eiköhän synnit anna anteeksi se taho, jota vastaan on rikottu ja tehty syntiä.
Nimenomaan noin. Siispä hihhulit ovat hyvin kaukana totuudesta.
Pakana on sen vanhan vihtahousun ohjauksessa Raamattua selittämässä.
Myöskään ns. liikutuksiin joutumiset, jossa synneistään itsensä vapautuneeksi kokeva ihminen kiittää ääneen Jeesusta ja jos nimitys "hihhulit" on tullut, ei ole kovin tavallista eikä jokapäiväistä - ainakaan mitä minä olen havainnut.
Siksi minusta Pakanan esiintyminen on monella tapaa asiatonta ja vastenmielistäkin.
Hän on myös ennakkoluuloisen tyhmä yleistäjä. Ei tiedä, mutta yleistää silti.
Pakanan kaltaiset kierot pakanat ovat shriffi-lapsukaiselle aivan liian vaikeita pideltäviä.
totuus on hyvin vieras sana pohjimmiltaan.
Suosittelen sinullekin seuraavaa tapaa, mitä minäkin täällä olen soveltanut.
Tee oma mustalista, jolle laitat pahimmat häirikkö nimimerkit. Sitten heti kun näet kyseisen nimimerkin kirjoittaman jutun, niin et edes avaa sitä. Minä olen boikotoinut hiljaisesti muutamia nimimerkkejä juuri tuolla tavalla. En ole avannut yhtäkään heidän kirjoittamaansa tekstiä.
Aikaa kannattaa käyttää harkiten, siksi en halua tuhlata aikaa joutavuuksiin. Suosittelen sinuakin olemaan lukematta ollenkaan sinua ärsyttävien nimimerkkien kirjoituksia. Sillä siitä pääsee. :)
Hihhuli sana on joillekin sellainen kansanomainen ilmaisu "kristitysta uskovasta" ihmisestä!
Jostain syystä oikeampi ilmaisu muoto on "ahdistava" ja tulee liian "kohti"!
Mutta kun sanoo "hihhuli" ,niin silloin hän saa ilmaistua asiansa ja todellisen "minänsä" vapaammin esille!
Ja tottahan se on,että anteeksianto tulee sieltä mistä se pitääkin saada! Mutta ei se mene kylläkään ohi totuuden,vaan aivan KOHTI TOTUUTTA!
Anteeksi pitää pyytää ja saada se sieltä mistä se pitääkin! Että näin!
Tuhlaajapojan vertauksesta näemme, että Isä antoi anteeksi, mutta palvelijat avustivat pukien vanhurskauden vaatteen pojan päälle. Samoin tapahtuu todellisuudessakin, eli Jumalan palvelijat saarnaavat maan päällä evankeliumia armahtavasta Isästä.
Luk. 15:21-22: "Mutta poika sanoi hänelle: isä, minä olen syntiä tehnyt taivasta vastaan ja sinun edessäs, ja en ole mahdollinen tästedes sinun pojakses kutsuttaa. Niin sanoi isä palvelioillensa: tuokaat tänne ne parhaat vaatteet, ja pukekaat hänen yllensä, ja antakaat sormus hänen käteensä, ja kengät hänen jalkoihinsa,"
Gal.3:27 "Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet."
Eipäs taas sotketa niitä vanhoillislestadiolaisia hapatuksia mukaan... ;-)
Mietipä tätä:
15:20 Ja hän nousi ja meni isänsä tykö. Mutta kun hän vielä oli kaukana, näki hänen isänsä hänet ja armahti häntä, juoksi häntä vastaan ja lankesi hänen kaulaansa ja suuteli häntä hellästi.
Eli KUN HÄN VIELÄ OLI KAUKANA, ISÄ ARMAHTI HÄNTÄ. Armahtaminen on anteeksiantamista.
SINUN VÄITE: "Isä antoi anteeksi, mutta palvelijat avustivat pukien vanhurskauden vaatteen pojan päälle. Samoin tapahtuu todellisuudessakin, eli Jumalan palvelijat saarnaavat maan päällä evankeliumia armahtavasta Isästä."
(Miksi muuten sanot että "samoin". Ensin puhut vanhurskauden vaatteen pukemisesta - jonka tekee JUMALA - ja sitten siitä, miten uskovat saarnaavat toisille ihmisille evankeliumia armahtavasta Isästä. Eiväthän ne ole sama asia!!?)
RAAMATUN VÄITE vanhurskauttamisesta:
Room. 3:21 Mutta nyt Jumalan vanhurskaus, josta laki ja profeetat todistavat, on ilmoitettu ilman lakia,
3:22 se Jumalan vanhurskaus, joka uskon kautta Jeesukseen Kristukseen tulee kaikkiin ja kaikille, jotka uskovat; sillä ei ole yhtään erotusta.
3:25 jonka Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta hänen vereensä, osoittaaksensa vanhurskauttaan, koska hän oli jättänyt rankaisematta ennen tehdyt synnit
3:26 jumalallisessa kärsivällisyydessään, osoittaaksensa vanhurskauttaan nykyajassa, sitä, että HÄN itse on vanhurskas ja vanhurskauttaa sen, jolla on usko Jeesukseen.
Ja ketkäs ovat näitä "Kristukseen kastettuja"?
Apostolien teot:
8:12 Mutta kun he nyt uskoivat Filippusta, joka julisti evankeliumia Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksen Kristuksen nimestä, niin he ottivat kasteen, sekä miehet että naiset.
2:38 Niin Pietari sanoi heille: "Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.
2:41 Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin, ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua.
Minulla ei ole mitään muuta tekemistä vanhoillislestadiolaisuuden kanssa kuin, että olen käynyt pari kertaa vanhoillislestadiolaisten seuroissa. Joten se siitä vl-hapatuksesta...
Tämä Isän armahdus ja suudelma on ymmärretty siten, että se on sellainen välähtävä armon tunne, joka käy katuvaisen mielessä, että "ehkä minullekin on vielä armoa", mutta ei kuitenkaan jaksa täysin uskoa. Tällä tavalla Isä veti häntä parannukseen, jota hän varmasti omasta voimastaa ei olisi jaksanut tehdä.
Jumala pukee vanhurskauden vaatteen sanan kautta, jota palvelijat julistavat.
Mutta tässä olikin kyseessä sellaisen ihmisen paluu takaisin Isän kotiin, joka oli jo kerran ollut uskovainen. Tämä poikahan oli pyytänyt saada itselleen perintönsä, jonka hän sitten tuhlasi ja menetti synnin kautta. Eli tuhlaajapoika palaa takaisin kasteen armoliittoon, ja se ei tapahdu uudelleen kastamalla.
Tuhlaajapoika on aina Isänsä poika.
aamenta päälle.
Totta ,poika vaan meni itseensä ja tunnusti ensin itselleen , että on rikkonut isäänsä vastaan .
Keräs itsensä kokoon ja rohkaisi mielensä , ja sitten vaan isäukon eteen. Tiedämme senkin , että isä , nähdessän poikansa tulevan, murtui ja sillä hetkellä antoi pojalleen anteeksi , kaiken , ennenkuin poika parka ehti sanoa sanaakaan!
Tässähän on opetus! "Jos sinä sydämessäsi uskot, ja suullasi tunnusta, että Jeesus on Jumalan Poika ,niin sinä pelastut.
Pakanakin voi tämän soveltaa itseensä ja palata taivaallisen Isän luokse, Jeesuksen kautta ! Anteeksi anto on varma. Tarttee vain nöyrästi tunnusta Herralle ,ei vaan jotakin yksittäistä syntiä, vaan että on itsessään täysin kelvoton Jumalalle, ja tarvitsee Jeesuksen poistamaan syyllisyyden ja saa vanhurskauden ja Jumala kelpuuttaa sinut omakseen , Jeesuksen tähden !
kuinka kaikkensa menettäneelle kelpaa armo. Kun on tuhlannut maailmassa kaiken ja katuu, tulee palaamisenhalu. Eihän se tuhlaajapoika kunnolla uskaltanut palata, vaan pyysi, että jokin merkki annettaisiin hyväksynnästä. Ja tuo isä järjesti juhlat. Se on vertaus siitä, kuinka suuri asia on isälle se, kun syntinen kääntyy. Isä haluaa palkita palaavan. Vanhempi veli sen sijaan ei hyväksynyt tuollaista järjestystä, vaan hän tunsi omaa hyvyyttä ja onnistumista. Ja kyseli, kuinka hän muka ei saa vohlaakaan, vaikka on kuin hyvä ollut (palvellut ikänsä). Eikä hän halunnutkaan olla tuossa joukossa juhlimassa mukana, vaan meni pellolle.
"Eihän se tuhlaajapoika kunnolla uskaltanut palata, vaan pyysi, että jokin merkki annettaisiin hyväksynnästä."
PYYSIKÖ? Eikös hän vain pyytänyt päästä yhdeksi isänsä palkkalaisista? Sekin olisi merkinnyt hänelle tietynlaista Isän anteeksiantoa.
muisti voi pätkiäkin. Tuo kyllä kuulostaa tutulta, että tuhlaajapoika olisi pyytänyt päästä yhdeksi palkallisista. Siis sehän osoittaa sitä epävarmuutta kumminkin hyväksynnästä, josko isä ei enää huolisi pojakseen. Mutta isähän huoli. Ja piti kunnon pidot!!! Kyllä siinä poika sai ansiotta kaiken ja kerralla. Toiselle veljelle se vain aiheutti kateutta.