Huhtiniemi auki

Entäs jos vaikka minä ateistina olisin ollut mukana. En usko muuhun kuin luonnontieteisiin ja evoluutioon. Kaikki uskonnot ovat taikauskoa.

minä olisin kirjoitti:

Entäs jos vaikka minä ateistina olisin ollut mukana. En usko muuhun kuin luonnontieteisiin ja evoluutioon. Kaikki uskonnot ovat taikauskoa.

tehnyt velvollisuuteni. Sinä olisit ollut kuopan reunalla.

Tuollaisilla mielipiteillä herra isoherra tienaa nopeasti kolmannen silmän itselleen.

http://en.wikipedia.org/wiki/Frag_(military)

Sen verran upseeri olen minäkin, että pidän loppuun saakka miesteni puolta. Vaikka se merkitsisi jonkun kusipäisen isoherran ampumista joka käy isottelemaan minun miehilleni.

Upseerismies kirjoitti:

tehnyt velvollisuuteni. Sinä olisit ollut kuopan reunalla.

Niin, mutta kun olen itsekin upseeri tosin vain RUK:sta.
Eivät kai upseerit nyt toisiaan ryhdy ampumaan.

Taidatkin olla niitä upseereita, jotka tahtoivat aikoinaan piirtää miekalla rajat uralille asti. Vaarini mukaan tällaistakin porukkaa oli aikoinaan sodassa, lienevätkö ne samat tahot olleet asialla myös Huhtiniemen tapauksissa?

Häpeällistä puhetta "upseerilta".

Ei muuta,kuin auki vaan koko tienoo..

totuus esiin kirjoitti:

Ei muuta,kuin auki vaan koko tienoo..

Aivan oikein. Siihen se valtion budjetti hupenisi, mutta saisivatpa työttömät töitä.

Etelä-Saimaa kirjoitti faktatietoa Huhtiniemestä perjantaina 20.10.:

--- Tutkinnanjohtaja Olli Töyräs keskusrikospoliisista:
"Huhtiniemen kaivauksissa paljastuneet yksitoista vainajaa ovat luurankoja. Silmämääräisessä tarkastelussa niistä ei ole löydetty ulkoisen väkivallan merkkejä."


--- Maija Siipo on syntynyt Lappeenrannassa vuonna 1921 ja asui kaupungissa myös sodan aikana. Kevään ja kesän 1944 tapahtumat ovat painuneet mieleen:
"Venäläisvankeja", "Sitä en tiedä, teloitettiinko heitä vai kuolivatko he nälkään. Huhtiniemi valittiin hautapaikaksi, koska siellä oli sopiva maaperä ja maasto muutenkin. Kansa puhui siitä asiasta ihan selvänä totuutena. Ajateltiin, että sota on sotaa."

--- Sotakarkuruutta tutkinut dosentti Jukka Kulomaa pitää Huhtiniemen joukkohautalöytöä yllättävänä. Uusi käänne ei kuitenkaan vielä vakuuta häntä jatkosodan aikana toimineesta salaisesta kenttäoikeudesta. ­ Olisi ällistyttävää, jos kaikki viitteet teloituksista olisi onnistuttu hävittämään, Maanpuolustuskorkeakoulun sotahistorian laitoksella työskentelevä Kulomaa sanoo. Kulomaan mukaan se edellyttäisi, että arkistoa olisi putsattu hyvin monesta kohtaa, ei vain tietyn tuomioistuimen asiakirjoista. Kulomaa käsitteli vuoden 1995 väitöskirjassaan sotilaskarkuruutta Suomen armeijassa jatkosodan aikana. Tutkimuksissaan hän tuli siihen tulokseen, että Lappeenrannassa ei ole toiminut jatkosodan aikana salaista kenttäoikeutta. ­ En ole löytänyt sen olemassaolosta mitään näyttöä, Kulomaa sanoo.

--- Lentoaseman päällikkö Jouko Kuronen:
"...vainajien hautapaikan läheisyydessä olivat tuona aikana mm. Kannaksen alueen ilmasodan johtokeskus, ilmavalvontakeskus lottineen sekä ääni- että näköhavaintoverkkoineen, hävittäjäkorsut henkilökuntineen ja kasarmit suuren joukon asuttamana.
Aluetta valvottiin ja vartioitiin ja väkeä oli paikalla kaikissa yksiköissä yötä päivää. Miksi kukaan ei kuullut tai nähnyt laukauksia ja huutoja, kun korvia ja silmiä oli läsnä?"

”..häpeällisempää oli päämajan idioottimaisuus ennen 1944 suurhyökkäystä.”

Lentokapteeni Aimo E. Juhola, yleisesikuntaeversti Jyri Paulaharju ja Georg-
Eric Strömberg toteavat kirjassaan ”Päämajan hukatut kuukaudet”.. mm,
että "Kesän suurhyökkäystä tiedettiin odottaa, mutta sen ajankohta ja rajuus
yllätti päämajan ja ylemmät esikunnat.", ja jatkavat toisessa kohtaa, että
”... tiedetään kiistatta, että Päämaja teki virheitä ja erehdyksiä sekä syyllistyi
laiminlyönteihin niin kuin...mutta.. ”

Kirja kokonaisuudessaan antaa mielenkiintoista taustatietoa niistä syistä, jotka
johtivat IV AK:n lohkolla (Talin – Ihantalan suunnalla) asemien murtumiseen
kesäkuussa ensin Valkeasaaressa ja sitten Talissa.

Lähde:
- Juhola, Paulaharju, Strömberg: Päämajan Hukatut Kuukaudet "Tuliko kesän
1944 suurhyökkäys Suomelle yllätyksenä"


”Useimmissa tapauksissa..aivan aiheesta. Olihan silloin voimassa olleen lain
mukaan karkurien rangaistuksena kuolema.”

Eduskunta hyväksyi kuolemanrangaistuksen ”toistuvasta karkuruudesta” vasta
4. päivä heinäkuuta 1944 samanaikaisesti Rytin eron ja marsalkka Mannerheimin
presidentiksi valitsemisen kanssa puolustusasemien jo vakiinnuttua Juustilan
– Ihantalan linjalla ja rauhanneuvottelujen alkaessa.

Ja itsestään selvää on, että mikään kansainvälinen oikeus tai kansainväliset
sopimukset (Geneve) ei tuolloin eikä nykyään hyväksy SALAISIA TUOMIO-
ISTUIMIA tai SALAISIA TELOITUKSIA.

Ensinnäkin salainen tuomioistuin, jossa syyttäjät toimivat tuomareina, on vastoin niin nykyistä perustuslakia kuin vuoden 1919 Hallitusmuotakin: sen 60§ sanoo:

"Älköön mitään satunnaista tuomioistuinta perustettako".

Tuollaiset irvokkaat teatterioikeudenkäynnit eivät kuulu oikeusvaltion periaatteisiin. Samoin tuomari oli epäpätevä. Oikeusvaltion periaatteisiin kuuluu, että tuomarilla ei saa olla mitään intressiä asiassa ja että tuomarin pitää olla puolueeton. Tapanainen, joka oli Päämajan työrukkanen ja tunnettu lähes psykopaattisesta vihastaan kommunisteja kohtaan - vuonna 1918 hän jakeli teloitustuomioita lähes liukuhihnalta - oli täysin kelvoton tuomariksi. Jos lisäksi syyttäjät toimivat tuomareina, koko tuomioistuin oli, paitsi perustuslain vastainen, myös kaikkia oikeusvaltion periaatteita vastaan.

Sotaväen rikoslaissa oli selkeät kohdat karkuruudesta ja siitä rangaistuksesta, mikä siitä langetettiin. Se ei ollut kuolemanrangaistus vaan 30 v vankeustuomio plus pakkotyö. Kuolemanrangaistus voitiin langettaa vain murhasta, vakoilusta, maanpetoksesta, esimiehen väkivaltaisesta vastustamisesta sekä niskoittelusta. Lakimuutos karkuruudesta tuli lainvoimaiseksi vasta 4.7. 1944, ja lakia ei säädetty taannehtivana.

Jos kesäkuussa 1944 kuolemantuomioita todella jaettiin karkuruudesta, tällöin rikottiin oikeusvaltion yhtä kaikkein perimmäisintä periaatetta, [i]nulla poena sine lege[/i], ei rangaistusta ilman pykälää, vastaan. Nuo teloitukset eivät juridisesti olleet mitään muuta kuin murhia.

Erityisen irvokkaaksi murhista tekee se, että ne on organisoinut valtio omia puolustajiaan kohtaan perustuslain vastaisessa tuomioistuimessa puolueellisen teatterioikeudenkäynnin jälkeen ilman lainkohtaa, joka olisi oikeuttanut teloitusta. Edes Stalinin teatterioikeudenkäynnit eivät olleet yhtä irvokkaita - niissä sentään edes yritettiin etsiä joku lainkohta, jolla teloitukset oikeutettiin.

Täällä on jo esitetty, että jos Suomi todella murhasi omia sotilaitaan kaikkien oikeusvaltion periaatteiden vastaisesti, niin Suomi ei ollut yhtään Neuvostoliittoa parempi eikä alamaisten kannalta ollut mitään eroa sillä, kumpi sodan voitti, Suomi vai Neuvostoliitto. Juridisesti tarkasteltuna asia todellakin on näin. Mikäli huhut osoittautuvat tosiksi, Suomi menetti oikeusvaltion statuksensa Huhtiniemessä, ja sen jälkeen koko sodassa oli kyse vain kahden rikollisvaltion välisestä välienselvittelystä.

Suomi ei tällöin olisi ollut millään muotoa sen enempää juridisesti eikä eettisesti Neuvostoliittoa paremmassa asemassa. Kyse oli vain siitä, oliko hallintoalamaisten vähemmän paha elää Cosa Nostran vaiko Camorran alamaisuudessa - huhujen osoittautuessa tosiksi sekä Neuvostoliitto että Suomi olivat täsmälleen samanlaisia rikollisvaltioita.

Mitä taas itse kuolemaantuomittuihin tällöin tulee, niin heidän omaisillaan ei ole mitään hävettävää. Heidän omaisensa eivät ole mitään muuta kuin väkivaltakoneiston uhreja, jotka väkivaltakoneisto murhasi tietoisesti vastoin omia lakejaan ja periaatteitaan.

lappeenrannan asukki kirjoitti:

Etelä-Saimaa kirjoitti faktatietoa Huhtiniemestä perjantaina 20.10.:

--- Tutkinnanjohtaja Olli Töyräs keskusrikospoliisista:
"Huhtiniemen kaivauksissa paljastuneet yksitoista vainajaa ovat luurankoja. Silmämääräisessä tarkastelussa niistä ei ole löydetty ulkoisen väkivallan merkkejä."


--- Maija Siipo on syntynyt Lappeenrannassa vuonna 1921 ja asui kaupungissa myös sodan aikana. Kevään ja kesän 1944 tapahtumat ovat painuneet mieleen:
"Venäläisvankeja", "Sitä en tiedä, teloitettiinko heitä vai kuolivatko he nälkään. Huhtiniemi valittiin hautapaikaksi, koska siellä oli sopiva maaperä ja maasto muutenkin. Kansa puhui siitä asiasta ihan selvänä totuutena. Ajateltiin, että sota on sotaa."

--- Sotakarkuruutta tutkinut dosentti Jukka Kulomaa pitää Huhtiniemen joukkohautalöytöä yllättävänä. Uusi käänne ei kuitenkaan vielä vakuuta häntä jatkosodan aikana toimineesta salaisesta kenttäoikeudesta. ­ Olisi ällistyttävää, jos kaikki viitteet teloituksista olisi onnistuttu hävittämään, Maanpuolustuskorkeakoulun sotahistorian laitoksella työskentelevä Kulomaa sanoo. Kulomaan mukaan se edellyttäisi, että arkistoa olisi putsattu hyvin monesta kohtaa, ei vain tietyn tuomioistuimen asiakirjoista. Kulomaa käsitteli vuoden 1995 väitöskirjassaan sotilaskarkuruutta Suomen armeijassa jatkosodan aikana. Tutkimuksissaan hän tuli siihen tulokseen, että Lappeenrannassa ei ole toiminut jatkosodan aikana salaista kenttäoikeutta. ­ En ole löytänyt sen olemassaolosta mitään näyttöä, Kulomaa sanoo.

--- Lentoaseman päällikkö Jouko Kuronen:
"...vainajien hautapaikan läheisyydessä olivat tuona aikana mm. Kannaksen alueen ilmasodan johtokeskus, ilmavalvontakeskus lottineen sekä ääni- että näköhavaintoverkkoineen, hävittäjäkorsut henkilökuntineen ja kasarmit suuren joukon asuttamana.
Aluetta valvottiin ja vartioitiin ja väkeä oli paikalla kaikissa yksiköissä yötä päivää. Miksi kukaan ei kuullut tai nähnyt laukauksia ja huutoja, kun korvia ja silmiä oli läsnä?"

Etelä-Saimaan ja varsinkin sen entinen päätoimittaja Lauri Sarhimaa
ovat kaikin tavoin olleet salaamassa (?) ja peittelemässä Huhtiniemen
mielestäni nyt jo enemmän kuin todennäköisiä salaisia teloituksia.

Lehdessähän julkaistiin vuonna 1971 artikkeli Huhtiniemestä LVI-töiden
yhteydessä löytyneistä kymmenestä vainajasta. Mutta sekä artikkelin
kirjoittanut toimittaja että kaikki paikallisen poliisin tutkimusasiapaperit
samoin kuin vainajien ’maalliset jäämistötkin’ ovat kadonneet.

Sitä paitsi alueen yksinäisenä valtalehtenä se tietysti edustaa näihin
salailuihin osallistuneita hämäräpiirejä. Koko Lappeenrannan kaupunki
tuntuu olevan ’rikollismafian’ kourissa.

Kaupunki lähetti jopa oman ”tutkijansa” Iivana (fi. Juhani) Tashininin
sota-arkistoon ’selvittämään’ tuomarin ja pankinjohtajan Tapanaisen
kadonneita papereita!