Uusi testamentti, kristillisen uskon tiennäyttäjä, on armottoman rehellinen. Sen kirjoittajat kyllä tunsivat hyvin tarkoin Jumalan tahdon ja hänen antamansa lain. He myös uskoivat syvästi siihen, että vain lain noudattajat selviävät tuomiolla. Mutta silti he eivät ummistaneet silmiään totuudelta joka osoittaa, että laki edellyttää sellaista tahrattomuutta, sellaista py hyyttä, sellaista puhtautta, viattomuutta ja kuuliaisuutta, ettei kukaan ihminen ole milloinkaan voinut sitä täysin täyttää. Sillä se ei vielä ole lain pitämistä, kun sitä ulkonaisesti noudatetaan ja sen edellyttämällä tavalla maailmassa eletään. Jumalan tahto koskee muutakin kuin tekojamme. Se menee paljon syvemmälle: ihmisen olemukseen ja salaisuuksiin saakka. Ja siksi Uuden testamentin kirjoittajat Pyhän Hengen valaisemina opettivat: ihminen ei tule vanhurskaaksi lain teoista.
On nähtävä, että he näin sanoessaan eivät millään tavalla kumoa lakia eivätkä tee sitä turhaksi. Päinvastoin he korottavat lakia, ymmärtävät sitä oikein ja antavat sille sen paikan, mikä sille kuuluu. He kuvaavat lakia niin vaativaksi, ettei ihminen voi sitä täyttää ja sen kautta pelastua. Tällainen lain korottaminen kyllä loukkaa ihmisen luonnollista uskonnollisuutta, sillä se riistää häneltä omat työt ja niiden arvon. Siksi huomaammekin kristittyjen piirissä jatkuvasti pyrkimystä lieventää ja madaltaa alkukristillistä lain sanomaa niin, että ihmiselle sittenkin jäisi mahdollisuus myös itse auttaa itseään iankaikkiseen elämään. Ja niin julistetaan: tee niin ja tee näin, niin perit iankaikkisen elämän.
Tämä realistinen todellisuus uskalletaan selvästi sanoa Uudessa testamentissa. Me saamme myös kuulla tämän oikein julistetussa lain saamassa" ja lukea siitä oikein kirjoitetuissa hengellisissä kirjoissa.
Pinnallinen ja väärä opetus laista jättää kuulijoille ja lukijoille "toivon varan". Se yllyttää heitä yrittämään ja houkuttaa ponnistuksiin. Sanotaan, ettei Jumala käskisi ellei hän tietäisi, että hänen tahtonsa voidaan täyttää. Sanotaan myös, että kysymys on vain ihmisen tahdon asenteesta: se, joka todella vakavissaan tahtoo, voi kyllä täyttää lain Jumalan mielen mukaan.
Tässä ei ole kysymys muusta kuin ihmisen luonnollisesta, sielun syvyyksistä nousevasta uskonnollisuudesta, juutalaisuudesta sen korkeimmassa eli farisealaisessa muodossa. Mehän tiedämme, että fariseusten elämän tärkein sisältö oli pyrkimys noudattaa lakia jokapäiväisessä elämässä. Joskus fariseuksista puhutaan halveksivaan sävyyn, mikä ilmeisesti johtuu siitä, että heidän oletetaan olleen vilpillisiä lain teoissa. Tämä ei kuitenkaan tee heille oikeutta. Fariseukset olivat aikanaan hurskaimpia löydettävissä olevia ihmisiä. Rehellisyyden ja aitouden suhteen he olivat myös asettaneet itselleen hyvin korkeat vaatimukset. Ja juuri he opettivat näin: ihminen voi olla hyvä jos hän todella tahtoo sitä. Edelleen he sanoivat: ihminen voi tahtoa hyvää. Ja koska hyvän tahtominen on mahdollista, ihmisen täytyy tahtoa hyvää. Tästä seuraa, että se joka tahtoo hyvää ja koettaa sitä tehdä, tulee myös hyväksi ja pystyy noudattamaan Jumalan lakia.
Tämä farisealaisen teologian ydin elää nyt kristikunnassa ja synnyttää toivorikkaita tulkintoja Jumalan laista ja ihmisen mahdollisuuksista täyttää sitä. Tällainen puhe kuitenkin osoittaa, ettei ymmärretä Jumalan pyhyyttä, lain vaatimusten todellista korkeutta ja ihmisen äärimmäistenkin ponnistusten riittämättömyyttä eikä sitä, että syntiinlankeemuksen syvimpänä seurauksena meidän tahtommekin on turmeltunut.
Miten on sinun laitasi? Luuletko sinä, että tekosi riittävät perustaksi iankaikkiselle elämälle? Vai näetkö olevasi kokonaan turmeltunut? Lasketko lain vaatimuksia selvitäksesi niistä vai vahvistatko lain vaikka se tuomitsee sinut?
-----------
Ylläoleva on lainaus P-O Malkin kirjoituksesta "Hänen armonsa riittää", joka löytyy kokonaisuudessaan täältä
http://koti.mbnet.fi/hulk/pom/armo_riittaa_pom.html
On nähtävä, että he näin sanoessaan eivät millään tavalla kumoa lakia eivätkä tee sitä turhaksi. Päinvastoin he korottavat lakia, ymmärtävät sitä oikein ja antavat sille sen paikan, mikä sille kuuluu. He kuvaavat lakia niin vaativaksi, ettei ihminen voi sitä täyttää ja sen kautta pelastua. Tällainen lain korottaminen kyllä loukkaa ihmisen luonnollista uskonnollisuutta, sillä se riistää häneltä omat työt ja niiden arvon. Siksi huomaammekin kristittyjen piirissä jatkuvasti pyrkimystä lieventää ja madaltaa alkukristillistä lain sanomaa niin, että ihmiselle sittenkin jäisi mahdollisuus myös itse auttaa itseään iankaikkiseen elämään. Ja niin julistetaan: tee niin ja tee näin, niin perit iankaikkisen elämän.
Tämä realistinen todellisuus uskalletaan selvästi sanoa Uudessa testamentissa. Me saamme myös kuulla tämän oikein julistetussa lain saamassa" ja lukea siitä oikein kirjoitetuissa hengellisissä kirjoissa.
Pinnallinen ja väärä opetus laista jättää kuulijoille ja lukijoille "toivon varan". Se yllyttää heitä yrittämään ja houkuttaa ponnistuksiin. Sanotaan, ettei Jumala käskisi ellei hän tietäisi, että hänen tahtonsa voidaan täyttää. Sanotaan myös, että kysymys on vain ihmisen tahdon asenteesta: se, joka todella vakavissaan tahtoo, voi kyllä täyttää lain Jumalan mielen mukaan.
Tässä ei ole kysymys muusta kuin ihmisen luonnollisesta, sielun syvyyksistä nousevasta uskonnollisuudesta, juutalaisuudesta sen korkeimmassa eli farisealaisessa muodossa. Mehän tiedämme, että fariseusten elämän tärkein sisältö oli pyrkimys noudattaa lakia jokapäiväisessä elämässä. Joskus fariseuksista puhutaan halveksivaan sävyyn, mikä ilmeisesti johtuu siitä, että heidän oletetaan olleen vilpillisiä lain teoissa. Tämä ei kuitenkaan tee heille oikeutta. Fariseukset olivat aikanaan hurskaimpia löydettävissä olevia ihmisiä. Rehellisyyden ja aitouden suhteen he olivat myös asettaneet itselleen hyvin korkeat vaatimukset. Ja juuri he opettivat näin: ihminen voi olla hyvä jos hän todella tahtoo sitä. Edelleen he sanoivat: ihminen voi tahtoa hyvää. Ja koska hyvän tahtominen on mahdollista, ihmisen täytyy tahtoa hyvää. Tästä seuraa, että se joka tahtoo hyvää ja koettaa sitä tehdä, tulee myös hyväksi ja pystyy noudattamaan Jumalan lakia.
Tämä farisealaisen teologian ydin elää nyt kristikunnassa ja synnyttää toivorikkaita tulkintoja Jumalan laista ja ihmisen mahdollisuuksista täyttää sitä. Tällainen puhe kuitenkin osoittaa, ettei ymmärretä Jumalan pyhyyttä, lain vaatimusten todellista korkeutta ja ihmisen äärimmäistenkin ponnistusten riittämättömyyttä eikä sitä, että syntiinlankeemuksen syvimpänä seurauksena meidän tahtommekin on turmeltunut.
Miten on sinun laitasi? Luuletko sinä, että tekosi riittävät perustaksi iankaikkiselle elämälle? Vai näetkö olevasi kokonaan turmeltunut? Lasketko lain vaatimuksia selvitäksesi niistä vai vahvistatko lain vaikka se tuomitsee sinut?
-----------
Ylläoleva on lainaus P-O Malkin kirjoituksesta "Hänen armonsa riittää", joka löytyy kokonaisuudessaan täältä
http://koti.mbnet.fi/hulk/pom/armo_riittaa_pom.html
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.