oletteko koskaan ajatelleet sitä, että kun aika on tullut lähteä niin kuka tulee teitä vastaan rajan takaa? voisiko se olla mahdollisesti joku läheinen, vanhemmat/isovanhemmat tms.? Itse ajattelen että sieltä tulee joku minulle läheinen ihminen. tätä ajatusta ylläpitäen ei täältä lähtö tunnu enää niin pahalta ja ahdistavalta, vaikka kaikki me täältä jonakin päivänä ennemmin tai myöhemmin tavalla tai toisella lähdemme..
kuka tulee hakemaan?
miettikääpä..
153000
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Olen kyllä miettinyt lähinnä sitä, että kuka hakee tämän maallisen tomumajan, jos menee vaikka viikkoja.
Minä uskon, että hakija on enkeli. Eli ne näkymättömät Jumalan palvelijat.
Ja uskon, että jokaisella ihmisellä on oma enkelinsä, joka saattaa hänet rajan taakse.
En siis usko, että meidän edesmenneet vainajamme pääsevät rajan tälle puolelle. He ovat vastassa sitten siellä rajalla.
Tällai olen ajattellut.
rajalle. Kerran eräs vanha mies sanoi ilahtuneena: "Äiti!" Uskon, että hän kuoli onnellisena.
Äitini kuoli kesällä ja hän näki juuri ennen kuolemaansa äitini. Joten hänet ainakin hänen äitinsä haki. Minäkin kerroin äidilleni, että kun minun aikani tulee, niin tule vastaan sitten minua. Uskon myös, että niin tulee tapahtumaan.
Siis äitini näki juuri ennen kuolemaansa oman äitinsä.
Kukahan lienee ollut minun lastani vastassa?
Uskon että lastasi tuli vastaan suojelusenkeli, sillä Raamatussahan kerrotaan että lapsista tulee kuollessaan enkeleitä. Minä petyin riparilla kovasti kun minulle kerrottiin että minusta ei tulekaan enää enkeliä kun kuolen, mutta lapsista tulee. Eli sinun lapsesikin on nyt enkeli joka tarkkailee sinun elämääsi ja kulkee rinnallasi, ja hakee muita lapsia vuorollaan Tuonelan porteilta.
Hei!
Uskon enkelien noutavan uskovat ja ei-uskovat noutaa joku muu...Raamatusta muistelisin sen olevan niin. Eli tavallaan valitsemme itse kuka noutaa, ennen kuolemaa.
En ole varma tuosta noutamisesta, mutta taivas on varattu niille jotka on puhdistettu, eli ovat ottaneet armon ja sovituksen Jeesuksessa vastaan.
Minulla taas on käsitys, että kaikkien hakijana on enkeli. Eli kaikki joutuvat kulkemaan tavallaan saman "matkan", mutta sen minne he rajan takana joutuvat - tuonelaan vai paratiisiin - päättää sitten Jumala. Enkelien tehtävänä on toimia saattajana matkalla.
Viimeinen tuomio on sitten vasta aikojen lopulla, eli kukaan ei vielä kuoltuaan minun ymmärtääkseni pääse varsinaiseen taivaaseen eikä joudu vielä kadotukseen. Raamattu puhuu kolmannesta taivaasta, paratiisista - ja tuonelasta. Jeesukseen turvansa panneet haetaan paratiisiin, muut tuonelaan. Näin olen ymmärtänyt.
Esim. Paavali oli ollut jo ennen kuolemaansa yhden kerran "irti ruumiistaan" ja saanut käydä rajan takana.
2. Kor. 12:2 Tunnen miehen, joka on Kristuksessa: neljätoista vuotta sitten hänet temmattiin kolmanteen taivaaseen - oliko hän ruumiissaan, en tiedä, vai poissa ruumiista, en tiedä, Jumala sen tietää.
12:3 Ja minä tiedän, että tämä mies - oliko hän ruumiissaan vai poissa ruumiista, en tiedä, Jumala sen tietää -
12:4 temmattiin paratiisiin ja kuuli sanomattomia sanoja, joita ihmisen ei ole lupa puhua.
Muistan kun isäni sairastui vakavasti ja sitten vähän ajan päästä menehtyi.
Siinä ennenkuin hän kuoli 4pv aikasemmin,isäni alkoi näkemään että hänen vanhempansa tulivat hakemaan häntä.
Uskon,että munmmuni ja tuffani olivat häntä vastassa ja muut rakkaat sukulaiset.
Kesäällä kun menetin äitini,niin hän sanoi minulle 1kk aikasemmin,että isäni tuli hakemaan häntä luokseen.
Niin isäni sai äitini luokseen alle vuodessa.
ojentaa auttavan käden lähtijälle. Onhan siellä muitakin vastaan ottajia, kun henki-sielu irtoaa ruumiista. Ruumiimme ei koskaan mene maan kamaralta muuhun kuin maahan.
Palannut mikä palannut tai sitten haudassa muutunut mullaksi.
2 x suru, isäsi kävi ilmoittamassa äidillesi
tulevasta ja siksi hän vieraili kuukauta aikaisemmin äitisi luona.
Hänelle annettiin mahdollisuus laittaa asiat järjestykseen sekä selvittää teille tulevasta tapahtumasta.
Siunaus tilaisuudessa on ollut aviopuoliso tai rakas ihminen ojentamassa kättä, kun pappi on sanonut viimeisenä sanoina, henki-sielu palaja
antasi luo.
Jokaisella on tietenkin oma näkemys ja tietoisuus
mkuolemasta.
Olisin iki-onnellinen jos oma rakas, nuori poikani, olisi vastassa minua silloin,kun aikani on mennä tästä ajasta.Jo ajatuskin tästä ,riemullisesta tapaamisesta, antaa minulle voimia jatkaa elämääni.Niin kipeä ikävä on ollut,kun jouduimme erilleen. Ja luotan että vielä kohdataan ja kyyneleet voivat kuivua pois.On aika iloita silloin.Näin uskon ja jatkan elämää täällä alhaalla.
on vastassa,kun lähen täältä pois.
Ikävä on valtava,mutta joskus vielä
näemme toisemme.Jälleennäkemisen riemua,
odotan.
Poikani tulee tottakai minua vastaan mukanaan tietenkin joku kehittyneempi enkeli joka ehkä on oma suojelusenkelini.
Ainakin yksi hyvä asia poikani kuolemassa on meidän muiden turva saada joku rakas vastaanottamaan meidät kun aikamme koittaa.Toisaalta olisin itse valinnut yksinäisen matkan ensin ja itse ollut heitä vastassa kun heidän aikansa koittaa.Vielä on aikaa ja siihen asti yritän kirjoittaa ajatuksiani ainutta lastani varten, jotta hän tietää mitä toivon ja mitä todellisuudessa mietin kuolemasta.
menetin rakkaan isäni n.2kk sitten yllättäen..
siitä n.4-5 kk taaksepäin hän sanoi että oli nähnyt unen jossa tuli minua hakemaan junalla,muta siinä junassa oli vain ruumisvaunuja ja tavaravaunuja..ja kun hänet laitettiin sitten tavarajunaan kun ei hän ollut kuollut...hän viellä sanoin että en tiiä enteileekö tämä jotain loppua vai mitä kun näkee tällaisia unia...
nyt näin jälkeen päin ajattelen sitä unta..ja miten tämä kaikki on minuun vaikuttanut,esim pelko kuolemasta jne..että tuleeko isä minut hakemaan...toivottavsti,sitten kun se aika on..muttei viellä,minulla on vielä niin paljon kesken...kaipaan isääni valtavsti ja joka päivä toivon että heräisin vain pahasta painajaisesta..kaipaan niin...