Onko niitä ollenkaan? Vai ovatko helluntailaissuvut rakkaudessa onnistuneet jakamaan perinnöt niin että erimielisyydet on voitu välttää?
Joku on sanonut että perintöriidoissa on usein kyse siitä, että riidellään siitä rakkaudesta ja huomiosta, jota on toivottu siltä poismenneeltä omaiselta. Perintöriita on siis tavallaan sisaruskateutta: toinen ei saa saada enemmän kuin minä. Toista ei saa rakastaa enemmän.
Joku on sanonut että perintöriidoissa on usein kyse siitä, että riidellään siitä rakkaudesta ja huomiosta, jota on toivottu siltä poismenneeltä omaiselta. Perintöriita on siis tavallaan sisaruskateutta: toinen ei saa saada enemmän kuin minä. Toista ei saa rakastaa enemmän.
Vastaukset 16
Vanhimmat
-monessa suvussa jossa on uskoviakin pesän jakajia melko lailla samankaltaisia tilanteita kuin ns.Jumalattomienkin pesäriidat jne..
-toiset ihmiset osaavat vain jakaa omaisuutensa jo eläessään ja sopia asiat siten, että turhia riitoja ei tule...
-joidenkin pitää saada tapella perinnöstä melkein verissä päin ja monesti siten että useat lakimiehet,tyhjentävät,lopulta koko pesän ja tulee vielä velkaakin,maksettavaksi jne..
-sama on monissa avioerotilanteissa..
-ehkäpä pesän periminen on yksi niitä asioita jotka ottavat ihalliseen ihmiseen todella raskaasti ja omista edusita ei haluta luopua,mistään hinnasta..
Jotkut uskovaiset testamenttaavat seurakunnalle omaisuuttaan. Siinä varmaan on karvas pala uskomattomalle omaiselle joka on kenties odottanut itse saavansa enemmän ja saakin havaita seurakunnan saavan aimo-osan omaisuudesta.
-varmasti onkin karvas pala..
-tosin jos uskova on esim.yksineläjä niin parempihan se on srk:lle antaa kuin valtiolle,-josta jaetaan sitten ties mihin tarkoitukseen jne..
-onhan se mahdollista ilmeisesti vielä korvamerkata mihin ao.omaisuus srk:n työssä sitten myöhemmin,-käytetään..esim,vaikka lähetystyö jne..
http://www.laki.com/
http://www.sro.fi/radio/rh_ahneus.htm
Minä en kunnon uskovaisena ole kuullutkaan sellaisesta, vaikka eräs rakas sisar seurakunnassamme toki on kiistellyt siitä, saako hän sen asunnon sieltä Eirasta, vai ei.
Ehkä niitä ei sitten ole, jos ei ole perittävääkään? En ole varsinaisesti itsekään vielä joutunut näihin, onneksi.
Me olemme rikkaita hengellisesti ja vain potentiaaliset luopiot vaurastuvat.
ihmisiä kun muutkin, niin että liha sotii henkeä vastaan, sitä ollaan ihan armahdettuja syntisiä ja virheitä tekeviä . Mutta meidän asenteemme pitäisi olla se , että Jeesus saisi meissä kasvaa ja me vähetä .
Tämä aloituksen aihe tuli vaan mieleeni. Ajattelin että onko tämä asia aivan samalla tavalla uskovaisilla ja maailman ihmisillä. Mutta ei varmaan voi yleistää, joku voi olla kiinni mammonassa, joku toinen voi olla siitä vapaa riippumatta siitä, onko nämä ihmiset uskossa tai sitten ei. Uskovaisiin varmaan kuitenkin liitetään ennakko-odotuksia. Ehkä odotetaan että tuolle uskovaiselle riittää "mirrin osa" kun toinen osapuoli korjaa suuremman osan potista...
... samalla tavalla kuin kaikilla. Itse ainakin olen oikeudenmukaisuuden perään kovasti ja kristityn velvollisuus on puolustaa oikeutta. Tosin eri ihmisillä on eri käsitys mikä on oikein ja mikä ei.
Onhan näitä erilaisia käsityksiä siitä, mikä on oikein ja mikä ei. Eipä kai tarvittaisi lakeja, jos ihmisille olisi itsestään selvää oikeudenmukaisuuteen pyrkiminen? Tuolla edellä jo mainitsin siitä, että joskus perintöriidoissa voi olla kyse myös sisaruskateudesta.
Hoidan kahta kuolinpesää ja se, mikä koskee "omaani" isän jälkeen (meitä on 4 sisarusta) niin ei ole ollut 17 vuoteen yhtään riitaa eikä erimielisyyttä. Oikeudenomistaja vain kaksi on uskossa, mutta silti mitään riitoja ei ole ollut. Pidämme kuolinpesän jakamattomana ja kaikki ovat aina tervetulleita tänne Karjalohjalle. Tämä on meidän kaikkien synnyinkoti ja täällä on juuremme.
Toivottavasti vältytte riidoilta edelleen. Eikä kai se välttämätöntä ole näissä asioissa riidellä, mutta paljon sellaistakin kuulee. Tietysti jonkun mielestä keskustelukin voi tarkoittaa riitelemistä.
Psalmi 37 antaa vastauksen uskovalle, jos joku hanta perinto-asioissa kaltoin kohtelee.
Jotakuinkin tähänkö tapaan:
Ps.37:16 "Vanhurskaan vähä vara on parempi kuin monen jumalattoman tavarain paljous".?
Sanovat kyllä niin että suuren omaisuuden hoitaminen vaatii taitoa. Varkaat vaanivat ja pummit ovat kimpussa. Sukulaiset odottavat kuolemaasi ja suurta perintöä. Seurakuntakin voi odotella testamenttia... Ehkä joissain asioissa köyhempänä on huolettomampaa?