Mitäpä on helluntailainen ym. kansakunta mieltä siitä, kuinka luulisit käyvän niitten uskovien, jotka eivät kuulu virallisesti mihinkään uskonyhteisöön tai kirkkokuntaan, siinä "lopullisessa tilinselvityksessä", kunhan sen aika tulee eteen?
Että saako em. irrallaan viihtyvä joukko ihmisiä Jeesukselta ns. palkaksi ne "ruusut" vai "risut" kouraansa?
Kun helluntailaisuudessa samoin kuin muissakin uskontokunnissamme korostetaan monasti erittäin voimakkaasti seurakuntajäsenyyteen liittymistä, ja kuitenkin keskuudessamme on henkilöitä, jotka eivät halua virallistaa suhdettaa jäsenen ominaisuudessa minkään uskonyhteisön kanssa, niin siitä poiki tällainen kysymys aloitukseeni.
Että saako em. irrallaan viihtyvä joukko ihmisiä Jeesukselta ns. palkaksi ne "ruusut" vai "risut" kouraansa?
Kun helluntailaisuudessa samoin kuin muissakin uskontokunnissamme korostetaan monasti erittäin voimakkaasti seurakuntajäsenyyteen liittymistä, ja kuitenkin keskuudessamme on henkilöitä, jotka eivät halua virallistaa suhdettaa jäsenen ominaisuudessa minkään uskonyhteisön kanssa, niin siitä poiki tällainen kysymys aloitukseeni.
Vastaukset 13
Vanhimmat
taivaaseen mennään ei kysytä kenen "kirjoilla" sinne pyrit, vaan onko nimesi elämänkirjassa. Nimi saadaan elämänkirjaan, kun antaa elämänsä Jeesukselle /tulee uskoon. t. hellari
Olen minäkin kuullut paljon puhetta siitä, miten tärkeä on "seurakuntakoti". On korostettu sitä, että pitäisi kuulua johonkin Raamattua oikealla tavalla opettavaan seurakuntaan ja myös käydä seurakunnankokouksissa. Tätäkin olen elämäni varrella harrastanut paljon. Mutta nykyisin en missään säännöllisesti käy, tulevaisuudesta en tiedä. Ainakin nykyisin kuulee radiosta Jumalan sanaa joka päivä ja tätä olen hyväkseni käyttänyt. Raamattua voi lukea ja rukoilla itsekin ja myös toisten ihmisten kanssa.
En usko että taivaaseen pääsy kaatuu siihen, jos ei ole seurakuntakotia enkä oikein jaksa uskoa että Jeesus asettuisi puoltamaan jotakin tiettyä uskovaisten porukkaa. Mutta se jää nähtäväksi.
myös uskonnollisissa liikkeissä on jokaisen kunnianhimoisen työntekijän tavoite. Joskus tähän pakotetaan Raamatulla päähän lyöden.
Toki on reilua liityä jäseneksi siihen porukkaan ,missä ns. majailee.
Ymmärrän hyvin, kun ihminen antaa itsensä 100% Kristukselle.
Sitä minä en sitten ymmärräkään mistä sitä annettavaa vielä pitäisi löytyä seurakunnallekin!
Kristuksen seurakunnan ollessa hajallaan, sen jäseniähän kuuluu samalla paikkakunnalla moneen uskonsuuntaan, olen tehnyt päätökseni, etten liity niistä yhteenkään.
Raamattu opettaa hyvin selvästi mikä on Kristuksen seurakunta ja Raamatun lehdiltä luemme, että se oli kullakin selkeästi rajatulla maantieteellisellä alueella toimiva "maailmasta uloskutsuttujen joukko". Missään kaupungissa ei esimerkiksi ollut useampaa seurakuntaa ja seurakuntia nimitettiin paikkakunnan mukaan.
Nykyisin, kun monet kaupungit ovat suuria, voisi paikallisseurakunnan muodostaa kaupunginosien rajoja noudattaen (esimerkiksi näin), mutta nyt yhdellä paikkakunnalla on monta paikallisseurakuntaa, jotka ovat nimittäneet itsensä mikä mitenkin. Kristuksen seurakunta on hajaannuksen tilassa, mutta Herra kyllä tuntee omansa ja mitä itseeni tulee, niin toimin omantuntoni ja sen valon mukaan, minkä Raamatusta olen saanut. Jeesuksen edessä tulen seisomaan tai kaatumaan, mutta tässä asiassa luulen pysyväni pystyssä.
Nähtäväksi sitten jää, tuleeko maailmaan vielä niin vaikeita aikoja ja mahdollisesti tosi uskovien vainoja, että ne yhdistävät Jumalan lapset kullakin paikkakunnalla yhdeksi joukoksi kuten Jeesus rukouksessaan Isältään pyysi.
Jos paikkakunnalla olisi vain yksi paikallisseurakunta, joka tunnustaisi Jeesuksen Kristukseksi ja Hänen opetuksensa totuudeksi, niin liittyisin tänään siihen paikallisseurakuntaan ja suuri siunaus olisi näillä yhteistä matkaa yhdessä hengessä vaeltavien uskovaisten yllä. Se on pysäyttänyt aikanaan ja pysäyttäisi vieläkin monet jumalattomat etsimään Herraa. Näinhän Jeesus myös rukouksessaan Isälleen sanoi (Joh. 17).
seurakuntaa ole missään, joten usko Jeesukseen Kristukseen, niin sinä pelastut.
Uskovat kokoontuivat yhteen ja kuuluivat yhteen paikallisseurakuntaan (Efeson srk, Jerusalemin srk, Korinton srk jne). Jos silloin Paavalilta olisi kysytty: "Mihin seurakuntaan sinä kuulut?" olisi hän alkuaikoina vastannut "Damaskon seurakuntaan" ja myöhemmin "Antiokian seurakuntaan".
Se seikka, että paikallisseurakunnissa oli joskus riitoja ja erimielisyyksiä, niin ei hajoittanut seurakuntaa vaan riidat sovittiin ja kysymyksiin etsittiin yhdessä vastausta seurakunnan päältä, Kristukselta. Ja Hänen tahtoonsa tyydyttiin ja onkin tyytyminen.
negatiivina. Vain yksi vastaaja on tähän mennessä ollut hellari ja hän osoittaa hyväksyvänsä ulkopuolella oleilijat. Toiset ovat sitten olleetkin ulkopuolella uskonsuuntien, minä muiden mukana, joten..
totean muiden tavoin, etten aio liittyä mihinkään. Olen jo syntynyt siihen ja veljiä ja sisaria on siellä ja täällä. = )
keskuudestamme löytyi ainakin yksi rehellinen helluntailainen, joka totesi asian, niinkuin se tosiasiassa on, ettei 'ylhäällä' olevassa Jumalan valtakunnassa enää ns. kastijakoa seurakunnittain tehdä.
Siunausta kaikille!
minut on hyllytetty hellareista?
löyty ainakin kolme rehellistä helluntailaista tältä palstalta, jotka toteavat asian, niinkuin se tosiasiassa on..
Siunausta! ;c)
minustakin, minäkin olen rehellinen helluntalainen tällä j.n.e...
Sensijaan olen sen verran vanhanaikainen, että paikallis-srk. on minulle tärkeä.Ei siis pelastuksen ehtona, vaan yrityksenä elää kristittyjen yhteydessä, muodossa joka alussa nähtiin hyväksi.
varmasti Jumalan mielen mukainen asia, että ihmiset, jotka ovat 'päässeet sisälle' omaan srk-yhteisöönsä pitävät kiinni yhteisöstään. Tarvitaanhan seurakunnissa juuri teitä vanhempia jäseniä opastamaan uudet, uskossaan nuoremmat Raamatun kirjoitusten sanomaan, että heistä kasvaisi Jumalalle kuuliaisia todistajia yms. saarnaajia keskuuteemme.
Siunausta! ;)