Keskustelu Huhtiniemen teloituksista liittyy olennaisesti kysymykseen palkka-armeijan ja asevelvollisarmeijan paremmuudesta.
Vaikka Suomessa on perinteisesti nojattu asevelvollisuuteen ja asevelvollisuutta pidetään jonkinlaisena "miesten kouluna" tai "miehuuskokeena" tai miehen biologisena velvollisuutena siinä missä lastenhankintaa naisten, tämä on yksinomaan suomalainen ilmiö. Historiallisesti asevelvollisuus on hyvin nuori ilmiö. Asevelvollisuus syntyi oikeastaan vasta Ranskan vallankumouksessa ja levisi 1800-luvulla teollistumisen myötä, koska nyt kyettiin ylläpitämään lukumääräisesti valtavia armeijoita ja toisaalta massatuotanto ja tehokkaat tuliaseet olivat merkinneet lukumäärän niskalenkkiä laadusta. Johtamisjärjestelmien ja viestiteknologian alkeellisuuden vuoksi kuitenkin taktiikat olivat kehittymättömiä, ja asevelvollisuusarmeijat ovat kautta aikojen soveltuneet parhaimmin ihmisaaltohyökkäyksiin.
Kontrastina tälle anglosaksisten maiden armeijat ovat aina perustuneet palkkapohjalle. Anglosaksisissa maissa on ylläpidetty pieniä armeijoita, joille on kuitenkin pyritty antamaan mahdollisimman tehokas sotilaskoulutus. Samoin useimpien maiden erikoisaselajit, kuten laivasto ja ilmavoimat, on perustunut palkkaperiaatteelle.
Asevelvollisarmeijoita on koko historian leimannut kaksi tyypillistä ongelmaa: heikko koulutustaso ja huono moraali.
Asevelvollisarmeijan sotilasaines on ratkaisevasti huonompaa kuin palkka-armeijoiden, sillä asevelvollisarmeijan aines on läpileikkaus koko ikäluokasta, kun taas palkka-armeijoihin hakeudutaan vapaaehtoisesti. Koulutus joudutaan asevelvollisarmeijoissa mitoittamaan aina kaikkein heikoimman aineksen mukaan, kun taas palkka-armeijassa heikoin aines karsiutuu pois. Kontrastina tälle myös asevelvollisarmeijoiden eliittijoukot on aina koottu vapaaehtoisista juuri tuon sotilasainesongelman takia. Koska asevelvollisarmeijoiden sotilasaines on heikkoa, palveluskausi lyhyt ja sotilaiden koulutus keskittyy enemmän määrän kuin laadun luomiseen, asevelvollisarmeijat luottavat aina enemmän määrään kuin laatuun, josta seuraa että asevelvollisarmeijoiden taktinen ja strateginen joustavuus jättää paljon toivomisen varaa. Koska asevelvollisarmeijat ovat määrällisesti suuria, niiden logistiikka on kankea ja raskas.
Toinen kysymys on asevelvollisten moraali. Se on poikkeuksetta huono. Asevelvolliset on pakotettu tehtäväänsä ilman palkkaa, joten heidän motivaationsa toimintaan on hyvin huono ja perustuu lähes yksinomaan pakolle. Asevelvollisarmeijat ovat siksi paljon taipuvaisempia murtumaan paineen alla kuin vapaaehtoisista kootut palkka-armeijat, sillä asevelvollisen ainoa taistelumotivaatio, jollei vastassa ole erityisen vihattu vihollinen, on rangaistuksen pelko. Tästä syystä kaikissa asevelvollisarmeijoissa on aina kuriongelmia, ja asevelvollisarmeijat joutuvat aina ylläpitämään kuria teloituksin. Arvellaan, että WWII:n aikana asevelvollisarmeijoiden tappioista 1%-5% johtui teloituksista. Huono moraali johtaa usein julmuuksiin vihollisen siviiliväestöä kohtaan, ja asevelvollisten taistelumotivaatio voi romahtaa niin, että asevelvolliset lopulta kääntävät aseensa omaa kansaa vastaan kuten Vlasovin armeija.
Palkka-armeijoiden ongelmat ovat toisenlaisia. Koska palkka-armeijat kootaan vapaaehtoisista ja koska palveluksesta maksetaan palkka, palkka-armeijoilla yleensä ei ole moraaliongelmia. Samoin koska vapaaehtoisia on aina enemmän kuin armeija voi ottaa, armeijalla on varaa lähettää heikoimmat maitojunalla kotiin. Näin koulutus voidaan mitoittaa paljon pitemmälle ja monipuolisemmaksi kuin asevelvollisilla. Samoin armeijan pieni koko mahdollistaa joustavamman logistiikan ja paljon korkeamman teknologian ja automaation asteen kuin asevelvollisarmeijalla.
Palkka-armeijan ongelma on sen hinta ja toisaalta pienet reservit. Asevelvollisarmeija on rauhan aikana halpa ratkaisu. Mutta ero tasoittuu sitä mukaa, mitä pitemmälle sota jatkuu ja mitä korkeamman elintason maasta sekä mitä korkeamman teknologiatason maasta on kysymys. Asevelvollisuus oli hyvin halpa ratkaisu agraari- ja savupiippuyhteiskunnassa, koska kuolleen mosurin tilalle voitiin aina saada toinen samanlainen eikä maatalous- tai tehdastyö vaatinut kummempaa osaamista. Nykypäivänä kaatunutta siviiliammattilaista on vaikeaa tai mahdotonta enää korvata tuosta vain, ja jokainen riviin pakotettu asevelvollinen jättää valtavan aukon siviilituotantoon ja tulee paljon kalliimmaksi sodan aikana kuin palkkasotilas.
Kun tutkitaan sotia Falklandin sodasta lähtien, palkka-armeijat ovat poikkeuksetta lyöneet asevelvollisarmeijat kaikissa konflikteissa, joissa palkka- ja asevelvollisarmeija on joutunut vastakkain. Dramaattisin esimerkki oli Irakin sota 2003, jossa USA:n lukumääräisesti täysin alivoimainen palkka-armeija rusensi Irakin paljon suuremman asevelvollisarmeijan kolmessa viikossa korppujauhoksi. Voidaan perustellusti väittää, että palkka-armeija on nykypäivän sodankäynnissä kaikin muodoin ylivoimainen asevelvollisarmeijaan verrattuna, ja lukumäärillä on enää tykinruuan osa.
Huhtiniemen joukkohaudat ovat merkinneet myös illuusioiden romahtamista Suomen armeijan osalta. Olemme tähän saakka kuvitelleet, että oma armeijamme on ollut yksimielinen puolustaessaan isänmaata, että suomalaiset sotilaat ovat olleet motivoituneita eikä meidän armeijassamme ole tarvinnut teloittaa omia. Huhtiniemen tapahtumat kuitenkin asettavat nämä kysymykset uuteen valoon. Suomen asevelvollisarmeijaa leimaavat täsmälleen samat ongelmat kuin Neuvostoliiton, Natsi-Saksan, Ranskan ja Puolankin asevelvollisarmeijaa - heikko moraali, heikko taistelumotivaatio, varsinkin pitkittyneessä sodassa ja rangaistukset ainoana motivoinnin keinona. Suomen tappiot teloituksina ovat olleet suhteessa suuremmat kuin Natsi-Saksan armeijassa ja samaa luokkaa Puna-armeijan kanssa lukumääriin suhteutettuna.
Olisiko nyt aika käynnistää vihdoin ja viimein keskustelu asevelvollisuuden lakkauttamisesta Suomessa ja siirtymisestä muiden länsimaisten demokratioiden tavoin palkka-armeijaan?
Vaikka Suomessa on perinteisesti nojattu asevelvollisuuteen ja asevelvollisuutta pidetään jonkinlaisena "miesten kouluna" tai "miehuuskokeena" tai miehen biologisena velvollisuutena siinä missä lastenhankintaa naisten, tämä on yksinomaan suomalainen ilmiö. Historiallisesti asevelvollisuus on hyvin nuori ilmiö. Asevelvollisuus syntyi oikeastaan vasta Ranskan vallankumouksessa ja levisi 1800-luvulla teollistumisen myötä, koska nyt kyettiin ylläpitämään lukumääräisesti valtavia armeijoita ja toisaalta massatuotanto ja tehokkaat tuliaseet olivat merkinneet lukumäärän niskalenkkiä laadusta. Johtamisjärjestelmien ja viestiteknologian alkeellisuuden vuoksi kuitenkin taktiikat olivat kehittymättömiä, ja asevelvollisuusarmeijat ovat kautta aikojen soveltuneet parhaimmin ihmisaaltohyökkäyksiin.
Kontrastina tälle anglosaksisten maiden armeijat ovat aina perustuneet palkkapohjalle. Anglosaksisissa maissa on ylläpidetty pieniä armeijoita, joille on kuitenkin pyritty antamaan mahdollisimman tehokas sotilaskoulutus. Samoin useimpien maiden erikoisaselajit, kuten laivasto ja ilmavoimat, on perustunut palkkaperiaatteelle.
Asevelvollisarmeijoita on koko historian leimannut kaksi tyypillistä ongelmaa: heikko koulutustaso ja huono moraali.
Asevelvollisarmeijan sotilasaines on ratkaisevasti huonompaa kuin palkka-armeijoiden, sillä asevelvollisarmeijan aines on läpileikkaus koko ikäluokasta, kun taas palkka-armeijoihin hakeudutaan vapaaehtoisesti. Koulutus joudutaan asevelvollisarmeijoissa mitoittamaan aina kaikkein heikoimman aineksen mukaan, kun taas palkka-armeijassa heikoin aines karsiutuu pois. Kontrastina tälle myös asevelvollisarmeijoiden eliittijoukot on aina koottu vapaaehtoisista juuri tuon sotilasainesongelman takia. Koska asevelvollisarmeijoiden sotilasaines on heikkoa, palveluskausi lyhyt ja sotilaiden koulutus keskittyy enemmän määrän kuin laadun luomiseen, asevelvollisarmeijat luottavat aina enemmän määrään kuin laatuun, josta seuraa että asevelvollisarmeijoiden taktinen ja strateginen joustavuus jättää paljon toivomisen varaa. Koska asevelvollisarmeijat ovat määrällisesti suuria, niiden logistiikka on kankea ja raskas.
Toinen kysymys on asevelvollisten moraali. Se on poikkeuksetta huono. Asevelvolliset on pakotettu tehtäväänsä ilman palkkaa, joten heidän motivaationsa toimintaan on hyvin huono ja perustuu lähes yksinomaan pakolle. Asevelvollisarmeijat ovat siksi paljon taipuvaisempia murtumaan paineen alla kuin vapaaehtoisista kootut palkka-armeijat, sillä asevelvollisen ainoa taistelumotivaatio, jollei vastassa ole erityisen vihattu vihollinen, on rangaistuksen pelko. Tästä syystä kaikissa asevelvollisarmeijoissa on aina kuriongelmia, ja asevelvollisarmeijat joutuvat aina ylläpitämään kuria teloituksin. Arvellaan, että WWII:n aikana asevelvollisarmeijoiden tappioista 1%-5% johtui teloituksista. Huono moraali johtaa usein julmuuksiin vihollisen siviiliväestöä kohtaan, ja asevelvollisten taistelumotivaatio voi romahtaa niin, että asevelvolliset lopulta kääntävät aseensa omaa kansaa vastaan kuten Vlasovin armeija.
Palkka-armeijoiden ongelmat ovat toisenlaisia. Koska palkka-armeijat kootaan vapaaehtoisista ja koska palveluksesta maksetaan palkka, palkka-armeijoilla yleensä ei ole moraaliongelmia. Samoin koska vapaaehtoisia on aina enemmän kuin armeija voi ottaa, armeijalla on varaa lähettää heikoimmat maitojunalla kotiin. Näin koulutus voidaan mitoittaa paljon pitemmälle ja monipuolisemmaksi kuin asevelvollisilla. Samoin armeijan pieni koko mahdollistaa joustavamman logistiikan ja paljon korkeamman teknologian ja automaation asteen kuin asevelvollisarmeijalla.
Palkka-armeijan ongelma on sen hinta ja toisaalta pienet reservit. Asevelvollisarmeija on rauhan aikana halpa ratkaisu. Mutta ero tasoittuu sitä mukaa, mitä pitemmälle sota jatkuu ja mitä korkeamman elintason maasta sekä mitä korkeamman teknologiatason maasta on kysymys. Asevelvollisuus oli hyvin halpa ratkaisu agraari- ja savupiippuyhteiskunnassa, koska kuolleen mosurin tilalle voitiin aina saada toinen samanlainen eikä maatalous- tai tehdastyö vaatinut kummempaa osaamista. Nykypäivänä kaatunutta siviiliammattilaista on vaikeaa tai mahdotonta enää korvata tuosta vain, ja jokainen riviin pakotettu asevelvollinen jättää valtavan aukon siviilituotantoon ja tulee paljon kalliimmaksi sodan aikana kuin palkkasotilas.
Kun tutkitaan sotia Falklandin sodasta lähtien, palkka-armeijat ovat poikkeuksetta lyöneet asevelvollisarmeijat kaikissa konflikteissa, joissa palkka- ja asevelvollisarmeija on joutunut vastakkain. Dramaattisin esimerkki oli Irakin sota 2003, jossa USA:n lukumääräisesti täysin alivoimainen palkka-armeija rusensi Irakin paljon suuremman asevelvollisarmeijan kolmessa viikossa korppujauhoksi. Voidaan perustellusti väittää, että palkka-armeija on nykypäivän sodankäynnissä kaikin muodoin ylivoimainen asevelvollisarmeijaan verrattuna, ja lukumäärillä on enää tykinruuan osa.
Huhtiniemen joukkohaudat ovat merkinneet myös illuusioiden romahtamista Suomen armeijan osalta. Olemme tähän saakka kuvitelleet, että oma armeijamme on ollut yksimielinen puolustaessaan isänmaata, että suomalaiset sotilaat ovat olleet motivoituneita eikä meidän armeijassamme ole tarvinnut teloittaa omia. Huhtiniemen tapahtumat kuitenkin asettavat nämä kysymykset uuteen valoon. Suomen asevelvollisarmeijaa leimaavat täsmälleen samat ongelmat kuin Neuvostoliiton, Natsi-Saksan, Ranskan ja Puolankin asevelvollisarmeijaa - heikko moraali, heikko taistelumotivaatio, varsinkin pitkittyneessä sodassa ja rangaistukset ainoana motivoinnin keinona. Suomen tappiot teloituksina ovat olleet suhteessa suuremmat kuin Natsi-Saksan armeijassa ja samaa luokkaa Puna-armeijan kanssa lukumääriin suhteutettuna.
Olisiko nyt aika käynnistää vihdoin ja viimein keskustelu asevelvollisuuden lakkauttamisesta Suomessa ja siirtymisestä muiden länsimaisten demokratioiden tavoin palkka-armeijaan?
Vastaukset 20
Vanhimmat
Tuolla maanpuolustuspalstalla saat varmasti mielipiteitä asiasta.
"Asevelvollisarmeijan sotilasaines on ratkaisevasti huonompaa kuin palkka-armeijoiden, sillä asevelvollisarmeijan aines on läpileikkaus koko ikäluokasta, kun taas palkka-armeijoihin hakeudutaan vapaaehtoisesti."
Palkka-armeijat ovat kautta aikain olleet suosittuja pakopaikkoja erilaisille väkivaltaisille hulluille ja olleet poliittisten levottomuuksien lähtökohtana.
Älä jaakuta noita typeriä mutu-tietojasi "tietoina". Itse asiassa taidat olla juurikin eräs pelle joka nolasi itsensä totaalisesti juuri samoja väitteitä inkuttaessaan.
Nyt on aika siihen että te vaikenette asioista joista teillä ei ole mitään tietämystä ennen kuin nolaatte itsenne täydellisemmin.
itselleen vastenmielisten tosiasioiden esiintuonnista.
Kognitiivinen dissonanssi, sitä se teettää.
http://www.healingeagle.net/Fin/Vaknin/faq73.html
Lyöpä noita diletantteja oikein kunnolla!
"Suomen tappiot teloituksina ovat olleet suhteessa suuremmat kuin Natsi-Saksan armeijassa ja samaa luokkaa Puna-armeijan kanssa lukumääriin suhteutettuna."
Tuo ei pidä paikkaansa, kuten ei mikään muukaan väitteesi.
1. Ekassa maailmansodassa Englanti ja Ranska kunnostautuivat omien teloittajina, Saksa jossa oli enemmän koulutettuja psykologeja erotteli panikoitsijat karkureista ja rangaistuksia käytettiin vähän.
2. Toisessa maailmansodassa Saksan armeijan linja oli kiristynyt kohtuuttomasti, Englannista en tiedä, sillä kahdenlaista tietoa esiintyy.
3. Talvisodassa puna-komissaarit ampuivat hyökkäykseenlähteviä punasotilaita selkään jos nämä hidastelivat, jopa suomalaisten nähden. Jotkut meikäläiset kokivat nämä bolshevistiset ihmis-hirviöt niin vastenmielisiksi, että ampuivat heitä kiukuissaan. Teoillaan kommissaarit asettivat itsensä koko ihmiskunnan ulkopuolelle.
4. Neuvostoliitossa käytettiin "sulkuosastoja" välittömästi rintaman takana estämässä omien joukkojen pakoa. Muualla ei tälläistä esiintynyt.
5. Suomessa sotapoliisin koulutus ja käyttö rintamalla keskittyi rintamantakaisten tie-yhteyksien valvontaan ja "hiippareiden" pysäyttämiseen. Hiippari saattoi olla myös suomalaisittain puettu neuvostosotilas, sillä po. harhautusta käytettiin.
6. Neuvostoliiton todellisista teloitusluvuista ei ole luotettavaa tietoa.
7. Suomen armeijassa 1939-44 teloitettiin suhteellisesti vähemmän kuin useimmissa sotaakäyvissä maissa. Sotilas saatettiin teloittaa vain hyvin raskaista rikkomuksista.
Mitä keskustelukysymykseen tulee, asevelvollisuusarmeija on edelleenkin paras ratkaisu Suomelle.
"1. Ekassa maailmansodassa Englanti ja Ranska kunnostautuivat omien teloittajina, Saksa jossa oli enemmän koulutettuja psykologeja erotteli panikoitsijat karkureista ja rangaistuksia käytettiin vähän."
Teloituksista on juttua osoitteessa http://www.shotatdawn.org.uk. Britannia teloitti noin 300 omaa tuolloin. Suhteutettuna tappioihin se tekee paljon vähäisemmän määrän kuin Suomen teloitustappiot toisessa maailmansodassa.
"2. Toisessa maailmansodassa Saksan armeijan linja oli kiristynyt kohtuuttomasti, Englannista en tiedä, sillä kahdenlaista tietoa esiintyy."
Englannissa kuolemanrangaistus pelkuruudesta ja karkuruudesta oli lakkautettu 1930. Englanti ei teloittanut yhtään sotilasta muista rikoksista kuin murhista ja sodan jälkeen maanpetoksista. Näissä tapauksissa sotilas oli loikannut vihollisen riveihin. Saksa joutui muuttamaan käytäntöään, sillä sotapsykoosin hoito oli koitunut Saksan terveydenhuollolle liian kalliiksi. Niinpä sotaneuroosiin sairastuneiden teloittaminen tuli valtiolle halvemmaksi kuin heidän hoitamisensa.
"3. Talvisodassa puna-komissaarit ampuivat hyökkäykseenlähteviä punasotilaita selkään jos nämä hidastelivat, jopa suomalaisten nähden. "
Tämä ei eroa mitenkään jatkosodan loppuvaiheen tapahtumista, varsinkaan 4.7. 1944 alkaen, jolloin Suomessakin upseerilla oli oikeus ampua alaisensa ilman oikeudenkäyntiä.
"Jotkut meikäläiset kokivat nämä bolshevistiset ihmis-hirviöt niin vastenmielisiksi, että ampuivat heitä kiukuissaan. Teoillaan kommissaarit asettivat itsensä koko ihmiskunnan ulkopuolelle."
Täsmälleen samaa harrastettiin myös Suomessakin, tunnetuimpana sotamies Hytin tapaus.
"4. Neuvostoliitossa käytettiin "sulkuosastoja" välittömästi rintaman takana estämässä omien joukkojen pakoa. Muualla ei tälläistä esiintynyt."
Väitätkö, etteikö Suomessa käytetty samanlaista väkivaltaa kesällä 1944? Jos väität, valehtelet.
"5. Suomessa sotapoliisin koulutus ja käyttö rintamalla keskittyi rintamantakaisten tie-yhteyksien valvontaan ja "hiippareiden" pysäyttämiseen. Hiippari saattoi olla myös suomalaisittain puettu neuvostosotilas, sillä po. harhautusta käytettiin."
Tämä argumentti ei liity käytävään keskusteluun mitenkään.
"6. Neuvostoliiton todellisista teloitusluvuista ei ole luotettavaa tietoa."
Anthony Beevor arvioi kirjoissaan "Stalingrad" ja "Berliini" teloitusluvuiksi noin 1 milj. Alimmat arviot ovat noin 200 000. Jos Puna-armeija kärsi kaikenkaikkiaan 2 milj. miehen tappiot, tällöin teloitettuja oli 1%-5% kaikista tappioista.
Suomen armeijan teloitustappiot osuvat samaan suuruusluokkaan. Jatkosodassa kaatui noin 50 000 miestä. Jos teloitettuja oli noin 600 (sekä ne, joista on tehty paperit että Huhtiniemen murhat), tappioprosentti on noin 1% - paljon korkeampi kuin esimerkiksi Natsi-Saksan armeijassa.
"7. Suomen armeijassa 1939-44 teloitettiin suhteellisesti vähemmän kuin useimmissa sotaakäyvissä maissa. Sotilas saatettiin teloittaa vain hyvin raskaista rikkomuksista."
Tämä väite on yksiselitteisesti väärä.
Anglosaksisten maiden kaikissa armeijoissa teloitettiin pelkuruudesta ja karkuruudesta täsmälleen kaksi sotilasta - yksi USA:n ja yksi Kanadan armeijassa. Japanilaiset menivät vain aniharvoin teloituksiin saakka. Italia, Natsi-Saksa ja Neuvostoliitto sensijaan olivat hanakoita ampumaan omiaan.
Suomessa teloitus ei enää 1944 vaatinut minkäänlaista raskasta rikosta. Oman sotilaan sai ampua ilman oikeudenkäyntiä pelkuruudesta. Tämä on räikeässä ristiriidassa muiden sotaakäyvien maiden säännöstöihin nähden.
"Mitä keskustelukysymykseen tulee, asevelvollisuusarmeija on edelleenkin paras ratkaisu Suomelle."
Et perustellut että miksi. Vuoden 1944 teloitukset osoittivat, että Suomen asevelvollisarmeijaa vaivaavat täsmälleen ne samat ongelmat kuin kaikkien muidenkin asevelvollisuuteen nojaavien maiden armeijoita, ja asevelvollisuus luo vain lukumääriä muttei laatua, ja nykysodassa lukumäärillä ei enää ole merkitystä.
##
"3. Talvisodassa puna-komissaarit ampuivat hyökkäykseenlähteviä punasotilaita selkään jos nämä hidastelivat, jopa suomalaisten nähden. "
Tämä ei eroa mitenkään jatkosodan loppuvaiheen tapahtumista, varsinkaan 4.7. 1944 alkaen, jolloin Suomessakin upseerilla oli oikeus ampua alaisensa ilman oikeudenkäyntiä.
##
Käsittääkseni kaikissa armeijoissa upseeri saa ampua niskuroijan heti paikanpäällä? Näin myös ennen 4.7.-44.
Suomessa ei koskaan sijoitettu "politukki-pataljoonaa" hyökkäysryhmityksen selkäpuolelle, eikä takaisinlöytyjä rynnäkköönlähteneitä ammuttu.
Suomessa sotapoliisit toimivat rintaman takana, mihin "hiippareillakin" oli kuljettava kilometrejä. Kyseessä ovat erilaiset asiat.
##
"6. Neuvostoliiton todellisista teloitusluvuista ei ole luotettavaa tietoa."
Anthony Beevor arvioi kirjoissaan "Stalingrad" ja "Berliini" teloitusluvuiksi noin 1 milj. Alimmat arviot ovat noin 200 000. Jos Puna-armeija kärsi kaikenkaikkiaan 2 milj. miehen tappiot, tällöin teloitettuja oli 1%-5% kaikista tappioista.
Suomen armeijan teloitustappiot osuvat samaan suuruusluokkaan. Jatkosodassa kaatui noin 50 000 miestä. Jos teloitettuja oli noin 600 (sekä ne, joista on tehty paperit että Huhtiniemen murhat), tappioprosentti on noin 1% - paljon korkeampi.
###
Miljoonasta 200 000:een teloitusta, kokonaistappioiden ollessa 2 miljoonaa? Kuollutta vai kuolleet+kadonneet??
Prosenttejahan tullee 50-10%?
Itse en pidä pakkoarmeijasta koska se sekoitti puolitoista vuotta nuoruuttani. Lisäksi 8 kuukauden ajalta ei jäänyt penniäkään käteen.
Jos viimeiset 30 vuotta olisi koulutettu puolet eli n. 15 000 ikäluokasta vuosittain, niin olisiko Suomi miehitetty puna-armeijan toimesta? Näille 15 000:lle olisi pystytty maksamaan huomattavasti korkeampaa päivärahaa.
My Lain verilöyly oli palkka-armeijan tekemä. Moni pikkurikollinen sai vapautuksen tuomioistaan mikäli liittyi merijalkaväkeen ja sitä tietä Vietnamiin. Näiden rötöstelijöiden moraali oli jo valmiiksi alhainen. Pitäähän moni Vietnaminsotaa varsinaisena pössyttelijöiden kerhona.
Sota ei lopu miehitykseen - Irak varsinkin osoittaa että silloin vasta sota alkaa. Olemme hyviä ystäviä ja naapureita: kauppa käy ja luottamus toimii. Miehitettynä maana olemme pieniä piruja.
Miten on: ovatko väkivaltarikoksiin ja tappoihin syyllistyneet käyneet armeijan vai ovatko ne sivareita?
""Tout Français est soldat et se doit à la défense de sa patrie"
=Jokainen ranskalainen on sotilas ja velvollinen puolustamaan isänmaataan. Olet oikeassa, että nykyaikaisen asevelvollisuuden synty ajoittuu Ranskan suuren vallankumouksen aikoihin. Kuitenkin tämä asevelvollisuusarmeija onnistui päihittämään useimmat Euroopan ammattiarmeijat. Mitkä ovat mielestäsi pääsyyt tähän? Itse kyllä arvelisin "vapauden,veljeyden ja tasa-arvon" luoneen hyvän moraalin ja motiivin taisteluiden voittamiselle.
Asevelvollisuutta käytettiin kuitenkin jo antiikissa. Kuitenkin samoihin aikoihin mm. Persia luotti palkka-armeijaan. Mitkäköhän kulttuuriset/geopoliittiset syyt ovat? Yhtä Rooman tuhon syyksihän on arveltu asevelvollisuusarmeijasta epävakaaseen palkka-armeijaan siirtymistä. Sillä palkka-armeijan sotilaat olivat usein lojaaleja omille päälliköilleen, mikä johti sisällissotiin.
Onko tänä päivänä sitten täysin erilaiset reaaliteetit? "Perinteisiin vetoaminen" eli "argumentum ad traditionem" on argumentaatiovirhe, joka on tunnepohjaista argumentointia. Opimme historiaa, mutta opimmeko historiasta?
Suomen asevelvollisuusarmeijaa ihmetellään paljolti ulkomailla. Mm. Naton pääsihteeri Jaap de Hoop Scheffer ehdotti Suomelle palkka-armeijaan siirtymistä. Täysammattilaisia armeijoita on myös Alankomaissa, Belgiassa, Espanjassa, Italiassa, Portugalissa, Ranskassa ja uusista EU-maista esimerkiksi Tsekissä ja Latviassa. Norjassa ja Ruotsissa on vielä yleinen asevelvollisuus, joskin vain alle puolet miesikäluokasta astuu palvelukseen. Suomen kaltainen laajamittainen järjestelmä on käytössä Kreikassa ja Turkissa. Suomi on kyllä erikoisuus tämän asian suhteen länsimaisesti ajatellen. Herää kysymys: "Onko Suomi todella niin länsimainen kuin ajattelemme?"
Suomalainen kulttuuri on länsimainen, mutta se ei tarkoiat sitä, etät meidän pitäisi orjallisesti apinoida muita maita.
"Jokainen ranskalainen on sotilas ja velvollinen puolustamaan isänmaataan. Olet oikeassa, että nykyaikaisen asevelvollisuuden synty ajoittuu Ranskan suuren vallankumouksen aikoihin. Kuitenkin tämä asevelvollisuusarmeija onnistui päihittämään useimmat Euroopan ammattiarmeijat. Mitkä ovat mielestäsi pääsyyt tähän? Itse kyllä arvelisin "vapauden,veljeyden ja tasa-arvon" luoneen hyvän moraalin ja motiivin taisteluiden voittamiselle. "
Täsmälleen. Suomessa sotilaiden moraali on aina ollut hyvä, ellei jopa maailman parhaimpia. Tosin vertailua on vaikea tehdä, mutta tiedetäänhän yleisesti, ettei ihmistä riitä kovin pitkään hyväkään palkka motivoimana, varsinkin jso vaarana on hengenlähtö. Ei ole antaa viitettä, mutta palkka ei todellakaan motivoi ihmistä niin paljon kuin kuvitellaan.
Huhtiniemi tai teloitukset eivät muuten tätä tosiasiaa moraalista miksikään muuta.
Sekä USA:n että brittien palkka-armeijat ovat kusessa, koska tarpeeksi laadukkaita rekryyttejä ei löydy. Riveihin otetaan narkkareita ja kaikista tyhmimpiä ja köyhimpiä ja heikkolahjaisimpia.
Lisäksi palkka ei motivoi kovinkaan kauan, kun vaakakupissa on hengenlähtö. Asevelvollisuusarmeijalla on parempi motivaatio jos ja KUN se puolustaa omaa maataan, omia perheitään, sukulaisian ja ystäviään.
KUN sana painottaa siytä, että asevelvollisuusarmeija soveltuu vain PUOLUSTUKSEEN. Mutta mehän emme haluakaan murhaajista kosotuvaa HYÖKKÄYSarmeijaa, jolla kiusata jotain 3. maailman kehitysmaata ja sen 7. luokan pakkoarmeijaa.
Suomen armeija ei perustu pakkoon, vaan vapaaehtoisuuteen: 80% ikäluokasta ilmoittaa menevänsä sinne vapaaehtoisesti ja haluavansa puolustaa Suomea ase kädessä. Tässä sitä on taistelumoraalia, jos mitä. Totta kai ilmaiseksi jotain vapaaehtoisesti tekevä on motivoituneempi, kun mies, joka tekee saman asian vain maksun toivossa.
Pakkolaitos Suomen armeija on vain niilel harvoille yltiöinduvidualistisille, vastuuta pakoileville hörhökkeille, joita onneksi täällä ei ole paljon. tällaiset hörhökkeet meilellään korostavat, että armeija on pakkolaitos, etät se loukkaa jotenkin heidän yksilönvapauttaan. Ja paskanmarjat, yksilönvapautta loukkaa myös se, ettei hän saa vetää nenuun jokaista vastaantulijaa, jos haluaa. Samalla tavalla olisi kaikille muille vahingollista, jos sotatilassa kieltäydyttäisiin puolustautumasta muita.
"Meikämiekkonen" on nähnyt valon?
Palkka-armeija on vihoviimeinen ratkaisu, sillä silloin katoaa valtiolta sen demokraattisuuden petusta: Kansan armeija.
SA-intissä kokee vahvasti sen, että tämä joukko perustaa olemassaolonsa enemmän tai vähemmän vakavasti koettuun velvollisuudentuntoon, mutta vasta myöhemmällä iällä suomalainen mies tulee ajatelleeksi asiaa syvemmin.
Motivaation merkitystä taistelijalle ei ole aliarvioinut ketkään muut kuin nojatuoli-pasifistit ja erilaiset epädemokraattisuuteen kihahtaneet. Ei hyväpalkkainen ammattisoturikaan rahan takia kuole, sillä tilinauha ei kelpaa hautajaisseppeleeseen.
Nykyajan uhkavissa on sellaisiakin vaihtoehtoja, joihin varautumiseksi tarvitaan kykyä mobilisoida väkeä suuresta koulutetusta reservistä, ja oman maan puolustamiseen ei pieni korkeatasoinenkaan iskujoukko sovellu.
Voimme "säästää" ja "keskittää" maanpuolustusta kehittämällä pienehköä ammattisotilaiden armeijaa, mutta mihin tälläistä voi käyttää??
Sellainen pystyy valtaamaan EU:n "rauhanturvatehtävissä" vaikka Vinku-Intian pääkaupungin, mutta se ei pysty puolustamaan esim. Suomen tapaista laaja-alaista paikkaa, jossa tärkeintä on alueen haltuunotto.
Teho-iskujoukko käy tuhoamassa vihollisen ja lähtee pois. Kuka suojelee alueen siviilejä?
Tässä on kyseessä kaksi vastakkaista sotilaallista ajattelutapaa: Maanpuolustus ja hyökkäyssota-seikkailut.
Ihmeellistä, että vasemmisto-hypokraatit ja äärikapitalistit löytävät toisensa tässä(kin) asiassa niin saumattomasti.
"Suomen armeija ei perustu pakkoon, vaan vapaaehtoisuuteen: 80% ikäluokasta ilmoittaa menevänsä sinne vapaaehtoisesti ja haluavansa puolustaa Suomea ase kädessä. Tässä sitä on taistelumoraalia, jos mitä. Totta kai ilmaiseksi jotain vapaaehtoisesti tekevä on motivoituneempi, kun mies, joka tekee saman asian vain maksun toivossa."
Nyt tuli sellaista tekstiä, mikä vaatii tarkastelua. Entäpä jos intti olisi oikeasti vapaaehtoinen, eli jokaiselta kutsuntaikäiseltä mieheltä kysyttäisiin "lähdetkö 6-12kk palvelukseen harmaisiin vai jäätkö siviiliin tekemään muuta" niin luuletko todella että 80% miehistä valitsisi ensimmäisen vaihtoehdon? En usko että edes kolmannesta kiinnostaisi intti vaikka 1000 euron kuukausipalkalla enemmän kuin siviiliin jäänti. Tästä syystähän PV onkin ihan viime aikoihin asti pitänyt itkuisena kiinni nykykäytännöstä kuin varmana siitä, että homma ei kertakaikkiaan toimi vapaaehtoisuuden pohjalta.
Ja miksi nykyisin muiden kuin armeijan harmaita valitsivien kohtaloksi tulee pidempi palvelusaika tai jopa vankeustuomio? Todellista vapaaehtoisuutta...
Ja turha tulla itkemään, että käy eka intti v*tun pasifistih*mo. Kävin sen vuosia sitten ja näin mitä se todella oli: miehistöstä yli puolet haistatti pitkän peen koko touhulle ja AUK:hon lähteneistä miltei kolmannes oli sinne pakotettu kun eivät kehdanneet kieltäytyä (olivatkin täysin sopimattomia johtotehtäviin sota-aikaa ajatellen fyysisesti, auktoriteetiltaan ja lahjakkuudeltaan). Poikkeuksena olivat RUK:n käyneet mutta hehän ovatkin pieni vähemmistö... että näin merivoimissa.
Termiä "pasifistihomo" käytit kuvaavasti sinä, MINÄ EN.
En sanonut mitään siitä, että nämä induavidualistit olisivat sivareita. Päinvastoin, näitä vinkuvia "induvidualisteja" näkee yhtä hyvin armeijassa kuin sivarissakin.
Myös sivarissa on miehiä, joilla selkäranka on terästä. Juuri mainitsemasi kaltaiset "pitkän peen haistattajat" ovat niitä paskasäkkejä, olivat sitten sivarissa
Mielipide "Asevelvollisarmeijan sotilasaines on ratkaisevasti huonompaa kuin palkka-armeijoiden"
Ei perustu todellisuuteen. Esim. Hesarissa 22.10 oli juuri jenkkien ongelmista, jotka ovat samoja kuin briteillä: laadukkaitten rekrytoitavien saaminen on jatkuva ongelma. Käytännössä niitä joilla ei ole juuri muita hommia. Ns. yläluokan jälkikasvu ei lisäksi lähde armeijaan.
Heikko koulutustaso ja huono moraali?
Historia on tulvillaan esimerkkejä, joissa palkka-armeija on hävinnyt asevelvollisuusarmeijalle. Ammattiarmeijat erkaantuvat kansasta ja samalla asevelvollisuusarmeijan idealismi ja aatteellisuus katoavat. Ammattiarmeijoiden ammattitaito voi olla hyvä vain, jos siihen saadaan rekrytoitua riittävän hyvää ainesta. Tämä alkaa olla ongelmana mm. Yhdysvaltojen asevoimissa (hesarin sunnuntainumero).
Suomen asevelvollisuusarmeijan etuna on, että varusmiespalveluksen suorittaa lähes koko miespuolinen väki. Siitä voidaan valita oikeat miehet oikeaan tehtävään.
Suomi ei millään kykenisi pitämään maan puolustamisen tarvittavaa palkka-armeijaa. ajatellaan, että ammattisotilas olisi viisi kertaa tehokkaampi kuin asevelvollinen. Tällöin tarvitsisimme 70 000 palkattua sotilasta, eli reilut 50 000 enemmän kuin tänä päivänä. Palkkoihin menisi oheiskuluineen 3000€ miestä päälle kuukaudessa, 36 000 vuodessa. Koko palkkasumma olisi 2.5 miljardia euroa vuodessa, eli enemmän kuin koko puolustusbudjetti tällä hetkellä. Sitten vielä toiminta ja infra. Tarkoittaisi, että puolustusbudjetti ainakin kolminkertaistuisi.
Tuo 70 000 sotilaan armeija olisi niin pieni, ettei se riittäisi koko maan puolustamiseen, vaikka olisi kuinka hyvin varustettu. Lisäksi se vetäisi työelämästä yli kaksinkertaisen määrän väkeä nykyiseen verrattuna ja laskisi bruttokansantuotetta.
Suomalainen asevelvollinen saa 6-12 kuukauden koulutuksen. Viimeiset pari kuukautta ollaan siinä kokoonpanossa, jossa sodan aikanakin taoimittaisiin. Ammattiarmeijat kouluttavat sotilaitaan koulutuskeskuksissa 3-4 kuukautta, jonka jälkeen he ovat "ammattimiehiä". Aines on sellaista, että kun meillä varusmiehiltä kysytään kuinka moni on ylioppilas, Jenkkilässä kysytään kuinka moni osaa lukea.
Jenkeistä sen verran vielä, että he ovat huomanneet Irakissa, että teknoarmeija ei pysty tilnnetta rauhoittamaan. Tarvitaan jalkaväkeä ja paljon. Värväämisellä ei saada riittävästi väkeä. Pitäisikö tulla pois häntä koipien välissä. Vastapuolella on vapaaehtoisia jotka kai ovat lähempänä asevelvollisia.
"Suomalainen asevelvollinen saa 6-12 kuukauden koulutuksen. Viimeiset pari kuukautta ollaan siinä kokoonpanossa, jossa sodan aikanakin taoimittaisiin. Ammattiarmeijat kouluttavat sotilaitaan koulutuskeskuksissa 3-4 kuukautta, jonka jälkeen he ovat "ammattimiehiä""
Et voi olla tosissasi. Hommahan menee enemmänkin niin, että Suomessa koulutaan suht' laadukkaasti nuoret miehet sotimaan 6-12kk aikana (tosin suuria yksikkökohtaisia eroja on havaittavissa), jonka jälkeen porukka siirtyy reserviin ja sitten mennäänkin taidollisesti ja kunnollisesti alamäkeä niin että heilahtaa ja se suunta pysyy koko loppuelämän.
Palkka-armeijassa alokaskauden jälkeen seuraa se erikoiskoulutus sekä sen jälkeen se vuosien mittainen aktiivipalvelus jonka aikana taitoja kehitetään sekä ylläpidetään AKTIIVISESTI PÄIVITTÄIN. Sinä aikana kun ressut ryyppäävät ja lihovat siviilissä, opettelee ammattisotilas niitä sotilaan taitoja. Jos tässä ei huomaa mitään eroa, on ymmärryksessä vikaa.
Ja ressuista vielä: reservin vapaaehtoisissa harjoituksissa käy niin vähän väkeä, että he ovat häviävä vähemmistö sodanajan joukoissamme. Erityisesti miehistöstä on huutava pula jopa "pakollisissakin" kertausharjoituksissa eikä tulokset niissäkään mairittele. Itse olin sellaisissa kaksi vuotta intin jälkeen: viikon ilma-ammuntaleirillä tulokset putosivat murto-osaan varusmiesaikaisista, samalla porukalla ja vain kahden vuoden jälkeen!!! Mitä se onkaan kymmenen vuoden jälkeen?
Kerropa missä ammattisotilas harjoittelee taitojaan? Sodassa siis ja sota saadaan kun hyökätään johonkin helpolla peloteltavaan maahan.
Ammattisotilas harjoittaa taitojaan vaikkapa sotaharjoituksissa, ampumaradalla, luennolla, rastikoulutuksessa, sulkeiskentällä tai tykkihallilla samalla tapaa kuin varusmieskin. Etuna vain ammattimiehellä on se, että hän ei joudu sotaan taitojaan harjoittamattomana. Ei pitäisi olla noin vaikea ymmärtää tätä.
Vastaavasti voidaan kysyä, missä suomalainen reserviläinen joka ei ehdi osallistua vapaaehtoiseen maanpuolustustyöhön "perhesyistä" (erittäin suuri enemmistö ressuista) tai jää pois pakollisista harjoituksista "pomon määräyksen takia" (huomattava osa ressuista)harjoittelee taitojaan sen 20-30 vuoden aikana jonka hän viettää reservissä ennen nostoväkeen joutumista?
Kyllähän Suomesta ammattitaitoisia ammattikuskeja, linkkimiehiä ja soppatykin miehistöjä löytyy mutta missä ovat asiansa osaavat upseerit ja aliupseerit, kiväärimiehet, IT-miehet, tykkimiehet ja panssarimiehet jotka ovat päässeet treenaamaan taitojaan useamminkin kuin vain kerran 10 vuotta sitten päättyneen varusmiespalveluksen jälkeen?
Ai niin... se muutaman viikon tehokoulutus harmaassa vaiheessa heti liikekannallepanon kaaoksen jälkeen tekee lihavista ja taitonsa unohtaneista suomalaisressuista taas kerran niitä "maailman parhaita sotureita".
Ei ammattisotilaitakaan ennen sotaa kouluteta kuin joku hassu viikko uusiin olosuhteisiin. Suomalaiset sotilaat tuntevat olosuhteet aina. Vihollinen ei.
Lisäksi Suomen kokoisessa maassa palkka-armeija olisi naurettavan pieni.