EHTOLLINEN VIIKON 1 PÄIVÄNÄ, HERRAN PÄIVÄ.
SUNNUNTAI RAAMATUSSA.
Apt 20:7,11, 1 Kor 16:2, Ilm 1:10.
Edelliset Raamatunkohdat mainitsevat toiminnasta viikon ensimmäisenä päivänä sunnuntaina. Löytyykö näistä perusteita, ettei alkuseurakunta olisi viettänyt sapattia?
Vuosisatoja on ollut vilpittömiä sunnuntain viettäjiä, (Luuk 12:47-48) eivätkä he siksi ole vilpittömyytensä vuoksi syyllisiä Jumalan edessä.
Syyllisyys alkaa vasta kun ihminen on saanut riittävän valon tehdäkseen valintansa.
Sunnuntai on syrjäyttänyt sapatin, vaikka sunnuntain vietolle ei löydy Raamatullista tukea. Kautta aikojen luomisesta lähtien on ollut Raamatullisen viikon seitsemännen päivän (sapatin= lauantai) viettäjiä.
Onhan Jumala itse säätänyt sapatin, ja Kristus sen vahvisti opettamalla oikeata sapatin viettoa.
Lepopäivä on omantunnon kysymys rakkaudessa.
Olkaamme rehellisiä Raamatulle.
Apt 20:7,11:
- Luukasta pidetään apostolien tekojen kirjoittajana. (Luuk 1:1-3, Apt 1:1)
Hän käytti juutalaista ajanlaskua, samaa kuin evankeliumeissaankin. Viikon ensimmäisen päivän ilta Raamatussa vastaa meidän ajanlaskussamme lauantai iltaa. (3 Moos 23:32,Mark 1:32, 1 Moos 1:5)
Juutalainen vuorokausi alkoi auringonlaskusta, ja päättyi auringonlaskuun. (2 Moos 12:18) Kyse ei ollut siis sunnuntain jumalanpalveluksesta.
Sapatin tilaisuuksia oli siis jatkettu auringonlaskun jälkeen.
Alkuseurakunnassa vietettiin ehtoollista useimminkin kuin jumalanpalveluspäivinä. (Apt 2:42,46)
1 Kor 16:2
- Paavali kehotti uskovia panemaan jotakin syrjään köyhille rahakeräykseen heti seuraavana arkipäivänä, kun Paavali sapatin kokouksessa antoi seurakunnalle tämän tiedotuksen.
Ilm 1:10; “Herran päivä” Jeesus ja sapatti.
- Sapattia nimitetään Herran sapatiksi. (2 Moos 20:10, Hes 20:12,20, 1 Moos 2:2-3) Siksi sapatin kutsuminen Herran päiväksi on perusteltua. Olihan Jeesus sapatin Herra. (Matt 12:5-6,8, 5:17-19, Mark 2:27-28, Joh 5:39)
Sapatin Herran valtuudet antoivat Jeesukselle auktoriteetin opettaa oikeata sapatin viettoa. (Matt 12:9-21, Luuk 13:10-17, Joh 7:22-24, Mark 6:2)
Koska sapatti on ihmistä varten, se on Herran päivä, joka kuuluu Herralle. (Joh 1:3)
Jeesus taisteli fariseusten sapattikäsityksiä vastaan. Sapatti on ilon päivä, (Jes 58:13-14) jolloin tehdään hyvää, palvellaan erityisellä tavalla Jumalaa ja päivä on luomisen muistomerkki.
Juutalaisiin kohdistuvat vainot aiheuttivat pakoa myös sapatista 100 luvulta lähtien. Sunnuntailaki säädettiin 7.3.321. Keisari Konstantinus Suuri ja aikansa kirkko halusivat yhdistää epäjumalanpalvonnan päivän ja kristittyjen sapatin poliittisista syistä. Auringonpalvonta (Sunnday= auringon päivä) aiheutti omaa viehätystä sunnuntaihin. Suomessa viikkojärjestys muutettiin 1.1.1973.
Sunnuntai on ollut kirkkotraditio vuosisatoja ilman että sille olisi Raamatullista tukea.
Herra itse on pyhittänyt Raamatullisen viikon seitsemännen päivän.
Jeesus tulee toisena adventtina Herran päivänä. (Joel 2:11, Sef 1:14, Mal 3:23, Apt 2:20, 1 Kor 5:5, 1 Tess 5:2, 2 Piet 3:10)
Johannes oli vankina Patmoksen saarella, ja ilmeisesti hän tahtoi erottaa Herran päivän keisarille pyhitetystä päivästä jota silloin myös viettiin.
Siksi Johannes kutsui sapattia Herran päiväksi.
Sunnuntaita ei missään tapauksessa voitu kutsua Herran päiväksi Johanneksen aikaan. Johannes sai näkynsä sapattina.
Lisää aiheen läheltä:
http://www.netikka.net/jarinraamattuhotelli
Osasto 8 “Kristityn lepopäivä”
Osasto 4 “Jumalan laki”
Osasto 2 “Raamattu”
Osasto 3 “Pelastus, taivas, uusi maa”
Osasto 5 “Kristillinen elämä ja rukous”
Osasto 7 “Seurakuntaelämä”
Osasto 9 “Jeesuksen tulo. Lopun aika”
Osasto 10 “Profetiat”
Osasto 11 “Ihmiskunnan alkuhistoria”
Osasto 13 “Yliluonnolliset ilmiöt”
Osasto 14 “Kuolema ja tuomio”
Osasto 15 “Sekalaisia kysymyksiä”
Vrt; http://www.media7.fi/raamattuopisto
Siunausta
jari laurila
SUNNUNTAI RAAMATUSSA.
Apt 20:7,11, 1 Kor 16:2, Ilm 1:10.
Edelliset Raamatunkohdat mainitsevat toiminnasta viikon ensimmäisenä päivänä sunnuntaina. Löytyykö näistä perusteita, ettei alkuseurakunta olisi viettänyt sapattia?
Vuosisatoja on ollut vilpittömiä sunnuntain viettäjiä, (Luuk 12:47-48) eivätkä he siksi ole vilpittömyytensä vuoksi syyllisiä Jumalan edessä.
Syyllisyys alkaa vasta kun ihminen on saanut riittävän valon tehdäkseen valintansa.
Sunnuntai on syrjäyttänyt sapatin, vaikka sunnuntain vietolle ei löydy Raamatullista tukea. Kautta aikojen luomisesta lähtien on ollut Raamatullisen viikon seitsemännen päivän (sapatin= lauantai) viettäjiä.
Onhan Jumala itse säätänyt sapatin, ja Kristus sen vahvisti opettamalla oikeata sapatin viettoa.
Lepopäivä on omantunnon kysymys rakkaudessa.
Olkaamme rehellisiä Raamatulle.
Apt 20:7,11:
- Luukasta pidetään apostolien tekojen kirjoittajana. (Luuk 1:1-3, Apt 1:1)
Hän käytti juutalaista ajanlaskua, samaa kuin evankeliumeissaankin. Viikon ensimmäisen päivän ilta Raamatussa vastaa meidän ajanlaskussamme lauantai iltaa. (3 Moos 23:32,Mark 1:32, 1 Moos 1:5)
Juutalainen vuorokausi alkoi auringonlaskusta, ja päättyi auringonlaskuun. (2 Moos 12:18) Kyse ei ollut siis sunnuntain jumalanpalveluksesta.
Sapatin tilaisuuksia oli siis jatkettu auringonlaskun jälkeen.
Alkuseurakunnassa vietettiin ehtoollista useimminkin kuin jumalanpalveluspäivinä. (Apt 2:42,46)
1 Kor 16:2
- Paavali kehotti uskovia panemaan jotakin syrjään köyhille rahakeräykseen heti seuraavana arkipäivänä, kun Paavali sapatin kokouksessa antoi seurakunnalle tämän tiedotuksen.
Ilm 1:10; “Herran päivä” Jeesus ja sapatti.
- Sapattia nimitetään Herran sapatiksi. (2 Moos 20:10, Hes 20:12,20, 1 Moos 2:2-3) Siksi sapatin kutsuminen Herran päiväksi on perusteltua. Olihan Jeesus sapatin Herra. (Matt 12:5-6,8, 5:17-19, Mark 2:27-28, Joh 5:39)
Sapatin Herran valtuudet antoivat Jeesukselle auktoriteetin opettaa oikeata sapatin viettoa. (Matt 12:9-21, Luuk 13:10-17, Joh 7:22-24, Mark 6:2)
Koska sapatti on ihmistä varten, se on Herran päivä, joka kuuluu Herralle. (Joh 1:3)
Jeesus taisteli fariseusten sapattikäsityksiä vastaan. Sapatti on ilon päivä, (Jes 58:13-14) jolloin tehdään hyvää, palvellaan erityisellä tavalla Jumalaa ja päivä on luomisen muistomerkki.
Juutalaisiin kohdistuvat vainot aiheuttivat pakoa myös sapatista 100 luvulta lähtien. Sunnuntailaki säädettiin 7.3.321. Keisari Konstantinus Suuri ja aikansa kirkko halusivat yhdistää epäjumalanpalvonnan päivän ja kristittyjen sapatin poliittisista syistä. Auringonpalvonta (Sunnday= auringon päivä) aiheutti omaa viehätystä sunnuntaihin. Suomessa viikkojärjestys muutettiin 1.1.1973.
Sunnuntai on ollut kirkkotraditio vuosisatoja ilman että sille olisi Raamatullista tukea.
Herra itse on pyhittänyt Raamatullisen viikon seitsemännen päivän.
Jeesus tulee toisena adventtina Herran päivänä. (Joel 2:11, Sef 1:14, Mal 3:23, Apt 2:20, 1 Kor 5:5, 1 Tess 5:2, 2 Piet 3:10)
Johannes oli vankina Patmoksen saarella, ja ilmeisesti hän tahtoi erottaa Herran päivän keisarille pyhitetystä päivästä jota silloin myös viettiin.
Siksi Johannes kutsui sapattia Herran päiväksi.
Sunnuntaita ei missään tapauksessa voitu kutsua Herran päiväksi Johanneksen aikaan. Johannes sai näkynsä sapattina.
Lisää aiheen läheltä:
http://www.netikka.net/jarinraamattuhotelli
Osasto 8 “Kristityn lepopäivä”
Osasto 4 “Jumalan laki”
Osasto 2 “Raamattu”
Osasto 3 “Pelastus, taivas, uusi maa”
Osasto 5 “Kristillinen elämä ja rukous”
Osasto 7 “Seurakuntaelämä”
Osasto 9 “Jeesuksen tulo. Lopun aika”
Osasto 10 “Profetiat”
Osasto 11 “Ihmiskunnan alkuhistoria”
Osasto 13 “Yliluonnolliset ilmiöt”
Osasto 14 “Kuolema ja tuomio”
Osasto 15 “Sekalaisia kysymyksiä”
Vrt; http://www.media7.fi/raamattuopisto
Siunausta
jari laurila
Vastaukset 9
Vanhimmat
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000013&posting=22000000018590895#22000000018590895
Uskotko saavasi autuuden periä. Jumalan pilkka huulillasi. Eihän raamattu tunne muuta, kuin
Herran sinun Jumalasi sapatin. Ellen on mennyt manan majoille, Joten tämä pilkka ei koske Elleniä, vaan nyt omassa röyhkeydessäsi pilkkaat itseään Jumalaa. Sopiiko kunnon uskovan ilman rangaistusta pilkata Jumalaa? Todennäköisesti olet, niin paatunut ettet edes eroita mikä on
Jumalan pilkkaa ja mikä ei?
Maran ata
" - - Vaikka kristikunnassa omaksuttiin sekä juutalaisten seitsenpäiväinen viikko että roomalaisgermaaniset päivien nimet, kristillinen viikkojärjestys ei silti ole sama kuin juutalaisilla, roomalaisilla tai muinaisilla germaaneilla. Olennaisin ero juutalaisuuteen on sapatin hylkääminen ja sunnuntain ottaminen viikottaiseksi pyhäpäiväksi. Siltä osin kuin viikon muille päiville annettin erityismerkitys, sitäkään ei otettu luomiskertomuksesta, juutalaisesta perinteestä eikä liioin roomalaisesta tai germaanisesta mytologiasta. Lähtökohtana olivat Jeesuksen elämän viimeisen viikon tapahtumat ja hänen ylösnousemuksensa pääsiäisaamuna. Viikkojärjestyksestä haluttiin tehdä Kristuskeskeinen.
-------
Jerusalemin alkuseurakunnassa pidettiin sapattia edelleen lepopäivänä ja sen perinnäisiä tapoja kunnioitettiin. Lähetystyön synnyttämissä pakanakristillisissä seurakunnissa taas pääsi voitolle mielipide, että kristitty on sapattisäännöistä vapaa. Raamatussa tähän viittaavia kohtia ovat mm. Room. 14:5-6 ja Kol. 2:16-17.
------- Kristillisen sunnuntain ja juutalaisen sapatin olennaisimpia eroja oli se, että sunnuntai ei ollut lepopäivä. Siten se ei myöskään ´kilpaillut´ sapatin kanssa, jonka Rooman valtio oli tunnustanut juutalaisten lepopäiväksi. Kyseessä oli kertakaikkiaan kaksi eri asiaa. Jumalanpalveluksiin kristityt, joista suurin osa oli orjia tai muihin alempiin yhteiskuntaluokkiin kuuluvia, kokoontuivat sunnuntaisin joko aamuvarhaisella ennen työpäivän alkua tai illalla sen päätyttyä.
--------
200-luvulta lähtien tavataan eräissä ryhmittymissä toinen, vanhasta juutalaiskristillisyydestä vaikutteita saanut linja: ylösnousemuksen päivän eli suunnuntain rinnalla vietettiin myös sapattia eli lauantaita lepo- ja jumalanpalveluspäivänä. Tällaisesta mainitsee mm. Tertullianus (k. noin 225) Kyseessä lienee lähinnä ollut jyrkkyydestään tunnettu montanolaisuus. Etiopian koptilaisessa kirkossa on vastaava käytäntö säilynyt meidän aikoihimme asti. Muualta se hävisi 5. vuosisadan jälkeen miltei kokonaan."
Lainaukset: Lempiäinen, Pyhät ajat.
Niin alku kristityt kunnioittivat vielä Apostolien eläessä Oikeaa Jumalaa ja hänen käskyjään. Kuitenkin pian Apostolien poismenon
jälkeen alkoivat Hebrealaisten Jumaluus oppi Ja Jumala saada halveksuttuja muotoja. Joten sen ajan Kristityt pystyivät itse säätämään itselleen mieleisiä lakeja. Jeesuksesta jäi jäljelle vain nimi. mitään hänen opetustaan ei
kunnioitettu: Tämähän on sitä Liberaali Theologiaa vai kui ois?
mieleisiään
he olisivat noudattaneet muita kuin juutalaisia tapoja: hehän olivat saaneet juutalaisen kasvatuksen, eivätkä edes osanneet muita kuita kuin juutalaisia tapoja.
Asia on sama kuin ikänsä suomessa asunut yrittäisi alkaa elää itselleen vieraan ja tuntemattoman kulttuurin tapojen mukaan. - Kerran ikänsä maalla pienellä paikkakunnalla, jossa kaikkia tuntevat toisensa, asunut vanhempi henkilö, kaupunkiin tultuaan ei oikein voinut ymmärtää kuinka kaupunkilais-sukulainen ei tiennyt kuka minkin kaupunkitalon omistaa ja ketä missäkin talossa asuu.
kumpikin on tämän foorumin säännöissä kiellettyjä.
Tässä on malliesimerkki millainen on uksiksen moraali ja sääntöjen sekä kanssihmisten kunnioittaminen.
Häpeä, lahkojeesus, häpeä!
Käyttäjä on tämä mainitsemasi nimi?
Tarkoitatko tätä aloitusviestin kirjottajaa, vai?
on palstan sääntöjen vastainen.
Sen kaveri itsekin tietää, mutta krisseleillä onkin hiukan erilaiset moraalikäsitykset.