Rintamalle sopimattomia pelkureita, henkisesti sairaita rääkkääjiä ja taisteluun kelpaamattomia kauhujennäkijöitä. Osaksi vielä niitä 1918 liian nuoria, että olisivat päässeen puhkomaan punikkien silmiä Suomenlinnaan tai Lahteen. Ai niin, olivathan ne pelottavia siviilinen ja vanhusten pelottelijoita junissa ja uskalsivat miesvoimalla väsyneen lomalaisen heittää junasta potkittavaksi Riihimäen putkaan.
Teloittajapoliisithan olivat
niitä pelkureita
6861
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Nämä rintamalle yli-ikäiset miehet, joiden palvelus suojeluskunnissa oli täysin vapaaehtoista, lähtivät rohkeasti metsiin pyydystämään aseistettuja ja vaarallisia kommunisti-käpykaartilaisia, tuoden heidät Huhtiniemeen tuomari Tapanaisen eteen.
Kiitokset suojeluskuntalaisille siitä, että Suomi pelastui! Te olette torjuntanvoiton todellisia nimettömiä sankareita, vaikka tekonne on pyyhitty pois arkistoistakin.
Kiitos vielä kerran!
Sota-ajan sotapoliisit olivat pääosin maataloustaustaisia isäntiä ja heidän poikiaan. Siis vahva maalaisliittolais-kokoomukselainen "koti-isänmaa ja meidän oikeus" ajatusmaailma. Komentajina heillä yllättävästi ruotsikielisien pitäjien vääräkielisiä syddsgådelaisia piirimiehiä. Mistä sekin johtuu?
kuuluivat olleen. Ainoa vaara li pakokauhun tarttuminen. Eivät kuulu vastarintaa tehneen pidättäjilleen ja teloittajilleen.
"Teloittajapoliisithan olivat..
Rintamalle sopimattomia pelkureita, henkisesti sairaita rääkkääjiä ja taisteluun kelpaamattomia kauhujennäkijöitä"
Tarkoitatko esim. kunnioitettua presidenttiämme Urho Kaleva Kekkosta?
Hänhän oli aikanaan telottajapoliisi.
Myöhemmin valpo-ohranassa ilmiantaja, kätyri ja kavereiden polttajakuulustelija. Muistathan kuinka surimme ja itkimme hänen poismenoaan? Stalin ja Kim il Sung ovat ainoastaan saaneet saman kyynelmäärän.
Keväällä 1918 Kekkonen teloitutti yhdeksän punaiseksi leimattua siviilimiestä Haminan valleilla.
Silti hän kelpasi hyvin koko Suomen kansalle vuosikymmeniksi presidentiksi.
"Kun sota oli päättynyt, (...) - (...) Haminan tyhjähköllä torilla (...) näin, että sotilasjoukko kuljettaa keskellään kymmenkuntaa siviilihenkilöä. (...) Taskinen komensi minut miesryhmään. (...) Haminan valleille. Siviilimiehet pantiin riviin (...) oivalsin, että kyseessä oli kuolemantuomion täytäntöönpano. Taskinen määräsi minut antamaan ampumiskäskyn. Olin niin hermostunut, että en muista, oliko minulla kivääri vai ei. Mutta sen olen muistavinani, että en ampunut. (...) - (...) 'Poskelle, laukaise', taisivat olla komentosanani. - Se, mitä keväällä 1918 Haminan valleilla tapahtui, taikka se mikä minulle siellä silloin tapahtui, ei ole koskaan jättänyt minua rauhaan, (...)" (Urho Kekkonen: Vuosisatani 1. Otava. Keuruu 1981, s. 130-131).