Vanha sanonta kuuluu: Kiltit tytöt pääsevät taivaaseen, tuhmat minne vaan.
Lapsena minua opastettiin tuon tuostakin olemaan kiltisti. Silloisella ymmärryksellä käsitin sen niin, ettei saa riekkua eikä tapella. Pitää olla ystävällinen ja huomaavainen toisiaan kohtaan. Ei saa kiroilla, ei saa loukata.
Varmasti vanhempani tarkoittivat kiltteyssanomallaan opettaa yhtä paljon yleisesti hyväksyttyjä tapoja kuin orastavaa moraaliakin. Muistelen kysyneeni, mitä tapahtuu, jos on liian kiltti? Äitini mielestä kukaan ei kertakaikkiaan voi olla liian kiltti; isäni puolestaan totesi, että liian kiltti ihminen saattaa kohdella huonosti omaa itseään, unohtaa oman hyvinvointinsa.
Olen usein miettinyt, miten viisas isäni olikaan. Niin työssäni kuin aika ajoin vapaa-aikanakin tapaan ihmisiä, jotka ovat kilttejä, äärimmäisyyteen viedyn hienotunteisia, toiset huomioonottavia, uhrautuvia. Samalla jotenkin alakuloisia ja omia tunteitaan pidättelevän oloisia. Ja yleisemmin naisia kuin miehiä.
Missä vaiheessa kiltteys muuttui taakaksi, jossa muiden tarpeet ohittavat omat tarpeet, omat tunteet? Ihminen on kokonaisvaltainen yksilö, paha olo ja meissä jokaisessa aika ajoin ilmenevät aggressiivisuuden tunteet kaipaavat ulospääsyä. Toiset löytävät kanavointikeinoja liikunnan ja tekemisen kautta, toiset taas henkisen luomisen kautta. Kukin tavallaan ja sääliksi käy niitä, jotka oman kiltteyden (ja hyväksytyksi tulemisen) takia unohtavat, että ihmisellä on joskus oikeus olla vihainen, väsynyt ja myös näitä tunteitakin itsessään hyväksyvä. Liiallinen omien tunteiden patoaminen synnyttää sinällään aggressiivisuutta, joka usein purkautuu sitten destruktiivisuutena; itsetuhoisena käyttäytymisenä ja tekoina.
Kilttien tyttöjen taivaaseen pääsystä en ymmärrä tuon taivaallista. Jos tuhmuus mitataan oikeutena omiin tunteisiin, terveellä tavoin itsekkäisiin tekoihin (joissa omaa egoa ei pönkitetä muiden fyysisellä eikä psyykkisellä loukkaamisella), kuulun mieluusti sitten tuhmiin tyttöihin. Ilman taivaspaikkaa.
Mihin kiltteytesi/"tuhmuutesi" sinut vie?
Lapsena minua opastettiin tuon tuostakin olemaan kiltisti. Silloisella ymmärryksellä käsitin sen niin, ettei saa riekkua eikä tapella. Pitää olla ystävällinen ja huomaavainen toisiaan kohtaan. Ei saa kiroilla, ei saa loukata.
Varmasti vanhempani tarkoittivat kiltteyssanomallaan opettaa yhtä paljon yleisesti hyväksyttyjä tapoja kuin orastavaa moraaliakin. Muistelen kysyneeni, mitä tapahtuu, jos on liian kiltti? Äitini mielestä kukaan ei kertakaikkiaan voi olla liian kiltti; isäni puolestaan totesi, että liian kiltti ihminen saattaa kohdella huonosti omaa itseään, unohtaa oman hyvinvointinsa.
Olen usein miettinyt, miten viisas isäni olikaan. Niin työssäni kuin aika ajoin vapaa-aikanakin tapaan ihmisiä, jotka ovat kilttejä, äärimmäisyyteen viedyn hienotunteisia, toiset huomioonottavia, uhrautuvia. Samalla jotenkin alakuloisia ja omia tunteitaan pidättelevän oloisia. Ja yleisemmin naisia kuin miehiä.
Missä vaiheessa kiltteys muuttui taakaksi, jossa muiden tarpeet ohittavat omat tarpeet, omat tunteet? Ihminen on kokonaisvaltainen yksilö, paha olo ja meissä jokaisessa aika ajoin ilmenevät aggressiivisuuden tunteet kaipaavat ulospääsyä. Toiset löytävät kanavointikeinoja liikunnan ja tekemisen kautta, toiset taas henkisen luomisen kautta. Kukin tavallaan ja sääliksi käy niitä, jotka oman kiltteyden (ja hyväksytyksi tulemisen) takia unohtavat, että ihmisellä on joskus oikeus olla vihainen, väsynyt ja myös näitä tunteitakin itsessään hyväksyvä. Liiallinen omien tunteiden patoaminen synnyttää sinällään aggressiivisuutta, joka usein purkautuu sitten destruktiivisuutena; itsetuhoisena käyttäytymisenä ja tekoina.
Kilttien tyttöjen taivaaseen pääsystä en ymmärrä tuon taivaallista. Jos tuhmuus mitataan oikeutena omiin tunteisiin, terveellä tavoin itsekkäisiin tekoihin (joissa omaa egoa ei pönkitetä muiden fyysisellä eikä psyykkisellä loukkaamisella), kuulun mieluusti sitten tuhmiin tyttöihin. Ilman taivaspaikkaa.
Mihin kiltteytesi/"tuhmuutesi" sinut vie?
Vastaukset 15
Vanhimmat
on itsestä huolta pitämistä. Jos et huolehdi itsestäsi, et jaksa kauaa muistakaan huolehtia. Lisäksi liika kiltteys johtaa ennen pitkää helposti katkeruuteen.
missähän vaiheessa ja miksi se raja terveen itsekkyyden ylläpitämiseen katoaa? Miten pitkälle ihminen on valmis olemaan kiltti ja hyväksyvä esim. omissa ihmissuhteissaan? Itse olen tavannut henkilöitä, joiden liiallinen, vääränlainen kiltteys loppuu vasta oman romahtamisen kautta.
katoa. On vain ihmisiä, jotka eivät ole sitä koskaan oppineet tai ehkä edes saaneet oppia. Se on asia joka jokaisen on itse opittava.
Kukaan ei tietysti usko että olen kiltti. En olekaan enää, mutta joskus olen ollut liiallisuuksiin asti. Liian kilttiä käytetään hyväksi, häntä pyydetään aina apuun koska tiedetään että kiltti ei kieltäydy. Omat asiat voivat jäädä ihan retuperälle kun yrittää auttaa puolta maailmaa, ja kiitokseksi saa burn-outin samalla kun muut pyyhkivät kilttiin ihmiseen koipensa. Harva edes arvostaa liiallista kiltteyttä, päinvastoin.
Näitä kilttejä on yllättävän paljon, vaikea sanoa mistä sellainen johtuu, miksi on halu miellyttää muita mukautumalla heidän tahtoonsa ja toiveisiinsa, saada hyväksyntää. Minen enää kyllä… kaikki läheiseni tietävät sen, ja yllättävästi meidän jokaisen välit ovat olleet paremmat kun heitin kiltteyden kaavun nuotioon ja tuikkasin tuleen. Se ei estä auttamasta ystävää hädässä.
Tuhmuuteni tai oikeastaan vähemmän-kiltteyteni vie minut välillä konflikteihin, mutta on ehdottomasti enemmän minua itseäni kuin liian kiltti, jollainen en oikeasti ole.
..samanlaista historiaa itsellänikin. Nyt "tuhmana" elämäni on paljon monimuotoisempaa ja tyydyttävämpää. Onkohan liiallinen kiltteys sitten samaa kuin se, ettei kuitenkaan oikein tunnista itseään ja
...painoin nappulaa liian aikaisin, joten tässä loppuosa:
Ettei siis kuitenkaan vielä tunnista itseään ja siksi tietämättömyyttään pyrkii miellyttämään aina vaan?
siinä on sitäkin, varsinkin nuorilla ihmisillä (kuten minä). Sen jälkeen kiltteys voi "jäädä päälle", ei enää löydä itseään tai se tapahtuu vasta kun huomaa olevansa ihan lopussa. En tunne yhtään kiltti-kilttiä ihmistä, jota muut arvostaisivat, päinvastoin. Muiden avuntarve muuttuu hyväksikäytöksi, usein aika röyhkeäksi. Semmoinen on joskus ihmisen luonto, valitettavasti.
Luettuani ton sun kommenttis, niin se pitää kyllä täysin paikkansa!!!
Kiltti = lattiarätti
näin aika usein on. Ihmiset pyrkivät käyttämään valtaansa toiseen ihmiseen, tavalla tai toisella, ja mikäs sen parempi kohde kuin kiltti ihminen.
Ei ihmisen tarvitse rynniä kyynärpäätaktiikalla, mutta omia oikeuksia täytyy puolustaa koska kukaan muukaan ei sitä tee. Kiltteydellä luulee saavansa arvostusta ja hyväksyntää, mutta sitä saa vasta kun lakkaa olemasta lattiarätti. Näin mie ajattelen.
Tämä on huonoa aikaa kiltteydelle joka on saanut melkein kirosanan leiman. Nyt täytyy olla ns. ulospäin suuntautunut ja joka asiassa suineen päineen mukana sekoomassa ja omia etujaan valvomassa. Mitähän nykykäsityksen mukaan aikuinen kiltti oikeastaan tarkoittaa. Jos se on hienotunteisuutta, toisten huomioon ottamista ja itsensä peliin laittamista, niin kiltteys nouskoon kunniaan. Vastakkaisia luonteenpiirteitä tapaa kyllä aivan liiaksi. Hillityn korrekti (kiltti) ihminen ei koe välttämättä käytöksensä olevan mitenkään itseltään pois eikä hän tunne olevansa eteismattona. Äärimmäisyydet on sitten eri juttu.
että kirosanan leima on tullut siitä, että niin monet "kiltit" ihmiset ovat heränneet siihen, että liiallinen kiltteys on liiankin oivallinen kasvualusta manipulatiivisille hyväksikäyttäjille.
Hain ehkä niitä äärimmäisyyksiä liiallisella kiltteydellä. Valitettavasti nykyaikanakin niihin vielä törmää, vaikka kuten taisin jo todetakin: lienee enemmän naisille luonteenomaisempaa.
Kyllä harvinaisen monet tuhmat ihmisetkin omaavat hillityt käytöstavat, luulen.
lapsena aika kapinallinen ja tuhma. Nyt iän myötä minusta on tullut kiltti.
Mihin kilttiys vie? No ennenkaikkea se vie hyväksikäytettäväksi, huijattavaksi, jne.
...minulle on syntynyt sellainen mielikuva, että kyllä sinusta sitä kapinallista ja tuhmaa löytyy vieläkin...
Ja hyvä niin.
ja erehtymätön vaistoni vei minut tänne asti. Hauskaa on ollut ja tulee olemaan. Hieno homma ja reilu meininki. Kjäh!
Kiltteydestä ei siis puhuttu kertaakaan..Kiltteys suck's!
Miksi se aina menee noin? Miehet on luonnostaan tuhmempia. Naisten pittää täähi tuhmuus kokea kilttinä olemisen kautta.
Kiltteys sucks. Tapellaanko, you old mate? Met tarviimma edelleen sen miehen strippaamaan.