Onko joku oikeasti sitä mieltä, että helluntailaisuuden ydin on jossain kaatuilussa? Olenko kummajainen uskovaiseksi, jos väitän, että kaatuilu ei kiinnosta vähääkään minua, eikä sillä ole mitään merkitystä uskonelämäni kannalta?
Ketä herkempien ihmisten saamat hengelliset tai sielulliset vibraatiot kaatuilun muodossa kiinnostavat niin, että niille annetaan kaikkea muuta suurempi merkitys helluntailaisuudessa?
Käsittääkseni ihminen voi kaatua monesta eri syystä. Jos joku on kaatunut Jumalan voimasta joskus 80-luvulla, niin mitä sitten?
Joku ex-hellari väittää, että kaatumisen paheksunta on raportti helluntailaisuudesta. Onkohan niin väittävä ihminen ollut koskaan kovin syvällä tavalla uskossa?
Ketä herkempien ihmisten saamat hengelliset tai sielulliset vibraatiot kaatuilun muodossa kiinnostavat niin, että niille annetaan kaikkea muuta suurempi merkitys helluntailaisuudessa?
Käsittääkseni ihminen voi kaatua monesta eri syystä. Jos joku on kaatunut Jumalan voimasta joskus 80-luvulla, niin mitä sitten?
Joku ex-hellari väittää, että kaatumisen paheksunta on raportti helluntailaisuudesta. Onkohan niin väittävä ihminen ollut koskaan kovin syvällä tavalla uskossa?
Vastaukset 6
Vanhimmat
mutta olen kaatunut vain kerran ja silloinkin ihan itse kun tarpeeksi kauan koittivat..olisin varmaan ollu epäonnistunu tapaus jos en olis antanu myöden - minkäänlaista Pyhän Hengen kosketusta en tuntenut missään vaiheessa (ei muuten ollu hellareissa!)
en usko,että kaatumisella on yhtään mitään tekemistä uskon kanssa vaan on itsesuggestiota..joogassakin ihminen voidaan suggeroida vaikka miten ja hän voi tuntea kummallisia tuntemuksia
toisten toimesta joku oppi, jota se ei todellakaan ole.
Itse kaipaan hengellistä ruokaa enkä kaatuilua. Olen tainnut yhden kerran elämässäni kaatua ja sekin tapahtui kirkon illassa. Kukaan ei tullut tönimään eikä päätä heiluttamaan.
Nyt on vain niin että olen täällä joukossa havainnut henkilöitä jotka eivät näe puita metsältä.
Nimittäin pelkkä kaatuileminen on täällä huudossa ja kenkä toimesta.
Miksi teitä ei kiinnosta se mitä tuolla seurakunnassa opetetaan, te katsotte ulkoiseen, onko jotain pahaa jos joltain uskovalta menee jalat alta kun heidän puolestaan rukoillaan.
Oletteko koskaan haastatelleet mitä tällainen ihminen kokee tämän jälkeen? Tekeekö se heidän uskostaan jotenkin pahempaa?. En usko että tällainen henkilö on joku riivattu joka kaatuu maahan. Olen nähnyt vain hyvin onnellisia ihmisiä kun sieltä ovat tulleet ylös, ovat nähneet Herran Jeesuksen jne. kerran eräs nainen parantui Tampereella erittäin vaikeasta käsivammasta, olin nimittäin sellaisessa kokouksessa mukana. Hän kaatui pitkin pituuttaan ja käsi oikeni ja parani. Käsi oli vääntyneessä tilassa ja mies oli joutunut kampaamaan hänen hiuksensa, laittamaan ketjunkin käteen. He kokivat voimallisesti että Tampereen helluntaihin piti päästä, se oli heidän viimeinen oljenkortensa, seuraavaksi heillä oli leikkaus edessä. Näin kuinka onnellinen hän oli, nainen itki ja heilutti kättänsä pitkään ja hartaasti! mikä tuosta ihmisestä teki vääräuskoisen jos hän kaatui maahan?
Minulle ei merkitse se että kaatuuko joku tai sitten ei. Minulle merkitseee se mitä sieltä pöntön takaa julistetaan.
Helluntalaisuudesta täällä tehdään joku kaatuilujuttu, mutta se ei todellakaan ole sitä.
Meidän pieni seurakunta rukoilee, kuullaan Sanaa, siunataan kun siihen on tarvetta, meillä ei kukaan uskova tule etsimään ilmiöitä ei siellä eikä muuallakaan ja jos joku kaatuu mitä siitä.
Minun sydämeni kaipaa Jumalan Hengen kosketusta, parantumista sairaudestani jne. Ne kaikki ovat Jumalan Sanassa olevia tosiasioita.
Jos pelkäämme jokaista rukoilevaa henkilöä ja heidän käsiään on minusta jo aika koomillista kun lukee täällä eräitten henkilöiden juttuja.
Raamattu sanoo.
Jos luotat tähän psalmin sanoihin, sinulla ei ole mitään pelkäämistä.
Psalmi 91
Psalmit:
91:1 Joka Korkeimman suojassa istuu ja Kaikkivaltiaan varjossa yöpyy,
91:2 se sanoo: "Herra on minun turvani ja linnani, hän on minun Jumalani, johon minä turvaan."
91:3 Sillä hän päästää sinut linnustajan paulasta, turmiollisesta rutosta.
91:4 Sulillansa hän sinua suojaa, ja sinä saat turvan hänen siipiensä alla; hänen uskollisuutensa on kilpi ja suojus.
91:5 Et sinä pelkää yön kauhuja, et päivällä lentävää nuolta,
91:6 et ruttoa, joka pimeässä kulkee, et kulkutautia, joka päiväsydännä häviötä tekee.
91:7 Vaikka tuhat kaatuisi sinun sivultasi, kymmenen tuhatta oikealta puoleltasi, ei se sinuun satu.
91:8 Sinun silmäsi saavat vain katsella ja nähdä, kuinka jumalattomille kostetaan. -
91:9 Sillä: "Sinä, Herra, olet minun turvani." - Korkeimman olet sinä ottanut suojaksesi.
91:10 Ei kohtaa sinua onnettomuus, eikä vitsaus lähesty sinun majaasi.
91:11 Sillä hän antaa enkeleilleen sinusta käskyn varjella sinua kaikilla teilläsi.
91:12 He kantavat sinua käsillänsä, ettet jalkaasi kiveen loukkaisi.
91:13 Sinä kuljet leijonan ja kyykäärmeen ylitse, sinä tallaat nuorta jalopeuraa ja lohikäärmettä. -
91:14 "Koska hän riippuu minussa kiinni, niin minä hänet pelastan; minä suojelen hänet, koska hän tuntee minun nimeni.
91:15 Hän huutaa minua avuksensa, ja minä vastaan hänelle, minä olen hänen tykönänsä, kun hänellä on ahdistus, minä vapahdan hänet ja saatan hänet kunniaan.
91:16 Minä ravitsen hänet pitkällä iällä ja suon hänen nähdä antamani pelastuksen."
Julistakaa evankeliumia Kristuksesta, älkää jääkö Jumalan omina pelkoon, sillä joka pelkää jokaista Jumalan virvoittavaa vaikutusta ja pajupurojen äärellä olemista, saa myös elää kuivassa.
Hän Jeesus Kristus on se joka virvoittaa, antaa näkyjä, parantaa, ojentaa, ohjaa, opastaa jne.
Nämä ovat Jumalan Sanassa, ihmeet ja merkit seuraavat niitä jotka uskovat Jeesukseen Kristukseen. Pyhä Henki on annettu Hänen omilleen.
Minä haluan että minussa vuotavat Jumalan lähteet, joiden kautta ihmisiä pelastuu, sairaat paranevat, tätä minä haluan omaan elämääni, entä sinä?
Jumalan voimasta tapahtuvaa. Raamatusta et löydä Jeesuksen etkä apostolien kaataneen ketään
Apostolien teot:
22:7 ja minä kaaduin maahan ja kuulin äänen sanovan minulle: 'Saul, Saul, miksi vainoat minua?'
Ilmestyskirja:
1:17 Ja kun minä hänet näin, kaaduin minä kuin kuolleena hänen jalkojensa juureen. Ja hän pani oikean kätensä minun päälleni sanoen: "Älä pelkää! Minä olen ensimmäinen ja viimeinen,
kaatuneet. jokaisen polven pitää kerran Jeesuksen edessä notkistuman. Jeesuksesta hohtaa sellainen puhtaus, valo ja kirkkaus että se valaisee ihmissydämen salaisimmatkin sopukat. ei ihme jos Saul kaatui Herran eteen huom! Hänet ja Hänen kirkkautensa ensikertaa kohdatessaan.
näissä kaatumisissa on kysymys Jumalan Pyhyyden ja Hänen Kirkkautensa kohtaamisesta, sen kirkkauden, joka Jeesuksesta loistaa. "polvien notkistamisesta" Jeesukselle.
kumpikin tapahtuma on aivan erityinen tapaus.
Herran Pyhyyden kohtaamisella ei ole mitään tekemistä tuon saastaisen selälleen kaatumisen kanssa.
kuka voi sanoa että joku joka kaatuu selälleen olisi saastainen. Joku kaatuu kyljelleen, joku menee polvilleen. Te arvioitte melkoisen kevyein perustein ja tuomitsette ihmiset saastaiseksi, hävetkää! Jumalan Pyhyys kun se kohtaa ihmistä, kyllä siinä itse kunkin polvet notkahtavat ja pettävät, kuka menee turvalleen kuka menee selälleen, ei siellä ole sanottu mihin suuntiin kukin kaatui tai vaipui. Itse olen nähnyt kun jotkut vain vaipuvat polvilleen, joku kyljelleen joku selälleen. Jos nämä ovat saastaisia, niin voi Hyvä Jumala. Katso ettei sinun omat huulesi ole saastaiset Jumalan edessä ja ne kaipaavat puhdistusta.
Joku pysyy pystyssä Herransa edessä ja toinen kaatuu kukin olkoon varma tästä asiasta.